Elokuvajuhlien kulisseissa

Vastasyntyneen elokuvan ensimmäiset pari vuotta kuluvat yleensä festivaalikierrokseen. Se on varsinkin independent-tuotannoille kriittistä aikaa: elokuvalle ei pelkästään kerätä nimeä ja mainetta vaan myös hankitaan levityssopimuksia kansainvälisellä tasolla. Joillekin elokuville festivaalit saattavat jäädä ainoaksi näkyvyyskanavaksi. Miten festivaalien ohjelmistot sitten koostuvat? Sitä pohdittiin tänä vuonna Docpointin Encounters-seminaarissa.


Euroopan festivaaleista suurimpien ja tunnetuimpien joukossa ovat Ranskan Cannes ja Saksan Berlinale, jotka esittävät elokuvia laidasta laitaan. Kilpasarjojen medianäkyvyyden lisäksi ne ovat myös kohtauspaikkoja kuvaamattomille, rahoitusta kerääville tuotannoille. Muista Euroopan jättiläisistä voinee mainita ainakin lyhytelokuvaan keskittyvän Clermont-Ferrandin sekä dokumenttifestivaali IDFAn Amsterdamissa. Suurfestivaalit esittävät ensisijaisesti maailmanensi-iltoja ja toimivat siten ponnahduslautana uusille kyvyille: Aki Kaurismäki teki kansainvälisen läpimurtonsa aikoinaan juuri Berlinalessa.

Vaikka kilpasarjoissa on porkkanoina suuriakin määriä palkintorahaa ja jotkut tapahtumat jopa maksavat elokuvista näytöskorvauksia, tulee pienen budjetin tuotannolle festivaalikuluista usein iso kuluerä. Arvostetuimpien elokuvajuhlien kilpasarjaan hakeminen maksaa, eikä esityspaikasta ole suinkaan varmuutta. Berlinale Panoraman kuraattori ja valintalautakunnan jäsen Sirkka Möller kehottaakin rajaamaan, mille festivaaleille kokee kannattavaksi hakea. "Saamme vuosittain noin seitsemäntuhatta hakemusta, joista näytöksiin päätyy viitisensataa elokuvaa. Berlinaleen menevällä rahalla saisi kuitenkin täytettyä monta hakemusta."

Cannesin ohjelmistosuunnittelija Anne Delseth muistuttaa, että isoille festivaaleille halutessaan kannattaa sellaiselle hakea ensin, sillä esimerkiksi Cannes esittää vain maailmanensi-iltoja: jos elokuva on pyörinyt jo pienemmillä festivaaleilla, se ei enää isommille kelpaa. "Jokainen festivaali haluaa olla se, joka löytää uuden Kaurismäen. Yleensä rohkaisemme ohjaajia kuitenkin hakemaan ensin yhdelle isolle festivaalille, ja sitten kaikille muille. Elokuvat vanhenevat nopeasti."

Sanotaan, että kaksi vuotta valmistumisensa jälkeen elokuvan uutuusarvo on karissut. Nykyään elokuvan elinkaari on kenties sitäkin lyhyempi. "Se johtuu Netflixistä", toteaa Vancouverilaisen DOXA-festivaalin ohjelmistojohtaja Dorothy Woodend. "Nykyään kuusikin kuukautta vanhat elokuvat ilmestyvät Netflixiin. Se vaikuttaa suoraan festivaaliohjelmistoihin."

Docpointin taiteellinen johtaja Ulla Simonen kuitenkin huomauttaa, ettei kaikkien festivaalien motiivi ole esittää pelkkiä uutuuksia. "Esimerkiksi dokumentti See No Evil nähdään monien muiden festivaalien lisäksi meillä, koska se on loistava elokuva ja paikallinen yleisö ei ole sitä nähnyt. Ei ohjelmistoja kaavailla sen pohjalta, että katsokaapas mitä meillä on."

Netflix on ottanut Suomessakin nopeasti jalansijaa, mutta eurooppalaisten elokuvien julkaisutahti siellä ei ole vielä liian aggressiivinen vaikeuttaakseen festivaalien ohjelmistoa. Suomessa suurempi kilpailija on Yle, joka kotimaisten elokuvien aktiivisena rahoittajana usein pääsee varaamaan televisioesityspaikan hyvinkin pian ensi-illan jälkeen. Muun muassa Docpointissa nähty "Monsterimies" ehti tulla televisiosta vain päiviä ennen festivaalinäytöstään.

Vaikka festivaalit ovat aina mielissään ensi-illoista, harva tapahtumista kuitenkaan näkee toisiaan vihollisina. Delseth kertoo ohjelmistosuunnittelijoiden usein työskentelevänkin useammalle kuin yhdelle festivaalille. "Sitten yhden festivaalin esivalintoja katsellessaan voi samalla tehdä checklistin toista festivaalia varten, jolle tietyt elokuvat voisivat sopia paremmin."

Elokuvia ähkyksi asti

Koska hakijoita on varsinkin tärkeillä festivaaleilla tuhansia, useankin hengen valintaraadissa yksi jäsen joutuu kahlaamaan läpi satoja elokuvia - usein vain muutamien viikkojen aikana. "En edes pidä lukua", kertoo Woodend. "Meidän esivalintakomiteassamme on 12-15 henkeä. Minä katson heidän suosittelemansa elokuvat ja kasoittain muita elokuvia muilla festivaaleilla. On täysin eri kokemus nähdä elokuva tietokoneelta kuin valkokankaalta täydessä salissa. Muistan yhden elokuvan, jota pidin yksin katsoessani hyvin masentavana. Kun näin sen uudestaan elokuvateatterissa, yleisö nauroi sen läpi - ja niin minäkin."

Delseth myöntää, että pikkumaisilta vaikuttavat asiat esivalitsijan mielialasta aamupalaan vaikuttavat kaikki katselukokemukseen. "Me olemme kaikki vain ihmisiä!" hän virnistää.

Ennen ilmoittautumisista valtaosa tuli VHS-nauhoilla. Sitten tulivat DVD-levyt joita seurasivat muistitikut. Nykyään valtaosa ilmoittautumisista saapuu Vimeo-linkkeinä, festivaalin omista vaatimuksista riippuen. "Me työskentelemme yhä DVD-levyjen kanssa", kertoo Delseth. "Ne ovat käytännöllisiä, koska ne ovat fyysisiä. Internet-linkin unohtaa helpommin, mutta koteloon voi tehdä merkintöjä, ei-pinoja ja kyllä-pinoja."

Koska nykyään elokuvateattereissa standardeina pyöritettävien DCP-kopioiden valmistus on suhteellisen halpaa, esimerkiksi Berlinaleen ja Cannesiin on ilmoittauduttu viime vuosina myös niillä. Kuvanlaatu vastaa tällöin lopullista näytöstä, mutta ohjelmistosuunnittelijat ovat yhtä mieltä siitä, ettei esikatseluformaatti vaikuta heidän valintoihinsa. "Minusta DCP:t ovat vain hankalia, sillä niiden katselua varten joutuu aina varaamaan elokuvateatterin", Möller miettii. "Jotkut ovat niin peloissaan piratismista, että lähettävät meille aikamääreellä suojattuja DCP-kopioita, jotka toimivat salasanan syöttämisen jälkeen vain kaksi tuntia, elokuvan keston ajan. Ei auta jos möhlii aloituksen kanssa tai joutuu käymään vessassa näytöksen aikana!"

Delsethin mielestä DCP-kopioiden hyvä puoli on se, että ne pakottavat raadin katsomaan elokuvan teatterissa yhtä aikaa. "Mutta jos yksi jäsenistä tulee kärsimättömäksi, se tarttuu helposti!" hän nauraa. "Yksin katsomisessakin on puolensa."

Satoja elokuvia katsoessa maailmanlaajuisesti puhuttavat aiheet ja ilmiöt nousevat nopeasti esiin. Vuosittain järjestettäville elokuvajuhlille ajankohtaisuus onkin hyvä määre valintoja tehdessä. "Esimerkiksi Citizenfour -dokumentti epäilemättä hyötyy Edward Snowdenin saamasta näkyvyydestä. Vastavuoroisesti jotkin viime vuonna tylsiltä tuntuneet elokuvat saattavat olla nyt kiinnostavia, koska niiden aiheet ovat pinnalla", arvioi Möller.

Leipzigin dokumenttielokuvafestivaalin johtaja Leena Pasanen täydentää, että vaikka samasta aiheesta olisi tehty monta laadukasta elokuvaa, festivaaleilla pyritään aina aiheiltaan monipuoliseen ohjelmistoon. Myös siksi monta hyvääkin elokuvaa jää pois. "Esimerkiksi viime vuonna nähtiin todella paljon tarinoita äideistä, jotka joutuivat jättämään lapsensa toiseen maahan. Loistavia elokuvia, mutta kaikkia ei voi valita."

Delseth jatkaa: "Samalla alkaa huomata tiettyjä kerronnallisia toistuvuuksia. Niistä tulee vitsejä: montako kertaa on nähty fiktioelokuvassa kuva hahmosta, joka makaa kylpyammeessa veden alla? Kuka niin oikeasti tekee?"

Hylkypäätös festivaalilta ei siis ole välttämättä merkki siitä, että elokuva olisi valitsijoiden mielestä huono. Joka festivaalilla on oma profiilinsa; teemat ja painotukset kilpasarjoissakin voivat vaihdella vuosittain.

"Painimme aina monien elokuvien kanssa", Möller kertoo. "Haluaisimme aina näyttää enemmän, mutta paikkoja on rajoitetusti."

Delseth lohduttautuu toteamalla, ettei Canneskaan ole joka elokuvalle se paras valinta. "Festivaaleja on paljon. Ja jos elokuva on hyvä, se kyllä löytää yleisönsä."

Paneelikeskustelu "Meet the Festivals" käytiin Docpointin Encounters-tapahtumassa 29.1.2015.

Jussi Sandhu 29.01.2015 klo 22:57

Uusimmat artikkelit

Tervetuloa, Chucky 2.0!

Vuoden 1988 kauhujännäri Child's Play innoitti peräti kuusi jatko-osaa, jotka kehittivät ja laajensivat lastenlelusta tappajaksi muuttuvan riivatun nuken mytologiaa mitä oudoimmilla ja viihdyttävimmillä tavoilla.Uusi Child's Play lähtee liikkeelle siitä, miten riippuvuus esineistä voi lähteä käsistä ja luottamus moderniin teknologiaan muuttuu painajaiseksi.

Jouni Vikman

Will Smith lupailee suuria

Tarjoaako Gemini Man jotain uutta ja ihmeellistä?

Jouni Vikman

Fast & Furious: Hobbs & Shaw – Egot törmäävät

Uutta Fast & Furious -elokuvaa odotellessa voi ikävää lieventää leffasarjan spin-offilla.

Jouni Vikman

Nyt on helvetti irti! Hellboy tulee taas

Guillermo del Toron Hellboysta on kulunut jo 15 vuotta ja sen jatko-osastakin yli kymmenen. Niiden tuottajat näkivät ajan kypsäksi uudelle sovitukselle alkuperäisestä sarjakuvasta.

Jouni Vikman

Captain Marvel on Marvel-elokuvien voimakkain hahmo

Captain Marvel käsittelee aikaisemmin näkemätöntä puolta Marvel-studion elokuvauniversumin historiasta ja esittelee uuden supersankarin.

Jouni Vikman

Näytä lisää artikkeleita...