"Mikseivät ne hankkineet Amya ja Tinaa juontamaan?", voivotteli William Shatner alkujuonnon yhteydessä Oscar-isäntä Seth MacFarlanelle. "Mikseivät Amy ja Tina voisi juontaa vain... kaikkea?"
Amy ja Tina ovat tietenkin tämänvuotiset Golden Globe -juontajat, kiitellyt Amy Poehler ja Tina Fey. Shatnerin kuitti oli hiljainen nyökkäys sille, että Golden Globe -gaalan koetaan viime vuosina pitkälti päihittäneen Oscarit juontopuuhissa. Käännekohtana pidetään yleisesti sitä, kun Ricky Gervais isännöi Globeja vuosina 2010-2012 rienaten estoitta Hollywoodin häpeäpilkkuja korruptiosta Charlie Sheeniin.
Samaan aikaan Oscareissa on jatkettu melko klassiseen tyyliin Billy Crystalin ja Steve Martinin kaltaisilla valinnoilla. Vuoden 2010 yritys nuorentaa ilmettä James Francolla ja Anne Hathawaylla päättyi nolosti, kun Franco jäätyili lavalla. Tämänvuotisissa Golden Globeissa Tina Fey käänsi veistä haavassa kommentoidessaan Anne Hathawayn roolisuoritusta Les Misérablesissa: "Olit roolissasi tyrmäävä. En ole koskaan nähnyt ketään niin yksin ja hylättynä sen jälkeen, kun jaoit lavan Oscareissa James Francon kanssa."
Akatemian apuun riensi kuitenkin tänä vuonna Seth MacFarlane, Family Guyn ja Tedin kärkäs luoja. Oscareiden alkujuonto olikin odotetusti suorasanaista insult-komiikkaa.
MacFarlane muun muassa vitsaili Django Unchainedin karkeakielisyydestään kritisoidun käsikirjoituksen perustuvan Mel Gibsonin puhelinvastaajanauhoihin. "Elokuvahan on tarina miehestä, joka kamppailee saadakseen uskomatonta väkivaltaa kokeneen naisensa takaisin. Chris Brown ja Rihanna kuvailisivat sitä siis treffielokuvaksi."
Gervaisin aikoinaan korkkaamasta paheksunnasta MacFarlane jäi kuitenkin vielä kauas, ja suhteessa Golden Globeihin Oscareissa oli edelleen vanhoillista tyylikkyyttä edustettuna huomattavasti enemmän. Gaalan teemana oli tänä vuonna ehkä hieman hämmentävästi "musiikki elokuvissa", mikä näkyi lähinnä väliaikanumeroiden musiikillisissa painotuksissa. Toisaalta parhaan kappaleen ehdokkaista esitettiin vain kolme viidestä - arvatenkin ne kuuluisimmat, joista palkinnon vei odotetusti Adelen Skyfall-tunnuskappale.
Ennakkosuosikkien voittokimaraa
Illan menestyselokuvana voitaneen pitää tositapahtumiin perustuvaa veijaritrilleri Argoa, joka voitti parhaan leikkauksen, sovitetun käsikirjoituksen ja lopulta myös elokuvan palkinnon. Argo oli jo ennen Golden Globe -voittoaan vahva ennakkosuosikki kisaan, vaikka Ben Affleck ei napannutkaan ehdokkuutta parhaasta ohjauksesta. "Argon tarina oli vain niin salainen, että ohjaajakin on akatemialle täysi tuntemattomuus", kuittasi MacFarlane. Nelosen gaalastudiossa Dome Karukoski puolestaan arveli syyksi, että elokuvan ansiot ovat selvästi enemmän käsikirjoituksellisia kuin ohjauksellisia.
Miksi Argo sitten voitti parhaan elokuvan palkinnon? Kenties, koska se on sisällöltään huomattavan paljon helpompi hyväksyä kuin vaikkapa Bin Ladenin ajojahtia käsitellyt Zero Dark Thirty. Argo on juonellisesti katsottuna tarina, jossa Hollywood näyttäytyy kriisitilanteen sankarina. Se on myös asetettu sopivan etäälle aikakauteen, jonka kautta katsoja ei joudu itse vastakkain kiperien moraalikysymysten kanssa.
On lisäksi kritisoitu, että muutaman vuoden takainen muutos, jonka myötä parhaan elokuva ehdokkaiksi voidaan nostaa viidestä kymmeneen teosta, on nostanut suuremman äänihajonnan vanavedessä juuri entistä "helpompia" elokuvia voittoon.
Zero Dark Thirtyn potti jäi viidestä ehdokkuudesta huolimatta yhteen voittoon parhaasta äänileikkauksesta, joka jaettiin tasaäänien vuoksi Skyfallin kanssa. Tuhansien äänestäjien akatemiassa tasapeliin on päädytty vain kahdesti aiemmin, näyttelijäpalkinnoissa; vuonna 1968, Katharine Hepburnen ja Barbra Streisandin sekä 1932 Wallace Beeryn ja Frederic Marchin kesken.
Tällä kertaa näyttelijävoittajat noudattelivat kuitenkin vedonlyöntitodennäköisyyksiä. Daniel Day-Lewis pokkasi Lincolnista elämänsä kolmannen miespääosaoscarin ja Jennifer Lawrence päihitti suorituksellaan Unelmien pelikirjassa ehdokkaita 9-vuotiaasta Quvenzhané Wallisista 86-vuotiaaseen Emmanuelle Rivaan.
Vaikka lööpit ehtivät jo ilkkua Lawrencelle tämän kaaduttua matkallaan pitämään kiitospuhetta, näyttelijätär voitti viimeistään jatkotilaisuudessa kaikkien sympatian puolelleen ensin terävillä lehdistökommenteillaan ja myöhemmin tullessaan Jack Nicholsonin flirtin kohteeksi. Akatemian show'lle Lawrence oli selvä siunaus: hän puhuu rakastettavan välittömästi suunsa puhtaaksi, muttei koskaan MacFarlanen tavoin loukkaamalla ketään.
Palkittuja konkurssipesästä Kickstarter-elokuvaan
Määrällisesti eniten Oscareita illan aikana vei Piin elämä. Elokuva palkittiin parhaista erikoistehosteista, musiikista, ohjauksesta ja kuvauksesta. Jälkimmäinen palkinto kyseenalaistettiin muun muassa Nelosen studiossa, sillä teoksen eksoottinen kuvasto on synnytetty pitkälti efekteillä jälkituotannossa.
Oman lusikkansa soppaan lisää, että yksi Piin elämän tehostepalkinnon lunastaneista studioista, Rhythm & Hues, asetettiin vastikään konkurssiin, vaikka yhtiön efektoimat elokuvat ovat tuottaneet ylimmille johtoportailleen tähtitieteellisiä potteja.
Gaalan aikana Dolby-teatterin ulkopuolella järjestettiinkin mittava mielenosoitus tehostealan poljettujen olosuhteiden vuoksi. Juuri kun Piin elämän erikoistehostevoittajat olivat kääntämäisillään kiitospuheensa Rhytm and Huesin tilanteeseen, mikrofoni mykistettiin puheaikarajoituksen täytyttyä.
Jos Oscar-gaalassa ei onnistuttukaan kääntämään huomiota elokuva-alan taloudellisiin epäkohtiin, heräteltiin samalla kuitenkin toiveita aivan uudenlaisista tuulista: parhaan dokumenttilyhytelokuvan palkinto meni nimittäin Inocente-elokuvalle, joka keräsi rahoitustaan Kickstarter-yhteisörahoitusalustan kautta. Elokuva keräsi 294 tukijalta viitisenkymmentätuhatta dollaria, joilla mahdollistettiin pienen independent-elokuvan jälkituotanto ja ensi-ilta.
Inocenten kaltaiset voitot herättävät toiveikkuutta siitä, että elokuvien rahoitusmallit todella voivat muuttua. Ne ovat paitsi askelia pois epätasapainoisesta tuotantojärjestelmästä, myös antavat itsenäisille elokuvantekijöille ympäri maailmaa hiljalleen uusia mahdollisuuksia luomiseen ja sitä kautta rikastuttavat elokuvakulttuuria.
Loppupeleissähän oleellista ei ole, millaisia vitsejä illan aikana kerrottiin. Gaala oheisilmiöineen on yksi peili elokuvan nykytilaan. Inocente ja Piin elämä muistuttavat oleellisesti siitä, että ilmassa olisi tilausta suuremmallekin muutokselle kuin suorapuheisille julkkiksille.
Vuoden 1988 kauhujännäri Child's Play innoitti peräti kuusi jatko-osaa, jotka kehittivät ja laajensivat lastenlelusta tappajaksi muuttuvan riivatun nuken mytologiaa mitä oudoimmilla ja viihdyttävimmillä tavoilla.Uusi Child's Play lähtee liikkeelle siitä, miten riippuvuus esineistä voi lähteä käsistä ja luottamus moderniin teknologiaan muuttuu painajaiseksi.
Guillermo del Toron Hellboysta on kulunut jo 15 vuotta ja sen jatko-osastakin yli kymmenen. Niiden tuottajat näkivät ajan kypsäksi uudelle sovitukselle alkuperäisestä sarjakuvasta.
