Camerimage-festivaali perustettiin alunperin kuvauksen ja kuvaajien tapahtumaksi. Vaikka festivaalin kulminaatiopiste on edelleen vahvasti kuvauksessa, maailman suurin elokuvaukseen keskittynyt tapahtuma on sittemmin laajentunut myös yleiskielisemmäksi, kaikille elokuva-alan ammattilaisille sopivaksi tapahtumaksi.

Tänä vuonna yksi festivaalin päävieraita oli näyttelijä-ohjaaja-käsikirjoittaja John Turturro, joka muistetaan ennen kaikkea legendaarisista roolisuorituksistaan Coenin veljesten elokuvissa (mm. Big Lebowski, Barton Fink, Voi veljet, missä lienet?).

Turturro palkittiin festivaaleilla elämäntyöstään näyttelijänä ja ohjaajana ja hän esitti tapahtumassa uuden käsikirjoitus-ohjauksensa Fading Gigolo, missä näyttelee myös pääosan. New Yorkiin sijoittuva hyvän tuulen komedia kumartelee tyylillisesti vahvasti Woody Allenin suuntaan, joka esiintyy elokuvan toisessa miespääosassa. Turturro kertoi, että Allen oli suuri vaikuttaja myös kameran takana.

- Hän sanoi minulle heti, että aikoo arvioida minua ja tarinaani aivan yhtä julmasti kuin hän arvioi itseään, ja kirjoittikin minulle melko brutaaleja maileja. Kaikista vaikeinta oli saada Woodylta hyväksyntä käsikirjoitukselle, Turturro kertoo.

Suorasanaisen kritiikin lisäksi Turturro sai Allenilta hyviäkin neuvoja.

- Leikkausvaiheessa hän neuvoi, että poista kaikki sellainen mitä pidät mukana elokuvassa vain omasta mielihalustasi, mutta mistä ei ole tarinan edistämiselle mitään hyötyä.
- Hän kertoi myös, että kaikilla ohjaajilla on omanlainen rytmitaju millä he elokuviaan rytmittävät. Minulla on erilainen rytmi elokuvantekijänä kuin hänellä, ja hän kehotti minua olemaan siitä hyvin tietoinen. Woody sisäisti välittömästi sen millainen oikeasti olen ja millainen yritin olla. Se oli hyvin valaisevaa, Turturro jatkaa.

Lopputulokseen Turturro kertoo Allenin olleen tyytyväinen. Erityisesti yksi asia miellytti legendaarista taiteilijaa.
- Kysyin Woodylta pitikö hän itsestään elokuvassa, mihin hän vastasi "Voi kyllä, rakastan aina itseäni elokuvissa."

Kuvaajan muuttuva rooli

Kuvaajien keskuudessa festivaalien paneelikeskusteluissa keskeiseksi teemaksi nousi kuvaajien identiteetti ja työnkuvan muuttuminen CGI:n ja vahvan tietokone-efektoinnin aikakaudella. Vuonna 1992 elokuvaamisesta ja sen historiasta dokumenttielokuva Visions of Lightin tehnyt dokumentaristi ja elokuvakriitikko Todd McCarthy pohti elokuvansa näytöksen jälkeen mitä kuvaaja-titteli ylipäätään tarkoittaa.

- Nykyään on niin vaikea määrittää missä menee kuvauksen ja efektien raja, ehkäpä koko termi "kuvaaja" pitäisi määritellä uudelleen.

Sama näkyi muissakin keskusteluissa. Cinematography: Tips, Techs & Trends -paneelikeskustelussa kuvaaja Simon Duggan erottui selkeästi muista keskustelun jäsenistä, sillä Duggan on keskittynyt kuvaamaan 3D:tä ja hyvin vahvasti efektoituja elokuvia, kuten The Great Gatsby - Kultahattu, I, Robot ja ensi vuonna julkaistava 300: Rise of an Empire.

- Olen täysin rakastunut 3D-elokuvan luomisprosessiin. Se avaa maailmaa niin uudella tavalla ja saa henkilöhahmoista esiin aivan uusia ulottuvuuksia, Duggan kertoi paneelissa.

Vaikka paneelin muut jäsenet Rachel Morrison, Piotr Sobociński ja Declan Quinn ovat kuvanneet pääosin perinteisemmän mallin elokuvia oikeissa lokaatioissa Dugganille tutumman studion sijaan, kuvaajalle tarvittavista luonteenpiirteistä kaikki olivat yhtä mieltä.

- Kuvaajalta vaaditaan jatkuvaa monien asioiden osaamista ja hoitamista, lisäksi ehdottomasti pitää olla hyvä ihmisten kanssa. Aina pitää kyetä joustamaan, keskustelemaan ja kuuntelemaan muita, kuvaajat miettivät yhteen ääneen.

Oli formaatti, kamera tai kuvausolosuhteet mitkä hyvänsä, taiteellisesti yksi asia on kuitenkin kuvaajan työssä ylitse muiden.
- Se millä on oikeasti tärkein merkitys, on intohimo. Se näkyy aina, Morrison tiivisti paneelin mietteet.

Sisäinen ääni tärkein ohjaaja

Intohimosta ja intuitiivisesta oman äänen kuuntelemisesta puhui myös ranskalainen Bruno Delbonnel, joka on kuvannut esimerkiksi elokuvat Amelie, Harry Potter ja puoliverinen prinssi sekä Dark Shadows. Delbonnel oli Camerimagessa edustamassa kuvaustyötään, Coenin veljesten uusinta elokuvaa Inside Llewyn Davis, joka voitti festivaaleilla pääkilpasarjan 3. sijan, eli pronssisen sammakon. Delbonnel kertoi lehdistötilaisuudessaan valitsevansa kuvaustyönsä sisäisen tunteen pohjalta.

- Minun täytyy tuntea tarina syvästi ja pystyä antamaan sille jotain itsestäni - muutenhan olisin vain teknikko. Sellainen työ olisi täysin turhaa, enkä halua tuhlata kenenkään aikaa, Delbonnel sanoo.

Toisin kuin monet kuvaajat, Delbonnel myös kertoi, ettei käytä elokuvan tyylin hahmotteluun ulkoisia inspiraation lähteitä, kuten muita elokuvia tai kuvataidetta, vaan kuuntelee ainoastaan itseään.

- Ei minun tarvitse etsiä valon suuntaa Caravaggion maalauksista, osaan valita sen itsekin. Emootio kuvaan pitää tulla syvältä omasta itsestä, sen pitää olla jotain mikä liikuttaa minua.

Vaikka Delbonnel kertoo keskittyvänsä kuvaajana pääasiallisesti elokuvan visuaaliseen ilmeeseen, hän ei halua tehdä enää elokuvia joihin ei tarinallisesti usko.

- Ensisijaisesti minua kiinnostaa tekemäni elokuvan ilme, mutta haluan huomioida myös tarinaa. Kerran kuvasin niin huonon elokuvan, että olin jälkikäteen järkyttynyt että tein sen. Päätin etten enää koskaan tee tyhmiä tarinoita, vaan odotan uusia, mielenkiintoisia mahdollisuuksia, joiden parissa voin kokeilla jotain uutta ja todella tarjota elokuvalle jotain.
- Siksi en tehnyt toista Harry Potteriakaan, vaikka minua pyydettiin mukaan. Olin tehnyt sen jo, kuvaaja jatkaa.

Delbonnel on tehnyt useita suurten budjettien Hollywood-tuotantoja, mutta rahan perässä ranskalainen kuvaaja ei liiku.

- Potterin jälkeen minua pyydettiin kuvaamaan monia samantyylisiä elokuvia, X-Meniä, Wolverinea ja sellaista, mutta kieltäydyin kaikista. Tein jo yhden sen näköisen elokuvan, en halua tehdä enempää.
- Voisin tehdä jos haluaisin olla miljonääri. Hmm, olikohan kieltäytyminen sittenkin virhe? Delbonnel naureskelee.

Vahvasta intuitiosta huolimatta Delbonnel sanoo, että maailmassa on niin paljon hyviä kuvaajia, että omassa työssä pitää aina pysyä nöyränä. Mies kertookin olleensa erittäin vaikuttunut Coeneiden yhteistyöpyynnöstä.
- Olen hyvin onnekas saadessani työskennellä sellaisten ohjaajien kuin Coenin veljesten ja Tim Burtonin kanssa. He voisivat pyytää ihan ketä vaan haluavat, olen todella otettu että he ovat pyytäneet minua. Maailmassa on paljon mahtavia, minua lahjakkaampia kuvaajia, jotka eivät ole saaneet sellaisia mahdollisuuksia kuin minä, Delbonnel sanoo nöyränä.

Niina Virtanen 28.11.2013 klo 13:56