Väkivaltainen elämä, aseet, huumeet, verta kadulla, gettoelämä, köyhyys, rikollisuus – Jumalten kaupunki. Jumalten kaupungissa elämä ei ole makoisaa ja tästä City of God kertookin. Elokuva käsittää ajanjakson 60-luvulta 80-luvulle, jossa tutustumme mm. tarinan kertojaan, Rockettiin, joka haaveilee valokuvaajan urasta ja samalla pyrkii olemaan poissa gangsterielämästä. Toisena mielenkiintoisena henkilönä voisi mainita Li´l Z, joka jo kymmenvuotiaana veti vertoja parhaillekin kylmäverisille tappajille. City of Godin koko juonen selostaminen veisi aikaa, joten sanon vaan sen olevan yksi tarina Rio De Janeiron gettoelämästä.
City of God on vaikuttava elokuva gettoelämän väkivaltaisuudesta. Jopa pienillä lapsilla löytyy aseet taskuista ja murhalukuja takana. He joutuvat osallistumaan jengisotiin, käyttävät huumeita, kännäävät ja ryöstelevät. Jumalten kaupunki on tyly paikka asua ja kaiken köyhyyden keskellä rikollisuus tuntuu olevan ainoa vaihtoehto selviytyäkseen.
Vaikka City of God on hieno elokuva, ei se tunnu pääsevän mihinkään. Se keskittyy samojen asioiden uudelleen ja uudelleen kertomiseen ja meno välillä rassaa. Leffan parasta puolta ovat nuoret näyttelijät, jotka tuntuvat niin uskottavilta että luulisi heidän kokeneen saman, mitä elokuvassa läpi käydään. Myös nopeat leikkaukset ovat hienoa katseltavaa.
”Imppaan, röökaan, tapan ja ryöstän. Olen siis mies.” Näin sanelee kymmenvuotinen pikkupoika siihen, että on mies.
