Harrison Ford palaa legendaarisen sankariarkeologin rooliin ikonisen elokuvasarjan viidennessä osassa.
Leffasarjan osat: Kadonneen aarteen metsästäjät (1981), Indiana Jones ja tuomion temppeli (1984), Indiana Jones ja viimeinen ristiretki (1989), Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta (2008), Indiana Jones and the Dial of Destiny (2023)
Päivämäärä on 13.8.1969 ja perhetragedian aiheuttama avioliiton romuttuminen on viimeisin liemi, missä professori Henry ”Indiana” Jonesin (Harrison Ford) olemusta keitetään. Kyseisten keittokokemusten seurauksena on yhdeksän ampumavammaa, levy jalassa, ruuveja toisessa jalassa, lukematon joukko kolotuksia ja kärtty asenne. Naapurin Larry (Chase Brown) laittaa aamuherätyksen stereoin, ja aamukahvin kanssa maistuu skottilainen. Yksinäinen ja ankea eläke häämöttää, Toisen […]
Seikkailija-arkeologi Indiana Jones (Harrison Ford) ei juuri muutu: vaikka mies on harmaantunut, hän vetää yliopistolla kursseja ja jäljittää luentojen välillä ammoisia aarteita. Indylle historia on yhtä aikaa kiehtovan jännittävää ja tutun turvallista, onhan hän tutkinut sitä koko ikänsä. Mutta samalla maailma Indyn ympärillä on muuttunut ja jatkaa muutostaan. Eikä häntä enää katsota ihaillen, vaan opiskelijat […]
Ensimmäinen ajatus oli taas, että olisin pärjännyt hyvin ilman tätäkin elokuvaa. Harrison Ford kasikymppisenä vielä kerran heiluu ruoska nostalgian merkeissä. Tämän päivän mittapuulla kuitenkin kelpoa seikkailua Indy hengessä ja viittauksia vanhoihin leffoihin löytyy. Jotain kuitenkin puuttuu, eikä dial of destiny ole kovin mieleenpainuva elokuva. Eniten häiritsi varsinkin alussa äärimmäisen läpinäkyvät CGI tehosteet. Siinä missä vanhat indyt ovat tehty oikeilla tehosteilla, niin nyt seurataan pelianimaatiota, jossa Fordin naama on lisätty deepfake efektillä.
Kyllä ne Indyt menee parhaus järjestyksessä teko vuoden mukaan ja aloitetaan tietenkin vuodesta 1981.
4
3,5
6/10
4
.
Ihan hauska indy rymistely.
Täysin turha Indiana Jones. Kaikki 80-luvun taika on pilattu politiikalla.
Viides Indiana Jones and the Dial of Destiny on ihan hyvin onnistunut seikkailuelokuva ja katsomisen arvoinen päätös Indyille. Kestoltaan tämä on kaikista pisin näistä, mutta juoni pysyy ihan hyvin liikkeellä valtavan määrän sisältävien toimintakohtauksien johdosta. Niistä varsinkin pienellä skootterilla kaahailut jäävät kapeissa väleissä hyvin mieleen ja myöskin alkukohtaus hieman nuorennetusta Indystä on hyvää perinteistä viihdettä. Näyttelijöistä Mads Mikkelsen on hyvä valinta pääpahiksen tohtori Vollerin rooliin ja myös Harrison Ford hoitaa roolinsa tutulla varmuudella. Phoebe Waller-Bridge taas on hieman ärsyttävä roolissaan Helenana ja tästä on tehty turhan kaikki tietävä Disneyn tyyliin, joka koittaa olla Indyä parempi. CGI tästä löytyy paljon ja osa siitä toimii paremmin ja osa taas huonommin. Lopussa juoni lähtee vähän yli vedetylle tasolle, mutta toimii kuitenkin ihan hyvin. Kokonaisuutena tämä on edellistä nelos osaa paremmin onnistunut, mutta jää kuitenkin kolmesta ensimmäisestä selkeästi ja aivan odotetusti.
Yksi sana: Woke = yksi piste leffalle.
Hollywood elokuvia vaivaa vasemmistolaisen politiikan pakotus.
En tykännyt.
Indy nelosenkin olisi ihan suosiolla voinut jättää tekemättä, mutta tässä raavitaan epätoivoisesti jo pöntön pohjan väsähtäneimpiäkin juttuja.
Tässä nyt esimerkiksi on taas Disneyn Lucasfilmsin perinteiseen tapaan edellisten osien onnelliset loput resetoitu ja sankari muutettu vanhaksi ja sairaaksi ukoksi, joka haluaa vain kuolla pois. Sidekickiksi tämä saa uuden Reyn, joka tietää ja osaa jo kaiken, ja on joka suhteessa sankaria parempi. Tästä hahmosta piti yhdessä vaiheessa tulla uusi Indy kunhan alkuperäinen olisi tapettu lopussa, mutta testiyleisön reaktioiden takia tästä ilmeisesti luovuttiin viime tipassa.
Onhan tässä tietty toimintaa, epätoivoista memberberryä ja fanserviceä vaikka kuinka paljon, mutta mainitun kipukohdan ja kömpelön sekä liiaksi viljelyn cgin yli en kyllä omalla kohdalla vaan pääse. Pätevästi peruspremissistä olisi varmaan saanut hyvän leffan tehtyä joskus 15 vuotta sitten, mutta se juna meni jo.
Olen nähnyt huonompia Indiana Jones -elokuvia, mutta myös paljon parempia.
Juu tulipahan käytyä Indykin kurkkaamassa. Pakkohan se oli originaalien fanina nähdä minkälainen elokuva aiheesta saadaan 2020-luvulla aikaan. Tavallaan mulla ei enää ollut mitään odotuksia tän suhteen, kun tätä on vetkutettu varmaan kymmenen vuotta ainakin erinäisissä tuotantolimboissa niin sanotusti. Siksi varmaan leffa olikin isolta osin ihan positiivinen yllätys loppujen lopuksi. Viihdyttävää rymistelyä riittää ja sitä vanhanliiton Indy-henkeä on paikoin saaatu mukaan ihan kivasti. Miinuspuolina tietysti voi heti heittää tiskiin ihan suoraan cgi-tehosteiden aivan liiallisen käytön, elokuvan ylipitkän keston sekä paikoitellen vähän liian selkeät fanipalvelukset. Tästä olis voinut leikata muutamia täysin joutavia juonen sivuhaaroja ihan surutta pois. Toimintakohtauksia olis myös voinut pelkistää reilulla kädellä. Näyttelijäpuolella elokuva onneksi onnistuu kokolailla moitteetta. Harrison Ford osaa edelleen vetää legendaarisen roolinsa muitta mutkitta, eikä sivuosa cast ole myöskään mitenkään heikko. Etenkin aina yhtä vakuuttava Mads Mikkelsen natsipahiksena on kyllä mies paikallaan. Moni on tästä viidennestä Indy-seikkailusta sanonut, ettei siinä ole muistettavia kohtauksia riittävästi. Voin kyllä tietyllä tapaa allekirjoittaa tuon ainakin osittain, että tämä saattaa liian pitkän kestonsa takia olla vähän sekava muistettava, eikä sellaisia täysosumia tai hurraa-hetkiä juurikaan ollut. Huonoksi elokuvaksi en tätä kuitenkaan kokenut missään kohtaa, vaan viihdyin kyllä helposti tän parissa pahemmin pitkästymättä. Lopussa jotenkin koko tarina lähtee vielä niin laukalle, ettei siitä voinut kuin nauttia. Leffa uskalsi ottaa sen viimeisen askeleen aiheensa kanssa ja hyvä niin. Ylipäänsä elokuvan teema istuu mun mielestä ihan hyvin Indyjen kaanoniin, ainahan näissä on liikuttu siellä todellisuuden ja yliluonnollisuuden rajamailla. Ainakin Dial of Destinyn pohjateema on paljon osuvampi kuin tätä edeltäneessä Kristallikallon valtakunnassa. Tässä on oikeastaan loppupeleissä aika paljonkin paremmin tehty asiat.
Kokonaisuutena ihan mukiinmenevä Indy-seikkailu, joskaan alkuperäisen kolmikon rinnalle tällä ei ole mitään asiaa. Enkä tiedä odottiko kukaan, että sellainen olis edes mahdollista tänä päivänä. Seikkailuhenkeä oli kuitenkin tässäkin ja se on aika virkistävää nykyleffoissa, joista ei tätä genreä kyllä löydy sitten juuri lainkaan. Harmillista, että tästäkin piti vesittää ihan liiallisella cgi:llä monia hetkiä. No mutinoista huolimatta näkisin, että ehkä tän vois joskus jopa katsoa uudelleenkin.
Ihan hyvä Indy leffa!
3/5
Ehtaa Indyä, mutta: Plevna pilaa esityksiä järjestelmällisesti! Pitää vaihtaa teatteria vihdoin. Plevnassa luukutetaan ämyrien volat kaakossa siinä toivossa että toiminta tuntuisi sitäkin suuremmalta mitä lujempaa äänet raikaa. Ei olisi yhtään pois jos joku normaalikuuloinen teknikko säätäisi äänet sopivalle tasolle. Toki räjähdyksien kuuluu tärähtää, mutta että kaikki muukin ääni rikkoo äänivallin. Ziisus. Ehkä olisin antanut puolitähteä enemmän, mutta tämä menee taas niin, että kunhan tulee myyntiin, pitää ostaa blu-ray kotiteatteriin ja katsoa uudestaan.
Niin: vanhassa leffatykissä pääsi säätämään leffan pisteytystä uusiksi niin tahtoessa, mutta ei enää eli voihan se olla jos ei täällä korjaannu entisekseen, niin jatkossa vain Imdb.
Paljon parempi kuin edeltäjänsä. Harrison Ford jaksaa edelleen hyvin heilua Indiana Jonesin roolissa vaikka ikää on jo lähemmäs 80 vuotta. Huumori tosin ei ole ihan yhtä hauskaa kuin alkuperäisessä trilogiassa, mutta se ei menoa haittaa. Myös Mads Mikkelsen tekee hienon roolin natsina. Ja mikä parasta, legendaarinen John Williams on jälleen loihtinut leffaan hienot musiikit.
Eri viihdyttävä ja eeppinen finaali Indyn seikkailuille.
⭐️⭐️⭐️⭐️⭐️
Indiana Jones and the Dial of Destiny on kaikinpuolin viihdyttävä toimintaseikkailu annoksella kunnollista Indy tunnelmaa. James Mangold kuljettaa tarinaa mukavalla tempolla eteenpäin heittäen sekaan mukavasti viitteitä vanhoista Indy leffoista. Vuodet 1944 ja 1969 ovat visuaalisen kauniisti toteutettu joista varsinkin 1969 New Yorkin kuuparaati on komeasti totutettu. Meneehän se lopun twisti viihdyttävällä tavalla täysin hölmöksi. Harrison Ford tekee sen Indynä mitä äijältä odotetaankin. Phoebe Waller-Bridge on varsin pirteä indyn kummityttönä ja Mads Mikkelsen pärjää varsin toimivasti natsipahiksena. Kaikkiaan näyttävän viihdyttävä toimintaseikkailu ja jäähyväiselokuva Indiana Jonesille.