Ei tarvitse olla kuin huumorintajuton, jos ei tätä elokuvaa ymmärrä. Niin paljon se minua nauratti. Roseanne Barr on aivan mainio roolissaan petettynä ex-vaimona ja kaikki näyttelijät sopivat rooleihinsa mainiosti.

Komedian on tarkoitus viihdyttää, eikä sen tarvitse olla millään tavalla uskottava. Realismia ei toki ole nimeksikään. Eihän se haittaa, kunhan paketti noin muuten pysyy kasassa. Ehkä moni ei koe sympatiaa Roseannea kohtaan. No sitten voi kysyä itseltään, että miksi päähenkilön pitäisi olla stereotyyppisen kaunis ja helposti pidettävä. Tuollaisia kotiäitejä on nimittäin Suomi pullollaan.

Elokuva on lopulta varsin älykäs ja siinä on oikeasti ajatusta pohjalla, eikä se ole vain tyhjää kohellusta.

OON NÄHNY TÄN JOSKUS 90-LUVULLA 93 TAI 94