Vilperille vinkiksi ettei 1800-luku aivan keskiaikaa ollut. Itse asiassa ei lähelläkään. No mutta kuitenkin, tiesin tästä jonkinmoisesta klassikkoteoksesta vain nimen ja lähtökohdat, joten sain yllättyä juonenkulusta iloisesti. Suuria tunteita, maaseuturomantiikkaa sekä vanhahtavaa puheenpartta löytyy, nuo kaikki ovat täsmälleen kuppini likööriä. Oivasti roolitettu leffa vain vahvistuu näyttelijöidensä kautta, eniten pidin Michael Sheenin puoliporvarillisesta, rakkauden räydyttämästä vanhemmasta herrasmiehestä.

Kyllähän nämä pukudraamat vaativat tietynlaista asennoitumista sekä kykyä sietää näennäistä tylsyyttä. Ja matalia sokeriarvoja jos haluaa hengissä kaiken siirapin keskellä pysyä. Mutta kuka muka kykenisi vastustamaan aikamatkaa vaaralliseen menneisyyteen, jossa talot olivat puuta ja miehet kiveä. Eikun miten se meni? Ohjaaja Vinterberg osoittaa tuotteessaan upeaa draamantajua sekä esteettistä silmää, huonompi tekijä olisi saattanut karauttaa raikkaasti mäntymehtään näin "käytetyn" materiaalin kanssa. Jännää, että sama mies on ohjannut täysin toiselaisen Jahdin, joka on niitä harvoja täyden viiden tähden elokuvia, mitä on tullut vastaan.