Katsojaluvut eivät kerro laadusta

Helmikuussa vietettiin jälleen kotimaisen elokuvan Oscareita, Jussi-gaalaa, missä suurin voittaja oli parhaan elokuvan pystillä palkittu J-P Valkeapään He ovat paenneet. Pienen yleisön piiriin jäänyt satumainen draamatrilleri ei saanut juurikaan katsojia teattereissa ja jäi monelta täysin huomaamatta, mikä herätti verkossa kiihkeää keskustelua siitä, millä perusteilla elokuvia varsinaisesti palkitaan, ja onko oikeutettua nostaa vuoden parhaaksi elokuvaksi teos, jonka olemassaolosta suuri yleisö ei edes tiennyt.

Lähtökohtaisesti tulee tietysti muistaa, että niin kuin ei missään muussakaan palkintogaalassa, Jusseissakaan kysymys ei ole kansan suosiosta tai katsojaluvuista. Jussi-gaala on puhtaasti elokuva-alan ammattilaisten sisäinen palkintotilaisuus, missä tekijät pääsevät palkitsemaan omasta mielestään vuoden ansioituneimpia elokuvia ja tekijöitä. Jos elokuva-alan ammattilaisista koostuva Filmiaura elokuvan ehdokkaaksi valitsee, sillä ei äänestäville jäsenille ole minkäänlaista merkitystä saiko elokuva katsojia teattereissa vai ei.

Monet myös päivittelivät verovarojen tuhlausta enemmän taiteelliseen ja vähemmän viihteelliseen elokuvaan, joka ei levinnyt koko kansaa viihdyttämään. Verorahoistaan ei kuitenkaan tarvitse olla huolissaan, sillä kotimaista elokuvaa ei verovaroin rahoiteta. Vaikka se kotimaisten elokuvien alussa teatterinäytöksissä kerrotaankin, moni peruskatsoja ei usein muista, että Suomen Elokuvasäätiön tuki tulee puhtaasti Veikkaukselta.

Nopean teatterikierroksen ongelma

Lippuluukkutulojen perusteella He ovat paenneet todellakin epäonnistui: varsinaisella levityskierroksellaan se sai ainoastaan 3059 katsojaa. Verrattuna vuoden katsotuimman elokuvan, Mielensäpahoittajan reiluun 450 000 katsojaan, ei ole ihme että suuri yleisö hieman yllättyi voittajasta. Vaikka jotkut mediat ehtivät jo lukujen valossa julistaakin elokuvan flopiksi, elokuva sinänsä ei kuitenkaan ole epäonnistunut - suomalainen levitysmalli ja elokuvan markkinointi ovat.

Finnkinon vahvasti jyräämä levitysmalli toimii luonnollisesti markkinatalouden laeilla: mitä enemmän elokuva saa katsojia, sitä enemmän se tuo rahaa taloon ja sitä kauemmin sitä pidetään ohjelmistossa. Jos elokuva ei muutamassa viikossa saa merkittävää määrää katsojia, se saa siirtyä tuottavimpien elokuvien tieltä. Nykyisessä maailmantaloustilanteessa taloudellisesti turvatut ratkaisut ovat ymmärrettäviä, mutta eivät lopulta hyödytä oikein ketään: elokuva ei saa katsojia, katsojat eivät ehdi löytää sitä, eivätkä levittäjät ehdi taloudellisesti hyötyä elokuvan mahdollisesta potentiaalista. Niin sanotut pitkän aikajänteen elokuvat jäävät kassamagneettien jalkoihin, ja niiden levityskierros loppuu usein ennen kuin ehtii kunnolla alkaakaan.

Ratkaisua voisi koittaa löytää esimerkiksi levittäjän ja teattereiden kannalta epäkäytännöllisemmästä, mutta katsojan kannalta suotuisammasta mallista. Jos elokuvaa näytetään teattereissa vain muutaman viikon, ei liene ihme että se jää monelta katsomatta. Jos sitä näytettäisiin pidempään, tarvittaessa muutamilla taukoviikoilla, hitaasti kasvavalla suosiolla ja sanan levitessä katsojia löytyisi todennäköisesti pitkällä tähtäimellä enemmän. Jussi-gaalan jälkeen He ovat paenneet -elokuvasta järjestettiinkin muutamia lisänäytöksiä, ja ainakin Tampereella elokuvateatteri Niagaran helmikuussa järjestetyssä lisänäytöksessä sali tuli lähes täyteen. Ja tämä siis melkein viisi kuukautta elokuvan varsinaisen levityskierroksen jälkeen.

Tuottoisimmat elokuvat harvoin palkituimpia

Taiteellisempien elokuvien pienempi suosio verrattuna kassamagneettielokuvien massasuosioon ei tietenkään ole vain suomalainen ilmiö. Vastaava tilanne löytyy esimerkiksi Yhdysvalloista: jo pitkään vuoden katsotuimpien ja tuottavimpien elokuvien listoilla paistattelevia elokuvia ei juuri palkintogaaloissa noteerata tai kriitikoiden toimesta kehuta. Taru Sormusten Herrasta tai Titanic -tyyppisiä poikkeuksia nousee muutamien vuosien välein, mutta pääsääntöisesti kassamagneetit ovat vuodesta toiseen supersankari- ja sarjakuvafilmatisointeja tai jatko-osia, jotka saattavat saada ehdokkuuksia teknisissä kategorioissa, mutta tuskin muissa. Vuoden 2014 tuottaneimpien elokuvien top 10:sta ainoastaan American Sniper on noteerattu merkittävimmillä Oscar-ehdokkuuksilla.

Studiot tuottavat ja levittävät isoimmilla budjeteillaan takuuvarmoja hittejä, jotka ovat katsojille jo entuudestaan tuttuja brändejä ja saavat varmasti jättimäiset katsojaluvut. Palkintogaaloihin ei katsojaluvuilla tai lippuluukkutuotoilla Yhdysvalloissakaan kuitenkaan kävellä. Esimerkiksi viime vuoden taiteellisesti kohutuin elokuva, Richard Linklaterin Boyhood on tuottanut "vain" 44 miljoonaa, mutta palkittu useilla elokuvamaailman tärkeimmillä palkinnoilla, saanut kuusi Oscar-ehdokkuutta ja on vahvasti veikattu vuoden parhaaksi Oscar-elokuvaksi. Vuoden katsotuin elokuva Yhdysvalloissa, Nälkäpeli: Matkijanärhi - osa 1, on tuottanut huikeat 729 miljoonaa, mutta alan tärkeimmillä palkinnoilla tai ehdokkuuksilla sitä ei ole noteerattu ollenkaan.

He ovat paenneet arvostettu ulkomailla

Keskustelu taiteen arvosta, ja siitä onko sen arvottamisen tultava yleisöltä, kriitikoilta vai taidekentältä, ei ole millään lailla uusi. Suuri osa maailman merkittävimmästä taiteesta on jäänyt pimentoon omana aikanaan ja löytänyt yleisönsä vasta myöhemmin. Tavatonta ei ole sekään, että yleisön suosikit ja taiteellisesti merkittävimmät teokset eivät yksinkertaisesti ole edes verrattavissa. Vuonna 2012 Jusseissa yleisöäänestys-Jussin sai reilut 125 000 katsojaa saanut Salatut Elämät -elokuva Nightmare - Painajainen merellä, joka kriitikoiden ja aikuisemman yleisön mielestä oli epätoivoisen surkea kalkkuna, jota ei voi elokuvallisesti vakavissaan kehua mistään. Nightmare ei myöskään levinnyt minnekään Suomen ulkopuolelle tai alan festivaaleille, joskin sitä "ota rahat ja juokse" -taktiikan elokuva tuskin edes tavoitteli.

Toisin on He ovat paenneet -elokuvan laita. Se on valittu Toronton ja Venetsian elokuvajuhlille - molemmat ovat elokuva-alalla hyvin tärkeitä tapahtumia, joihin valitaan korkealaatuisia, elokuvallisesti ja taiteellisesti merkittäviä teoksia. Kyseisissä tapahtumissa elokuva saa myös kansainvälistä yleisöä ja leviää sellaisten elokuva-alan huippunimien tietoisuuteen, joita olisi muuten hyvin vaikea tavoittaa. Myös elokuvan kuvaaja Pietari Peltola palkittiin Göteborgin elokuvafestivaaleilla parhaasta kuvauksesta. Näiden lisäksi usein kotimaisen elokuvan hädin tuskin keskinkertaiseksi teilaavat kriitikot ovat pääsääntöisesti kehuneet Valkeapään uutukaista ja nimenneet sen vuoden parhaaksi kotimaiseksi. Ei siis liene aiheellista sanoa, että vika olisi elokuvassa, jos yleisö ei sitä löydä. He ovat paenneet -elokuvan on turha huudella olevan floppi, sillä elokuvallisesti se ei sitä ole.

Niina Virtanen 12.02.2015 klo 19:37

Uusimmat artikkelit

Tervetuloa, Chucky 2.0!

Vuoden 1988 kauhujännäri Child's Play innoitti peräti kuusi jatko-osaa, jotka kehittivät ja laajensivat lastenlelusta tappajaksi muuttuvan riivatun nuken mytologiaa mitä oudoimmilla ja viihdyttävimmillä tavoilla.Uusi Child's Play lähtee liikkeelle siitä, miten riippuvuus esineistä voi lähteä käsistä ja luottamus moderniin teknologiaan muuttuu painajaiseksi.

Jouni Vikman

Will Smith lupailee suuria

Tarjoaako Gemini Man jotain uutta ja ihmeellistä?

Jouni Vikman

Fast & Furious: Hobbs & Shaw – Egot törmäävät

Uutta Fast & Furious -elokuvaa odotellessa voi ikävää lieventää leffasarjan spin-offilla.

Jouni Vikman

Nyt on helvetti irti! Hellboy tulee taas

Guillermo del Toron Hellboysta on kulunut jo 15 vuotta ja sen jatko-osastakin yli kymmenen. Niiden tuottajat näkivät ajan kypsäksi uudelle sovitukselle alkuperäisestä sarjakuvasta.

Jouni Vikman

Captain Marvel on Marvel-elokuvien voimakkain hahmo

Captain Marvel käsittelee aikaisemmin näkemätöntä puolta Marvel-studion elokuvauniversumin historiasta ja esittelee uuden supersankarin.

Jouni Vikman

Näytä lisää artikkeleita...