Sarjan loi Stephen J. Cannell, joka myöhemmin tunnettiin sellaisten sarjojen luojana, kuten A-Team, 21 Jump Street ja Kuuma piiri. Tämä sarja ei kuitenkaan yllä samalle tasolle, vaikka huomioitiin aikanaan Emmy-ehdokkuuksilla. Sarja kyllä jaksaa aijoittan olla viihdyttävä, mutta vasta ensimmäisen kauden jälkeen.
The Greatest American Hero alkaa reilun tunnin mittaisella pilottijaksolla, jossa high school opettaja Ralph Hinkley on viemässä oppilaitaan luokkaretkelle. Minibussin levittyä kesken matkan hän lähtee hakemaan apua lähimmältä huoltoasemalta. Hinkley kuitenkin tapaa FBI-agentin Bill Maxwellin, joka on ajaa opettajan päälle. Kaksikko matkaa jonkun tuntemattoman voiman saattelemana keskelle aavikkoa, jonne ilmaantuu avaruusalus. Aluksesta laskeutuu Maxwellin kuollut pari salkun kanssa. Salkku sisältää supervoimia omaavan asun, joka toimii vain Hinkleyn käytössä. Lisäksi ufot määräävät Maxwellin toimimaan eräänlaisena apumiehenä/esimiehenä, joka laatii Hinkeylle suoritettavat tehtävät. Ne eivät luonnollisesti suju aina suunnitelmien mukaan, varsinkin, kun Hinkley hukkaa asun ohjekirjan.
Voisi sanoa, että The Greatest American Hero on eräänlainen camp-versio Teräsmiehestä. Varsinkin, kun sarjan ensimmäisellä kaudella puhutaan avoimesti mm. Teräsmiehen tapaa vaihtaa asuunsa puhelinkopissa. Toki asu tuo mukanaan sellaisia supervoimia, jota Teräsmieskään ei omaa, kuten kyky nähdä tulevaisuuteen, tai nähdä toisten ajatukset, vain yksinkertaisesti koskettamalla jotain esinettä. Jälkimmäisestä varsinkin on saatu hullunkurisia tilanteita.
Roolitukset on valittu varsin hyvin, William Katt loistaa huolestuneena opettajana, joka yrittää saada ongelmalliset oppilaat ruotuun. Yrittäen samalla tasapainoilla kaksoiselämänsä kanssa. FBI-agenttina häärää Robert Culp, joka näsäviisastelee sen minkä ehtii, eikä millään osaa myöntää oikeastaan mitään. Sinänsä näiden päähenkilöiden kemiat vaikuttaisi hauskalta yhdistelmältä, mutta sitä se ei aina ole. Vitsit usein jäävät vain melko kuiviksi. Kolmas päätähti Connie Selleca puolestaan esittää Hinkleyn tyttöystävää ja lakinaista, jonka rooli tuntuu ajoittain jotenkin turhalta. Oikeastaan vain kourallinen jaksoja, joissa hänelle on jotain käyttöä juonellisesti. Ongelmaoppilaat olivat nyt lähinnä se pakollinen lisä, jotta Hinkleyn elämää voidaan tarkastella koulusta käsin. Toki yllättävän nopeasti oppilaat rauhoittuivat sarjan edetessä, eikä aivan samanlaista kapinointia nähty enää sarjan ensimmäisen kauden jälkeen.
Kokonaisuutena ihan kelpo 80-luvun sarja, joka ei loppujen lopuksi ole edes kovin pitkäkestoinen. Eikä pidä unohtaa sen ajan tehosteita, jotka vain lisäävät komiikkaa.
