Mitäs me vakoojat

Vakoojaelokuvat muodostavat yllättävän laajan ja sitkeän alagenren toimintatrillereiden joukossa. Salaisen tiedon kaiveleminen, soluttautujien paljastaminen ja superkonnien pysäyttäminen ovat kuuluneet glamourisoitujen sankarien arkirutiineihin vuosikymmenestä toiseen. Lähestymistapoina ovat olleet kunkin ajanjakson pelkojen käsitteleminen trillerin keinoin, eskapistisena toimintaseikkailuna tai lakonisena katsantona maailmankuvaan. Joka tapauksessa alagenre on löytänyt keinon asettua alati muuttuvaan maailmaan.

Vakoiluelokuvien juuret johtavat maailmansotien aikaan ja vastapuolen sabotaasin pelkoon. Toisen maailmanpalon kynnyksellä Isossa-Britanniassa vakoojaleffoihin oli tykästynyt Alfred Hitchcock, kun taas Saksassa genren pioneerina toimi Fritz Lang. Molemmat siirtyivät kotimaastaan Hollywoodiin 1930-luvun lopussa, mutta jatkoivat genren parissa työskentelyä sielläkin. Erityisesti Hitchcockin tapauksessa sotaa edeltävien jännäreiden kuvitteelliset konnavaltiot muuttuivat hyvinkin todellisiksi natsi-Saksan kiristäessä Euroopan ilmapiiriä. Hitchcockille ominaisella tavalla juonen käynnistävän, mutta sisällöltään epämääräiseksi jäävän MacGuffin-tiedon metsästys sopi hyvin salailevaan vakoojateemaan.

Natsiaktiivien metsästys jatkui myös sodan jälkeen, mutta kun maailmanpoliittinen konflikti ajautui uuteen suuntaan, seurasivat elokuvienkin virtaukset pian perässä. Kun kylmä sota alkoi kuumeta, natsit korvautuivat kommunisteilla, toinen maailmansota ydinkonfliktin pelolla ja selkään puukottavat sabotoijat aivopestyillä nukkuja-agenteilla.

Vuonna 1962, kylmän sodan kuumimman vuosikymmenen aikaan, valkokankaalle marssikin ensimmäistä kertaa James Bond. Ian Flemingin luoman hahmon vauhdikkaat, glamouria tihkuvat ja mielikuvituksekkaan apuesineistön siivittämät seikkailut herättivät monia seuraajia. Niiden vanavedessä syntyivätkin sellaiset tv-sarjat kuin Herrasmiesagentti (The Avengers 1961-69, jolla ei siis ole yhteyttä ajankohtaiseen supersankariryhmään), Pyhimys (The Saint, 1962-69), Napoleon Solo (The Man from U.N.C.L.E., 1964-68), I Spy (Minä vakooja, 1965-68), ja Vaarallinen tehtävä (Mission: Impossible, 1966-73). Buumin haistoi hyvin myös Mel Brooks, joka teroitti parodiahampaitaan ensimmäistä kertaa Salainen agentti 86:n (Get Smart, 1965-70) parissa.

Kaikki ei kuitenkaan ollut eksoottisten kaukomaiden loistoa vakoojillekaan. Michael Cainen tulkitsema Harry Palmer, joka esiteltiin elokuvayleisölle 1965, oli toista maata kuin kollegansa 007. Don Leightonin romaaneista ammentanut työväentaustainen Palmer työskenteli toimistossa byrokratian rattaissa ja kaipasi palkankorotusta. Kolmannen elokuvaseikkailunsa Miljardin dollarin aivot kunniaksi Palmer lähetettiin niinkin eksoottiseen lokaatioon kuin Helsinkiin. Samaa realistista linjaa edusti myös itsekin vakoojana työskennelleen John le Carrén romaanit, joita on filmatisoitu 1960-luvulta alkaen tasaista tahtia - ensimmäisenä Vakoilija kylmästä, äskettäin dvd:lle ilmestynyt Pappi lukkari talonpoika vakooja viimeisimpänä ja peräti toista kertaa. Näissä näkymissä etusijan saivat vakoojien tekemän tiedonhankintatyön pitkäjänteisyys ja raadollisuus.

Yksittäisenä hahmona Bond oli ainoa, joka onnistui pysyttelemään yksiselitteisesti pinnalla lähes yhtäjaksoisesti nykypäivään saakka. Muu agenttigenre sai odottaa nousuaan lähes uuden vuosituhannen vaihteeseen asti, jolloin maailmanvallankumouksen uhan korvasi terrorismin pelko. Tämän menestyskierroksen aikana valkokankaalle ovat siirtyneet myös lähes kaikki edellä mainitut tv-sarjat. The Man from U.N.C.L.E. muodostaa ainoan poikkeuksen, jota ovat tosin jo yrittäneet kumota Steven Soderbergh ja Guy Ritchie.

Agentit eivät kuitenkaan ole pysyneet muuttumattomina. Uutta suuntausta parhaiten edustaa Matt Damonin tähdittämä Bourne-trilogia, jossa agenttitoiminnassa on satunnaisesta maailmankiertämisestä huolimatta siirrytty realistisempaan suuntaan. Tässä tyylissä suosioon on noussut oman valtion luomien kulissien kaateleminen etsiessä kostoa tai tietä omaan rauhalliseen elämään. Valtiolle työskentelevien herrasmiesten sijaan pääpaino onkin omasta väestään irtautuneissa tai irrotetuissa yksinäisissä susissa, jotka usein hyvästelevät työyhteisönsä erinäisten eettisesti arveluttavien toimien jälkeen. Myös James Bondin kaksi tuoreinta seikkailua ovat joutuneet kärsimään samasta taudista. Tuoreisiin Bourne-klooneihin lukeutuu myös Steven Soderberghin tarjoama dvd-uutuus Haywire.

Agenttikuvioiden kestosuosion jatkuessa tämän hetken kaksi suurinta vakoojafilmisarjaa kohtaavat myöhemmin tänä vuonna valkokankaalla. James Bondin 23. seikkailu Skyfall ja Daniel Craig kolmas tulkinta roolissa vievät katsojan MI6:ta johtavan M:n menneisyyteen. Sen sijaan Bourne-universumin kyseenalaisten toimien selvittely jatkuu uuden päähenkilön turvin elokuvassa Bourne Legacy, jossa Matt Damonin työnsarkaa jatkaa Jeremy Renner. Joka paikassa nykyään esiin ilmestyvällä Rennerillä on myös paluuoptio Tom Cruisen kanssa Mission: Impossible -sarjaan, jonka neljäs luku menestyi paremmin kuin yksikään aikaisempi osa. Niin kauan kuin maailmasta löytyy epävakaisuuden ja pelon aihetta, saamme varmasti seurata niiden määrätietoista kukistamista.

Ilkka Hemmilä 14.06.2012 klo 17:33

Uusimmat artikkelit

Tervetuloa, Chucky 2.0!

Vuoden 1988 kauhujännäri Child's Play innoitti peräti kuusi jatko-osaa, jotka kehittivät ja laajensivat lastenlelusta tappajaksi muuttuvan riivatun nuken mytologiaa mitä oudoimmilla ja viihdyttävimmillä tavoilla.Uusi Child's Play lähtee liikkeelle siitä, miten riippuvuus esineistä voi lähteä käsistä ja luottamus moderniin teknologiaan muuttuu painajaiseksi.

Jouni Vikman

Will Smith lupailee suuria

Tarjoaako Gemini Man jotain uutta ja ihmeellistä?

Jouni Vikman

Fast & Furious: Hobbs & Shaw – Egot törmäävät

Uutta Fast & Furious -elokuvaa odotellessa voi ikävää lieventää leffasarjan spin-offilla.

Jouni Vikman

Nyt on helvetti irti! Hellboy tulee taas

Guillermo del Toron Hellboysta on kulunut jo 15 vuotta ja sen jatko-osastakin yli kymmenen. Niiden tuottajat näkivät ajan kypsäksi uudelle sovitukselle alkuperäisestä sarjakuvasta.

Jouni Vikman

Captain Marvel on Marvel-elokuvien voimakkain hahmo

Captain Marvel käsittelee aikaisemmin näkemätöntä puolta Marvel-studion elokuvauniversumin historiasta ja esittelee uuden supersankarin.

Jouni Vikman

Näytä lisää artikkeleita...