Ajoittain hieman kömpelö, mutta hauska farssi. Persoonallinen ja ihanan värikäs (kirjaimellisesti, en ole vähään aikaan nähnyt näin paljon kirkkaita värejä leffassa). Odotin kliimaksin olevan todella hauska, mutta se jäi hieman latteaksi ja oli nopeasti ohi. Piristävä poikkeus silti, en ole paljoa tämänkaltaisia leffoja nähnyt.

Naisia hermoromahduksen partaalla on Almodovariin tottuneille tuttua tavaraa. Leffa on 80-luvulta, ajalta jolloin ohjaaja teki enemmänkin draamalla höystettyjä komedioita, kuin huumorilla maustettuja draamoja. Almodovarilla on loistava huumorintaju ja taito luoda koskettavaa ihmissuhdedraamaa, mutta valitettavasti tässä leffassa kumpikaan taito ei pääse kunnolla oikeuksiinsa. Koko leffa on pitkälti teatterimaista farssia, jossa naisilla on mennyt hermot miehiin, mutta joutuvat purkamaan vihansa toisiinsa.

Leffa on viihdyttävää kertakatsomista, ja siinä on soundtrackilla pari upeaa helmeä. Valitettavasti juoni on sekava, enkä suoraan sanottuna pysynyt enää lopussa naisten ajatuksenjuoksussa mukana. Ehkä se oli tarkoituskin, mutta kuitenkin.