Arvostelu

Mustavalkoinen elokuva harmaasta maailmasta

Michael Haneke potkii jälleen valtavirtaa vastaan hitaasti etenevällä draamalla joka on studiopomojen vastustelusta huolimatta saatu kuvattua vanhalla tekniikalla täysin mustavalkoisena. Elokuvaharrastajille mustavalkoisuus on kuitenkin etu eikä haitta ja Weisse Band voittikin 2009 Cannesin Palme d'Orin.

Weisse Band kertoo pienen sisäsiittoisen saksalaiskylän tapahtumista vuonna 1913 ulkopuolisena kylään saapuneen opettajan kertojaäänen kantamana. Kylässä eletään erittäin tarkkaan määriteltylä elämää ja lasten erehtyessä synnin polulle sitoo ankara pastori heidän käteensä valkoisen nauhan (white ribbon) muistuttamaan viattomuudesta. Jonkin ajan kuluttua alkaa kylässä tapahtua silmittömän väkivaltaisia ja arvaamattomia hyökkäyksiä joista lapset tuntuvat tietävän yllättävän paljon. Jollekin tulee varmaan mieleen että tuollaisella juonellahan saisi hienon b-kauhuleffan aikaan, Hanekenin kipeän draaman painopiste on kuitenkin syiden perässä eikä itse murhissa.

Elokuvan varsinainen juoni on vain kehys ja kannatteleva elementti yksittäisille raastavan surullisille kohtauksille arkipäivän tragedioista jotka käynnistyvät viattomasti kiristyen loistavan dialogin sekä eleettömän kauniiden näyttelysuoritusten voimin tunnelmalliseen huippuunsa. Haneke lyö kaikki surulliset teemat pöytään: insesti, tukahdutettu lapsuus, avuttomuus... Kaikki synkät asiat lasten maailmasta työnnetään katsojan kasvoille hienovaraisen hitaasti mutta mitään kaunistelematta. Vain paikoin saa katsoja levätä kun kamera siirtyy seuraamaan romanttisen sivujuonen paikottaisia onnenpilkahduksia. Das Weisse Band ei kerro vain yhdestä kylästä vaan koko maailmasta, fasismista sekä voimattomuuden tunteesta ihmisten syvän pahuuden edessä. Tätä alleviivataan surullisenkauniilla kerronnalla jossa ohjaaja ei valitse puolia vaan kuvaa tapahtumia yhtä voimattomasti kuin siinä osallisena olevat henkilöt ne kokevat.

Kaksituntisen aikana piinaavan hitaasti etenevät tapahtumat vetävät katsojan ahdistavaan tunnelmaan sisälle ja elokuva päästää otteensa vasta loppuratkaisun myötä joka ei oikeastaan ole ratkaisu eikä loppu vaan alku. Kuten ihmisten pahuudelle ja maailmamme tilalle ei elokuvan väkivaltatekojen syillekään ole vain yhtä ratkaisua tai selitystä. Hanekenin hypnoottinen kerrontatapa on kiehtovaa katsottavaa mutta 120 minuutin yhtäjaksoinen katsojan masentaminen alkaa paikoin myös herpaannuttaa. White Ribbonin pakahduttavan synkkään ilmapiirin sukeltaa kuitenkin mielellään useammankin kerran etsimään ensikatselulla näkemättä jäänyttä symbolismia tai kokonaan uutta näkökantaa tarinaan.

Pisteet: rating 90,000


Vieras Arvosteltu: 04.01.2010
Katsottu: Teatterissa

Saman kategorian TOP-leffoja

Milanon ihme
Milanon ihme arvosana 3,93
Milanon ihme
Seitsemäs sinetti
Seitsemäs sinetti arvosana 3,94
Seitsemäs sinetti
Seitsemän samuraita
Seitsemän samuraita arvosana 4,34
Seitsemän samuraita
The Shining - Hohto
The Shining - Hohto arvosana 4,15
The Shining - Hohto

Elokuvan tiedot

Valkoinen nauha
Valkoinen nauha arvosana 3,89

Valkoinen nauha (2009)

Alkuperäinen nimi: Das weiße Band - Eine deutsche Kindergeschichte

Genret:
Draama
Valmistusvuosi:
2009
Pituus:
144 min
Tunnetaan myös nimillä:
The White Ribbon, Valkoinen nauha - Saksalainen lastentarina
Ohjaajat:
Michael Haneke
Käsikirjoittajat:
Michael Haneke
Pääosanäyttelijät:
Burghart Klaußner, Christian Friedel, Janina Fautz, Josef Bierbichler, Leonard Proxauf, Leonie Benesch, Marisa Growaldt, Mercedes Jadea Diaz, Michael Kranz, Michael Schenk, Sebastian Hülk, Steffi Kühnert, Susanne Lothar, Thibault Sérié, Ulrich Tukur, Ursina Lardi
Maat:
Itävalta, Saksa, Ranska, Italia
Kielet:
saksa