Arviot
Gore on ihan onnistunutta, ja alku on myös näyttävä, mutta siihen se sitten jääkin.
Mario Bava oli 70-luvulla jo ehtinyt vakiinnuttaa nimensä makaaberin kauhun mestarina. Ahkeralla tahdilla elokuvia tehnyt ohjaaja ei näyttänyt hyytymisen merkkejä. Bay of Blood edustaa Bavan makaaberia puolta, mutta samalla se on myös giallo. Bava on onnistunut luomaan näihin molempiin genreihin muutaman klassikon, joten niiden yhdistäminen kuulostaa varsin luontevalta. Itse juonesta on kuitenkin luontevuus kaukana. Elokuva […]
Ahmojen raatelemista juonihaaskoista kokoon kursittu pelätti.
Italian sana [I]giallo[/I] tarkoittaa paitsi keltaista myös tietyt piirteet omaavaa jännitysleffaa. Se tarkoittaa pääasiassa [I]noir[/I]-mausteista kuvakerrontaa jyrkkine varjoineen ja kirkkaita värejä. Kirkkaat värit ovat tärkeitä juurikin veren takia, sillä sitä myös roiskitaan ilmoille. Juonella ei ole niin paljoa merkitystä, sillä tunnelma on tärkein. Mario Bavan ohjastelema [I]Bay of Blood[/I] ei juoneltaan kovin paljoa loista, sillä […]
Bay of Blood on kyllä kiistämättä merkittävä elokuva mitä koko kauhuelokuvan historiaan tulee, mutta mulle se ei vieläkään purrut mitenkään poikkeuksellisesti. Tässä tavallaan näkee kaiken sen aikaansa edellä olevan meiningin ja merkittävät sittemmin lajityypille kliseiksi muodostuneet troopit, mutta silti Bay of Blood jää vähän piippuun. Mario Bavan tällä elokuvalla käytännössä starttaama slasher -genre on sittemmin tarjoillut paljon parempiakin teoksia. Mutta jostainhan se kaikki täytyy alkaa ja Bay of Blood on sikäli hyvä startti. Tässä on varsin verisiä kohtauksia ja on varmaan sanomattakin selvää, että brittien herkkänahkainen sensuuriosasto nappasi tämän pois kansan katsottavista. Kuuleman mukaan jopa Bavan kanssa aiemmin työskennellyt Christopher Lee olis kävellyt ulos teatterista häkeltyneenä elokuvan väkivallasta. Leffa päätyi siis tietenkin ainoana Mario Bavan ohjauksista Video Nasty listalle. Tuota gore-efektipuolta elokuvasta voikin kehua varsin toimivana. Juonta ei sitten niinkään. Bay of Blood on tietynlainen hybridi italialaisten suosimaa gialloa sekä sittemmin jenkkilässä kuplinutta slasheria, eli mukana on ne pakolliset juonittelut ja muut kikkailut. Sinällään tuo mikstuuri toimii ihan kohtuullisen hyvin, mutta jokusen jo melko kaukaa nähtävän käänteen olis voinut ihan hyvin jättää pois. Tästä puuttuu myös Bavalle ominainen visuaalinen tyylittely suurimmaksi osaksi. Joskin se on varmasti ollut ihan tietoinen ratkaisu, eikä elokuvan budjettikaan varmasti antanut kauheasti sijaa moiselle. Leffan loppuratkaisu kaikessa pysäyttävyydessään on melko mainio ja ehdottomasti maininnan arvoinen. Plussaa on annettava myös Stelvio Ciprianin musiikeista ehdottomasti.