Jos en olisi ennakkoon ohjaajaa tiennyt, niin olisin väittänyt tätä Kaurimäen tuotanntoon kuuluvaksi. Harmautta, tahoillaan hukassa olevia ihmisiä murheineen unelmineen, nortti palaa ja iskelmä soi.

Ja niin, Pariisi saattaisi keväällä olla kaunis.

Kiva pieni elokuva rosoisista yksinäisistä ja hieman eksyssissä olevista ihmisistä hyvällä huumorilla ja paikoin loistavalla dialogilla maustettuna. Pellonpään paras roolisuoritus mitä olen nähnyt. Dollyn esittäjä myös. Eeva Litmanen myös hyvä pienessä roolissa ja elokuvan hauskin kohtaus onkin seksikohtaus, jossa Eeva heittää hauskaa tekstiä. Elokuva hiipii kokoajan eteenpäin, vaikka välillä tuntuisi hieman juuttuvan paikoilleenkin. Kokonaisuutena mielestäni Ijäksen kolmanneksi paras tuotos heti katsastuksen ja tuulikaappimaan jälkeen.