Tositapahtumiin perustuva rikosdraama poliisi Frank Serpicosta, joka 60- ja 70-luvun Amerikassa vastustaa virkavallan korruptoituneisuutta. Pacino sai roolistaan Oscar-ehdokkuuden ja hienon roolinhan mies jälleen kerran vetää. Serpico on todella hyvä elokuva ja must-see rikosleffojen ystäville.

Hieno elokuva korruptiosta ja nuori Pacino on upea. Välillä hieman sekava, mutta ansaitsee silti 4 tähteä

Todella hyvä ja rankka rikosdraama Al Pacinolta taas kerran. Ei ehkä ihan Carlitos wayn tai scarfacen tasolle yllä, mutta katsomisen arvoinen tämäkin ehdottomasti on. Al pacinon fanit ja 70-luvun rikosdraamoista pitävien ei pitäsi tähän pettyä.

Hieman harmittaa, ettei elokuva pystynyt pitämään tiukkaa otettaan loppuun asti, vaan sortui jaarittelemaan loppu puolella. Silti Serpico on 70-luvulle ominaisesti yhteiskunnallisesti kantaa ottava pikkutimantti. Pacino on olemukseltaan täydellinen katukyttä. Hän on maaginen.

Serpicoa katsoessa takaraivossa jyskyttää kokoajan, että yhteiskunta on täysin mätä. Rehellisellä työnteolla ei ansaitse muuta kuin puhtaan omatunnon. Helvetti! Suoraan sanottuna olen nyt vakuuttunut siitä, että ihminen joka tienaa vuodessa yli 30 000 euroa, tekee aivan varmasti jotain lehmän kauppoja rahojensa eteen.

Elokuva tekee hienon havainnon myös siitä, miksi korruptio on mahdollista. Kukaan ei oikeasti välitä siitä. Mitä sitten jos joku hyötyy ansaitsemattomasti? Se ei ole keltään pois. Serpico taistelee asian puolesta, koska se on hänen mielestään poliisin tehtävä. Tyttöystävä ihmettelee Serpicon prioriteettejä. Hän haluaisi avioliiton ja lapsia. Kyse on siis valinnoista. Serpico laittaa yleisen hyödyn omien tarpeidensa edellä, mutta ei enää näe sitä, että ympäröivä maailma on niin sisäänpäin kääntynyt, ettei se pysty enää näkemään kokonaisuutta. Elokuvassa onkin hieno ajatus viisaasta kuninkaasta, joka viittaa Serpicon "pakkomielteen" turhuuteen.

En muuten ollut uskoa, kun elokuvassa mainittiin loistava pohjoismainen oopperalaulajamme Jussi Björling. Liekö elokuvan musiikista vastanneen Theodorakiksen ideasta kyse? Joka tapauksessa tuokin maininta on osoitus siitä, millaisella ajattelumallilla Hollywood teki elokuvia tuohon aikaan. Maailma oli silloin yhteiskuntatietoisempi ja poliittisesti valveutuneempi kuin nykyään.

Pakko vielä mainita Serpico-hahmon värikkyys, joka loistaa varsinkin leffan ensimmäisellä puoliskolla. Serpico ui kulttuuripiireissä kun kala vedessä. Poliisilaitoksella hän kertoo baletin ihanuudesta ja vaativuudesta sellaisella vakavuudella, että kollegankin on pakko valehdella tietävänsä edes jotain. Serpicon ideaali rehellisestä poliisista juontaa lapsuuden kokemuksiin. Hauska kohtaus, joka osoittaa Serpicon ehdottomuuden, löytyy ensimmäisestä parin kanssa tehdystä ruokailuhetkestä, kun Serpico ei haluakaan kanaa.

Nuori Pacino tekee hienon suorituksen, mutta loistavan alun jälkeen meininki alkaa hieman jurrata paikoillaan. Hieman ylipitkä siis. Kuitenkin kaikinpuolin hyvä elokuva ja suositeltavissa erityisesti Lumetin ja Pacinon ystäville.

Melkein pahaa tekee katsoa koska lopputuloksen tietää ja asioiden ikään kuin näkee järjestyvän jonoon kuin tähtien astrologiassa, eivätkä tähdet lupaa hyvää. Serpico on hieno elokuva hienosta miehestä.

Serpico on hyvä rikoselokuva ja se kuvaa uskottavasti korruptiota poliisejen joukossa. Sidney Lumetin ohjaus on sujuvaa ja Pacino loistaa Frank Serpicon roolissa poliisina. Myös muut näyttelijät tekevät hyvää työtä. Elokuvaa voi suositella Pacinon ystäville ja rikoselokuvista kiinnostuneille.