Vaikuttava elämänkerrallinen elokuva joka vähäeleisyydestään huolimatta jäi mieleen. Ei mitenkään Hollywood-tyylinen, kaunisteleva tai överisentimentaalinen. 60-luku välittyy katsojalle hyvin ja elokuva on muutenkin visuaalisesti miellyttävä tehosteineen ja lievästi rakeisine kuvineen. Tästä huokui inhimillisyys ja surun eristävä luonne. Gosling hoiti hommansa hyvin miehenä, jolla on ongelmia näyttää/käsitellä tunteitaan. Soundtrack oli minimalistisuudessaan ja teemoiltaan upea. Jätti hyvällä tavalla haikean fiiliksen.

Pari nättiä otosta muuten vaisussa ja pitkitetyssä magentanpunaisessa kostotarinassa. Ei mieleenpainuvia roolisuorituksia. Ehkä tästä joku saa jotain enemmän irti.

Kyllä tätä hypetettiin mutta eihän tässä oikeastaan tapahtunut mitään. Erittäin tylsä ja venytetty pätkä jonka sanomaa yritetään väkisin sulloa katsojan kurkusta alas. Kuvan ja äänen leikkaustyyli, antikliimaksisuus ja lopun venytys ärsyttivät. Tarinan olisi helposti saanut kerrottua puolessakintoista tunnissa.

Pettymys. Umpitylsä ja järjettömän pitkä elokuva vähäiseen sisältöönsä nähden.

Olisin halunnut pitää tästä enemmän. Hahmot tuntuivat ohuehkoilta ja futurismi jokseenkin pakkosyötetyltä. Olihan tämä hieman erilainen, mutta juonenkäänteet eivät olleet mitenkään maatajärisyttäviä. Suurin plussa tälle elokuvalle taitaakin tulla taistelukohtauksista ja niiden kameratyöskentelystä. Valitettavasti taistelukohtauksetkin ja odotettu "ultraväkivaltaisuus" jäivät hyvinkin vähäisiksi ja siksi elokuva jäi viihdearvoltaan latteaksi.

Umpisurkea tekele, ei voi suositella kenellekään.

Ei kelpaa edes aivot narikkaan -viihteeksi. En kerta kaikkiaan pystynyt katsomaan ensimmäistä puolituntista pidemmälle. Luotaantyöntävän huono.

Tylsä ja päämäärätön, ei tuo mitään uutta pöytään.

Huikea epäelokuvaelämys kaikessa huonoudessaan. Tätä ei kannata ottaa vakavasti, vaikkei se siitä sen parempaa "elokuvaa" tee.

Rehellinen pisteytys:
Viihdyttävyys:

Ei kovin hyvä, muttei kovin huonokaan komedia. Ruben Fleischerin aiempi ohjaus Zombieland oli huomattavasti hauskempi, eikä luottanut tämän elokuvan tavoin lähinnä pelkkään härskiin kielenkäyttöön.

Mitä pidemmälle tätä katsoi, sitä enemmän teki mieli lopettaa kesken. Paperinohuet ja yksiulotteiset hahmot tekevät koko tarinasta mielenkiinnottoman ja se mikälie Kruger oli ärsyttävin ja huonoiten toteutettu pahishahmo aikoihin. Siirappinen päähahmon lapsuuteen viittaava "romanttinen" taustatarina epäonnistuu tuomaan toimivaa draamaelementtiä elokuvaan.
Visuaalisuudesta pieni plussa.

Tylsä eikä millään tavalla hypetyksensä arvoinen tekele.

Niin huono kuin saattoi odottaa, eli kaikin puolin.

Elokuvaa katsoessa tuli tehtyä facepalm useamman kerran. Ei hyvä.

Pettymyshän tämä oli, vaikka oli tiedossa että kyseessä ei ole puhdas kauhuelokuva, jollaisena tätä markkinoitiin. Ei mitään näkemisen arvoista.

Turha jatko-osa.

Ehkä hieman liian pitkä, mutta onnistuu pitämään mielenkiintoa yllä. David Fincherin kädenjälki ja ohjauksen laatu näkyvät. Näyttelijäsuorituksissa ei valittamista.

Viihdyttävä ja jopa kekseliäs. Stathamin heilumista olisi mielellään katsonut enemmänkin. Oli tässä pari suht rujoakin kohtausta.

Surkea jatko-osa. Näyttelijäsuoritukset suurimmilta osin järkyttävää kuraa. Ei voi suositella.

Parempi kuin Insidious 2. Säikäytykset toimivat mukavasti mutta ykkösen tunnelman (ja James Wanin ohjauksen) tasolle Leigh Whannellin ohjaus ei yllä. Silti mukavan pelottava kauhuelokuva.

Ei yllä ensimmäisen osan tasolle, mutta löytyy tästäkin kuumottavia kohtauksia ja tunnelmaa. Ehkä huonoin kauhuelokuva James Wanilta, mutta silti parempi kuin suurin osa muista nykypäivän kauhuelokuvista.

Yksi parhaista yliluonnollisista kauhuelokuvista. Juoni on perus riivausmeininkiä omaperäisempi ja tunnelmanluonti on onnistunutta, eikä näyttelijäsuorituksissakaan ole valittamista. Joseph Bisharan soundtrackistä plussaa tunnelmanluonnin osalta.

Kyllähän tämä toimii kun katsoo pimeässä. Juoni melko yksinkertainen ja lopetus tehty melko hätäisen oloisesti. Tarjoaa kumminkin muutamat väristykset. David F. Sandbergin ensimmäinen kokopitkä kauhuelokuva Lights Out on hyvä avaus herran uralle tässä kategoriassa.

Kelpo yliluonnollinen kauhuelokuva. Elokuvassa nähtävät kotifilmit ovat kuumottavaa katseltavaa ja soundtrackista plussaa. Elokuva menee kuitenkin kauhuilussaan överiksi loppupuolella, mistä johtuen ei voi antaa kolmea ja puolta tähteä enempää.

Luokattoman huono jatko-osa. Ykkösen tunnelma ja mystisyys täysin kateissa, ja muka-"pelottavilla" kummituslapsilla liikaa ruutuaikaa. Lisäksi elokuva pitää sisällään paljon täysin turhia ja mielikuvituksettomia jumpscareja. Bughuul hyppii kameran eteen vähän väliä, eikä kyseinen mörkö tästä johtuen jaksa kiinnostaa kuten ensimmäisessä osassa. Murhatavat ovat yhä järjettömämpiä, eivätkä millään tavalla yhtä hyytäviä kuin ykkösessä. Tässä elokuvassa ei ole mitään suositeltavaa.