Toisella katselemiskerralla aukeni täysin kun tiesi mitä odottaa. Juuri surrealistisuus, hetkittäinen unenomaisuus ja absraktit tilanteet tekevät Serious Manista oikeastaan hersyvän, kahjolla tavalla hauskan.

Ensimmäisellä katselukerralla ärsyyntyi eniten siitä kun ei ihan täysin ymmärtänyt leffan ydintä. Leffan kohtauksia lähinnä oudoksui, kummeksui ja ihmetteli suuresti (etenkin alkua ja loppua). Jälkimaku oli pettynyt.

Mutta nyt kun katsoi tämän uudestaan, tajusi huumorin paljon paremmin-se on erittäin mustanpuhuvaa, itseironista ja antikomediallista. Tätä leffaa ei sinänsä kuulukaan ymmärtää. Alun ja lopun saa soveltaa miten haluaa, oikeastaan juuri ne kohtaukset ovatkin aivan loistavia. Päähenkilön kriisit ja ongelmat menevät huvittavan övereiksi. Ihmissuhteet ovat absurdeja (esim. naapurit ja vaimon miesystävä). Näyttelijät ovat karrikoidun näköisiä ja oloisia. Kaikenlainen henkevyys onkin loppupeleissä aikamoista potaskaa. Sitten on ne kohtaukset, joissa paksukainen saa äkisti sydänkohtauksen tai sorsanmetsästyksessä natsimaisille naapureille mäjähtää oikea lottovoitto....hahhaa! Lyhyesti ilmaistuna en muistanutkaan miten hauskaa, kreisiä kamaa tässä oli.

Tämän leffa on erittäin hauska, viihdyttävä ja omaperäinen mutta saattaa aueta kokonaan vasta uusilla katselukerroilla. Antakaa sille mahdollisuus.

sellaiset leffat on aina hyviä jotka saa nauramaan kun joku tapetaan.

4/5

Oikein toimiva leffa Coeneilta jälleen. Piti otteessaan koko kestonsa ajan mainiosti. Mystinen ja melankolinen tunnelma on erittäin toimiva ja mustahuumori puree mainiosti. Tähän vielä heitetään hienoja näyttelysuorituksia ja toimiva tarina niin saadaan oikein mainio pätkä aikaiseksi.

Vähän väliä jotenkin käsittämättömyyskiin menevä teos. Huvitti toki säännöllisin aikaväelin. Etenkin mystinen alkukohtaus(jolla ei ole mitään tekemistä muun juonen kanssa?)nauratti taukoamatta.

Aluksi tämä tuntui Sietämättömän julmuuden kaltaiselta välityöltä, mutta jo alkuminuuteilla voi tuumata, ettei ole. Äärimmäisen vakavamielinen komedia, itselleni erittäin ankea ja masentava leffa sekä osittain liian sekava, sillä tiedän tässä olevan jonkun pointin, mutta kaiken juutalaishuuhaan seasta sitä en onnistunut onkimaan.

Jälleen on Coenien tapaan mainiota musiinkinkäyttöä, kaikinpuolin tarkkaan harkittuja kohtauksia sekä omalaatuinen tarina. Elokuvan hahmot ovat erittäin ankeita ja roolisuorituksen sen verran vahvoja, että luulisi jokaisen näyttelijän oikeasti omaavan vastaavanlaisia ongelmia. Elokuvan vahvuus joka osa-aluuella pitää huolen, ettei tunnelma pääse vuotamaan ja kerronta on sujuvaa aina mainiosta alusta vielä parempaan loppuun.