Satyricon on melkoinen pettymys Felliniltä. Elokuva on katkonainen (tosin on huomioitava, että jos filmi perustuu miltei 2000 vuotta vanhaan romaaniin, josta on säilynyt vain osa, leffaa ei voi välttämättä syyttää siitä) ja käy viimeistään jossain vaiheessa pitkäveteiseksi. Sitäpaitsi homoerotiikka ei iske. Satyricon kyllä esittää muinaisen Rooman raadollisesti ja mielenkiintoisemmin kuin monet muut elokuvat, jotka tekevät orgioistakin nättiä, mutta sen kiinnostavuus kaatuu siihen, että se on sekava ja hieman pitkäveteinen. Näyttely on todella teatraalista, mikä johtaa ikävasti siihen, että liialla yrityksellä on saatu aikaan huonoja tuloksia. No jaa, sentään Martin Potterin kaltaiset vahvasti eläytyvät näyttelijät elättävät toivoa. Musiikkikin toimii. Satyricon on toinen Fellinini, ja se on varsin yllättävä hyppy La Stradan maailmasta keskelle rappioitunutta, viinin ja seksin täyttämää Rooman valtakuntaa, mutta yllättävä ei aina tarkoita hyvää, ainakaan tässä tapauksessa.

Felliniksi yllättävänkin selkeä kokonaisuus, joskin jonkin verran etenemisessä esiintyy poukkoilua tilanteesta toiseen ilman, että sitä sen kummemmin katsojalle selitetään. Välillä ollaan roomalaisissa orgioissa ja seuraava kohtaus löytyykin orjakaleerin ruumasta, näin esimerkkinä.

Fellinin Satyriconille täytyy antaa lähes täydet pisteet lavastuksesta. Meininki on todella niin kuin sen nyt ainakin voisi kuvitella jokusen tuhatta vuotta sitten olleet. Liikoja ei kaunistella, vaan asiat lyödään tiskiin niin kuin ne on. Vahva seksuaalinen lataus johtaa läpi elokuvan selkärangan ja sen ympärille Fellini on alkanut muodostaa kudosta. Lopputulos muuten on erittäin keskinkertainen, eikä se lämmitä allekirjoittanutta oikein millään erityisellä tavalla. Tosin ei Fellini ole itseäni ennenkään lämmittänyt ja voi olla että osin olen ennakkoluulojen uhri.

Homoilua, retostelua, näennäisesti huonompien ihmisten arvostelua ja kahden miehen kilpailua nuoren miehen huomiosta erilaisin petoksin höystettynä. Varmasti tästäkin teoksesta iso osa meni täysin ohi, mutta jotenkin se vaikutti kuitenkin selkokielisemmältä elokuvateokselta kuin esimerkiksi 8½.

.