24: 2. tuotantokausi

Olen todella suuri 24-fani, joten olin haltioissani, kun toinen tuotantokausi ilmestyi. Odotukset olivat luonnolisesti korkeat erinomaisen ykköskauden jälkeen. Katsottuani tämän kokonaisuudessaan dvd-boxilta, en pettynyt. En todellakaan. Päinvastoin. Tämä todistaa lopullisesti, että 24 on jotain aivan käsittämättömän ihailtavaa taidetta. Jotain mikä saa sinut janoamaan kuollaksesi seuravaa kautta, seuraavaa jaksoa ja seuravaa juonenkäännettä.

Juoni on tälläkin kertaa mahtava. Asiaan mennään suoraan heti ensimmäisessä jaksossa. Terroristiryhmä Toinen Aalto suunnittelee terroristiiskua Yhdysvaltoihin. Tarkalleen ottaen Los Angelesiin. He ovat saaneet pommin yli rajojen ja ovat aikeissa räjäyttää sen. Vaimonsa menettänyt Jack Bauer (Kiefer Sutherland) on eronnut terrorismin vastaisesta yksiköstä CTU:sta, ja on muuttanut asumaan yksin. Hänen tyttärensä on erkaantunut hänestä, eikä halua tavata häntä. Kuitenkin terroriuhan seurauksena presidentti David Palmer (Dennis Haysbert) tietää Bauerin taidot, joten hänet taivutellaan palaamaan CTU:hun. No Bauerhan tulee kuin tuleekin - ja ryminällä muuten tulee.

Kyllä täytyy taas ihannoiden katsoa Kieferin roolityötä. Hän se vain osaa. En voisi kuvitella ketään muuta näyttelemään Jack Baueria. Myös Dennis Haysbert on mies paikallaan presidentti Palmerina. Samoin myös ykköskaudesta tuttu Xander Berkeley George Masonina. Varsinkin Berkeley tekee työnsä kehumisen arvoisesti.

Juoni pyörii tutut 24 jaksoa kiitettävän hyvin. Jännitys nousee jakso jaksolta, sekunti sekuntilta. Syntyy riippuvuus ja seuraava jakso on pakko nähdä. 24:hän on maailmalla tunnettu juonenkäänteistään. Missään muussa sarjassa ei uskalleta käyttää niin rohkeita juonenkäänteitä kuin kaksnelosessa. Siitä suurtakin suurempi kiitos käsikirjoittajille ja sarjan luojille Cohranille ja Surnowille.

Kuitenkin tulee huomattua myös pieni hoppuilu, mikä saa aikaan pikkuisen ärsykkeen. Joitakin tilanteita ei ole viitsitty viimeistellä huolella ja siitä syntyy pieniä epäloogisuuksia. Nämä kyseiset seikat rokottivat puoli pistettä, mikä sai aikaan kivuliaan tunteen allekirjoittaneessa. Pienellä huolellisuudella tästä oltaisiin saatu yhtä hyvä kuin ykköskausi, ellei jopa parempi.

Sivuroolit ovat myös erittäin toimivia. Esimerkiksi Warnerin perheen sotkut, Tony Almeida ja Michelle Dessler. He kaikki antavat potkua ja eloa sarjaan. Myös CTU:n sisäiset juonittelut ovat mielenkiintoista katsottavaa ja saa aikaan myös kaunista särmää. Henkilöhahmot saadaan loppujen lopuksi vielä punoutumaan ihannoitavasti yhteen. Toisessa kaudessa myös raotetaan hieman myös heidän yksityiselämäänsä, joka tuo humaanisuutta ja tunnetta.

24 toinen tuotantokausi on tapaus, jota ei voi jättää katsomatta. Jännitystä piisaa niin paljon, että kynsiä purraan lihoja myöten ja iho hikoillaan märäksi. Erinomainen jatko ykköskaudella joka saa sinut janoamaan kolmosta.

00.03
Tu-tum*
00.02
Tu-tum*
00.01
Tu-tum*

Pisteet:
Arvosteltu: 21.03.2008
Katsottu: Kotona

Arvostelija

Edward
Käyttäjä

Jos heittää tikan keskelle kymppiä, on seuraavaa tikkaa enää hankala heittää yhtään paremmin. Kymppiin voi toki osua, mutta yhtä hyvin suorituspaineet voivat tuottaa hudin. Ja tämä vertaushan oli kohdistettu menestysleffoihin ja –sarjoihin, jotka ovat poikineet jatkotuotoksia. Ja etenkin 24–sarjan toiseen tuotantokauteen, joka on nyt suurennuslasin alla.

24:n ensimmäinen tuotantokausi tunnetusti iski kultasuoneen ns. reaaliaikatemppuilullaan ja loistavasti käsikirjoitetulla toiminnalla. Kakkososaa varten mainosaika olisi varmasti täyteen buukattu ja katsojat seuraisivat show:ta, vaikka aloitus ei olisikaan yhtä räväkkää. Joten mitäs arvostettu käsikirjoittajakaarti teki?

No, hehän tekivät entistä paremman aloituksen. Niin käsittämättömältä kuin se tuntuu, pääkaksikko Surnow & Loceff loihti tiiminsä kanssa aloituksen, jossa ydinpommiuhka rävähtää ruudulle singoten katsojan sohvaltaan lattialle. Jack Bauer on huonossa jamassa ykköskauden päättäneen tapauksen vuoksi, ja välit tytär Kimiin ovat viilenneet entisestään. Mutta kun sadattuhannet ihmiset joutuvat terroristiuhan alle, on Jackin ajettava parransänki pois ja karistettava menneisyyden haamut niskastaan. Ja niin hän tekee.

Jackin työtoveri George Mason (yllättävän karismaattinen ja loistava Xander Berkeley) on tällä kertaa suuremmassa osassa itse seikkailun kannalta ja hänen suorittamansa isänmaallinen veto on stoorin parasta antia. Eikä homma todellakaan sorru mihinkään tähtilipun heilutteluun, vaan jämäkästi kello tikittää ja vie sarjaa eteenpäin.

Alku on siis upea. Jossakin kuuden jakson paikkeilla sitä olisi ollut valmis antamaan viisi kuulaa sarjalle, mutta sitten vaikeudet alkavat. Homma hyytyy kuin Kimin Mäklaareni. Ensinnäkin meidän on palattava alun tikkavertaukseen. Eli toisella tikalla on tähdättävä keskemmälle kuin mitä tikalla, joka jo sojottaa täysosuman tienoilla. Tässä vaiheessahan mieleen tulee, että entäpä jos tikan lentorata olisi uskomattomampi, ehkä se korvaisi tuskan, kun kymppiä ei tule? Siis tarinan käänteet vesitetään vedoilla, jotka eivät kerää ylistyssanoja. Vertauksessamme tikka lentää turbiinien ja vilkkuvien ledien kera tauluun, ja sitten on muka jännää ja kivaa. Itse sarjassa tämä tarkoittaa, että yhden päähenkilön on ”kuoltava” välissä ja sitten varttia myöhemmin piestävä pahiksia paljain käsin. Että näin.

Pohjanoteerauksena toimii nimenomaan yhden pääjannun kuolemanporteilla vierailu, sen kohdilla täytyy tsekata DVD-kotelosta, että mikäs sarja olikaan kyseessä. Joku b-luokan komediako? Yhtälailla metsään menee Bauerin tyttären Kimberlyn vauhkoilu huolehtivana babysitterinä. Eihän siinä mitään, Elisha Cuthbertia kyllä katselee mielellään vaikka koko sarjan keston mitan, mutta kun itse roolia ei ole parsittu kovin kiinteästi Jackin hurjaan koettelemuksiin. Kim sattuu joutumaan sekoboltsin miehen jälkikasvun kaitsijaksi, ja sitten huuli jo väräjääkin ja Bauerin tyttöä jahdataan – taas kerran. Eivätkä hullut miespuoliset henkilöt ole ainoita häiriköitä, vaan jopa metsäneläimet osoittavat hyvää makua ja juoksevat blondin perässä kuola roiskuen (trivia: mukaan raahattu petoeläinhän muuten puraisi Elishaa kuvauksissa oikeasti).

Hutikuti on myös yllättävä lopputwisti, joka vielä ykkösessä toimi shokeeraavalla tavalla. Nyt yllätystä haetaan väärältä suunnalta ja jälkimaku on paha. Paha jälkimaku suussa ei ole mukava yrittää koota sarjasta mielipidettä yhteen. Hyvää kun oli varsinkin alkupuoliskolla paljon, mutta sitten homma lipsui häpeällisesti korniuden puolelle ja perinteisen tv-viihteen tasolle. Suoraan sanottuna viimeisiä jaksoja täytyi katsoa joko häveten ensimmäisen tuotantokauden puolesta tai sitten huumoripohjalta.

Vastoin sarjan keräämiä loputtomia ylistyksiä nyt tulee niskaan myös lokaa ja "vain" kolme pojoa. Ei tällä kahdenkymmenenneljän jakson formaatilla ja kuvassa vilahtelevalla digikellolla kovin pitkälle pötkitä, jos itse stoori ei kanna loppuun saakka. Kakkosnelonen on pudonnut tv-viihteen keskikastin tuntumaan.

Pisteet:
Arvosteltu: 25.02.2005
Katsottu: DVD

Arvostelija

Arsi T. Elokolikko
Ylläpitäjä

Nyt kun 24:n toinen tuotantokausi on päättynyt Suomessakin, uskallan ottaa arvioitavakseni tämän mainion sarjan toisen tuotantokauden dvd-boxin.

Jenkkilän isot kihot saavat huhuja USA:ta vastaan suunniteltusta terrori-iskusta. USA:n maaperällä on ydinpommi. Presidentin mielestä ainoa keino löytää pommi on otettaa yhteys entiseen CTU agenttiin Jack Baueriin, jonka eräs vanha operaatio liittyy juttuun. Ongelmana on vain että Jackin elämä on hieman luistunut raiteltaan, ykköskauden jälkeen. Jackin tytär Kim työskentelee lapenvahtina eräässä perheessä jossa alunalkaenkaan kaikki ei tunnu olevan aivan kohdallaan. Perheen isällä tuntuu olevan jotain hämäräbisneksiä ja miehisiä haluja Kimiä kohtaan. Samaan aikaan valmistellaan häitä, jossa sulhasena on Lähi-Idästä kotoisin oleva tavallisen oloinen mies ja tyttärenä rikkaan pörssihain tytär. Muutamien tuntien aikana nämä tarinat alkavat uskomattomien juonenkäänteiden avulla kietoutua toisiinsa ja yksi tämän hetken parhaimpia sarjoja on valmis alkamaan. 24:ää tuli seurattua ensimmäisellä kaudella ahkerasti televisiosta ja niinpä päätin tilata toisen tuontakauden DVD-boxin joka on paitsi DVD:nä edeltäjäänsä parempi, myös sarjana. Jokaiseen jaksoon (tuntiin) on ängetty rutkasti juonenkäänteitä, jännitystä ja toimintaa. Henkilöhahmot ovat hyviä ja heidän näyttelijänsä sitäkin parempia. Jo ensimmäinen kausi oli tv-sarjana yllättävän raaka ja peittelemätön, eikä kakkoskausi tee poikkeusta. Sarjassa seurataan periaatteessa neljää eri tarinaa, jotka ovat lopulta todella tiivisti sidoksissa toisiinsa. Etsimällä sarjasta löytyy roppakaupalla aikavirheitä ja epärealistisia tapahtuamia, mutta sarjan tapahtumat ovat jokatapauksessa aivan upeasti keksittyjä ja jokainen jakso on mestariteos.

Kiefer Sutherland jatkaa seikkailujaan Jack Bauerin housuissa. Kiefer Sutherland on hyvä näyttelijä ja sopii rooliinsa todella hyvin. Juuri oikeanlainen karisma ja kokemus huokuvat Sutherlandista, joka heijastaa hyvin Jackin hahmoa. Jack on edelleen se sama yli-ihminen, omin päin toimiva sankari, joka onnistuu pelastumaan pinteestä kuin pinteestäkin. Jack on ehkä hieman psykoottisempi kuin ykköskaudella, tämän syy selviää katsomalla 24:n ensimmäinen kausi, tai sen loppu. Dennis Haysbert jatkaa nyt presidentiksi päässyttä David Palmerin esittämistä ja onnistuu roolissaan jälleen yhtä hyvin kuin ennekin. Elisha Cuthbert vakuuttaa Jackin ongelmiin joutuvana tyttärenä yhtä hyvin kuin ennenkin. En nyt rupea jokaista hahmoa ja esittäjää käymään läpi erikseen, vaan tyydyn sanomaan että näyttelijät ovat hyviä ja hahmot eivät jää yksiuloitteisiksi. Toisella kaudella ei nähdä yhtään täydellistä shown varastajaa kuten Dennis Hopper ensimmäisellä kaudella, mutta se ei oiekastaan haittaa, vaan kiinnittää katsojan mielenkiinnon kaikkiin näyttelijöihin tasapuolisesti.

Jokainen jakso on sisällöltään upea kokonaisuus. Ohjaus ja käsikirjoitus marssivat käsi kädessä ja minkäänlaisia tylsistymisongelmia ei tule. Reaaliajassa tikittävistä jaksoista otetaan kaikki hyöty irti niin ajallisesti, kuin juonellisestikin. Jokaisen jakson aikana mennään harppaus eteenpäin, eikä ruveta kuhnimaan missään vaiheessa. Kerronta on nopeaa ja huolellista. Käsikirjoittajien ideaatulvaa voi vain ihailla. Toimintaa ja jännitystä jaellaan juuri sopivasti, sopivissa kohdissa. Päätarina ydinpommin metsästyksestä on tietysti kiinnostavinta katseltavaa, mutta sivujuonetkaan eivät juuri uneta. Juonellisesti ainoa miinus tulee Kimin seikkailuista, joista osa jää hieman turhiksi ja tyhjänoloisiksi. Muuten jaksot ovat piinavan jännittävää katsottavaa ja esittelevät aina lisää mielenkiintoisia ja toimivia hahmoja. Sarjan lopetus on aivan täydellinen ja kaikessa nerokkuudessaan upea. Extratkin ovat parempia kuin edeltäjässään. Monessa jaksossa kuullaan kommenttiraitaa ja yksi levy sisältää pelkästään extroja, joista suurin osa on mielenkiintoista katseltavaa. Dokkaria ja poistettuja kohtauksia löytyyyllin kyllin, eikä 24 fanit jää kylmiksi.

24: Toinen tuontantokausi on vielä hitusen parempi kuin edellinen. Muutamista pikkuvirheistä en viitsi rokottaa ja annan DVD-boxille täydet viisi tähteä.

nimimerkki: Siperia Jones

Pisteet:
Arvosteltu: 12.06.2004
Katsottu: DVD

Arvostelija

Siperia Jones
Käyttäjä