Jokin elokuvan näkökulmassa vaan mättää. Se yrittää samaan aikaan olla filosofinen, jännittävä ja paatoksellinen, mutta kaatuu omaan kunnianhimoisuutensa eikä ole oikein mitään näistä. Elokuva myös moralisoi yllättävän vahvasti siihen nähden, miten monimutkaisesta asiasta se kertoo. Sen ehkä voi kuitata Gleesonin esittämän Calebin omaksi näkökulmaksi, mutta näin tulkittuna elokuvan sanoma vesittyy ja se näyttäytyy vain tarinana, jossa itsestään liikoja luuleja poika rakastuu robottiin tajuamatta, että häntä käytetään hyväksi. Elokuvan lähtökohdat antavat aineksia paljon kiinnostavampaan pohdintaan.

Elokuvassa on hyvä idea, mutta ajatus että nörtti rakastuu koneeseen siis tekoälyyn kertoo nörtin aivottomuudesta. Tekoäly nainen on melkein yhtä vaarallinen kuin kuin ihmis nainen, vitsi vitsi. Lopussa homma vesittyy kun robotti laittaa ihoa itseensä niin ettei saumoja näy.

Ihan ok elokuva , kolme tähteä.