Heti alkuun varoitus niille, jotka eivät kestä lasten hyväksikäyttö -teemaa, sillä tässä hieman viitataan siihen vaikka mitään ei varsinaisesti näytetä. Itseäni se hieman järkytti kun luulin vain katsovani tositapahtumiin perustuvan leffan intialaispojasta, joka eksyy ja joutuu lopulta adoptoitavaksi Australiaan. Pidin silti enemmän leffan alkupuolesta kun Saroo on pieni, aikuinen Saroo ei tahdo kiinnostaa millään

Tositapahtumien pohjalle perustuva nyyhkydraama pienestä intialaispojasta, joka astuu epähuomiossa tavarajunan kyytiin, jääden siihen loukkuun ja ajautuen näin satojen kilometrien päähän äidistä ja veljestään. Uudessa kaupungissa ja muutenkin erilaisessa miljöössä lähes polvenkorkuinen, paikkakuntansa tai äitinsä oikeaa nimeä sanomaan kykenemätön poika on helppoa riistaa ja potentiaalisia hyväksikäyttäjiä löytyy joka suunnalta. Onneksi paikallinen sosiaalityö on sen verran hereillä, että pojalle saadaan uudet sijaisvanhemmat Australiasta ja siellä pojan on hyvä varttua rakastavaisten vanhempien ja toisen ottopojan kanssa.

Iän karttuessa ja elämän muuten mukavasti rullatessa alkaa kuitenkin kaipuu oikean äidin luokse kasvaa yhä suuremmaksi ja Saroo ryhtyykin etsimään Google Earthin avulla tutun näköisiä seutuja. Urakka ei kuitenkaan ole kovinkaan helppo hatarien muistikuvien ja Intian melkoisen pinta-alan vuoksi. Kuten arvata saattaa, kova työ palkitaan kuitenkin lopulta ja Saroo löytää sen mitä vielä löydettävissä on.

Lion on "ihan hyvä" perusdraama, jonka olemuksessa haisee ikävästi tietynlainen Oscar-kosiskelu. Surullinen mutta lopussa ainakin vähän iloksi muuttuva tositarina sorretuista ihmisyksilöistä on se tuttu kaava, jolla pokaaleita on ennenkin kaappeihin kerätty. Sinällään yritys ei ole huono, mutta jotenkin se ennalta-arvattavuus ja yleisön itketys osuu kuitenkin liiaksi silmään. Lapsinäyttelijä oli yllättävän onnistunut elokuvan alkupuolella ja siitä täytyy antaa erikseen krediittiä. Muuten perustason draamaelokuva.

.