Arvostelu

Tarjoaa ison levyhyllyllisen verran tunteita ja top-listafriikkiyttä.

Sormi plaraa levypinoa varovasti, kuin peläten hajottavansa jonkun hyllyssä piileskelevistä aarteista. Joidenkin levyjen päällä on pölyä, joka nousee ilmaan kaiuttimista kimpoilevien sävelten seuraksi. Luomaan osansa divarifiiliksestä. Hieman tunkkaisen levydivarin hyllyjen ääressä seisoo kymmeniä enemmän tai vähemmän friikkejä ihmisiä jahtaamassa elämänsä levyostosta. Asiantuntijoita riittää. Jokainen tietää juuri Sen Yhtyeen huonoksi, ja toisaalta Sen Toisen aivan Tajunnanräjäyttäväksi. Ja sitä paitsi Sen Yhden soundi suorastaan hivelee korvia, sielusta puhumattakaan… Varopa siinä sitten tekemästä harhaostosta.

Rob Gordon on mennyt elämässään harhaan, useammin ihmissuhteiden puolella kuin komean levykokoelman osalta. Eräänä päivänä Robin sisällä syttyy, ei pelkästään jonkin sortin kolmenkybän kriisi, vaan myös palava halu selvittää, miksi asiat ovat menneet niin kuin ovat menneet? Miksi hänet on jätetty niin monesti? Miksi henkilö A valitsi B:n C:n sijasta ja miksi B kuuntelee yhtyettä D, vaikka E on parempi. Selvästi parempi. D:hän on suorastaan pelkkää poppia, ja onhan E top-listalla korkeammalla kuin F, puhumattakaan D:stä. Sellaisen elämää koskevan top-listan tekeminen ei ole helppoa edes Robin kaltaiselle listafriikille. Se ei ole helppoa kellekään, homma menee sekavaksi hyvin helposti.

High Fidelity voisi helposti olla sekä tuottajana, käsikirjoittajana ja pääosana toimineen John Cusackin sooloshow, mutta ikävä kyllä se on muiltakin osa-alueiltaan niin riipaisevan hieno romanttinen ja musiikillinen draamakomedia (aah, tätä genreviidakkoa), että ihan hiljaiseksi vetää. Ei sentään niin hiljaiseksi, ettei raaskisi napsauttaa taustalle leffassa soineiden artistien musiikkia, esimerkiksi leffassa hauskan pikkuroolin tekevän Pomo Springsteenin tai Elvis Costellon kiekkoja fiilistä luomaan. Komea taustaraita siellä siis rullaa.

Kerrontatyyli (päähahmon monologit perustanaan) onnistuu olemaan sopivan erilainen, sopivan normaali ja vieläpä katselukokemusta eteenpäin sopivasti polkeva. Herra Cusack vuoroin ylvästelee kameran edessä kuin näkymättömien lankojen varassa ja virne suupielessään, valuu suruineen sohvalta maahan tai taivaltaa vesisateessa pohtien, nauttiiko eksä nykyään seksistä enemmän. Niin, suhteissaan umpikujaan joutunut mies tuntuu vielä aikuisuuden kynnyksellä (sehän ikinuorena pitkään väijyneen herran elämään on hiljalleen pomppaamassa) keskittyvän sangen lapsellisiin seikkoihin, mutta sekös vain terävöittää Robin hahmoa. Luo heikkouksia ja piirtää ruudulle oikeasti egoismistaan hukkateille pudonneen levykaupanpitäjän.

Stephen Frears on tällä suunnalla pysynyt sangen tuntemattomana hemmona, ei vähiten keskinkertaiseksi ja kliseiseksi osoittautuneen trilleriyritys Dirty Pretty thingsin takia. Mutta nyt kun edes temppuileva videonauhuri ei onnistunut pilaamaan High Fidelityn kokoista katseluelämystä, on Leicesteristä kotoisin olevalle pitkän linjan leffatekijälle nostettava hattua. Nick Hornbyn kulttimainetta nauttivasta kirjasesta ei ole haisuakaan, vaan sen verran kehtaa sanoa, että filmisovituksesta ei puutua naurua, kyyneleitä eikä elämän raskasta kepeyttä.

High Fidelity tarjoaa ison levyhyllyllisen verran tunteita, ja se on paljon, sen jokainen musiikkiin uppoutunut varmasti tietää. Fiiliksiä kaivetaan ylös genreen katsomatta ja sama pätee leffaan yleensäkin: vähän jokaiselle, tosin paljon musadiggareille ja draamakomedian ystäville. Jack Black pääsee sekä laulattamaan että naurattamaan eli on siis omimmillaan, ja kaupan musanörtin osassa olevan Todd Louison kasvoilla on kokoajan sopivan hämmentynyt ilme. Cusack on oikeutetusti tähti, ja joukko hyvin persoonallisia "exiä", mm. Catherine Zeta-Jones pinnallisena Jetset-kaunottarena ja Iben Hjejle sinä eniten tunteita kuohuttavana tapauksena, tukee John-pojun eksymistä rautaisella otteella. Tim Robbinsin ponnaripäisessä Ianissa on jotakin todella ällöttävän rasvaisen äklöä, tai sitten se johtuu vain siitä, että katsomme tapahtumia päähenkilö Robin katkeruuden lävitse.

Viisi tähteä. Vähempään ei pysty. Ja ihan leffan kunniaksi sanottakoon: top20-, tai no ainakin top30-kamaa.

Pisteet: rating 100,000

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä, 850 arvostelua
Arvosteltu: 05.04.2006
Katsottu: Kotona

Saman kategorian TOP-leffoja

Kurjet lentävät
Kurjet lentävät arvosana 4,16
Kurjet lentävät
Alaston satama
Alaston satama arvosana 4,05
Alaston satama
Tule ja katso
Tule ja katso arvosana 4,29
Tule ja katso
Yksi lensi yli käenpesän
Yksi lensi yli käenpesän arvosana 4,34
Yksi lensi yli käenpesän

Elokuvan tiedot

High Fidelity
High Fidelity arvosana 3,79
Genret:
Komedia,
Valmistusvuosi:
2000
Pituus:
113 min
Tunnetaan myös nimillä:
High Fidelity - Uskollinen äänentoisto
Ohjaajat:
Stephen Frears
Käsikirjoittajat:
D.V. DeVincentis, John Cusack, Nick Hornby, Scott Rosenberg, Steve Pink
Pääosanäyttelijät:
Catherine Zeta-Jones, Iben Hjejle, Jack Black, John Cusack, Tim Robbins
Maat:
Iso-Britannia, USA
Kielet:
englanti, tanska