Mitä kuvaaminen on?

Näin Oscar-gaalan alla on hyvä herätä pohtimaan millaisista aihioista gaalassa palkitaan - millainen työsuoritus on todella ylitse muiden, miten taidetta ylipäänsä voi arvottaa? Yksi kiinnostavimpia kategorioita on tänä vuonna kuvaus. Kuka on vuoden paras kuvaaja ja ennen kaikkea miksi? Aiemmin Leffatykissa on jo pohdittu mitä on ohjaaminen ja mitä on leikkaaminen, tällä kertaa valokeilaan pääsee kuvaus.

Kuvaus on sananmukaisesti tarinan visuaalista tallentamista. Englanninkielinen termi cinematography viittaa kreikkalaisiin sanoihin kinema, joka tarkoittaa liikettä ja graphein, joka tarkoittaa tallentamista. Teknisesti kuvaajan työ voi olla kaikkea valaisun suunnittelemisesta kompositointiin ja kuvakokoihin, kuvakäsikirjoituksen pohtimisesta värisuunnitelmiin, kamerakarttoihin ja kameran teknisten vaatimusten määrittämiseen. Kuvataanko filmille vai digille? Millä kameralla, millä linsseillä, millä lisävarusteilla? Tuleeko ilmakuvaa, kraanaa, ajoja, steadicamia? Kuvaajan voisi sanoa olevan ohjaajan jälkeen kuvauspaikan tärkein henkilö, ja kuvaaja onkin kuvauksissa yleensä ohjaajan paras ystävä. Siinä missä ohjaaja vastaa kokonaisuuden hallinnasta, kuvaajan tehtävänä on pitää huolta siitä, että elokuva herää kuvallisesti henkiin, sekä tarinallisesti että teknisesti, niin hyvin kuin mahdollista. Kuvaajan työ vaatii sekä vankkaa teknistä ymmärrystä että äärimmäistä luovuutta ja huippuunsa viritettyä taiteellista silmää.

Kaiken keskiössä valo

Kuten valokuvauksessa, myös liikkuvan kuvan tallentamisesta on aina ennen kaikkea kyse valosta - ilman valoa ei ole kuvaa. Yksi kuvauksen grand old maneista, muun muassa Kauriinmetsästäjän ja Syvän joen kuvauksesta muistettu unkarilainen, tammikuussa menehtynyt Vilmos Zsigmond on tiivistänyt kuvaamisen kolmeen pääkohtaan: sommitteluun, tarinankerrontaan ja valaisuun. Zsigmondille kuvan tärkein muodostaja oli aina valo, värit ja muodot toimivat valoa tukevina elementteinä. (Kuvassa Zsigmond Kauriinmetsästäjän kuvauksissa.)

Mestarikuvaaja on ohjeistanut, että esimerkiksi päiväsajan ulkokuvauksia varten on tunnettava valonlähde aurinko ja tutkittava miten luonnonvalo elää ja miten sitä haluaa käyttää. Jos ei tunne valoa, on taidokkaan kuvan tallentaminen käytännössä pelkkää tuuripeliä. Valon opiskeluun monilla huippukuvaajilla on yksi, äärimmäisen tärkeä metodi: opiskele taide- ja elokuvahistoriaa.

- Pitää käydä museoissa ja tutkia miten taidemaalarit ovat käyttäneet valoa. Kaikkein tärkein neuvo mitä haluaisin tuleville sukupolville jättää on se, että tunne kuvaushistoriasi. Katso mykkäelokuvia ja tutki miten ne on luotu, käytännössä kokonaan ilman ääntä, silloin kun tarina kerrottiin lähinnä kuvilla, Zsigmond tiivistää.

Lubezki vai Deakins?

Miksi tämän vuoden kuvauskategoria Oscareissa on sitten niin kiinnostava? Vaikka sarjassa on tänäkin vuonna ehdolla maailman parhaita, huippulahjakkaita kuvaajia, mielenkiintoisin taisto käytäneen The Revenantin kuvanneen Emmanuel Lubezkin ja Sicarion kuvanneen Roger Deakinsin välillä. The Revenant on kuvauksellisesti huikea taidonnäyte äärimmäisissä olosuhteissa toteutetusta elokuvasta, joka on saanut monet haukkomaan henkeään teattereissa. Ja uskomatonta kyllä, pääosin metsässä ja rankoissa luonnonoloissa kuvattu elokuva on toteutettu lähes täysin luonnonvalolla. Meksikolainen Lubezki on yksi nykykuvauksen tunnetuimpia ja arvostetuimpia nimiä, joka on luonut rohkeasti omaa, orgaanista tyyliään ja palkinnot ovat seuranneet perässä. Lubezki on pokannut peräjälkeen kuvaus-Oscarin jo viimeiset kaksi vuotta, viimeisteleekö mies tänä vuonna suoransa hattutempuksi? Viime vuonna Lubezki palkittiin Birdman-elokuvasta, jonka pitkillä ja monimutkaisilla steadicam-ajoilla sekä yhden oton illuusiolla rakennettu tyyli on huikea, täysin Revenantista poikkeava saavutus sekin. Kaksi vuotta sitten palkinto myönnettiin Gravity-elokuvasta, joka oli jälleen aivan omanlaisensa, mustaa painottomuutta visualisoiva scifi-kuvaus.

Miksi Oscar taas kuuluisi Roger Deakinsille? Sen lisäksi että Dennis Villeneuven toimintatrilleri Sicario on äärimmäisen upean näköinen, henkeäsalpaavan kaunis ja valaistuksellinen mestariteos, Deakins on kuvaaja jolle Oscarin soisi jo annettavan. Pitkän linjan suuriin kuvausmestareihin kuuluva Deakins on kuvannut joitain maailman hienoimpia elokuvia ja ollut yli 30-vuotisen uransa aikana Oscar-ehdokkaana jopa 12 kertaa, mutta ei ole palkintoa vielä saanut. Mikäli pysti ei tänäkään vuonna miehen mukaan lähde, ennen pitkää akatemia todennäköisesti tekee hänelle niin sanotut "Scorseset", ja myöntää miehelle palkinnon jostain vähemmän merkittävästä elokuvasta, yksinkertaisesti siitä syystä, että tätä oman alansa suurmiestä ei yksinkertaisesti voi jättää palkinnotta.

Mikä määrittelee hyvän kuvauksen?

Kuvauksen kentällä keskustellaan paljon siitä miten jatkuvasti muotoaan muuttavaa työnkuvaa voi arvottaa. Onko reilua laittaa rinnakkain esimerkiksi VFX-elokuviin erikoistunut kuvaaja, joka tekee pääosan työstään vihreässä studiossa täysin hallituissa olosuhteissa, ja kuvaaja, joka on kuvannut elokuvansa täysin luonnonolojen armoilla haastavassa ympäristössä? Onko hyvä kuvaaja sellainen, joka heittäytyy ryömimään mutaiseen metsään kamera kainalossa kuukausiksi vai sellainen, joka tuottaa studio-olosuhteissa täydellisyyteen hiottua kuvaa jälkityöosaston kehitettäväksi?

Kuvaukseen keskittyneellä Camerimage-festivaaleilla Puolassa marraskuussa 2015 käytiin mielenkiintoista keskustelua myös animaatioelokuvan kuvauksesta. Viime vuoden animaatiohitti Inside Out - mielen sopukoissa käytti poikkeuksellisen paljon niin sanottuja oikean elokuvan työkaluja, ja simuloi esimerkiksi kuvausta niin pitkälle kuin animaatiossa on mahdollista. Kohtauksia varten rakennettiin digitaaliset, kolmiulotteiset näyttämöt joihin hahmot sijoitettiin liikkumaan. Hahmojen liikkeen tallentamiseksi tehtiin täysin vastaavanlaiset kuvaussuunnitelmat kuin mihin tahansa elokuvaan; miten kamera liikkuu hahmojen ympärillä, tuleeko ajoja, millaisia kuvakokoja käytetään, miten valaistaan, kenen kuvakulmassa ollaan. Olisiko siis perusteltua että animaatiokuvausta noteerattaisiin esimerkiksi Oscareissa samalla lailla kuin muutakin kuvausta? Inside Outin työryhmä loi myös uudenlaisen "camera capture" -tekniikan, jolla he tallensivat kameran liikettä mitä hyödynnettiin animoinnissa. Työryhmä esimerkiksi käveli kameran kanssa tutkiakseen miten kamera liikkuu kun kuvataan kävelyä. Tätä käytettiin kohtauksessa missä seurattiin päähenkilö Rileyn kävelyä kadulla.

Huomiota myös operaattoreille

Kuvaamisesta puhuttaessa on syytä jakaa hieman kunniaa myös kameraoperaattoreille. Pitää muistaa, että merkittävissä suurtuotannoissa kuvaaja ei suinkaan itse kuvaa kaikkia kuvia, vaan toimii kameraryhmänsä johtajana ja vastaa kokonaisuudesta - siitäpä titteli DoP, eli Director of Photography. Esimerkiksi steadicam-operointiin ja kopterikuvaukseen on aina omat osaajansa.

Kameraoperaattoreista ei ihan vastaavanlaisia supertähtiä nouse kuin kuvaajista, mutta yhdeksi mainittavaksi operaattoriksi voisi nostaa vaikkapa itävaltalaisen Florian Hatwagnerin, joka tunnetaan myös taiteilijanimellä Gimbal Ninja. Ninjaoperaattori on ennen kaikkea tunnettu äärimmäisen fyysisestä tyylistään; mies on erikoistunut kameran kanssa juoksemiseen ja monimutkaisiin temppuihin, joita ei ihan kuka tahansa kuvaaja tee. Kuvauskunnon ylläpitämiseksi aktiivisesti treenaava Hatwagner sai huomiota lokakuussa 2015, kun netissä kiersi hänen kuvaamansa otto, missä mies juoksee ensin kadulla pyöräilevän näyttelijän rinnalla ja näyttelijän törmätessä autoon, hyppää kameran kanssa auton läpi sen toiselle puolelle. Huikea video kannattaa katsoa miehen Facebook-sivulta.

Toinen legendaarinen operoinnin mestarinäyte on netissä levinnyt video Euroviisujen steadicam-operaattori Karsten Jacobsonista. Hämmästyttävässä videossa Jacobson ajaa steadicam kädessään segwaylla lähes koko Euroviisu-katsomon läpi, hyppää vauhdista lavalle ja juoksee useamman kerran artistin ympäri todennäköisesti kymmenien tuhansien arvoinen kamera kädessään. Ja tämä tehtiin Euroopan laajuisessa suorassa lähetyksessä.



Välillä kannattaakin siis miettiä mitä kaikkea kameran takana on tapahtunut ennen kuin valmis kuva on saatu katsojalle asti. Joskus elokuvan suurimmat sankarit löytyvät kuvan toiselta puolelta.

Niina Virtanen 11.02.2016 klo 12:12

Uusimmat artikkelit

Tervetuloa, Chucky 2.0!

Vuoden 1988 kauhujännäri Child's Play innoitti peräti kuusi jatko-osaa, jotka kehittivät ja laajensivat lastenlelusta tappajaksi muuttuvan riivatun nuken mytologiaa mitä oudoimmilla ja viihdyttävimmillä tavoilla.Uusi Child's Play lähtee liikkeelle siitä, miten riippuvuus esineistä voi lähteä käsistä ja luottamus moderniin teknologiaan muuttuu painajaiseksi.

Jouni Vikman

Will Smith lupailee suuria

Tarjoaako Gemini Man jotain uutta ja ihmeellistä?

Jouni Vikman

Fast & Furious: Hobbs & Shaw – Egot törmäävät

Uutta Fast & Furious -elokuvaa odotellessa voi ikävää lieventää leffasarjan spin-offilla.

Jouni Vikman

Nyt on helvetti irti! Hellboy tulee taas

Guillermo del Toron Hellboysta on kulunut jo 15 vuotta ja sen jatko-osastakin yli kymmenen. Niiden tuottajat näkivät ajan kypsäksi uudelle sovitukselle alkuperäisestä sarjakuvasta.

Jouni Vikman

Captain Marvel on Marvel-elokuvien voimakkain hahmo

Captain Marvel käsittelee aikaisemmin näkemätöntä puolta Marvel-studion elokuvauniversumin historiasta ja esittelee uuden supersankarin.

Jouni Vikman

Näytä lisää artikkeleita...