Kasarihömpän ystäville tätä suosittelisin. Pienellä varauksella tosin. Juoni etenee samaan tyyliin Top Gunin kanssa, Nuori, lahjakas ja ylimielinen jolppi, nätti nainen. Sitten tapahtuu jotain hazardia ja kas onkin aika kohdata demoninsa. Edellä mainitun kaikki intensiivisyys on pahasti hukassa. Musiikitkaan eivät oikein potki.

Ihan hyvä rallileffa, vaikkei autoilu kiinnosta. Ei nyt oikein muuta sanottavaa keksi, paitsi Tom Cruisella ja Michael Rookerilla oli hieno pyörätuoliralli.

Tony Scott tekee kilpa-ajoille saman, mitä Alfred Hitchcock sanoi tosielämästä: otetaan tylsät kohdat pois, niin saadaan draamaa. Se tarkoittaa myös sitä, että näistä kaahailuista saadaan noin kusitauon pituisia minuuttimieskisoja, luojan kiitos.
Nero ei tarvitse olla huomatakseen Days of Thunderissa sukulaisuutta Top Gunin kanssa: samanlaista penisten mittailua, bondausta ja romanssintynkää on radalla ja sen ulkopuolella, mutta varsinaisesti ajamista tässä on yhtä paljon kuin Top Gunissa lentoa. Isoin ero on vaan siinä, ettei tarvitse olla taistelulentäjä samaistuakseen roadrageen. Se, ettei kellään lähde elokuvassa ajokortti, täytyy olla vähintäänkin jonkunlaista kettuilua liikennettä valvovien poliisien puutteelle, eikä suinkaan kuvastusta päähenkilön kuumista hermoista.
Takuuvarman kasari-Tony Scott -leffan merkki on Cruisen läsnäolon lisäksi ne hellettä tihkuvat kuvat sälekaihtimien läpi kajastavasta valosta ja iltataivaista, jotka antavat Los Angelesin rantafiilistä, vaikka oltaisiin keskellä korven sydäntä. Rakastan.
Mikään ei silti muuta sitä, että aihepiiri elokuvassa on, v*ttu, NASCAR-ajot. Tee siitä nyt kiinnostavaa ulosajoilla ja "Gimme Some Lovin'illa" soundtrackilla.