Poltergeististä voisi kai sanoa, että koko perheen lämminhenkinen kauhuelokuva, jota ei kuitenkaan suositella perheen pienimmille ja herkille ihmisille. Huvittava se loppupuoli kun koko mökki menee lopulta kasaan.
Kiinnittää huomiota myös liiallisen tv:n tuijottelun vaaroihin...

Kolmosen edestä. Tai no, laitetaan nyt sitten kolme ja puol.

Ihan katsottava, muttei kovin pelottava. Se pikkumummo oli hauska.

Perhe alkaa kokea outoja omassa kodissaan, joka sijaitsee suhteellisen tuoreen ja kasvavan asuinalueen ensimmäisillä osilla. Televisiokanava vaihtuvat itsekseen (joskus tosin naapurin kaukosäätimen toimesta), koira käy omituisen kierroksilla ja tuolit liikkuvat itsekseen. Aluksi nämä uudet ilmiöt ovat oikeastaan kiehtovia, vaikkakin aavistuksen verran ärsyttäviä. Pikkuhiljaa homma alkaa kuitenkin mennä totisemmaksi ja lopulta perheen tytär tulee kaapatuksi jonnekin talon uumeniin, jonnekin josta hänet kuulee, mutta ei voi silmillä nähdä. Isä sattuu työskentelemään firmalle, joka on rakentanut koko asuinalueen ja on edelleen laajentamassa sitä, joten huonoa mainosta ei voi antaa julkisuuteen. Niinpä he palkkaavatkin kaikessa hiljaisuudessa erilaisia meedioita ratkomaan orastavaa pulmaa.

Käy ilmi, että koko alue on rakennettu vanhan intiaanihautausmaan päälle, eikä rakennustöissä olla juuri jaksettu paneutua maan puhdistamiseen tai siitä huolehtimiseen. Niin ikään selviää, että talossa tai ehkä pikemminkin sen paikalla elää poikkeuksellisen vahva poltergeist, jonkinlainen henkihahmo, joka elää sielujen maailmassa ja janoaa takaisin elävien kirjoihin. Tuohon välitilaan kaapattiin myös perheen tytär ja niinpä alkaakin vaarallinen pelastusoperaatio, jossa muutkin elävät ovat uhattuna siirtymisen suhteen.

Poltergeist ei yllättävää kyllä ollut kovinkaan paljon jump scarejen varaan rakennettu kokonaisuus. Itse asiassa niitä oli jopa melko vähän ja tunnelmaa pidetäänkin yllä enemmänkin painostavalla tunnelmalla ja ikäisekseen erinomaisella kameratyöllä. Katsoja saa tämän tästä odottaa jotakin pelottavaa tapahtuvaksi, mutta lopulta odotusta seuraa usein toinen odotus, mikä uuvuttaa hyvällä tavalla tarinaa seuraavaa. Kun viimein päästään tapahtumien ääreen, erikoistehosteet eivät varsinaisesti esiinny edukseen, mutta kokonaisuuden kannalta tällä ei ole kovinkaan suurta merkitystä. Lopputulos oli jopa positiivinen yllätys itselle, joka odotti blääh-tason kauhuspektaakkelia. Ikäisekseen poikkeuksellisen hyvä kauhuelokuva.

.

Hyvä kauhuklassikko. Kestää toisenkin katselun.