Tämän parissa viihtyy ihan mielellään, jos pystyy katsomaan sen faktan yli, että Boll on tämän ohjannut.

1700-luvulla Romaniassa Rayne, puoliksi ihminen ja puoliksi vampyyri, karkaa jostakin sirkusnäytöksestä, ja päätyy taistelemaan pahan voimia vastaan.
Tarvitseeko elokuva muka oikeasti enempää juonta? Ei, jos sen pitäisi viihdyttää. Ja jos BloodRaynella on jokin muu tarkoitus, se epäonnistuu siinä surkeasti. Mutta viihdyttämisessä tämä elokuva on varsin hyvä teos. Useimmat BR:n vihaajat tuntuvat vihaavan sitä puhtaasti sen takia, että satojen vihaama Uwe Boll on ohjannut sen. Hepun edelliset videopeleihin pohjautuvat elokuvathan ovat olleet varsin hirvittäviä tekeleitä, jonka johdosta kaikki tuntuvat vihaavan häntä. Se, että ohjaajasta ei pidä, ei oikeuta hänen elokuviensa silmitöntä vihaamista.

BloodRayne pitää katsoa tietyllä tavalla. Se ei ole varsinaista aivot nollille -kamaa lukuisan dialogin johdosta, mutta ei se paljoa ajattelua vaadi. Pikemminkin eräänlaisen mielentilan, jossa ei vaan jaksa välittää siitä, että elokuvan juoni hyppelehtii puolelta toiselle ja on absurdiutta täynnä. Bollin ohjaus nimittäin on oikeasti tyylitajuista. Hyvänä esimerkkinä käynee lopputaistelu Raynen ja Kingsleyn hahmon välillä, joka oli ehdottomasti parhaita lopputaisteluita tämän vuosisadan puolella, ja yllättävän gorepitoista. Taisteluissa veri roiskuu aivan kuten pitääkin, ja katsojalla on hauskaa, kuten muissakin elokuvan osissa. Tosin onhan tässä huonojakin puolia, kuten varsin kummallinen dialogi, joka tosin kuulostaa hienolta, mutta harvemmin oikeasti tarkoittaa mitään. Myös elokuvassa oleva tissien määrä sekä Meatloafin mukanaolo ovat täysin käsittämättömiä asioita ainakin minulle. Mutta silti, tämän parissa viihtyy ihan mielellään vaikka sateisena päivänä, jos pystyy katsomaan sen faktan yli, että Boll on tämän ohjannut.

nimimerkki: messenjah14

Vieras Arvosteltu: 01.10.2006
Katsottu: DVD