Almodovarin kelpo farssi, jonka hillitön vauhti pudottaa katsojan nahkasohavaltaan. Konekivääridialogia.

Omaan silmään kenties hauskin Almodovarin tähän asti näkemistäni elokuvista. Se on hirtehinen farssitarina eri ikään tulleista naisista, jotka taistelevat kukin omaa henkistä sotaansa tässä miesten runtelemassa maailmassa. Pienet yksityiskohdat nivoutuvat loppua kohden tiukasti toisiinsa ja elokuva palkitsee sen, joka jaksaa katsoa teoksen ajatuksella läpi. Hieman näitä muita ohjaajan näkemiä elokuvia vanhempana Naisia hermoromahduksen partaalla edustaa selvästi keveämpää ja komediallisempaa osastoa, mikä tuntuu sopivan tekijälleen erinomaisesti.

Melodramaattiset roolisuoritukset tukevat tehokkaasti tarkoitustaan ja paikoittainen ylinäyttely sekä sinänsä epäuskottavat, mutta hauskat kohtaukset viimeistelevät kokonaisuuden. Miehisen häntäheikin seikkailujen monet ulottuvuudet aiheuttavat moneen suuntaan erilaisia reaktioita ja sinällään irvokkaan tarinan takana on myös ihan järjellinen ajatus. Naisia hermoromahduksen partaalla onkin lähes loistava ajoittain myös satiirilta haiskahtava kokonaisuus, joka on jäänyt mielestäni turhaan ohjaajan muiden teosten varjoon (ainakin seuraamillani kanavilla). Kokonaisuutena se on todella palkitsevaa viihdettä, joka tuo myös kultturellisen miljöönsä oivaltavasti esiin ja onnistuu niin viihdyttämään kuin herättämään ajatuksiakin katsojassa.

.