Surrealistisen elokuvan merkkipaalu ja mahdollisesti koko genren tärkein yksittäinen teos. Sisältää erittäin mieleenpainuvia kohtauksia sekä hyvässä että pahassa. Andalusialainen koira on yksi keskeisimpiä lyhytelokuvia, joka on jokaisen elokuvista kiinnostuneen hyvä katsoa.

Wikipedian mukaan tekijöillä ei ollut mitään varsinaista tarkoitusta elokuvalle, kun he sen tekivät. Se vain perustui molempien uniin. Mutta jollain kumman tavalla minä onnistuin saamaan tähän silti jotain järkeä. Se kertoo rakkaudesta, vihasta ja uskonnosta. Mies haluaa naida naista, mutta uskonto, joka on hänen taakkansa (piano, aasit, papit), tulee väliin. Naisen onnistuu paeta miestä ja rakastuu toiseen mieheen, mutta heidän rakkautensa näivettyy kuin kukkaset ja he jäävät odottamaan sadetta (elokuvan loppu). En tiedä mitä muut ihmiset tästä elokuvasta ajattelevat, mutta tuo on minun tulkintani elokuvan joistakin kohtauksista. Elokuvassa on paljon mahtavia kohtauksia, yksi suosikkini on se jossa miehen kädessä olevasta reiästä tulee muurahaisia. Kyseinen kohtaus itse asiassa sai minut kirjoittamaan yhden runon muutamia vuosia sitten. Salvador Dalí on ollut minun suosikkitaiteilijoitani 9-vuotiaasta saakka. Ei tämä yhtä hyvä ole kuin hänen maalauksensa, mutta pidin silti tästäkin. Tämä ei ollut vain pelkkä sekasotku, ei ainakaan minun päässäni. Ihmiset luulevat, aivan liian usein, että surrealismi on sitä että maalataan tauluun ihan mitä sattuu, mutta ei. Oikea surrealismi on sitä, että se pohjautuu todellisuuteen, aina ja jokaikinen kerta. Se menee vain unen logiikalla. Niissä on aina jotain järkeä. Katsokaa vaikka ja ajatelkaa, ihan kunnolla. Vielä elokuvasta, nainen oli ihan ok mutta miesnäyttelijät olivat aivan mahtavia, pidin heidän häiriintyneistä ilmeistä ja eleistä. Erittäin mielenkiintoinen elokuva.