Dexter: 1. kausi
- Alkuperäinen nimi:
- Dexter: The First Season
- Tuotantovuosi:
- 2006
- Ohjaajat:
- Michael Cuesta, Steve Shill, Tony Goldwyn
- Käsikirjoittajat:
- James Manos Jr., Lauren Gussis
- Pääosanäyttelijät:
- David Zayas, Erik King, James Remar, Jennifer Carpenter, Julie Benz, Lauren Velez, Michael C. Hall
- Maat:
- USA
- Jaksoja:
- 12 kpl
- Genret:
- Draama, Rikos
- Tuotantokaudet:
- Dexter: 1. kausi, Dexter: 2. kausi
Voiko tästä enää tehdä täydellisempää? Tämä kommenti pääsi todennäköisesti ensimmäisenä suusta kun lopetin Dexterin ensimmäistä kautta katsomasta.
Dexter Morgan, Miamin poliisin veriroisketutkija ja samalla ystävällinen, kaikki sympatiat puolelleen keräävä heppu. Mutta tässä ei ole koko totuus, Dexter on pienenä saanut hirvittävän trauman, koska hänen äitinsä on paloiteltu moottorisahalla Dexterin silmien edessä tämän ollessa 3-vuotias. Harry Morgan saapui rikospaikalle ensimmäisenä ja huomasi että Dexterille oli jäänyt kauhea trauma. Harry tiesi ettei Dexterin murhanhimoa voisi pysäyttää, mutta hän keksi keinon miten sitä voisi hyödyntää....
Michael C. Hall osoittaa jo toisen kerran olevansa yksi parhaista valkokankaalla. Ensin hän näytteli homoseksuaalia Mulla Alla -sarjassa, ja nyt hän on muuntautunut maailman sympaattisimmaksi sarjamurhaajaksi. Sarja onnistuu myös syventymään mahtavasti muihinkin henkilöhahmoihin, kuten esimerkiksi Dexterin siskopuoli Debra Morganin ongelmiin poliisinalkuna jota ylikomisaario Maria La Guerta kuitenkin sortaa, Angel Baptistan pettämisestä johtuviin perheongelmiin, sekä James Doakesin ongelmiin rikollisten kanssa, ja tämän epäilyihin Dexteriä kohtaan.
Dexter osoittaa että on mahdollista tehdä täydellinen tv-sarja.
Sarjan pituus: 12 jaksoa, juuri sopiva jossa jännitys nousee ja tiiivistyy joka jaksolta.
Näyttelijäsuoritukset: Mahtavaa, kaikki onnistuvat ylittämään itsensä.
Käsikirjoitus: Sarjan kässärinhän täytyi olla varsinainen mestariteos koska loppuratkaisua pimitettiin viimeisille minuuteille asti, ja jännitys piti otteessaan koko kahdentoista jakson ajan.
Dexteriä on myös kritisoitu peittelemättömästä väkivallasta ja uhrien pornografisesta näyttämisestä, mutta allekirjoittanut jäi ainakin sarjaan koukkuun ensimmäisestä jaksosta lähtien, ja viimeiset viisi jaksoa tuli sitten katsottua putkeen.
En suosittele kaikista heikkohermoisimmille ja herkimmille, mutta kaikille muille kyllä. Dexter on täydellinen mestariteos. Pikkumyy kiittää.
Dexter Morgan. Tavallinen kaveri. Ammattina rikospaikkojen veriroisketutkinta ja työpaikkana Miamin poliisiyksikkö. Tyttöystävän kanssa sujuu hyvin ja elämäkin näyttää rullaavaan loistavasti. Aivan tavallinen heppu siis? Ei ihan, sillä päivisin Dexter on rikospaikkatutkija, mutta öisin sarjamurhaaja. Kyllä vain, Dexter murhaa ihmisiä, jotka ovat selvinneet oikeudesta ilman tuomiota, selvästä rikoksesta huolimatta, esimerkiksi murhasta. Simppelisti siis: Dexter murhaa toisia murhaajia. Ei siis ihan tavallinen kaveri, vaan paha jätkä. Tai ei oikeastaan paha, vaan pahaa tekevä hyvä jätkä.
Michael C. Hall on mielenkiintoinen mies. Hän näytteli ensin viiden tuotantokauden ajan Mullan Alla -sarjassa homoseksuaalia, sen jälkeen näyttelyn kohteeksi vaihtui supersympaattisen sarjamurhaaja Dexterin esittäminen. Se vaatii jo aikamoisia näyttelijän taitoja. Kaiken kohun ja spekulaation takana - mitä mies roolistaan on saanut - piilee erinomaisen mestarillista osaamista. C. Hall hoitaa roolinsa niin taidolla ja tyylillä, jollaista ei ole ennen nähty. Hän saa Dexterin huokumaan sympatiaa ja karismaa, mikä on harvinaista sarjamurhajalle. Myös muut sarjan lukuisat sivuosanäyttelijät suoriutuvat töistään hyvin. Varsinkin Erik King Komisario Doakesina. Doakes onkin ainoa koko poliisiyksiköstä, joka pitää Dexteriä omituisena.
Dexterin ensimmäinen tuotantokausi koostuu 12 jaksosta. Se onkin juuri sopiva pituus. Jännitys nousee jakso jaksolta, lisää uusia, hyvinkin yllättäviä asioita paljastetaan Dexterin menneisyydestä. Samoin myös muihin hahmoihin syvennytään jakso jaksolta yhä enemmän. Juonenkäänteitä ja aitoa pulssia tihentävää jännitystä löytyy roppakaupalla. Dexter aiheuttaakin hyvin helposti riippuvuuden ja seuraava jakso on pakko nähdä. Allekirjoittanut ainakin jäi sarjaan sen verran pahasti koukkuun, että seuraavaa kautta odotetaan enemmän kuin innolla.
Myös muut osa-alueet kuin näyttelijäsuoritukset ja juoni toimivat Dexterissä hyvin. Esimerkiksi käsikirjoitus on mukaansa vievää ja millintarkkaa. Jokainen yksityiskohta ollaan huomioitu. Myös musiikkipuoli ja se sairaan omituinen, mutta samalla myös hilpeä intro toimii. Dexter onkin täydellinen mestariteos, joka saa muut sarjamurhaajat juoksemaan pää kolmantena jalkana karkuun. Toista kautta odotetaan ja ensimmäisestä nautitaan.
Aikoinaan nähtyäni Dexterin promoklipin sekä pätkän ensimmäistä jaksoa, ja etenkin sen pitkälle, äärettömän pitkälle, hiottua introa, ajattelin, että tämä ei voi toimia sarjamurhasarjana: eihän ylisympaattisen sarjamurhaajan tarina voi kerta kaikkiaan pysyä kasassa! Mullan alla –fiilistelykin oli jäänyt sen verran vähille, etten tiennyt kuinka hieno mies herra Michael C. Hall voi olla.
Erästä mainosta mukaillen: Nyt tiedän.
Dexter, löyhästi kirjaan perustuva tv-sarja, on murhadraaman uusi askel ja uusi taso. Se luo Dexter Morganin, poliisin kiltin pienen veritutkijan, ylle synkkiä sarjamurhaajan varjoja. Kahdentoista osan mittainen ensimmäinen tuotantokausi keskittyy ruotimaan pala palalta ja pisara pisaralta Dex-pojun menneisyyttä, mutta sitäkin enemmän kyse on jahdista, jossa etsitään toista, yhtä mystistä, Miamia terrorisoivaa sarjamurhaajaa. Pelin nimi on murhaaja vs. murhaaja. Ja vain toisella murhaajalla on pelissä myös tilkka moraalia.
Dexter-sarja veistää päähenkilöstään maailman sympaattisimman murhamiehen. Joissakin yhteyksissä motiivit ja murhatarpeen kohdistuminen voisivat häiritä, vaikuttaa suorastaan läpinäkyviltä, mutta nyt sarja onnistuu lyömään laudalta legendaarisimmatkin murhamiehet. Väisty Hannibal, Dex sanoo ja hymyilee sänkisillä kasvoillaan viatonta hymyä. Taustalla Jenny Carpenterin tulkinta Dexin siskopuoli Debrasta junttimaisine puhetapoineen vaikuttaa aluksi tuskaiselta, mutta löytää jo muutaman jakson jälkeen tiensä katsojan sydämiin. David Zayesin Angel Baptista on toinen valopilkku symppisten loputtomassa listassa.
Kokonaisuus on yhtä suurta taideteosta. Tunnarin armoton viileys, pääsankari Michael C. Hallin tyyneyden alle piilotettu sisäinen uho, täydellisyyteen pyrkivän tappajan pakkomielteet… ne kaikki kohtaavat oikeassa paikassa, oikeaan aikaan ja luovat jännitteen, josta olisi voinut viritellä enemmänkin kuin tusinan jaksoa. Loppuratkaisun yllättävyys (vai onko se edes yllättävyyttä?) on jättää kylmäksi, mutta tarkemmin ajatellen kyseessä on ennemminkin tappavan toimivaa jäätävyyttä, joka yltyy messumaiseen mittakaavaan. Heikkohermoisimmille tämä tarkoittanee yhtäläisyysmerkkejä sanan ”vastenmielinen” kanssa. Muut nauttikoot senkin edestä.
Dexter Morgan (Michael C.Hall) on karismaattinen ja charmikas mies, joka työskentelee veriroiske tutkijana Miamin poliisiyksikössä. Kukaan ei kuitenkaan tiedä hänen suurta salaisuuttaan. Dexter on sarjamurhaaja, joka murhaa rikollisia, joita poliisit eivät ole saaneet kiinni, tai jotka ovat tuomittu syyttömiksi, vaikka ovat selviä syyllisiä. Dexter ei pääse pakkomielteestään eroon, hänen täytyy vain tottua siihen ja käyttää sitä hyödyksi. Niin hänen oppi-isänsä Harry Morgan (James Remar) opetti hänelle. Harry löysi Dexterin nuorena rikospaikalta yltä päältä veressä. Hän adoptoi pojan itselleen ja huomasi ajan myötä kuinka kauhean trauman poika on kokenut. Harry huomasi Dexterin jo tuhoutuneet, ja kovat halunsa tappaa. Joten hän päätti opettaa Dexterillä mitä hyödyntää pahettaan...
Dexter on täydellinen taideteos. Sarja on suoraan sanottuna täydellisen luomava, joka vetää sinut mukaasi Dexterin sairaan empaattiseen maailmaan. Michael C. Hall on suurenmoinen näyttelijä. Sen voi todeta jo pelkästään roolisuorituksista. Ensin ukko näytteli Mullan Alla - sarjassa homoseksuaalia, ja sen jälkeen tässä sarjassa sarjamurhaajaa. Myös monet näyttelijät näyttävät huikean osaamisensa esimerkiksi Julie Benz Rita Bennetin roolissa Dexterin tyttöystävänä. Hyvien näyttelijöiden lisäksi käsikirjoitus on aivan maagista. Mielenkiinto senkuin nousee ja nousee jakso jaksolta. Juonenkäänteet saavat sydämen muljahtamaan paikoiltaan, juoni kulkee hienosti eteenpäin, salaisuudet alkavat hiljalleen paljastua ja jännitys tiivistyy.
Dexter on yksi täydellisimpiä sarjoja mitä on ikinä tehty. Heikkouksia ei löydy vaikka oikein etsimällä etsii. Sarja on yksi kriitikoiden eniten ylistämistä sarjoista. Vaikka onkin myös herättänyt paljon kohua, keskustelua ja spekulointia peittelemättömän raakuutensa, kuolleiden ruumiden pornografisen näyttämisen ja väkivaltaisuuden vuoksi. Suomessa sarjan 1.kauden boxiin k-18 merkintä, ihan oikeutetusti. Kaikenkaikkiaan karmivan jännitävää katseltavaa, mestariteos ja viisi tähteä.























































