Visuaalisesti herkullinen ja mukavasti ohjattu, mutta päätyy kuitenkin tusinaelokuvain sekalaiseen joukkoon. Jäin kovasti kaipaamaan ns. onnellista loppua (jokainen voi nyt itse tulkita, mitä mahdan sillä tarkoittaa). Tarinoita ei vedetty luontevasti yhteen eikä leffa ollut tarpeeksi kaunis, riipaiseva tai syvällinen kaltaiselleen lopulle. Kaiken kaikkiaan pätkä on aika mitäänsanomaton.

Plussaa Streepin näyttelijäntyöstä, musiikeista ja miljööstä. Vielä erillinen miinus pitää antaa siitä, että Adamsin näyttelemä tyttönen ihailee lapsellisella antaumuksella idoliaan nostaen tämän henkilön yhtä tärkeäksi elämässään kuin oman miehensä, eikä kukaan tunnu olevan siitä pahemmin moksiskaan. Raivostuttava - vaikkakin suhteellisen pieni piirre - nakertaa elokuvan uskottavuutta.