Minkä Neumannin näkemys häviää efektipuolella, ottaa se takaisin hupaisassa synkistelyssään.

5.9.2004 22:10

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:The Fly
Valmistusvuosi:1958
Pituus:94 min

Täytyy kyllä ihailla kauhu-guru David Cronenbergin pelisilmää, sillä 80-luvun puolivälissä kyseinen kulttiohjaaja hoksasi hienosti tämän vuonna 1958 valmistuneen The Flyn piilevän potentiaalin. The Fly on pienen budjetin kauhuklassikko, joka suorastaan huutaa uudelleenfilmatisointia, ja kuten kaikki tiedämme, Cronenberg meni ja teki yhden kaikkien aikojen ikimuistoisimmista remakeista. Nyt ei kuitenkaan ole kyse Cronenbergin kasarivisiosta, vaan Kurt Neumannin ohjaamasta viidenkymmenen vuoden takaisesta alkuperäisteoksesta, joka on selvästikin kestänyt aikaa kohtalaisesti moniin aikalaisiinsa verrattuna.

Kyseessä on simppeli scifi-tarina/monsterielokuva idealistisesta tiedemiehestä, jonka vilpittömästä maailmanparannusyrityksestä kehkeytyy onnettomuuden myötä murheellinen perhetragedia. Uskollinen ja rakastava vaimo luonollisestikin elää vahvasti hengessä mukana pysyen sulhonsa rinnalla kirjaimellisesti loppuun saakka. Aidossa 50-lukulaisuuden hengessä The Fly vuoroin ihastelee ja vuoroin kauhistelee ihmiskunnan hallitsemattoman nopeaa teknologista kehittymistä. Pääpaino on tietenkin kritisoinnilla siitäkin huolimatta, että elokuvan loppuratkaisu on absurdi sekoitus sekä lohduttomuutta että toiveikasta optimismia.

Omalla karkealla tavallaan The Fly on rakenteellisesti jopa melkoisen moderni. Jo elokuvan alussa katsojalle selviää, kuinka homma tulee päättymään, mutta itse tapahtumaketju selvitetään yhdessä pitkässä flashbackissa. Varsinainen toteutustapa on kömpelö ja suoraviivainen, mutta ainakin mielenkiinto pysyy tyydyttävästi yllä. Tämä hieman poikkeuksellinen kerrontatapa muodostuukin elokuvan elinehdoksi, sillä kauhuelokuvana The Fly ei ole kovin kummoinen. Kuten arvata saattaa, leffa ei ole laisinkaan pelottava, mutta kieltämättä sillä on omat hetkensä. Tunnelma kohoaa kummasti, kun ohjaaja Neumann pistää pökköä pesään viimeisen puolituntisen aikana, ja kyllähän se hirmuisen hirviön lopullinen paljastuminen on näissä tämän genren leffoissa hoideltu usein paljon heikomminkin. Tässä nyt sentään on jonkinasteista dramatiikkaa ja aitoa jännitysmomenttia.

Säihkysilmäinen Al Hedison ja klassisen kaunis Patricia Owens esittävät epäonnista avioparia kelvollisesti siitäkin huolimatta, että naurettava ja alleviivaava dialogi pyrkii parhaansa mukaan rampauttamaan kaksikon yhteiset kohtaukset. Ihastuttava Owens ja sympaattinen Hedison saavat katsojan välittämään roolihahmoistaan juuri sen verran, että The Flyn jaksaa mukisematta katsoa kerran läpi. Kiinnostavuusastetta onnistuu omalta osaltaan nostamaan myös kauhulegenda Vincent Price, joka vetää roolinsa riemastuttavan överillä tavalla.

Elokuvan jo käsitteeksi muodostunut loppukohtaus on tahattoman koominen, mutta tämä mitätön kauneusvirhe ainoastaan lisää The Flyn nostalgia-arvoa. Visuaalisesti leffa ei tietenkään pärjää Cronenbergin visvaiselle versiolle, mutta sen minkä tämä Neumannin näkemys häviää efektipuolella, ottaa se kymmenkertaisesti takaisin jäljittelemättömän hupaisassa synkistelyssään. The Flyn ajoittaisesta hyvästä yrityksestä huolimatta tosiasia kuitenkin on, että jos et ole aiemminkaan lämmennyt 50-luvun monsteripläjäyksille, niin tuskinpa The Fly onnistuu mieltäsi muuttamaan.

nimimerkki: esimies

Arvosteltu: 05.09.2004

Lisää luettavaa