Kenties jopa oma henkilökohtainen suosikkini Kitanolta. Äitiään etsivästä pojasta ja epäonnistuneesta pikkugangsterista kertova tarina on lievästä ylisentimentaalisuudestaan huolimatta varsin koskettava ja Kitanon valloittava komiikan taju jaksaa riemastuttaa ensihetkistä lähtien. Elokuvan tietoisen hidas kerrontatyyli saattaa karkoittaa Hollywood -intoilijat ja keskivaiheilla tarina laahaakin turhan pitkään paikoillaan, mutta nämä ovat vain pieniä kauneusvirheitä muuten symmetrisessä kokonaisuudessa. Malliesimerkki siitä, miten ohjaajan artistiset ambitiotkin täyttävä elokuva voi olla poikkeuksellisen hauska. Käsikirjoituksellisesti erittäin kekseliäs!

Yksi lempi leffoistani. Hieman erilaista Kitanoa, mutta toimii loistavasti. Kauniin elokuvan kruunaa Joe Hisaishin hieno "Summer" kappale