24: 3. tuotantokausi

Uskomattomista juonenkäänteistä tunnettu sarja 24 on edennyt kolmanteen tuotantokauteen. Jack Bauerilla on jälleen uusi katastrofi hoidettavanaan, vaikka omiakin ongelmia on taas iso pino. Tällä kertaa Los Angelesia uhkaa äärimmäisen tappava Cordilla-virus. Jack on toiminut kahden vuoden ajan peitetehtävässä pahamaineisten Salazarien huumeperheessä. Peitetehtävän tarkoituksena oli saada perheen johtaja Ramon Salazar vankilaan. Kun Los Angelesiin ilmestyy ruumis, josta löydetään Cordilla-virus, alkaa monien tapahtumien kierre. Jos Ramon Salazaria ei vapauteta kuudessa tunnissa, Cordilla-virus päästetään irti. Jackilla on taas 24 tuntia aikaa pelastaa päivä...

Kolmas kausi on tälläkin kertaa vailla vertaansa. Yllätävät juonenkäänteet, erinomaiset näyttelijät ja piinaavaa jännitystä piisaa taas 24:n jakson ajan. Uusia asioita onkin enemmän, kuin kakkoskaudessa, mikä on mukava huomata. Tällä kertaa ollaan panostettu enemmän syvälliseen kerrontaan. Tunteita kuohutetaan, kynnet saadan pureskelusta puhki, ellei jopa sohvaakin istumisesta. CTU:n sisäiset rakkaussuhteet, yllättävääkin yllättävämmät petturit, kamerakikkailu ja vanha kunnon toiminta saavat jälleen 24:sen keikkumaan TV-sarjojen kärkijoukoissa.

Pari mainittavaa asiaa myös löytyy. Jackin uhmakasta ja tehokasta paria Chase Edmundsia näyttelevä James Badge Dale oli kehuttava lisä. Välillä Chasen ja Jackin välit risteävät, välillä tapellaan, joskus jutellaan, mutta pääasiassa pysäytetään jälleen kerran terroristit. Myös Dennis Haysbert presidentti Palmerin roolissa on tuttu, vakuuttava itsensä. Myös Reiko Aylesworth Michelle Desslerin ja Carlos Bernand Tony Almeidan roolissa ovat kehumisen arvoisia.

Pieniä heikkouksia ei kuitenkaan olla onnistuttu välttämään. Kolmas kausi eroaa ensimmäisestä ja toisesta kaudesta hitaalla alullaan, mikä rokotti pisteitä. Kausi alkaa turhalla liirumlaarumilla ja tunnevärkkäilyllä, joita esitetään ensimmäiset viisi jaksoa. Sitten vasta alkaa tapahtumaan, ja 24 pääsee tuttuihin elementteihinsä.

Kolmas kausi ei ihan yllä ykkös- ja kakkoskausien tasolle, eikä jää kauas niistä. Jälleen kerran erinomaiset näyttelijät, piinavat juonenkäänteet, loppuun asti jännäksi hiottu kässäri, sekä tuttu toiminta saavat katsojan jäämän koukkuun. Jälleen kerran tulee todistettua se, että Jack Bauer on äijien äijä, ja 24 on maailman ykkösluokkaa televisiosarjoissa.

Pisteet:
Arvosteltu: 28.04.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Muumipappa
Käyttäjä

Hei, mä olen Jack. Bauerin Jack jos tarkkoja ollaan. Mä oon ihan tavallinen pulliainen, vaikka mulla tahtookin käydä äärettömän huono tsägä elämässä – varsinkin kansainvälisen terrorismin osalta. Tuntuu, että joudun vähän väliä ratkaisemaan kriisitilanteita ja pelastamaan maailman. Arvatkaapa tympiikö mua jo ku frendit soittaa aina tyyliin "Jack, et viittis teloittaa sitä jäppistä, oisin tosi iloinen, jos viitsisit?"?

Jotta ette pitäisi tätä mun hakemusta ja väitteitä aivan huuhaana, aion kertoa Teille hieman tavallisesta elämästäni.

Mä työskentelen CTU-nimisessä aivan normaalissa valtionlaitoksessa. Mä oon työpaikallani erittäin kunnioitettu työntekijä, ja virkani ansiosta mulle on kertynyt hyviä frendejä (jos ei silleen lasketa niitä kaikkia, jotka mä oon joutunut tappamaan, huijaamaan tai pidättämään esim. kolmannen tuotantokauden tiimoilta). Yhdysvaltain presidentti on paras kamuni, mutta nyt elämäni edettyä jo kolmanteen tuotantokauteen, meidän ystävyytemme alkaa tuntua kaukaiselta. En tiedä voiko muut ymmärtää, miltä se tuntuu, kun pressa soittaa, kertoo jonkin mahdottoman toiveen toteutettavaksi, sitten mä ahkeroin ja lopuksi pressa soittaa minulle ja kiittää. Sama kuin kaikkien muidenkin kohdalla. Se on niin tylsää… kalassa tai pubissa käynti olis mukavaa vaihtelua.

Mutta en mä aio pressasta valittaa. Musta se on kiva pressa. Enemmän mä siitä työpaikasta. Joskus vaan tuntuu, että se homma on romuttanut elämäni. Vaimo on mennyt, rakkaus ontuu ja kaunis tyttärenikin etääntyy – vaikka hankin sille kolmostuotantokauden ajaks hyvän duunin, johon sillä rukalla ei kai ees oo koulutusta (ei voi muistaa siitä kakarasta mitään). Se kiittämätön penikka.

Niin se duuni. Välillä mulla on työpäiviä, jolloin ei riitä, että mä en saa nukkua olleskaan, vaan mä joudun kidnappaamaan siviilejä, kiristämään muutakin kuin hampaitani, välillä mut kidnapataan, melkeen hakataan kuoliaaks ja sit pitäis taas painaa duunia. Työympäristössä on pommeja ja myrkyllisiä kaasuja. Siepattua, salakoodattua dataa enemmän kuin siepattuja lähimmäisiä! Ei oo helppoo! Ja aivan kuin fyysinen väkivalta yhdistettynä henkiseen rasitukseen ei riittäis, niin lisäks firman johdossa kuohuu! On aivan mahdotonta arvata, kuka siellä tällä kertaa on petturi ja ketä pahis vain kiristää sieppaamalla lähimmäisiä. Välillä tuntuu, että mä oon ainoo kunnon jätkä siellä. Ja niin kai mä oonki.

Kaikkein pahinta ovat ehkä ne kamerat. En tajua minkälaisen tosi-tv-sopparin olen joskus jurrissa mennyt tekemään, mutta se ryhmä on roikkunut perässäni jo kolmen pirullisen vuorokauden ajan. Eivätkä ne ole olleet helppoja aikoja. Välillä simmukulmaan on hiipinyt kyynelkin. Toisaalta on niitä syitäkin ollut. Se mun tytär, Kim, sekin on taidettu kidnapata jo nelisen kertaa, siis kolmessa päivässä! Ja uni on kaikkina päivinä korvattu adrenaliiniannoksilla ja parilla kupposella kaffea. Näin kävi ton viimesimmän tuotantokaudenkin suhteen.

Toivon, että siis hyväksytte mun toiveeni siirtyä maatilallenne kurkunviljelijäksi. Se voisi tehdä terää ihmissuhteilleni. Enkä jaksa uskoa, että ulkomaalaiset pahat ihmiset ovat kiinnostuneita kurkuista, joten mä voisin kerrankin viettää päivän ilman pahojen ihmisten hassua aksenttia. Rakkaalle tyttärelle mä voisin vaikka viedä salaattia sen kunniaksi, että häntä ei kidnapata. Ties vaikka löytäisin itselleni naisenkin maatilalta. Ja sitä paitsi mun hermot on kai olleet kireällä, sillä oon viimeaikoina keltanumeroista digitaalikelloa katsellessa kuullut aina todella ärsyttävän tumpstumpstumps-äänen. Ja välillä mun näkökenttä alkaa jakaantua osiin ennen sitä outoa ääntä. Mä toivon, että maatilan hiljaisuus veisi tuonkin harhan pois.

Pikaista vastausta odotellen, Bauerin Jack, kolminkertainen maailmanpelastaja

Vastaus:
Jack, me tuotantoyhtiössä olemme hieman pettyneitä Sinuun. Olemme tietoisia, ettei räjähdysten täyttämä elämäsi ole enää originaalein ajatus maailmassa ja että alunperin kiva kello tikittää -efekti alkaa jo ärsyttää katselijoita, mutta silti… kurkunviljelijäksi!?!
Valitettavasti joudumme jatkamaan sopimustasi maailman kovimpana jäppisenä, pidä siis sänki kasvoillasi, varaudu tappamaan ainakin yksi mies tunnissa ja selvittämään typeriä sotkuja, joihin Sinä aina oudosti sekaannut.
Listaasi lukiessamme päätimme sentään hieman auttaa elämääsi ja poistaa jatkossa sen ärsyttävän kakaran ja hankkia vähän rakkauden värinää neljännelle tuotantokaudelle. Neljännellä tuotantokaudella olemme nimittäin jälleen iskussa (toivottavasti, sillä eihän laskusuhdanne voi loputtomiin jatkua? Eihän?) ehkä turkkilaisia (niillä vasta kiva aksentti onkin!) napatessamme. Neljättä tuotantokautta odotellessa toivotaan, että väki diggaa Sinusta enemmän katastrofimagneettina kuin minään turnipsinviljelijänä… vai mikä se olikaan.
Älä siis huoli, Jack, jopa liikaa hiottuja kässäreitä tekeville ja isoilla rahoilla pelaaville sattuu 24:n kolmannen tuotantokauden kokoisia tylsiä välitöitä. Ja myönnä pois, että oli kivaa jäljittää myrkkykapseleita ja huiputtaa pahiksia! Sitä varten Sut meille palkattiinkin!
Ja itse asiassa, kuten me isot herrat juuri huomasimme, Sinulla alkaa aivan juuri uusi duuni jossain Suomen televisiossa. Se sinun duunisi käynnistyy tänään tiistaina! Pidä hauskaa kadonnutta ministeriä etsiessä! Katsotaan taas 24 kolmivarttisen jälkeen sitä kaktuksenviljelijän paikkaa. Mutta yritetään jatkossa välttää tylsiä pahishahmoja, kerronnallisia alamäkiä ja ehkä jopa uudistaa formaattia, moi!
00:02
Tumps.
00:01
Tumps
00:00
Tumps.

Pisteet:
Arvosteltu: 03.01.2006
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä

2000-luvun oma teknosarja 24 on noussut muutaman vuoden aikana yhdeksi suosituimmista tv-sarjoista, eikä täysin syyttä. Uniikin ideansa ansiosta sarja eroaa toisista jännityssarjoista tarpeeksi ollen samalla amerikkalaiseksi tuotokseksi kauttaaltaan toimiva paketti, josta on kaikeksi onneksi kytketty pehmoinen jenkkipatriotismi pois. DVD-julkaisujen kohdalla ollaan nyt edetty jo kolmanteen tuotantokauteen ja neljäs pyörii hyvää vauhtia rapakon takana telkkarin puolella. Pidemmittä puheitta, astukaamme Jack Bauerin ja kumppaneiden kylmään maailmaan, jossa poliittinen leikki on petollistakin petollisempaa ja moraaliset kysymykset pistävät jokaisen polvilleen.

Tavalliselle tv-sarjalle poikkeuksellisesti 24 esittelee tinkimätöntä ja realistisen tyylikästä väkivaltaa, elämää huumeiden ympärillä ja vahvojen teemojen käsittelyä. Suurin osa painosta on sanalla jännitys ja kaikki on paketoitu viihteellisempään ja katsojaa houkuttelevampaan muotoon. Siinä missä edelliskaudet etenivät uutuuden viehätyksen voimalla katsojaa sohvan pohjalle naulaavien juoniensa ja jännitteiden tiiviin rakentamisen myötä, tyytyy kolmonen noudattamaan samojen kaavojen kierrättämistä uudistaen samalla terroriuhkaa erikoisempaan suuntaan. Hyvin samankaltaisilla seuduilla siis liikutaan, mutta ydinpommien ja salamurhien tilalle on tällä kertaa ujutettu nopeasti leviävä ja tartunnan saaneet varmasti tappava virus. Bioterrorismi on päivän sana ja itse asiassa asetelmat ensimmäisten jaksojen aikana kehittyvätkin varsin kiehtoviksi, kun terroristit uhkaavat laskea edellä mainitun viruksen Los Angelesiin mellastamaan. CTU saa töitä - jälleen kerran.

Juonirakenne seurailee samoja ratoja kuin edelliskaudetkin pysyen pääidealle uskollisena. Tarinaa kannattelevan pääjuonen rinnalla käydään lävitse lukuisia sivujuonia, joilla pienestä kalpeudestaankin huolimatta on tärkeä asema itse kokonaisuuden kannalta. Esimerkiksi Kim Bauer (Elisha Cuthbert) on kirjoitettu aluksi hieman päälle liimatun oloisesti, mutta hahmo onnistutaan kuitenkin sulauttamaan tarinaan, vaikkakin hitusen hapuillen. Juonenkuljetus tapahtuu läpi kauden ihailtavalla intensiteetillä, joskin eräällä hieman eksoottisemmalla ajanjaksolla kerronta kokee kolauksen ensimmäistä kertaa. Materiaalia on ollut käytettävissä erittäin laajalti, mahdollisesti jopa liikaa, joten kokonaisuutta voidaankin verrata mutkikkaaseen vuoristorataan notkahduksineen ja kohokohtineen. Sarjalle ominaisia twistejä riittää enemmän kuin huvipuistojen vetonauloissa ja ne pyrkivät takaamaan katsojan mukana pysymisen ja tylsistymisen estämisen. Aika usein jopa onnistuen tavoitteissaan, mutta välillä jahkailusta johtuen taantuen yrityksen tasolle.

Kolmannen tuotantokauden - niin kuin myös koko sarjan - henkilöhahmot ovat pääasiassa huolella mietittyjä ja varsin helposti sisäistettäviä, joskin mukaan on eksynyt myös muutama vähemmän ideaali tapaus. Ihmissuhteiden ja terroristien aikaansaamien uhkien keskellä tuskastelevat hahmot rakennetaan kaikkiaan onnistuneesti ja vanhempien hahmojen polkuja täydennetään mukavasti. Kokonaan uudet hahmot pohjustetaan rauhassa juonen edetessä, eikä epäselvyyksiä näiden asemista jää mieleen kummittelemaan. Näyttelijäsuoritukset vaikeissakin tilanteissa toimivat pelkästään sarjan ja hahmojen hyväksi, eikä tahattoman humoristisia pahvikasvoja ruudulla tulla näkemään.

Jack Bauerin hahmo huokuu edelleen sitä hohtoa, jota sarjan päähahmon pitääkin huokua. Vaikka Bauer onkin huvittavalla tavalla se planeetan keinoja kaihtamattomin ja kovin jätkä, ei tällä seikalla ole kovinkaan paljoa väliä kun homma rullaa täysin voimin. Uransa ehdottomasti parhaimmassa roolissaan Kiefer "Donaldin poika" Sutherland jatkaa tukevalla pohjalla Bauerina, eikä tästä voi olla pitämättä edes sitä hippusen vertaa. Erikoismaininta lähtee myös Dennis Haysbertille, jonka ansiosta toinen päähahmo, presidentti David Palmer on saanut määrätietoisen, järkkymättömän ja karismaattisen olemuksen. Rooli edellyttää lähinnä yrmistelyn taitamista ja huolestuneelta näyttämistä, mutta Haysbertin tekemiset jaksavat silti miellyttää.

Käsikirjoitus on millimetrin tarkkaa ja ajoittain varsin oivaltavaakin työtä. Panostus näkyy kaikessa, mutta kirjoituksellisia hamoja tuntuu siltikin esiintyvän. Pienten aikaan liittyvien perusvikojen lisäksi sarja on luonut itselleen tyypillisiä kliseitä, eri elokuvalajityyppien käyttämien kliseiden ohella. Muun muassa konnat ovat edelleen kirjoitettu armottomiksi ja tunkkaisiksi stereotyypeiksi, eikä pahispuolelta mielestäni löydy niitä helposti vihattavia persoonia tai vaihtoehtoisesti hauskoja karikatyyrejä, joita näyttelijäsuoritukset tukisivat. Juonenkäänteet taasen eivät mene liikaa yli, mutta kokeneempi sarjan seuraaja pystyy niitä päättelemään ja täten harmittelemaan kierrätyksen mausta aiheutuvaa kyllästyneisyyttä. Tylyyttä käänteistä paikoin kyllä löytyy ja ruumiita tulee, joten pientä yllätyksellisyyttä wanhakin voi löytää.

On sarja tarkemmin pohdiskeltuna sitten miten vastenmielisen laskelmoitu ja hölmö tuote tahansa, on se totuttuun tapaan turvallista ja sopivan hillitysti kamerankäyttöä myöten ohjattua tv-viihdettä koko rahan edestä. Jokseenkin saumaton toteutus on vakaan ammattitaidon tulosta ja sarja pakottaa katsojan laittamaan uuden jakson pyörimään aina edellisen päätyttyä. Suositeltavaa olisikin katsella kaikki jaksot suuremmissa erissä, jotta sarjan tehokkuus onnistuisi säilymään. Katseet käännetään kuitenkin hieman epäileväisesti seuraavaan kauteen, ja vain aika näyttää, pystyykö sarjaa kannatteleva idea pysymään tarpeeksi tuoreena jatkossakin.

nimimerkki: Lutkus

Pisteet:
Arvosteltu: 24.04.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Lutkus
Käyttäjä