Kaksi Euroopan kuuluisimpiin kuuluvaa näyttelijää on siirtynyt ajasta ikuisuuteen. Brittiläinen John Hurt ja ranskalainen Emmanuelle Riva menehtyivät molemmat eilen, Hurt Lontoossa ja Riva Pariisissa. Hurt oli kuollessaan 77-vuotias, Riva 89 vuotta, mutta vuosiensa lukumäärästä ja sairasteluistaan huolimatta he molemmat olivat mukana elokuvissa, joista uusimpien ensi-illat ovat tänä vuonna.
Hurt, uskonnollisen perheen vesa, ihaili nuorella iällä Alec Guinnessia, mutta kouluttautui alkujaan taideopettajaksi. Hän ei kuitenkaan jättänyt opintojaan siihen, vaan siirtyi opiskelemaan näyttelemistä kuninkaallisessa akatemiassa. Hän aloitti menestyksekkään uransa 1960-luvulla, muutama vuosi Rivan jälkeen. Emmanuelle Riva oli kotoisin Ranskan maaseudulta, josta hän lähti kotimaansa pääkaupunkiin tavoittelemaan pikkutytöstä asti haaveilemaansa uraa näyttelijänä, vaikka hänen vanhempansa eivät pitäneet ammattia sopivana nuorelle naiselle. Ironista kyllä, yksi Rivan ensimmäisistä elokuvarooleista oli leffassa nimeltä Ilotytöt.
Rivan nosti kuuluisuuteen vuonna 1959 valmistunut Hiroshima, rakastettuni. Siinä hän näytteli BAFTA-ehdokkuuden veroisesti naista, joka kohtaa työmatkallaan toisen maailman sodan jälkeen japanilaismiehen ja tämän erilaisen näkemyksen sodasta.
Riva nappasi voiton Venetsian elokuvafestivaaleilla jo vuonna 1962 varsin toisenlaisesta roolista, osasta, jossa hän esitti miehensä myrkyttämisestä syytettyä naista. Elokuva tehtiin uudelleen Amélie-tähti Audrey Tautoun tähdittämän vuonna 2012.
Hurt teki alkuvuosinaan myös TV-rooleja, mutta vuonna 1966 hän oli jo mukana Oscar-palkintoja kahmineessa historiallisessa Kunnian mies -draamassa yhdessä Orson Wellesin Paul Scofieldin ja Robert Shaw’n kanssa. Hurt ei ollut palkittujen joukossa vielä tuolloin, mutta 1970-luvun loppu oli hänen urallaan varsinainen riemuvoitto.
Hurt nähtiin vuosikymmenen lopulla sekä tosipohjaisessa rikosdraamassa Keskiyön pikajuna, että tieteisklassikossa Alien – kahdeksas matkustaja. Ensimmäisen intensiivinen roolityö toi hänelle Golden Globe -palkinnon sekä Oscar-ehdokkuuden, jälkimmäinen BAFTA-ehdokkuuden.
Hurt oli uudelleen Oscar- ja Golden Globe -ehdokkaana tosipohjaisen Elefanttimiehen pääosasta vuonna 1981. Mel Brooks, yksi elokuvan tuottajista, totesi Hurtin kuolemasta Twitter-tilillään,: ”Kukaan muu ei olisi näytellyt Elefanttimiestä yhtään ikimuistettavammin. Hän kannatteli sitä elokuvaa niin, että siitä tuli kuolematon. Häntä tullaan kaipaamaan kipeästi.”
Emmanuelle Rivan toi jälleen kansainvälisesti suureen näkyvyyteen puolalaissyntyisen Krzysztof Kieslowskin menestystrilogian aloitus, Kolme väriä: Sininen. Siinä hänellä kuitenkin oli vain sivurooli. Rivan pitkän uran kenties suurin kohokohta osui vasta vuodelle 2013, kun hänet valittiin Oscar-ehdokkaaksi – vanhimpana näyttelijättärenä koskaan – pääosastaan vanhuuskuvauksessa Amour eli Rakkaus. Vaikka Oscar-palkinto meni tuolloin Jennifer Lawrencelle, Riva voitti kuitenkin Amourista mm. kotimaansa korkeimman elokuvapalkinto Césarin, Euroopan elokuvapalkinnon ja BAFTAn. Hurt puolestaan oli palkittu elämäntyöstään BAFTAlla vuotta aiemmin.
Edellä mainittuja elokuvia ei valitettavasti ole helppoa löytää kaikista suoratoistopalveluista tällä hetkellä. Netflixin, HBO Nordicin ja Viaplayn kirjastoissa nimekkeitä ei näy, Elisa Viihteeltä ja Makuunista löytyy ainakin Amour, SF Anytimelta ja Makuunista Alien – kahdeksas matkustaja.
Lähteet: Washington Post, ScreenRant, Variety, The Guardian, THR, suoratoistopalvelut
Kuva: Walterlan Papetti: John Hurt, Georges Biard: Emmanuelle Riva