Pistejakauma

0%

0%

0%

4%

13%

21%

33%

21%

4%

4%

Pisteytykset

rating 50,000

Ludil
Käyttäjä

rating 50,000

Kuinka vaikeaa Doylen ”Baskervillen koirasta” on tehdä onnistunutta filmiversiota? Tiedän kyseisen kirjan lukemattomana että on hyvä aloittaa kommenttinsa näistä lähtökohdista, mutta muutamat filmiversiot nähneenä uskon että se kirja luultavasti päihittää ne aina. Luullakseni filmiversioiden pääasialliset ongelmat juontavat kirjan minäkertojaan, jota ei missään näkemässäni versiossa käytetä kertojahahmojana sillä tavalla kuin olisi suotavaa. Hirveästi en esimerkiksi hurraa, jos toinen päähenkilöistä muutetaan statistiksi + estradille napsaistaan ykstoikkoisia kertakäyttöhahmoja päähahmoiksi, joilla leffa vedetään loppuun. Koska Watsonin kaltaiset tavallisesti itsestään melua pitelemättömät ihmiset ovat makuuni, kyllähän tämmöisestä väärinkäytöstä nyt aina mieleni tasan pahoitan.

Rathbonen Baskerville-esitys kuuluu saagansa heikoimpiin. Alun selkeä jämptiys sortuu Rathbone-saagalle ominaiseen epämääräiseen vellontaan, mikä tuntuu ikävämmältä kun ottaa huomioon sen, että elokuva tuntuisi etenevän harvinaisen paljon kirjaversion mukaisesti. Toisaalta tämän ratkaisun vuoksi on mielenkiintoista, että näköjään näissä Rathbone & Brucen alkuajan leffoissa on pyritty jonkinlaiseen 1800-lukuisuuteen, mutta kelvottoman puvustajan takia jotkut 40-lukuisuudet paistavat teatterimaisten kostyymien lävitse. Harvemmin tulee ruikutettua puvustuksesta, mutta sanonpahan vaan että parhaimmillaan mokailu voisi johtaa vaikkapa esisteampunk-versioon jos ne osattaisiin peittää ovelan itsetarkoituksellisesti sen sijaan, että ne näyttäytyvät pelkästään selkeinä tyylivirheinä. Onneksi myöhemmissä Rathbone-filmeissä tällaisille osataan jo iskeä silmää, kuten esim. Moriartyt sekä Baker Street 221B:n ainainen sijainti- ja tontinvaihto sen kertonee.

Leffasta löytyy pari hauskaa hetkeä, jotka nostavat tähtisaldon osastolle ”menettelee”: Teräsmiesklisee ”Onko se lintu?” on koiran ulvontaa ihmeteltäessä aina paikallaan. Vaikka niin rakastan näitten mustavalkofilmien teatraalisia kliseitä, alkuajan Rathbone-Sherlockin kehittyvä roolisuoritus jättää vähän happaman maun tarinaan, jonka kulttiarvoa sinänsä epäilen. Ja tämän sanon Sherlock-fanina ja henkilönä, jonka mielestä esimerkiksi Doylen ”Ryömivä mies” on tarinana hyvä. Se kertoo siitä, kuinka eräs leidi ei saa nukutuksi, koska ei ole varma näkikö pelottavaa unta vai ei, jolloin Lontoon terävimmän etsivän pitää selvittää ainakin tämä sekä apinoihin liittyvä apinointi. → Apinoita ei osaa odottaa, jolloin alkujaan maailman turhimman kuuloisesta keikasta tulee mainio ja kiinnostava, mutta jos odotat ”Baskervillen koiraan” hirmuista hurttaa, sen saat ynnä kaiken muunkin sellaisen jota osaat odottaa ← ”Baskervillen koiran” pohjimmainen dilemma. Se ei sinänsä yllätä millään paitsi sillä, miten hankalaa sitä on kait toteuttaa freesisti ja samalla esikuvaansa kunnioittaen vaikka näyttelijät ja lavasteet olisivat kohdillaan.

Brutus
Käyttäjä

rating 50,000

ratisti
Käyttäjä

rating 50,000

Elokuvan tiedot

Baskervillen koira
Baskervillen koira arvosana 3,69

Baskervillen koira (1939)

Alkuperäinen nimi: The Hound of the Baskervilles

Genret:
Trilleri,
Valmistusvuosi:
1939
Pituus:
80 min
Ohjaajat:
Sidney Lanfield
Pääosanäyttelijät:
Basil Rathbone, John Carradine, Morton Lowry, Nigel Bruce, Richard Greene, Wendy Barrie
Maat:
USA