wh4tsern4me

wh4tsern4me

Käyttäjä, 2 fania

Oma statistiikka: Elokuvien kommentit (60)

14.09.2013 klo 23:08

Dogtown and Z-Boys

Dogtown and Z-Boys kertoo skeittauksen uranuurtajista ja alkurysäyksestä, joka muovasi lajin sellaiseksi mitä se nykyään on. Mahtavaa katsottavaa muillekin kuin skeittifaneille. Elokuva kertoo kuinka joukko surffausta rakastavia nuoria harjoitteli surffiliikkeitä innokkaasti kuivalla maalla, keksi murtautua ihmisten pihoille skeittaamaan tyhjissä uima-altaissa ja loi vahingossa ilmiömäisen suosion lajille, jota ennen pidettiin lasten ajanhaaskauksena.

Äänessä ovat itse tekijät, ja dokumentin on ohjannut Stacy Peralta, yksi varhaisen skeittikulttuurin suurimpia nimiä ja itsekin yksi päähenkilöistä. Puhuvien päiden lisäksi kasaan on saatu kiitettävän paljon alkuperäistä videomateriaalia, josta tunnelma välittyy mukaansatempaavasti.

Dogtown and Z-Boysista kiinnostuneille voi myös suositella Peraltan käsikirjoittamaa, dokumenttiin pohjaavaa elokuvaa Lords of Dogtown.

rating 80,000

24.07.2013 klo 12:04

Suuri puhallus

Now You See Me kuljettaa katsojaa vauhdikkaasti ja viihdyttävästi ensimmäisten puolentoista tunnin ajan. Kun lopussa tulee selitysten aika, elokuva kuitenkin tuottaa pettymyksen.

Henkilöhahmot jäävät ohuiksi - hahmoja ei avata yhtään - ja kaikki laitetaan taikatemppujen varaan. Niidenkään koko potentiaalia ei käytetä, sillä illuusio särkyy kun temput selitetään harmittavan varhaisessa vaiheessa.

Now You See Me on kevyt, viihdyttävä elokuva, josta olisi pienellä panostuksella saanut lisäksi ihan hyvän elokuvan.

rating 70,000

13.03.2013 klo 18:44

Tavarataivas

Tavarataivas on dokumentti 26-vuotiaan helsinkiläismiehen vuoden mittaisesta kulutuslakosta. Hän vie kaikki tavaransa varastoon ja saa hakea yhden päivässä takaisin. Mitään uutta ei saa ostaa.

Tavarataivas on tehty elokuvalliseksi ja kohtaukset puoliksi lavastettu, mikä syö autenttisuutta. Kameratyö on tietysti näyttävämpää kuin yleensä dokumenteissa, mutta muuten ratkaisu ei kuitenkaan palvele edes dokumentin viihteellistä päämäärää. Välissä tehdään muutamia mielenkiintoisia havaintoja - Petri esimerkiksi toteaa noin viikon jälkeen, ettei oikein enää tarvitse enempää tavaroita. Tällaisesta ihmiskokeesta olisi kuitenkin kuvitellut löytyvän enemmän herkullisia huomioita ja yhteentörmäyksiä yhä kuluttavan maailman kanssa. Ehkä niitä olisi nähtykin, jos dokumenttiin ei olisi ympätty pakotettua juonta vaan annettu elämän puhua puolestaan.

rating 70,000

09.02.2013 klo 21:22

Sinä päivänä

One Day kertoo Dexterin ja Emman tarinan: tyttö tapaa pojan - ja heistä tulee vain ystäviä. Takaraivossa piipittää vuosien ajan mitä jos -ääni, mutta elämä ja he itse tulevat tielle. Samalla seurataan molempien harhailevia elämänpolkuja.

One Day mukailee David Nichollsin romaania tarkasti, mutta tunnelma on sen onnistuneen arjenmakuista kerrontaa romanttisempi ja herkempi. On vaikea sanoa, kumpi on parempi, mutta ehkä paketti toimii parhaiten yhdessä. Kirjassa hyvin toimiva yhden päivän tapahtumien kuvaus parinkymmenen vuoden ajan on vaikea siirtää elokuvaan, mutta ohjaaja Scherfig on saanut sen toimimaan, eikä elokuva vaikuta liian kiirehdityltä.

Sen lisäksi, että One Day on kaunis romanttinen draama joka välttää mahtitempoista musiikkia lukuunottamatta kaltaistensa kliseet, se myös yllätti paljastamalla vihdoin Hathawayn näyttelijänlahjat.

rating 80,000

16.10.2012 klo 00:10

Arthur

Arthur ei muuta maailmaa, mutta herättää keskivertokomediaa useammat naurut. Sekoilustaan ja kuuluisista kumppaneistaan tunnetuksi tullut Russell Brand onnistuu ylikasvaneen hemmotellun miljoonaperijän roolissaan yllättävän hyvin. Helen Mirrenin "lapsen"vahti ja Jennifer Garnerin rahanhimoinen vaimoehdokas komppaavat.

rating 70,000

12.08.2012 klo 15:09

Funny People

Funny People ei valitettavasti millään perustele älyttömän pitkää kestoaan. Ei siis Apatowin parhaita, mutta ohjaajan käsissä Adam Sandlerista on saatu ruutukelpoinen. Sandler olisi silti voinut väistyä tieltä ja luovuttaa valokeilan nuoremmille ja lahjakkaammille Schwartzmanille, Hillille ja Rogenille - niin kuin miehen hahmokin ironisesti tarinassa.

rating 70,000

04.08.2012 klo 22:57

Miss Farkku-Suomi

70-luvun Oulu on hauskasti kuvattu. Elokuvan olisi kuitenkin toivonut keskittyvän Röyhkään ja musiikkikuvioihin kömpelön rakkausviritelmän sijaan.

rating 70,000

11.05.2012 klo 22:28

Kovasikajuttu

Loistava dokumentti kovista punk-äijistä saa nauramaan, myötäelämään raivoa ja välillä vakavoitumaan surullistenkin asioiden edessä. Bändin persoonallisten jäsenten ja heidän elämänsä kuvaus on dokumentissa keskiössä, mutta musiikillekin on annettu tilaa. Punk on asenne ja sitä ei näiltä miehiltä puutu.

rating 90,000

26.04.2012 klo 21:42

Poliss

Vähälle huomiolle jäänyt Poliss on inhimillinen, järkyttävä, hauska ja surullinen kuvaus poliisin lastensuojeluyksikön työstä. Poliisit paljastavat työkseen karuja totuuksia tavallisista perheistä ja kamppailevat samalla omien perhe- ja parisuhdeongelmiensa kanssa. Välillä muistetaan myös nauraa kaiken kurjuuden keskellä.
Poliss on koruttomuudessaan erittäin vahva katselukokemus.

rating 100,000

25.04.2012 klo 22:29

Poikani Kevin

Poikani Kevin kertoo nimensä mukaisesti Evan (Tilda Swinton) ja hänen poikansa suhteesta. Eva huomaa jo Kevinin ollessa pieni, että pojassa on jotain vialla. Tunne vain vahvistuu ajan myötä.

Elokuvan alussa jotain kamalaa on tapahtunut ja Evan elämä on pysähtynyt. Tuoreet tapahtumat sekoittuvat muistoihin Kevinin lapsuudesta ja nuoruudesta.

Poikani Kevin käsittelee vaikeaa aihetta varmoin ottein. Usein kysyttyjen kysymysten esittämisen sijaan se pyrkiikin rohkeasti esittämään vastauksia . Swintonin vahva olemus kuljettaa koko elokuvaa yksin, ja muut näyttelijät jäävät auttamatta statisteiksi.

rating 90,000

19.03.2012 klo 15:43

Brothers

Hämmentävän kliseinen ja wannabe-dramaattinen elokuva. Nimekäs näyttelijäkaarti yrittää parhaansa eikä käsikirjoituskaan sinänsä huono ole, mutta ylilaskelmallisuus pilaa kokonaisuuden. Elokuva ei tarjoa mitään, mitä ei olisi jo nähty. Vain "cry here" -tekstit puuttuvat. Epämiellyttävän lisänsä tarjoaa amerikkalainen muukalaisvihainen sotapropaganda.

rating 50,000

04.03.2012 klo 10:38

Kulman pojat

Hauska kesäelokuva ylikasvaneista pojista, joille elämä pikkukaupungissa ei tarjoa muuta sisältöä kuin surkean kotijoukkueen fanittamisen. Jalkapallohuligaanius nelosdivarin peleissä kirvoittaa tragikoomisia hetkiä. Huumori on lämmintä ja hahmot inhimillisiä. Perinteistä suomalaista komediaa ei ole imitoitu, ja sen ansionsa koko elokuvayleisö nauroi tasaisin väliajoin muutaman myötähäpeän hymähdyksen sijaan. Miinusta kuitenkin äkillisestä, mitäänsanomattomasta lopusta.

rating 70,000

03.01.2012 klo 21:43

Lars ja se ainoa oikea

Hauska idea ujosta miehestä, joka seurustelee seksinuken kanssa, saa odottamaan enemmän kuin Lars ja se ainoa oikea lopulta tarjoaa. Yllätyksellisyys loppuu alkulähtökohtiin, ja alussa nokkelasta elokuvasta tulee nopeasti melko perinteinen hyvän mielen leffa. Näyttelijäntyö on kuitenkin moitteetonta, ja se pelastaa elokuvan sitä muuten uhkaavalta hienoiselta kliseisyydeltä.

rating 70,000

21.12.2011 klo 22:36

All Good Things

Hajanainen elokuva rikkaan perheen pojasta joka tapaa tytön ja heijastaa lapsuuden traumansa parisuhteeseensa. Välillä ollaan 70-luvulla ja välillä nykyajassa. Missään vaiheessa katsojaa ei saada kiinnostumaan hahmojen kohtalosta, vaikka taitava näyttelijäkaarti yrittää parhaansa.

rating 40,000

20.12.2011 klo 23:55

Blue Valentine

Blue Valentine kertoo Deanin (Ryan Gosling) ja Cindyn (Michelle Williams) rakkaustarinan, ja sen, mitä tapahtuu onnellisen lopun jälkeen. Ohjaaja Derek Cianfrance on luonut elokuvaan kauniin, hauraan tunnelman, joka säilyy alusta viimeiseen minuuttiin asti.

rating 90,000

11.06.2011 klo 14:49

Blindness

Arvostetun City of Godin toisena ohjaajana Fernando Meirelles saa osakseen luonnollisesti korkeat odotukset. Niihin ei Blindness pysty vastaamaan, vaikkei se mitenkään huono elokuva olekaan.
Blindness on katastrofielokuva, joka ei muiden kaltaistensa lailla keskity kuvaamaan sankareita ja hirviöitä - ihmiskunnan ulkopuolelta tulevaa uhkaa ja sitä vastaan taistelevia epäitsekkäitä tomcruiseja - vaan esittää todentuntuisemman skenaarion: kuinka ihminen maailmanlaajuisessa kriisitilanteessa ei toimikaan yhdessä kaikkien puolesta vaan keskittyy pelastamaan itsensä heikompien kustannuksella. Vihollinen ei olekaan hetkessä sokeuttava tauti, vaan ihminen itse. Elokuvan vahvuus on kuvauksessa, joka taltioi sekä kauneuden että rumuuden taitavasti ja niitä sekoittaen.
Muiden katastrofikuvausten joukossa esiin nouseva Blindness ei kuitenkaan itsenäisenä suorituksena arvosteltaessa kanna kovin pitkälle. Liian monet elementit on lainattu muualta, henkilökuvaukset eivät ole tarpeeksi vahvoja eikä teemakaan mitenkään uusi ole - esimerkiksi William Goldingin klassikko Kärpästen herra ruoti aihetta jo vuosikymmeniä sitten huomattavasti syvällisemmin.

rating 70,000

08.05.2011 klo 21:10

Rakkautta New Yorkissa

Happy Thank You More Please häilyy hyväntuulisen ja pinnallisen välillä. Sen sanoma on, että nykyajan nuorten aikuisten pitäisi hylätä kollektiivinen kyynisyytensä ja "sallia itsensä tulla rakastetuksi".
Ohjaaja-käsikirjoittaja-päänäyttelijä Josh Radnor on yrittänyt saada aikaan nokkelaa ja söpöä elokuvaa. Ehkä siinä olisi onnistuttukin, mikäli mies olisi jättäytynyt näyttelemisen osalta taka-alalle. Malin Akerman, Tony Hale, Zoe Kazan ja Pablo Schreiber kannattelevat osaltaan elokuvaa komeasti, mutta Radnorin osuus elokuvasta on juuri se, joka saa vaa'an kallistumaan ehkä jotain omaperäistä sisältävän hyvän mielen elokuvan sijaan sinne lopulta liian teennäisen puolelle.

rating 70,000

08.05.2011 klo 20:50

Vettä elefanteille

Vettä elefanteille ei omaa oikeen minkäänlaista taiteellista tai viihteellistä arvoa. Pinnallinen, liian monta kertaa nähty kliseekokoelma.
Kaksi ja puoli tähteä elefantille ja Christoph Waltzille, joka on ihme kyllä eksynyt elokuvaan.

rating 50,000

07.02.2011 klo 22:19

127 tuntia

Danny Boylen elokuvasta puuttuu kovasta yrityksestä huolimatta taas se jokin, joka tekisi siitä mitenkään erityisen. Tositarinaan perustuvaa elokuvaa tehdessä voidaan lähteä kahteen suuntaan - joko dramatisoida tarinaa ja etäännyttää sitä totuudesta viihteellisyyden tähden, tai pitäytyä tapahtumien todellisessa kulussa ja pyrkiä esittämään ne niin kouriintuntuvasti, että katsoja tuntee olleensa itse paikalla. Boyle yrittää samanaikaisesti molempia sabotoiden koko elokuvan. Koska päähenkilöstä ei tiedetä mitään (tarinaa ei pohjusteta mitenkään), hänen kohtalonsa ei herätä erityistä mielenkiintoa. Kuvaus ole myöskään tarpeeksi realistinen, että katsoja saisi mitään aavistusta siitä, mitä tämän miehen päässä oikeasti liikkui näiden 127 tunnin aikana.

rating 60,000

02.01.2011 klo 21:01

Patrik 1,5

Pieni hyvän mielen elokuva, joka myös ottaa kiihkoilematta kantaa homoparien adoptio-oikeuden puolesta.

rating 80,000

15.09.2010 klo 14:56

Valehtelemisen sietämätön keveys

Valehtelemisen sietämätön keveys kertoo maailmasta, joka samanlainen kuin omamme - paitsi että ihmiset eivät osaa valehdella. Mainokset kertovat totuuden ("Pepsi - When They Don't Have Coke"), ja elokuvissa puhuvat päät lukevat ääneen historiallisia kertomuksia - onhan fiktio on mahdoton käsite. Päähenkilö Mark (Ricky Gervais) on epäonnistuja, joka on saamassa potkut, ei ole tarpeeksi hyvä unelmanaiselleen (Jennifer Garner), ja joutuu päähänpotkituksi joka tavalla. Kun hän yhtäkkiä keksii valehtelemisen maailmassa, jossa ihmiset uskovat hänen jokaisen sanansa, aukeaa miehelle mahdollisuus muuttaa elämänsä suunta.

Ricky Gervais on ollut mukana ohjaamassa, käsikirjoittamassa ja tuottamassa elokuvaa. Pääosarooli olisikin voitu jättää jonkun muun hoidattavaksi, sillä vaikka Gervais ei roolia täysin mokaakaan, hänen mitäänsanomaton näyttelemisensä ei elokuvaa myöskään paranna. Myös Garner, jolla ei ole muuta tarjottavaa kuin kuuluisuutensa, joutaisi vaihtoon. Eikä vaihtoehtoisia tähtiä tarvitsisi edes kaukaa etsiä, sillä pienemmissä rooleissa elokuvassa näyttelevät Edward Norton ja ansiotunut komedienne Tina Fey.

Elokuvan alkuasetelma kirvoittaa koomista dialogia, tragikoomisia havaintoja ja yhteiskuntakritiikkiä. Terävä huumori kuitenkin unohdetaan puolessavälissä elokuvaa, ja se alkaa kulkea kaikista romanttisista komedioista liian tuttua kaavaa. Jos rohkeutta olisi löytynyt tarpeeksi idean loppuun asti viemiseksi, olisi Valehtelemisen sietämättömästä keveydestä saatu tuore ja älykäs komedia. Nytkin se on kuitenkin ihan virkistävä poikkeus elokuvahyllyllä.

rating 70,000

20.06.2010 klo 15:08

Sherlock Holmes

Suuri pettymys Guy Ritchien elokuvista pitäville. Mies on ohjannut tämän ilmeisesti silmät kiinni, sillä hänen tavaramerkkinsä, nokkeluus ja veren maku, uupuvat kokonaan. Kovin on amerikkalainen sarjatuotantomeininki, eikä pökkelö Downey Jr. sen suhteen ainakaan auta.

rating 40,000

11.06.2010 klo 14:57

Taistelukala

Jäi kauaksi kirjan tunnelmasta, kuten yleensä. Syy löytyy kömpelöistä näyttelijänsuorituksista (Mickey Rourkea lukuunottamatta). Francis Ford Coppola on onnistunut kaikessa muussa paitsi henkilöohjauksessa. Toisaalta elokuvasta saattaa saada enemmän irti, jos ei ole lukenut kirjaa.

rating 70,000

25.04.2010 klo 17:41

The Yes Men Fix the World

Yes-miesten dokumentti kertoo huijauksista, joiden tarkoituksena on nimen mukaisesti kunnianhimoisesti parantaa maailma. Itse huijaukset ovat ihan kekseliäitä, ja tuovat julkisuuteen vaiettuja epäkohtia, jotka ovat vaikuttaneet suuriin joukkoihin ihmisiä. Miehet esiintyvät suurten yritysten edustajina ja "ratkaisevat" nuo epäkohdat. He näyttävät, kuinka helppoa se todellisuudessa voisi olla, jos vallassaolijat lakkaisivat hetkeksi ajattelemasta maksimaalista voittoa. Välillä keskitytään myös pelkästään pilkkaamaan yritysjohtajia ja ongitaan heiltä kommentteja, jotka "paljastaisivat" liikemaailman mädännäisyyden ja moraalittomuuden.

Ongelma on tämä: miehet toteuttavat pilojaan harrastelijapohjalta, ja ovat itsekin ilmeisen tietämättömiä siitä, mitä seuraavaksi tapahtuu. Vilpittömyys tuntuu laskelmoituihin jenkkidokumenttiproduktioihin (mm. Super Size Me, Fahrenheit 9/11) tottuneesta liikuttavan virkistävältä. Siihen elokuva myös kompastuu. Todellisuudessa suurtakin huomiota saaneista tempauksista ei ole saatu juuri mitään irti, sillä dokumentti ei kerro niiden todellisesta merkityksestä tai vaikutuksista. Pientä ripausta Michael Moooren populistisista otteista olisi kaivattu. Esimerkiksi BBC:n lähetykseen tiensä huijaaminen ja miljoonakorvausten lupaaminen siellä suuryhtiön puolesta ei ole mikään pikkujuttu. Ruudulla näkyy kuitenkin lähinnä huijareiden jännitys siitä, mitä tulee tapahtumaan, ja hämmennys omien tekojensa seurauksista.

Mutta toisaalta maailmanparantamiseen tarvitaankin vähän vilpittömyyttä ja uskoa.

rating 60,000

11.01.2010 klo 11:34

The Line of Beauty

The Line of Beauty on alunperin tehty kolmiosaiseksi minisarjaksi, mutta se taipuu elokuvaksikin ihan kelvollisesti. Sarjana se toimisi kuitenkin paremmin, sillä putkeen katsottuna se on hieman hajanainen.
Elokuva on onnistunut ajankuva 80-luvun Iso-Britanniasta, luokkaeroista, politiikasta, seksuaalivähemmistöjen alkaneesta avoimuudesta ja sen sivuilmiöstä AIDS:ista.

rating 80,000

07.01.2010 klo 18:11

Be Kind Rewind

Käsikirjoittaja on kyhännyt tämän kasaan ilmeisesti vartissa ja humalassa. Nauroin kerran elokuvan aikana (komedialle vähän huono saavutus). Kaikessa on menty siitä, mistä aita on matalin. Typerä ydinvoimalan aiheuttama magneettisuusongelma, typerä idea kuvata elokuvat itse tarkoituksena saada katsoja luulemaan niitä aidoiksi, heppoiset henkilöhahmot, kliseinen isojen rakennuttajien luoma aikataulu, jossa täytyy välttää purkutuomio, ja kliseinen hyvän mielen loppu. Tarinaa ei ole edes yritetty tehdä kiinnostavaksi, vaan jokainen osa on lainattu muualta. Pisteet tulevat näyttelijöiden yrityksestä pitää hommassa jokin idea mukana. Tehtävä on vain ollut liian vaikea tämän tason tuotoksessa.

rating 30,000

22.11.2009 klo 20:51

Boys Don't Cry

Hilary Swankin ehdottomasti paras rooli.Swank kannattelee koko elokuvaa.

rating 90,000

12.10.2009 klo 21:47

Ihmisen pojat

Olen täysin kyllästynyt tavallisiin elokuvien actiontäyteisiin dystopiakuvauksiin. Siksi Ihmisen pojat ei herättänyt suuria odotuksia. Se kuitenkin yllätti täysin. Tulevaisuuskuvaus ei keskity jonkin traagisen, ihmisistä riippumattoman katastrofin seurauksiin. Se näyttää, kuinka ihmiskunta on tuhonnut itse itsensä, ja jäljellä on vain pelkoa ja väkivaltaa. Tärkein asia ei ole elokuvan näennäinen teema, hedelmällisyyden selittämätön loppuminen, vaan se, mihin ihmiskunta on oikeasti menossa.
Myös lavastus on upeaa. Se on oikeasti luovaa, eikä toista tulevaisuuselokuvien kliseitä.
Elokuvan valvottu muukalaisvihainen yhteiskunta hätkähdyttää. Kaksi kohtausta tuo mieleen kuuluisat, oikeasti tapahtuneet järjestäytyneet rasismirikokset: toinen Guantanamon vankien kohtelun näyttävät videot ja toinen juutalaisghetot 2. maailmansodan aikaan.

rating 90,000

12.10.2009 klo 21:12

Lola

Lola kertoo useiden ihmisten rakkauden etsinnästä. Näiden ihmisten tarinat kietoutuvat haikeasti toisiinsa, ja jokainen on jollekin rakkauden korvike.

rating 100,000

17.09.2009 klo 18:40

Johnny Guitar

Kaikki westernien perinteiset roolit on käännetty ylösalaisin: naiset ovat pääosassa, leffan nimihenkilö Johnny Guitar ei tee yhtään mitään, pahiksia ovat lain edustajat ja syytetty jengi on ihan normaalia ja kunniallista porukkaa. Feminismi on piristävää näin vanhassa elokuvassa. Juoni on kuitenkin hieman liian ohut, mistä lähtee yksi piste.

rating 80,000

14.09.2009 klo 19:41

München

Steven Spielberg on ohjannut aiemmin sellaista yliarvostettua roskaa, että piti tätä katsoessa tarkistaa muutamaan kertaan ohjaaja. Spielberg se tosiaan oli. Elokuva on hyvä, joskin hieman löysästi ohjattu. Väkivallan filosofiaa ei pysähdytä pohtimaan muutamaa onttoa "onkohan tää loputon tappaminen sittenkään ihan paras ratkaisu?" -heittoa lukuunottamatta. Kaikkea potentiaalia ei siis ole saatu käytettyä, mutta onnistuneeksi tätä voi kutsua.

rating 80,000

31.08.2009 klo 17:32

The Queen

Britit kokeilivat siipiään propagandaelokuvan saralla. Eivätkä edes onnistuneet. The Queen ei kerro kuningattaresta, kuten nimen perusteella voisi päätellä. Se ei myöskään kerro Dianasta, jonka kuolemaa käytetään leffan kulissina. Päähenkilö on Iso-Britannian työväenpuolueen entinen pääministeri. Elokuva on pelkkää kuningashuoneen ja pääministeri Blairin sympatisoimista. Kuningatar näytetään aikansa uhrina ja Blair sympaattisena perus-Perttinä, joka syö perheensä kanssa kalapuikkoja. Olisi mielenkiintoista tietää, ketkä elokuvan ovat rahoittaneet. Koko juttu on niin läpinäkyvä, että elokuvan seuraaminen on tuskaa. Myös koko perheen elokuvissa yleensä käytetty ääniraita kirpaisee. Ne, jotka näkevät tässä jotain elokuvataiteellisesti merkittävää, olisiko aika alkaa ajatella itse eikä niellä kaikkea, mitä joku keksii yrittää syöttää?

rating 30,000

14.08.2009 klo 21:23

Napola - Hitlerin eliittikoulu

Elokuva tarjoaa harvinaisella tavalla tuoreen näkökulman niin monta kertaa lähestyttyyn natsi-Saksan aikaan koulupojan silmin kerrottuna.

rating 90,000

07.08.2009 klo 14:13

Häkkilintu

Kaikki intensiivisyys puuttuu. Ohjaaja on epäonnistunut komeasti. Tälläisestä aiheesta luulisi kenen tahansa pystyvän vääntämään mielenkiintoisen elokuvan, mutta ei. Näytteleminen ja kerronta ovat turhauttavan löysiä, ja itse aiheeseen eli kärsineeseen tyttöön ei kunnolla paneuduta.

rating 60,000

23.07.2009 klo 15:15

Traffic

Erityisesti täytyy kehua amerikkalaisille elokuville epätyypillistä eleetöntä leikkausta (joka oikeasti luo vahvemman tunnelman, minkä eurooppalaiset tekijät ovat tajunneet aikoja sitten), käsivarakuvausta, käsikirjoitusta sekä Benicio Del Toroa. Hän puhuu myös ollessaan hiljaa. Muut näyttelijät eivät onnistu pääsemään lähellekään miehen tasoa. Esimerkiksi kehuttu Michael Douglas luo perinteisen hengettömän valkoisen amerikkalaisen pomomiehen roolin, joka on nähty aivan liian usein. Juuri siksi, että suurin osa näyttelijöistä epäonnistuu rooliensa syvyyden tavoittamisessa, lähtee puolikas piste pois.Syyllinen tähän saattaa tietysti myös olla ohjaaja Soderbergh.

rating 90,000

22.07.2009 klo 16:59

Blood Diamond - veritimantti

Elokuva onnistuu havainnollistaessaan Sierra Leonen ja koko Afrikan vitsausta, veritimanttien ja sodan kierrettä. Kuvauksen rinnalla kulkevat henkilöhahmot ja heidän tarinansa taas ovat ohuttakin ohuempia.

rating 70,000

14.07.2009 klo 00:06

Uskomatonta

Todella hauska dokumentti tärkeästä aiheesta, josta on vaiettu liian kauan.

rating 90,000

01.06.2009 klo 18:50

Kohtalon numerot

Yhdessä asunnossa koko elokuvan ajan tapahtuva Kohtalon numerot on ihan näppärä leffa. Käsikirjoitus ja ohjaus ovat kuitenkin liian löysiä.

rating 70,000

01.06.2009 klo 18:40

Platoon - nuoret sotilaat

Kyllä on roolittaja mokannut. Nykyisiä huippunäyttelijöitä kuten Forest Whitaker ja Johnny Depp on laitettu pieniin sivuosiin - ja pääosaan Charlie Sheen. Mies pilaa koko leffan.
Platoon jättää muutenkin kylmäksi. Sotakritiikki oli varmasti lämmittänyt vielä 80-luvulla, 10 vuotta Vietnamin sodan loppumisen jälkeen. 2000-luvulla se ei kuitenkaan enää riitä kannattelemaan elokuvaa.

rating 70,000

21.05.2009 klo 14:40

Ystäväni Henry

Ystäväni Henryn arvostelun negatiivisuus johtuu varmaankin siitä, että suomalaisen, lapsista kertovan elokuvan yleisö ei yleensä kovin kulturellia ole. Itse päädyn katsomaan leffan sattumalta, ja voin suositella. Siis niille elokuvataidetta ymmärtäville. Leffa nostaa todella kipeitä tunteita esille, ja kuvaa hyvin nykyajan suomalaisuutta.

rating 90,000

10.05.2009 klo 20:36

Ranskalainen päiväkirja

Tallentaa mielenkiintoisen 60-luvun Pariisin tunnelman ja päästää päähenkilöiden pään sisälle.

rating 90,000

10.05.2009 klo 20:30

Kun tuuli hiekkaa kuljettaa

Vähäeleinen, kaunis elokuva yhden perheen ponnistelusta.

rating 100,000

10.05.2009 klo 20:26

Pahuuden todistaja

Jotenkin naurettavaa, kun keskitysleirillä kaikki puhuvat englantia sössöaksentilla kuulostaakseen saksalaisilta.

rating 30,000

10.05.2009 klo 20:14

Paradise Now

Elokuvassa terrorismia lähestytään amerikkalaisen mustavalkoisen rasismin sijaan inhimillisesti, tekijöiden kannalta. Päähenkilöt ovat aivan tavallisia ihmisiä. Paratiisi nyt näyttää väkivallan teon motiivit ja on myös visuaalisesta näyttävää taidetta. Tätä voi suositella kaikille.

rating 90,000

05.05.2009 klo 18:34

Matkalla Perditioniin

Visuaalisesti upea. Jude Law'n paras roolisuoritus.

rating 90,000

05.05.2009 klo 18:22

Thank You For Smoking

Ote ei ole tarpeeksi satiirinen. Syynä kuminaama Eckhart. Muuten onnistunut kuvaus Jenkkilän arvomaailmasta.

rating 80,000

03.05.2009 klo 13:35

Factory Girl

Odotukset olivat suuret, onhan aiheena Andy Warholin 'Factory' ja 60-luvun taidekulttuuri New Yorkissa. Pettymys oli myös suuri. Sienna Miller epäonnistuu jälleen kerran. Hän esittää pääosaa rikkaana bilettäjänä ja Warholin muusana Edie Sedgwickinä, mutta heikon otteen vuoksi Sedgwick valuu sivuosaan omasta elämästään kertovassa elokuvassa. Valitettavasti aukkoa ei täytä mikään muukaan hahmo. Factory Girl on joka välissä löysä. Edes ajankuvaus ei ole onnistunut: Guy Pearce voisi ihan hyvin sekoilla 2000-luvulla.

rating 30,000

24.04.2009 klo 20:32

The Filth and the Fury

Miinusta siitä, että bändiin ei ole pureuduttu sen syvemmin. Dokumentilla ei edes ole paljon materiaalia itse yhtyeestä. Kuitenkin tärkeä ajankuvaus ja punkdokumentti. Johnny Rottenin loistava sitaatti: "We did what we had to do and that's why we didn't survive. Only the fakes survive."

rating 80,000

11.04.2009 klo 18:47

Ampukaa pianistia

Ei Truffautin parhaimmistoa. Mielenkiintoisia ihmiskohtaloita väläytellään, mutta ne hukkuvat turhan takaa-ajojuonen alle.

rating 60,000

11.04.2009 klo 18:42

Mr. & Mrs. Smith

Ottaen huomioon, että käsikirjoitus on aika lailla typerä, sen pohjalta on ohjattu yllättävän onnistunut elokuva. Kiitokset kuuluvat myös näyttelijöille päätähdistä sivuosiin.

rating 70,000

Edellinen sivu | 1 2 | Seuraava sivu