No eihän taiteellisissa tai elokuvallisissa ominaisuuksissa tällaisella videopelin näköisellä scifi-hassuttelulla ole mitään arvoa, mutta viihteellisenä teoksena tämä on yllättävän hyvä. On oikeastaan hyvä, että tässä homma on heitetty jo niin "läskiksi", että hauskuuden tasolla ohitetaan jo ensimmäinenkin osa.

Ghostbusters on kokonaisuutena jatko-osaa parempi, mutta kakkososassa on ehkä enemmän aikaa kestäneet tehosteet ja näyttelijöiden kemia pelaa paremmin yhteen. Bill Murray pelleilee ja vaikka tunnarikin on valitettavasti muutettu tässä, niin kyllä se alkuperäinen Ghostbusters-laulu soi ainakin alussa taustalla. Tässä nähdään myös ensimmäisestä osasta tuttu Slime eli se vihreä haamu. Ghostbusters II yllätti kyllä hyvin ja voi olla, että nämä kolme tähteä ovat pikkasen liikaa. Mutta menkööt, oli tämä sen verran riemastuttava.

Ghostbusters-leffat eivät olleet mulle koskaan SE juttu lapsuudessa, johtuen varmaan siitä, että olen syntynyt niiden valmistumisaikaan nähden noin 5-10 vuotta myöhässä. Aikuisiällä kulttisuosion salaisuus ei täysin ole auennut, mutta osittain pystyn ymmärtämään tämän jutun. Ykkösosan jättimenestyksen myötä kaksimielisiä läppiä vähennettiin jatko-osaan ja yleisilmettä muutettiin muutenkin lapsekkaammaksi, jotta saatiin rahahanat kunnolla auki.

Se ei silti varsinaisesti ole huono asia. Leffassa on kuitenkin Bill Murrayn läpät ja muutenkin hyvässä hengessä toteutettua sekoilua. Käsikirjoituksessa ei ole päätä eikä häntää ja sen selittäminen viisivuotiaalle "miksi?"-vaihettaan käyvälle pojalle kävi haasteesta. Lapsekkaan ulkoasun myötä nassikka kuitenkin viihtyi hyvin leffan parissa, ja innokkaan seuran myötä allekirjoittanut varttuneempikin katsoja sai pläjäyksestä yllättävän paljon irti.

Leffa sisältää useita tarttuvia kasaribiisejä, jotka pitävät käydä vielä kuuntelemassa youtubessa imdb:n listan kautta. Parhaiten mieleen jäi tietenkin järjettömän kova tunnari, joka oli lapsuudessakin ainoa asia mikä kolahti tästä franchisesta.

Ei oikeasti mikään ihmeellinen, mutta nyt katselukokemuksesta sai paljon irti. Muussa tilanteessa pisteet olisivat huomattavasti alhaisemmat.

ihan ok

Ghostbusters 2 ei ole aivan edeltäjänsä tasoinen elokuva, mutta toimii silti varsin viihdyttävänä spektaakkelina, jonka aikana ei onneksi tarvitse ajatella mitään. Ykkösen kuuluisa tunnari (joka kuulemma soi 1980-luvulla lähes koko ajan radioissa) on joutunut harmi vain muokkauksen kohteeksi. Alkuperäinen biisi on todella hyvä ja olisin kaivannut sitä myös tähän elokuvaan. Alussa se soi ehkä hetken ajan, mutta siinä se.
Bill Murray on koominen heppu, joka tekee tästä pätkästä entistä hauskemman, sillä huumoria on muutenkin ujutettu vähän sinne tänne. Ja hyvä niin, sillä silloin tietää, että tätä ei ole tehty vakavalla ottella.

Ykkösen taso on pudonnut roimasti, aivan kuten odotinkin. Kyllä tämän katsoo, mutta meno oli paikoitellen liian lapsellista. Pahiskaan ei ollut yhtä muistettava kuin ykkösen Vaahtokarkkimies.

Haamujengi kakkonen on samaa tasoa edeltävän osansa kanssa. Pidin tästä jopa melkein enemmän kuin ykkösleffasta. Hölmön aivot narikkaan-elokuvan, joka on selvästi tehty täysin kieli poskessa, tarina on älyvapaa ja vailla päätä sekä häntää, mutta ei se haittaa tämäntyyppisissä kreisileffoissa. Oikeastaan se on vain leffaa parantava ominaispiirre.

Tässä kakkososassa on ihailtavaa se, että vaikka elokuvassa on paljon viittauksia ykkösosaan, tarina ei sorru kopioimaan edeltäjänsä juonta vaan toimii omana, täysin överiksi vedettynä stoorinaan. Kaupungin negatiivista energiaa keräävä vaaleanpunainen viemärimönjä, joka jotenkin liittyy taidemuseon taulun vallankaappauskuvitelmiin, on pääpahiksena kiitettävän typerä ja viihdyttävä. Leffan omalaatuisen kuiva ja sarkastinen dialogi ansaitsee melkein taputukset, sillä se on elokuvan kantava voima, joka tuo jokseenkin huvittuneen virneen koko rainan ajaksi.

Kevyen ja letkeän Ghostbusters kakkosen parhaimpia hetkiä ovat tuomarinistuinsessio, maijapoppasmainen vauvanryöstö sekä rauhanrallatukset kaoottisessa kaupungissa. Leffan soundtrack ja etenkin sen korvamatotunnari ovat aivan loistavat.

Näyttelijät ovat hyviä ja mainioita. Jokainen heittäytyy rooliinsa ja näyttelee sopivan ylitsevuotavalla tavalla. Ikimuistoisin ja hauskin hahmo on ykkösosastakin tuttu rillipäähyyppäri (jota esittää Rick Moranis), jonka olemuskin on tahattoman koominen.

Fiilistely-sekä popcornleffana tämä toimii erittäin hyvin.