L'Atalante. Nimen perusteella en oikein osannut sijoittaa elokuvaa mihinkään kastiin. Jotenkin ajattelin, että liittyisiköhän elokuva jollain tapaa Atlanttiin. Melko lähelle valistunut veikkaus osui, sillä kyseessä on Ranskan vesillä lipuva jokilaiva, jonka kyydissä kulkevat kapteenin lisäksi kokenut merikarhu Jules sekä tämän nuori oppipoika. Lisäksi purkki saa uuden matkaajan, kun kapteeni heti elokuvan aluksi pääsee avioliiton onnelliseen satamaan ja tuore vaimo lähtee mukaan matkalle, joskin hieman utopistisin odotuksin. Maalaistyttö pääsee kyllä poikkeamaan Pariisin suurkaupunkielämässä, mutta visiitti jää kovin lyhyeksi Jules-sedän vedettyä pää täyteen heti ensimmäisenä iltana. Matka jatkuu eteenpäin, mutta kaupunkien lumo on kova ja niin tuore vaimo lopulta päättää jättää jäyhähkön kapteenin laivaansa ja poiketa hieman viettämässä iltaa. Lopulta onnellisin päätöksin.

L'Atalanten alussa epäilykseni heräsivät heti sen suhteen, onko kyseessä todella niin vanha elokuva kuin mitä luulin tarkistelleeni. Kuvaus tuntuu olevan vastaavan ikäluokan elokuvia vuosikymmenen edellä, mutta niin vain olin oikein katsonut. Siinä mielessä siis todellinen mestariteos. Juoni itsessään ei tarjoa mitään kovinkaan kummoista. Perus työläisen arkea, mutta ei kuitenkaan niin monimuotoisesti kuvattuna kuin monessa vastaavassa. Tylsää ei kuitenkaan kerkeä tulemaan ja elokuvan pituus on melko sopiva aikakaudelle, jolta paljon pidempiäkin tuotoksia löytyy. Kokonaisuudessaan L'Atalante on nuorena kuolleelle ohjaajalle merkittävä sulka hattuun.

.