Musta Kyy (1983)

Melkoisen hauska.

Blackadder on brittikomedia joka kuvaa Edmund Blackadderin (Rowan Atkinson) inkarnaatioita historiassa. Hän on keskellä jotain historallista draamaa ja mukana on aina Baldrick (Tony Robinson) antamassa tarpeellista apua ovelilla suunnitelmillaan. BBC iskee komediahermoa neljällä kuudesta puolen tunnin episodista koostuvalla episodilla. Taso on rankasti vaiheleva, mutta katsojan onneksi loppua kohti nouseva ja saavuttaa jotain merkittävää.

Prinssi Edmund

Kuningas Richard III:n (Peter Cook) kuollessa omituisissa olosuhteissa hänen poikansa Richard IV (Brian Blessed) perii kuninguuden. Hänellä on kaksi poikaa, joista toinen on Edmund (Rowan Atkinson) joka janoaa valtaa. Apuna tällä vinkuvalla, vetistelevällä ääliöllä on aseenakantaja Baldrick (Tony Robonson) ja lordi Percy Percy (Tim McInnerny). Ensimmäisellä kaudella prinssi Edmund joutuu jos jonkinlaiseen pulaan mm. noidanmetsästäjien kanssa ja yrittää toteuttaa kuulemaansa ennustusta, joka ironista kyllä pitää paikkansa, mutta kukaan ei maininnut kuinka kauan Edmund on kuningas. Blackadderin ensimmäinen inkarnaatio on sosiaalisen järjestyksen huipulla, mutta hän itse on tyhmä kuin vasemman jalan saapas ja Percy Percy ei ole yhtään sen älykkäämpi. Onneksi rahvaasta tuleva Baldrick omaa oikeasti ovelia suunnitelmia. Huumoria revitään keskiajan omituisista uskomuksista ja poliittisesta kiemuroinnista. Kokonaisuus kylläkin tökkii pahasti, sillä huumoria ei oikein saada irti mistään tarpeeksi kovaa ja prinssi Edmundin vikinä suorastaan iskee näköhermoa. Heikoin kausi, mutta ikiaikainen valhe 'hankalasta alusta' pitää tässä tapauksessa paikkansa. Lisäksi juurikin Baldrick keksii nimen jonka prinssi Edmundin jälkikasvu omaksuu sukunimekseen. Black Adder on iskevämpi kuin Black Vegetable.

Lordi Edmund Blackadder

Kuningatar Elisabeth I (Miranda Richardson) hovi on vaarallinen, sillä lyhyesti sanoen idioottimainen kuningatar tuo ainakin Allekirjoittaneelle tulee Herttakuningatar mieleen ja Elisabeth I jopa lainaa kyseisen kortin iskulausetta. Mukana on myös on Melcehtt (Stephen Fry) ja Blackadderin apuna ovat luonnollisesti Baldrick (Tony Robinson) ja Percy Percy (Tim MiInnerney). Prinssi Edmundin asema putoaa, mutta hänen älynsä kasvaa ja Baldrickin tapauksessa äly lähentelee hänen sosiaalista asemaansa, mikä on pohjasakka. Kuitenkin huumoria saadaan irti huomattavan paljon ja mukana on myös lordi Flashheart (Rik Mayall) ja muitakin värikkäitä persoonallisuuksia. Kokonaisuutena Blackadderin sukukronikoiden toinen kause määrittää mistä on kyse: älykäs tarkkailija ja tämän koominen piriste, jonka ovelat suunnitelmat ovat hupia ja lisäksi Percy Percy keksii puhtaan vihreän salaisuuden. Huumoria on mukana enemmän kuin vähän toinen kausi on hauska koko ajan.

Hovimestari Edmund Blackadder, prinssihallitsijan lähin apuri

On 1800-luvun alku ja Iso-Britanniaa hallitsee prinssi George (Hugh Laurie) joka on täydellinen idiootti. Tai paremminkin sanoen täydellinen idiootti on kehumista, sillä prinssi hukkaa hänelle myönnetyt 5000 puntaa korttipelissä, mistä hovimestari Blackadder (Rowan Atkinson) toteaa että hän taitaa olla huono kyseisessä pelissä, sillä hänen pelinsä päättyiv't hänen omatessa enemmän rahaa kuin aloittaessa. Hovimestari tarvitsee luonnollisesti apulaisen ja Baldrick (Tony Robinson) on taas apuna ja kun Blackadderin ja Baldrickin yhteiskunnallisen aseman lähentyessä Baldrick myös tyhmenee saavuttamalla tyhmyyden huipentuman. Lisäksi Edmundin ja Baldrickin välinen suhde muuttuu selkeästi henkilökohtaisemmaksi ja lämpimämmäksi, mutta Edmundin kohoava älykkyys ei kiellä moittimasta Baldrckia tämän typeryydestä. Vaikka Edmund on pelkkä palvelija, on hän silti älykäs ja tarkkaavainen tarkkailija ja prinssihallitsijan typeryydestä revitään äärimmäistä huumoria. Rowan Atkinson on loistava sanavalmiina Edmundina ja pakko on mainita että ovela hovimestari onnistuu pärjäämään aika hyvin sosiaalisessa kisassa vaikka hullu Wellingtonin herttua (Stephen Fry) hänet telookin. Välissä joutuu Edmund tekemään karkeita töitä, mutta kolmannen inkarnaation ilmetessä Blackadder paranee, joskin episodien taso on harmillisen epätasainen. Välissä saa nauraa vatsalihakset hellänä, mutta välissä saa suorastaan suuttua komedian ollessa anteeksiantamattoman heikkotasoista. Tony Robinsonin suusta kuuluu loistavia repliikkejä ja Hugh Laurie taas repii äärityperänä prinssinä. Lisäbonuksena voi sanoa että komedia on ääripilkallisuudestaan huolimatta lämmintä. Prinssi George todellakin tiedostaa tyhmyytensä ja antaa siis sympaattista valoa muuten ääriankaraan pilkkaan, mutta epätasaisuus vaivaa kokonaisuutta vaikka huumori alkaa olla joa itseironista.

Kapteeni Edmund Blackadder, yksi monista brittiarmeijan kapteeneista Ensimmäisessä Maailmansodassa

Ensimmäinen Maailmansota. Kapteeni Blackadder (Rowan Atkinson) on huomattavan tarkka huomaamaan että eloonjäämistodennäköisyys laskee juoksuhautapalveluksessa. Ovela, verbaalinerokas ja täysin häikäilemätön kapteeni Blackadder haluaa hyvin yksinkertaista asiaa: jäädä eloon ja paras tapa jäädä eloon on päästä pois juoksuhaudoista. Ammattisotilaan apuna on tietysti sotamies Baldrick (Tony Robinson), joskin yli-innokas, yläluokan ääliö ja kaiken lisäksi vapaaehtoinen luutnantti George (Hugh Laurie) ja 'stark raving mad' kenraali Melchett (Stephen Fry) ovat haitaksi. Lisävaivana on esikunnassa palveleva kapteeni Kevin Darling (Tim McInnerny), joka toisin kuin enemmistö Blackadderin ympäristöstä on älykäs ja tietoinen ympäristön vaarallisuudesta. Loppua kohti Blackadderin taso kohoaa ja neljäs kausi antaa uskomattoman kolkkoa komediaa. Mukana on rankkaa komediaa brittikomentajien epäpätevyydestä, mestarillista verbaalivääntelyä ja näyttelijät ovat loistavassa vedossa. Irvailulta ei säästy Punainen Paronikaan (Adrian Edmondson), joka kohtaa loppunsa lakonisessa huumorissa lordi Flashheartin (Rik Mayall) toimesta. Chaplinin teesiä mukaillen komedia ja tragedia ovat lähellä toisiaan ja viimeisessä Blackadderin episodissa pääsee komedia hulvattomaan huippuunsa ja kun aihe on niin lähellä nykyaikaa ei voi tragedia jäädä huomaamatta. Hysteerisen hauskassa päätösepisodissa Baldrickin tyhmyys loistaa kuin valo, kuten myös kenraali Melchettin kyvyttömyys nähdä todellisuus ja luutnantti Georgen ylioptimismi ja niiden vastapainona on kapteeni Blackadderin tarkkaavainen havainnointi ja kapteeni Darlingin suorastaan käsikopelolla löytyvä pelko, joka on täydellisen aiheellista. Baldrick kehittyy pelkästä pellestä suureksi inhimilliseksi metaforaksi ja antaa äänen Euroopan typerimmän sodan lukemattomille, nimettömille uhreille ja sanoo järkeviä sanoja, joskin hän silti tekee kauheaa kahvia. Lisäksi Baldrick on runoilija ja kun Sudanissa opittu temppu ei auta kapteeni Blackadderia ei Baldrickin ovela suunnitelmakaan pysty pelastamaan. Lyhyesti sanoen Blackadderin viimeinen kausi repii äärimmäistä huumoria ja on myös äärimmäisen traaginen. Neljäs kausi todistaa Chaplin (jota Blackadder vihaa) teesin äärimmäisen todeksi ja katsoja saa nauraa koko ajan ja silti tragedia tuntuu koko ajan. Tim McInnerny ei ole yhtään typerän Percy Percyn oloinen ja osoittaa ammattitaitoaan.

Kokonaisuus on melkoisen hauska. Alku on aika hankala, mutta Edmundin aseman laskiessa ja älykkyyden lähestyessä Baldrickin tasoa huumorin määrä kasvaa suorastaan eksponentiaalisessa tasossa ja pakko on jälkiviisastellen sanoa että Blackadder loppui huipulla ja se on se oikea tapa lopettaa. "No more killing! Let's all go home", on Baldrickin filosofinen toteamus ja ehkä se sopii jopa elämänohjeeksi. Oli miten oli, Mustan Kyyn kokonaisuus on hauska ja loppua kohti nouseva,

Jurpo
Tähtääjä, 24 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 08.05.2009
Katsottu: Kotona

Naurussa on pitelemistä monessa kohtaa, näyttelijät ovat hyviä ja käsikirjoitus samoin.

Musta Kyy on loistava brittiläinen komediasarja. Kantavana ideana on asettaa Mustan Kyyn suvun moninaiset edustajat historian eri vaiheisiin. Monet heistä ovat päässeet varsin merkittävissä asemissa erilaisten historiallisten hallitsijoiden hoveissa ja kaikilla on etunimi Edmund. Idea on melko omaperäinen ja niin on huumorikin. Onneksi se huumori on myös todella hauskaa.

Boksi on koottu neljästä eri Mustan Kyyn tuotantokaudesta. Ajallisesti jaksot sijoittuvat keskiaikaan, viktoriaaniseen aikaan, renessanssiin ja ensimmäiseen maailmansotaan. Kun aika kuluu sarjan sisällä, myös sarja itsessään kehittyy. Tänä aikana Musta Kyy kehittyy pelleilyhuumorista älykkääksi ja kantaaottavaksi sarjaksi.

Ensimmäinen tuotantokausi on mielestäni myös kaikkein huonoin. Huumori perustuu liikaa siihen että tyypit näyttävät ja kuulostavat hauskalta ja tekevät hauskoja juttuja. Jutut ovat välillä myös liian väkivaltaisia ja huumori vielä hakee muotoaan. Lisäksi monet sivuhahmot ovat hieman... ärsyttäviä. Muutenkaan ensimmäinen tuotantokausi ei ole niin omaperäinen kuin myöhemmät osat. Toisessa tuotantokaudessa ollaan päästy pitkälle ensimmäisestä ja Musta Kyy on jo asettunut omaan muottiinsa. Kausi on myös erittäin hyvä ollen Mustan Kyyn toiseksi paras kausi. Kolmas tuotantokausi ei ole aivan niin hyvä mutta loistava kuitenkin.

Pajatson kuitenkin tyhjentää kaikilla saroilla neljäs ja viimeinen kausi. Visuaalinen huumori on hylätty lähes täysin ja tilalle on tullut nerokas dialogi nerokkailla hahmoilla. Baldrick on yksinkertainen tomppeli, George on kiihkoisänmaallinen tomppeli ja kenraali Melchett mahtipontinen tomppeli. Ainoa vähänkään älyllinen on kapteeni Musta Kyy. Joka keskustelussa joku ymmärtää jotain väärin, löydetään hupaisia sanaleikkejä tai keksitään naseva vastaus. Neljännen tuotantokauden suurin ja ainoa ongelma onkin että se jättää muut osat täydellisesti varjoonsa.

Vaikka muut osat eivät aivan kilpailekaan viimeisen kanssa, jokainen toimi myös omana kokonaisuutenaan loistavasti. Naurussa on pitelemistä monessa kohtaa, näyttelijät ovat hyviä ja käsikirjoitus samoin. Lisäksi - varsinkin viimeisessä tuotantokaudessa - loistavaan huumoriin yhdistyy älykkäät kannanotot sekä sodanvastaisuus. Mitä muuta voi hyvältä komediasarjalta vaatia? Täydellistä katsottavaa.

Miihkali
Tykittäjä, 5 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 12.08.2008
Katsottu: Kotona

Yksi parhaista brittiläisistä huumorisarjoista ikinä. Eniten tästä saa irti jos tuntee historiaa.

Musta Kyy on legendaarinen komediasarja, joka tekee hillitöntä parodiaa historiasta. Mustan Kyyn näyttelijäsuorituksia ja nerokasta käsikirjoitusta ei voi olla kehumatta liikaa. Historiasta on saatu aikaan sen verran riemastuttavia juonenkäänteitä joita ei nykyään televisiossa näe. Sarjassa on neljä ajanjaksoa aina pimeältä keskiajalta ensimmäiseen maailmansotaan saakka. Toinen kausi on sarjasta paras ja huonoin on ensimmäinen.

Keskiajan pottahiustyylin edustajana (Sarja 1)

Ensimmäinen kausi sijoittuu pimeälle keskiajalle ja päähenkilönä seikkailee Edmund (Rowan Atkinson), jolla on kauhea pottakampaus. Edmund on kuningas Richard neljännen (Brian Blessed) poika ja Edmundin äiti on kuningatar (Tim McInnerny), jotka eivät valitettavasti omaa samoja hoksottimia kuin isäntänsä. Huumoria revitään mm. venäläisestä munasuojuksesta ja arkkipiispoista.

Ensimmäinen ajanjakso on huonoin kaikista Mustan Kyyn kausista. Onhan tämäkin hyvää viihdettä, mutta kaikki ei ole aivan kohdallaan. Edmundin kiero persoona ei pääse oikein esille ja Baldrick tuntuu jopa viisaalta. Muutenkin ensimmäinen kausi on hieman ylisynkkä. Ei tämä ole huono ollenkaan vaan aavistuksen erilainen kuin muut kaudet. Silti ihan hyvää viihdettä.

Kuningattaren palvelijana ja Baldrickin haukkumisesta taidetta tekevänä (Sarja 2)

On renasanssin aikakausi. Edmundilla ei mene edelleenkään hyvin. Edmund joutuu palvelemaan bimbomaista kuningatarta (Miranda Richardson) ja vähä-älyiset Baldrick ja lordi Percy pyörivät jaloissa. Kauden aikana Edmund joutuu yhä hulluimpiin tilanteisiin kuten seilaamaan vaarallisen meren yli laivalla, jonka kapteeni on yksijalkainen ja järjestämään sivistyneille sukulaisilleen ja räävittömille kavereilleen yhtäaikaa erilliset juhlat.

Toinen kausi on jo sitä taattua Mustaa Kyytä. Edmundin kiero persoona on esillä koko ajan ja Baldrick on loistavan tyhmä. Näyttelijät pistävät parastaan peliin ja kuningatarta näyttelevä Miranda Richardson on etenkin hyvä päänäyttelijöiden ohella. Huumori on nerokasta ja katsojalla on naurussa pitelemistä monessa kohdassa. Varsinaiseksi helmeksi nousee jakso "Olut". Kokonaisuutena tämä kausi on hyvin onnistunut jossa kaikki palaset loksahtavat kohdalleen. Tämä on myös sarjan paras kausi.

Prinssin rahojen kynijänä (Sarja 3)

Nyt ollaan siirretty vuosiin 1760-1815. Edmund palvelee prinssi Yrjöä (Hugh Laurie), jonka älykkyystaso vetää vertoja jopa Baldrickin älykkyydelle. Edmund käyttääkin prinssin tyhmyyttä hyväkseen myymällä tämän sukkia ja käyttämällä prinssin rahaa tämän tietämättä. Silti Edmund on rahapulassa ja suunnittelee Baldrickin kanssa keinoja rahan saantia varten. Välillä Edmund ja Baldrick tutustuvat maantierosvon elämään.

Kolmas Musta Kyy on melkein kakkosen veroinen viihdyttäjä joka naurattaa takuuvarmasti. Hugh Laurie loistaa tyhmänä prinssinä Rowanin ja Tonyn ohella eli kuvioissa heiluu mukana varsin uskottava näyttelijäkolmikko. Richard Curtis ja Ben Elton ovat taas rustanneen varsin värikkään käsikirjoituksen.

Epätoivoisesti rintamalta pois pääsemistä suunnittelevana (Sarja 4)

Ensimmäinen maailmansota. Edmund kumppaneineen loikoilee juoksuhaudoissa sodan pauketta kuunnellen. Edmund yrittää epätoivoisesti päästä pois rintamalta. Hän mm. laittaa alushousut päähän ja lyijykynät sieraimiin näytellekseen hullua, joka pitää siirtää pois rintamalta. Ehtiipä Edmund joutua myös teloitusryhmän eteen tapettuaan kirjekyyhkyn.

Viimeinen kausi Mustaa Kyytä on edellisten osien tapaan hubaisaa huumoria. Baldrick on niin tyhmä että Edmundkin sekoaa ja Edmundin kierous on huipussaan. Näyttelijät ovat taas hyviä kuten myös käsikirjoituskin. Mustaan Kyyn taso ei ole laskenut ollenkaan.

I Have A Cunning Plan, My Lord ...

Loppujen lopuksi Musta Kyy on yksi parhaista brittiläisistä huumorisarjoista ikinä. Eniten tästä saa irti jos tuntee historiaa. Loistava sarja, jota kelpaa suositella. Sarjaa saa DVD-pakettina joka on erittäin suositeltava ostos.

nimimerkki: Mask

Mask
Käyttäjä, 4 arvostelua
Pisteet:
Arvosteltu: 18.08.2004
Katsottu: Kotona

Parhaimpia brittiläisiä komediasarjoja ikinä.

Rowan Atkinson on parhaiten tullut Suomessa tutuksi Nolojen tilanteiden miehenä. Eli Mr. Bean. Muistan miten katselin pienenä räkänokkana tuota itsekästä ja lapsellista miestä, joka ei sanonut sanaakaan. Atkinson oli tehnyt jo ensiesiintymisen sketsisarjassa Not the nine o`clock news, mutta läpimurto tapahtui tässä historiallisessa komediasarjassa Musta Kyy. Tapahtumat sijoittuvat keskiajalta ensimmäiseen maailman sotaan ja aina hänellä on mukana Tony Robinsonin tulkitsema Baldrick.

Musta Kyy

Ensimmäisellä tuotantokaudella elämme keskiaikaa, jossa Musta Kyy on kuninkaan halveksittu poika, joka jää aina armotta veljensä jalkoihin. Musta Kyy yrittää jokaikisessä jaksossa päästä valtaan tai naisiin, mutta ikinä hän ei tahdo onnistua. Syyt tähän ovat mitä ihmeellisemmät. Baldrickin lisäksi Kyytä tukee Lordi Percy, jota ei ole siunattu älynlahjoilla.

Ensimmäinen tuotantokausi on rehellisesti sanottuna huonoin koko sarjasta. Komiikka on niukemmassa ja draama pääsee joskus vallitsemaan liiaksi. Mustan Kyyn luonnekkaan ei ole kohdallaan. Hän vaikuttaa lähes yhtä tyhmältä kuin Percy ja sehän tekee Baldrickista porukan järkimiehen. Kyllä nämä kerran tai pari katsoo, mutta sen jälkeen se on jo aika tuskallista.

Musta Kyy 2

Nyt olemme renessanssin aikakaudella. Brittein saarta hallitsee kuningatar Elisabeth ja hän on henkiseltä tasolta alle 10-vuotias. Musta Kyy kuuluu kuningattaren hoviin ja on jopa ystävä, vaikka kuningatar saattaa uhkailla mestauksella silloin tällöin. Tämä antaa jopa juonen muutamassa jaksoissa. Eli mestauksen välttäminen. Hoviin kuuluvat myös pappi Melchett, Percy ja hoituri. Baldrick pysyttelee taka-alalla ja syö lantaa.

Nyt alkaa tapahtua. Mustan Kyyn luonne on täydellinen. Häikäilemätön, irstas ja ahne. Täydellinen vasta kohta edelliselle sukupolvelle. Baldrickin on lopulta niin tyhmä ettei osaa laskea paljon 2+2 on. Melchett on ihan mukava lisäys, kuten myös utarehullu hoituri/Bernard. Miranda Richardsonin tulkitsema kuningatar on myös huvittavaa seurattavaa. Luonne on kuin kakaralla. Tällä tuotantokaudella ensiesiintymisensä tekevät myös Hugh Laurie jaksossa "kahleet" ja Lordi Flashheart jaksossa "kellot".

Musta Kyy 3

Olemme 1800-luvun taitteessa. Brittein kuningas on hullu. Eikä polvi pojasta parane. Prinssi George johtaa maata ja Musta Kyy toimii hänen hovimestarinaan ja hankkii lisätienestiä myymällä prinssin vaatteita ja siirtämällä varoja kuninkaallisesta kassasta muualle. Baldrick ei ole enää niin halveksittu vaan hänen ja Mustan Kyyn välillä aistii ystävyyttä. Välillä kaksikko käy myös rouva Migginsin kievarissa, jonka taso on vähän niin ja näin.

Hugh Laurie tuli jo tutuksi ja hän jatkaa näyttelemistään Prinssi Georgen roolissa. Yläkerrassa humisee olan takaa ja hän yltääkin Miranda Richardsonin roolin tasalle. Atkinsonin ja Robinsonin kemia muuttuu tässä vaiheessa hykerryttäväksi. Muita päähenkilöitä ei ole ellei laske mukaan rouva Migginsia näyttelevää Helen Atkinson-Woodia(ei sukua Rowanille). Todella mukavaa katsottavaa.

Musta Kyy 4

Nyt olemme hypänneet ajassa ensimmäisen maailmansodan asemasodan aikaan. Rintama on liikkunut vähemmän kuin ostoskasseja kantava astmaattinen muurahainen ja huhut suuresta hyökkäyksestä ovat suuret. Kapteeni Musta Kyy majailee korsussa seuranaa Luutnantti George ja Sotamies Baldrick. Valta ei ole enää pääasia vaan oman nahan pelastaminen. Byrokratiaa(huonoa sellaista) pyörittää taka-alalla Kenraali Melchett ja Kapteeni Kevin Kultsi(Darling).

Viimeinen tuotantokausi on edeltäjien lailla loistavaa huumoria ja kestää monia katselukertoja. Atkinson, Robinson, McInnery, Laurie ja Fry. Jokaikinen on saatu viimeiselle tuotantokaudella ja lordi Flasheart tekee myös pikaisen visiitin eräässä jaksossa. Eräs hauskimpia (ja vakavimpia) asioita on brittien sotastrategian kiritisoiminen. Musta Kyy jaksaa koko ajan heittää läppää siitä, kun taas Baldrick yltyy viimeisessä jaksossa filosofoimaan sodasta.

Musta Kyy on ehdottomasti parhaimpia brittiläisiä komediasarjoja ikinä. Richard Curtis ja Ben Elton. Miehet monen hyvän komedian takana ovat tehneet räiskyvän ja historiaa tuntevan sarjan. Monet vitsit syntyvätkin historian merkkihenkilöistä, tapahtumista tai paikoista.

Näyttelijät hoitavat hommansa myös aina hyvin eikä parane yhtään valittaa. Näin lahjakkaita on saanut varmaan etsiä kissojen ja koirien kanssa.

DVD:n lisämatksut olivat pettymys. Niitä ei ole yhtään. Jokunen dokumentti, valokuva ja TV-mainos olisi varmasti löytynyt. Kuten myös ne kolme Musta Kyy - erikoisjaksoa. Viides levy ei olisi ollut yhtään pahitteeksi. Silti nämä 24 alkuperäistä jaksoa tarjoavat viihdettä pitkäksi aikaa.

Brittiläinen komedia on parasta!

Vieras
Pisteet:
Arvosteltu: 26.06.2003
Katsottu: Kotona