Kohtauksia eräästä avioliitosta (1974)

Kohtauksia eräästä avioliitosta -minisarja kertoo pariskunnasta (Ullmann & Josephson), jotka ovat olleet avioliitossa kymmenen vuotta ja heillä on kaksi tytärtä. Heidän avioliitonsa on ollut pitkään onnellinen, ainakin ulkoapäin. Mutta kun ongelmat kasaantuvat, niin seuraukset ovat räjähtävät. Minisarjassa nähdään kuuden jakson aikana, miten liitoon tulee säröjä ja miten se aviopariin vaikuttaa.

Ingmar Bergman kuvaa todella hyvin avioliiton säröilemistä. Aluksi pari vaikuttaa onnelliselta, mutta sitten tulee riitoja ja ne vain pahenevat ajan mittaan. Muutenkin aviopari on erkaantumassa toisistaan. Vaikutukset ovat hyvin nähtävissä avioparissa. Mutta olisi voitu kyllä hieman näyttää, miten avioliiton ongelmat vaikuttavat muuhun ympäristöön.

Monien Bergmanin elokuvien tapaan tämäkin on aika teatterimainen. Tapahtumaympäristöt kyllä vaihtuvat, mutta ollaan lähinnä sisätiloissa. Myös lavastus on melko pelkistettyä, eikä tarinassa ole ylimääräisiä ihmisiä, vaikka jotkut jäävät hieman irrallisiksi, mutta tämä ei haittaa. Minisarjassa ei myöskään tehdä paljonkaan, vaan tämä on hyvinkin dialogipainotteista. Mutta dialogi onkin hyvin toteutettua ja se vie erinomaisesti tapahtumia eteenpäin. Ingmar Bergmanin vakiokuvaaja Sven Nykvist tekee todella hienoa kameratyötä. Mitään ihmeellisiä kamerakikkoja tässä ei nähdä, mutta tässä se vaatimatonkin kameratyö on todella hienoa.

Pisteet:
Arvosteltu: 18.02.2008
Katsottu: DVD

Arvostelija

Ville
Tähtääjä

Bergmanin nelituntinen episodielokuva alkaa puhuvilla päillä. Marianne (Ullmann) ja Johan (Josephson) ovat onnellista yhteiseloa viettävä aviopari, joita Mariannen vanha tuttu haastattelee. Mariannelle ja Johanille on siunaantunut kaksi tytärtä. Porvarisparin suhde kukoistaa niin, ettei tarvitse edes tapella. Ei se juttu kuitenkaan niin mene. Marianne hyysää ja huolehtii perheestään kuin paraskin kanaemo. Mies tuo rutiinilla ruuan pöytään. Sitten onnen kukkulat alkavat mureta. Kumpikin alkaa syödä henkisesti toista, eikä tuholla näy loppua. Pahimmillaan Marianne ja Johan ovat melkein kuin siisti ruotsalaisversio Matista ja Mervistä.

Bergmanin luotettuna kameramiehenä hääräsi tässä leffassa Sven Nykvist. Jälkeä ei voi sanoa järisyttäväksi, sillä kuvissa ei kikkailla juuri kulmilla tai koolla. Lavastus koostuu pelkistetystä 70-luvun kaupunkikotimiljööstä. Äänimaailma on karu, musiikkia ei ole. Riisutusta muodostaan huolimatta kaikki erään avioliiton kuusi kohtausta on katsottava läpi. Tarinan käsikirjoittanut ja ohjannut Bergman on luonut sellaiset hahmot, ettei niistä voi olla välittämättä. Liv Ullmaninnin upeasti tulkitsema Marianne on ehkä todentuntuisimpia naishahmoja, joita kukaan mies on luonut. Erland Josephson ei jää yhtään huonommaksi muutoshaluisena Johanina. Parivaljakon työn täydellisyys tuntuu vain korostuvan elokuvan muun ilmaisun ollessa melkein hävyttömän niukkaa.

Elokuvan miinuspuolet ovat ajoittain turhan alleviivaavassa kuvaustyylissä ja siinä, että lähes kaikki sen naishahmot ovat selkeästi riippuvaisia Johanista. Toki Johankin tarvitsee heitä, mutta naisten reaktiot näkyvät paremmin. Niitä katsoessa herääkin kysymys, ovatko kaikki naiset pohjimmiltaan hysteerisiä vai onko Bergman vain kärsinyt materiaalipulasta? Erinomaista draamaa silti.

Pisteet:
Arvosteltu: 11.05.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Söpö
Ylläpitäjä