Kuka, ellemme me?

1960-luvun alussa, keskellä Länsi-Saksan tunkkaista aateatmosfääriä, Bernward Vesperin (August Diehl) ja hänen yliopistotoverinsa Gudrun Enslinnin (Lena Lauzemis) välillä roihahtaa intohimoinen rakkaussuhde.

Kirjoitetun sanan voimaan uskovat nuoret Bernward ja Gudrun perustavat pienkustantamon, jonka ensimmäinen julkaisu on, paradoksaalista kyllä, Bernwardin oman isän, hyljeksityn ja kaikkea muuta kuin hyvää mainetta niittäneen natsikirjailijan menneisyyden hengentuote. Bernward puolustelee isänsä kirjoittajan lahjoja, jos vaikka nuorta miestä riivaakin isän epäilyttävä poliittinen menneisyys. Myös Gudrun kyseenalaistaa kiihkeästi oman isänsä rooliin Hitlerin kolmannen valtakunnan aikana.
1960-luvun poliittiselle kipinöinnille herkkä nuori pari, niin politiikan kuin rakkaudenkin suhteen palavasieluiset Bernward ja Gudrun ovat suivaantuneet ympäröivään yhteiskuntaan, vallitsevaan konformismiin ja siihen, että yhteiskunta näyttää kieltävän tosiasiat.

Myrskyisä parisuhde on miltei katketa Bernwardin siekailemattomien naisjuoksujen vuoksi, mutta Gudrun ja Bernward jatkavat yhteiseloa Länsi-Berliinissä vuonna 1964. He liittyvät vasemmistolaiskirjoittajien ja poliittisten aktivistien joukkoon, osaksi laajenevaa globaalia kansannousua, joka kysyy: ”Kuka, ellemme me? Milloin, jollei juuri nyt?” Tyytymättömyys maailman tilaa kohtaan kuitenkin verottaa myös levotonta ihmissuhdetta. 1960-luvun loppupuolelle ehdittäessä Gudrun on jo liimautunut Punaisen armeijakunnan johtohahmon Andreas Baaderin (Alexander Fehling) kylkeen ja valmis kirjoittamista kovempiin keinoihin maailman tilan muuttamiseksi. Bernward puolestaan riskeeraa oman mielenterveytensä käyttämällä napsiessaan psykedeelisiä huumeita kamppaillessaan oman romaaninsa kirjoitustyön kanssa: teoksen, jonka pitäisi muuttaa maailma…