Hapan maku jäi suuhun.

28.6.2015 21:28

Arvioitu elokuva

Ohjaajat:
Käsikirjoittajat: ,
Alkuperäinen nimi:Terminator Genisys
Valmistusvuosi:2015
Pituus:119 min

Kolme miljardia ihmishenkeä [B]ei[/B] kuollut 29.8.1997, sillä ydinaseiden käyttöoikeudet omaava Skynet-järjestelmää ei ollut olemassa. Silti eräässä tulevaisuudessa Tuomionpäivä koettiin ja sieltä Kyle Reese (Jai Courtney) lähetettiin suljetussa aikamaisessa silmukassa menneeseen varmistamaan erään Sarah Connorin (Emilia Clarke) eloonjäänti ja em. Sarah on ylenevästi suoraa sukua Skynetin tuhon suunnitelleelle John Connorille (Jason Clarke). Hänen edellään meni [movie]Terminator – tuhoaja[/movie] (Arnold Schwarzenegger), säälimätön soluttautuja jonka piti toteuttaa isoisän paradoksi. Eräässä toisessa hetkessä (2017) Cyberdyne on tuomassa markkinoille mullistavan Genisys-käyttöjärjestelmän ja Genisys = Skynet -> aikamatkustusta uuteen tulevaisuuteen ja Sarah Connoria jo vuodesta 1973 suojellut ’Pops’ (Arnold Schwarzenegger) kulkee mukana hidasta tietä.

Alan Taylor ohjastelee usean käsikirjoittajan (huono enne) kirjoittamaa aikamatkustusleffaa minkä suurimpana vetonaulana on The Governorator oikeutetusti harmaantuneena kyborgina. Aluksi leffa näyttää ja tuntuu tosi hyvältä synkeässä tech-noirissa mikä osoittautuu odottamattoman valppaaksi odottajaksi aikamatkustajan itsensä kannalta. Sitten leffa siirtyy älypuhelimien aikaan, käsikirjoitus rivahtaa palasiksi uuden nanokoneisiin perustuvan mallin ilmaantuessa riekkumaan vähemmän odotetussa asussa, mutta aivan yhtä itsepäisenä kuin nestemäisen metallin T-100 (Byung-hun Lee). Eräs pahasti pelästynyt etsivä O’Brien (J.K. Simmons) ei ole kovinkaan yllättynyt riehuvista aikamatkustajista. Monta hyvää elementtiä omaava sekametelisoppa kuplii aikansa ja saa selkeän lopetuksen vaikka jättääkin happaman jälkimaun – erityisesti käsikirjoituksensa suhteen.

The Governorator näyttäytyy hetkellisesti juuri sellaisena mitä [I]tuhoaja[/I] merkitsee: pysäyttämätön, monotoninen kuolonmoottori ja myöhemmin demonstroi koomisia kykyjään ’Popsina’ jonka kudokset vanhenevat ja sen takia näyttää vanhalta, mutta ei ikälopulta. Jason Clarke näyttää kolkolta, mutta ei huou sellaista sotajohtajaa joka herättää ehdotonta uskollisuutta ja sotii epäröimättä kirjaimellisesti epäinhimillistä vastustajaa vastaan. Jai Courtney on kova tulevaisuuden sotilas jonka tehtävä osoittautuu aivan erilaiseksi ja Emilia Clarke kanavoi Hamiltonin sisarusten dramaattisempaa puoliskoa aika hyvin. Säästän mahdollisten katsojien yllätystä jättämämällä näyttelijän mainitsematta, mutta uusi nanokoneista koostuva tuhoaja on harmillisen ristiriitainen hahmo. Onko kyseessä sabotaasia ja salamurhausta toteuttava tuhokone vaiko ovelaa ontologista juonta toteuttava soluttautuja, sillä molemmista vihjaillaan? Ensiksi mainituksi rooli ei ole tarpeeksi pelottava ja jälkimmäisenä se ei vakuuta.

Vaikka käsikirjoitus omaa muutamia oikeasti hyviä ideoita ajan (neljäs ulottuvuus) omituisuuksista kun se muuntuu Möbiuksen nauhaksi ja menneisyyden ollessa erilainen (ei pelkästään tulkinnassa) tai jonkun seuratessa hidasta tietä niin nämä oivallukset jäävät pelkiksi yksittäisiksi hetkiksi jotka hukkuvat vähemmän loistokkaaseen toimintaan missä kaahataan helikoptereilla, autoilla ja aiheutetaan omaisuusvahinkoja. Ei mitään ihmeellistä tai ennennäkemätöntä meininkiä.

Pari hyvää ideaa, miellyttävä aloitus ja The Governorator antavat hieman bonusta kokonaisuudelle, mutta kokonaisuus on löyhästi koottu ja vain kelvollisesti toteutettu pläjäys. Tuhoajasta kertovia elokuvia on siltikin vain kaksi ja desimaaleja päälle.

Arvosteltu: 28.06.2015

Lisää luettavaa