Statistiikka: WreckMe666 - Elokuviin kirjoitetut kommentit

Kaikin puolin onnistunut paketti, joka on paitsi erikoistehostejuhlaa myös tarinansa puolesta onnistunut elokuva. Legendaarisen Star Wars -saagan toinen osa; "Episodi II - Kloonien hyökkäys" on suunnilleen samaa tasoa, ellei jopa parempikin kuin edeltäjänsä. Elokuvan kruunaa sekä hyvin kirjoitettu, että toteutettu rakkaustarina kielletystä rakkaudesta, tämä nostaa kokonaispisteitä huomattavasti, sillä muutoin elokuva kallistuneekin turhan paljon erikoistehosteiden sekä sodan puolella.

Parhaista roolisuorituksista vastaavat Natalie Portman, Samuel L. Jackson, Ewan McGregor sekä mestari Yodan ääniroolissa kuultava Frank Oz. Kohtuullista työtä nähdään myös elokuvan pääroolissa esiintyvältä Hayden Christensenilta sekä pahiksena hääräävältä Christopher Leeltä.

Kärsii pienistä puutteista mutta muutoin on oikein viihdyttävä sekä mielenkiintoinen pätkä, kokonaisuutena varson hyvä. Pako myöntää; todellakin positiivinen yllätys, josta ei toimintaa puutu. Jatkuvat Laser-sotimiset ovat edelleen Star Wars -elokuvien heikoin lenkki, sillä juonellisesti vallan onnistneita tekeleitä nämä leffat ovat.

Pidin paljon enemmän tietokoneanimoidusta mestari Yodasta, joka nähdään kahdessa seuraavassa osassa.

Ihan kiva ja värikas pikku komedia, joka onnistuu paikoittan jopa antamaan kunnon naurut. Muuten, kokonaisuutena kuitenkin vaisu, kliseinen sekä jokseenkin myös junttimainen leffa, jolle on annettu jostain ihmeellisestä syystä näinkin korkeat pisteet. Ihmettelempä vain, että - mistä nämä oikein tulevat?

Roimasta yliarvostuksesta nautiskeleva sci-fi-pätkä. joka kuitenkin onnistuu luomaan jonkinsortin tunnelmaa ja onnistunee myös pitämään otteessa koko kestonsa ajan. Ihan mielenkiintoinen tarina mutta käsikirjoitus ei ole niitä maailman parhaita, sillä tapahtumien eteneminen ja salaisuuksien paljastuminen tuntuvat tapahtuvan hieman liian nopeasti. Päähenkilöltä (Skywalker) huomion vievät paha Darth Vader, Harrison Fordin esittämä Han Solo sekä etenkin elokuvan koomiset droidit.

Erikoistehosteet ovat ihan komeaa katseltavaa, ottaen huomioon elokuvan ilmestymisvuoden sekä budjetin, jolla se on valmistettu. Miinusta tuovat kokoajan jatkuvat ja kyllästyttävät laser-sotimiset, joita olisi saanut karsia vähemmäksi. Valomiekoilla sohimiset ovat vähissä tässä osassa ja siksi ne eivät juurikaan haittaa menoa.

Ensimmäinen Star Wars -filmatisointi jättää positiivisen maun suuhun, jonka ansiosta tätä voi sanoa maineensa ansainneeksi klassikoksi, tosin hieman yliarvostetuksi.

Ihan toimivaa toimintaviihdettä, joka jaksaa viihdyttää koko kestonsa ajan mutkitta. Tarantinon kädenjälki on huomattavissa elokuvaa katsellessa, vaikka mies on tosiaankin toiminut vain leffan tuottajana.

Ei millään tavalla poikkeava lähinnä teineille suunnattu kauhuelokuva, joka ottaa vaikuttetita vahvasti elokuvista Hills Have Eyes ja austraalialaisesta Wolf Creekistä. Kertakäyttö viihteenähän tämä tietenkin menee.

Aika ylihypetetyltä leffalta vaikuttaa, mutta tästä huolimatta tarkoitus olisi jossain vaiheessa saada tämä katsottua. Mutta toisaalta; - voihan tämä ollakin ohjaajansa paras. Yön ritari ja Batman Begins ovat tällä hetkellä ainoat Nolanin uran varrelta katosut elokuvat, jotka ovat molemmat rahdun verran yliarvostettua toimintaa. Toivoisin, että Inception yltäisi näiden teosten yläpuolelle, silloin saisi tämä yliarvostetulta vaikuttava "2000-luvu parhaaksi ohjaajaksi" kutsuttu mies enemmän huomiota itseltäni.

Huomattavasti odotettua parempi teos. Kyseessäon vasta toinen näkemäni varsinainen Star Wars -elokuva, sillä olen nähnyt ennestään vain Episodi I:n, joka häviää tälle. Elokuva oli myös monin verroin mielenkiintoisempi kuin olin odottanut. Tästä on hyvä lähteä katsomaan alkuperäistä trilogiaa.

Ainut asia joka elokuuvan kohdalla ei toiminut; oli jatkuvasti toistuvat toimintakohatukset, ei sillä, että ne olisi toteutettu huonosti, päin vastoin visuaalinen toteutus oli todella ansiokasta, muutama erittäin epäonnistunut kohtaus poislukien. Sekasortoinen lasersota ja valomiekoilla heiluminen ai vain omalla kohdallani iske.

Darth Vaderin "synnyintarina" oli mukavaa ja mielenkiintoista katseltavaa. Suurin osa Star Wars -elokuviin kohdistuneista ennakkoluuloista hälveni tämä leffan myötä.

Martin Scorsesen "mestariteosta" Mafiaveljiä pidetään jopa (maan-mahtavan) Kummisetä trilogian tasoisena, toki elokuva on hieno kertomus Mafian juoksupojista, mutta missä on se hienous, tunnelmallisuus ja dramaattisuus, jotka tekevät Francis Ford Coppolan ohjaamasta mestariteoksesta, Kuummisedästä sekä tämän jatko-osista maailman mahtavimman trilogian.

Mafiaveljet on roimasta yliarvostuksesta nauttiva mafiaelokuva, joka ei onnistu nostamaan pintaan mitään tunteita, olemalla "maailmaa mullistava elokuva" kuten esim. Kummisetä.

Titanicista ollaan yleisesti montaa mieltä, kuten; aivan täydellinen elokuva, joka tarjoilee aimon annoksen romantiikkaa ja estotonta kauneutta niin ihjauksen kuin lavastuksenkin puolelta. Toinen kanta on, että; elokuva on ihan keskiverto pötkäle, jonka on roimasti yliarvostettu, kolmas mielipide kuuluukin seuraavasti: James Cameronin (T2) ohjaama peräti 11 Oscar-pystiä kahminut eräänlainen Romeo ja Julia -sovitus on suorastaan p*ska elokuva, joka kaikessa ylipituudessaa, -taiteellisuudessaan ja siirappisuudessaan on täysin turha tekele, joka on varmasti Lord of the Rings -elokuvien ohella yliarvostetuinta sontaa.

Itse kuulun ensimmäisenä ja toisena mainittujen välimaastoon. Allekirjoittaneen mielestä elokuva on taidokkaasti ohajttu sekä toteutettu, hyvin ja luontevasti näyteltu sekä hyvin kuljettava ja osittain ihan mielenkiintoinenkin, mutta... Sieltä tuli se kaivattu (?) mutta, joka kertoo yleisestikin sen, ettei puunauksen alaisena oleva leffa ole täydellinen. Mutta se on hieman ylipitkä (vain sen juoneen verrattuna) ja myöskin aika h*lvetin yliarvostettu.

Lisäksi elokuva toimisi monin verroin paremmin, mikäli siitä olisi jätetty ne nykyäikaan sijoittuvat tutkimuskohtaukset väliin.

Eikös leffan nimi pitäisi olla "Kung fu Kid", sillä Karate Kid-remake sijoittuu Kiinaan ja Karaten sijasta Kung fun maailmaan...
Mutta varmaan tulee olemaan katsomisen arvoinen teos, odotan innolla.

Voi, miten vihaankin näitä Kiinalais-tyylisiä ja Hongkong -leffoja, joissa lennetään ja tehdään muutakin typerää.

Martin Scorsesen uusin on ehkä jopa miehen paras tekele, elokuva on äärinmäisen mielenkiintoinen ja "koukuttava." Vaikka leffan loppu lässähtikin aika pahasti, kuin olin myös odottanut, ei se juurikaan laske leffan pisteitä. Kokonaisuuksena hieno mutta ennalta-arvattava teos.

Vuonna 2006 valmistunut dokumentti Slasher-filmien nousu ja tuho on kattava ja mielenkiintoinen esittely slasher-genrestä. Dokumentissä käydään koko genre läpi John Carpenterin klassikosta Halloweenista aina Rob Zombien ja Marcus Nispelin "hallitsemalle" 2000-luvulle. Tähän noin kolmenkymmenen vuoden ajanjaksolle mahtuu yhtä sun toista, Halloweenin jälkeen alkanut slasher-buumi loi useita klassikoiksi kohonneita kauhuelokuvia kuten; Perjantai 13. päivä, Silent Night Deadly Night, My Bloody Valentine, Koston kruunajaiset ja Happy Birthday to Me.

Dokumentissa kerrotaan, että Yhdysvaltalaiset ja kanadalaiset alkoivat pian kyllästyä ovista ja ikkunoista sisään tunkeviin slashereihin, joita oli vuoteen 1983 tehty jo satoja. Wes Cravenin ohjaama ja käsikirjoittama Painajainen Elm Streetillä antoi kuitenkin 80-luvun puolessa välissä genrelle aivan uutta puhtia ja esitteli hieman erilaisen sarjamurhaajan, Freddy Kruegerin. Freddy erosi aika tavalla aiemmin nähdyistä sarjamurhaajista ja toi täten genrelle lisää menestystä.

Samainen mies, joka oli luonut myös Freddyn elvytti slasher-genren vuonna 1996 ilmestyneellä Scream-elokuvallaan, joka irvaili vanhoille klassikoille kuten; Texasin moottorisahamurhat ja Halloween. Screamin luoma noste ei kuitenkaan pysynyt kovin kau'oa yllä ja sen seurauksena slasher-elokuvat painuivat takaisin unholaan. Marcus Nispel kuitenkin nosti slasherit takaisin suosioon ohjattuaan remake-version Tobe Hooperin klassikosta Texasin moottorisahamurhat. Nispelin jälkeen saapui Rob Zombie, joka ohjasi, käsikirjoitti ja tuotti uudelleenfilmatisoinnin Halloweenista.

Slasher-filmien nousu ja tuho on todella kattava ja asiallinen dokumentti slasher-elokuvien tekijöistä sekä heidän loistavimmista teoksistaan. Ääneen pääsevät niin Painajainen Elm Streetillä- ja Last house on the Left -elokuvistaan tuttu Wes Craven, Halloween-elokuvia ohjanneet John Carpenter ja Rob Zombie, kuin Dawn of the Dead -zombieelokuvassa ja Perjantai 13. päivä -elokuvissa erikoistehostemiehenä toiminut Tom Savini.

Dokumentti oli kuitenkin omalla kohdallani pienoinen pettymys, vaikka olenkin suuri slasher-elokuvien fani, sillä noin puolet dokkarista käsitteli lähinnä Perjantai 13. päivä -elokuvasarjaa, joka ei henkilökohtaisesti lukeudu mitenkään omiin suosikkeihini. Tästä huolimatta kyseinen dokkari on pakkokatsaus kaikille slasher-elokuvien ystäville tai muuten vain kauhuelokuviin friikahtautuneille.

Huhujen mukaan vuonna 2012 valmistuisi A Nightmare On Elm Street 2. Huoh... Todella toivon, että se projekti pistettäisiin jäihin. Maailmaan ei kaivat enää yhdeksättä Elm Street -filmatisointia, varsinkaan ilman Englundia.

Hyvin toteutettu ja kohtuu mielenkiintoinen slasher, joka irvailee vanhoille klassikoille esim. Halloween, Painajainen Elm Streetillä sekä Texasin moottorisahamurhat.

Kului yhdeksän vuotta kunnes kaikki maailman teinikauhuleffoille ominaiset kliseet omaavalle elokuvalle Tiedän mitä teit viime kesänä valmistui toinen jatko-osa. Luojan kiitos, että kolmas TMTVK jää näillä näkymin sarjan viimeiseksi osaksi, sillä kukaan ei varmaan haluaisi nähdä lisää näitä elokuvia.

Leffan juoni on se sama vanha, joka on jo kahdesti nähty; joukko nuoria toilailee Yhdysvaltain itsenäisyyspäivä niin, että joku saa surmansa. Tällä kertaa nuoret kujeilevat poliisien kustannuksella matkien salaperäistä myyttiä, murhaajaa, joka ilmestyy vain tuona kyseisenä päivänä ja tappaa ainoastaan teinejä. Kuitenkin eräs jekkuun osallistuvista nuorista saa surmansa. Melkein tasan vuoden kuluttua tästä tapaturmasta alkaa eräs jekkuun osallistuneista nuorista saada tekstiviestejä, joissa lukee että: Tiedän mitä teit viime keänä. Näin on juonen asetelma valmis, ja eikun nuoria lahtaamaan.

Elokuva omaa kaikki teinikauhuelokuville mahdolliset (ja mahdottomat) kliseet. Ei voi olla huomaamatta, että kaikki, mitä elokuvassa tapahtuu voi bongata myös aiemmin tehdystä kauhuelokuvista. Elokuva ei muutenkaan millään taianomaisella juonella jyllää, sillä se ei saa katsojaansa ollenkaan kiinnostumaan. Eli ei tämän kaltaisia kauhuleffoja enää, kiitos. Elokuvan toteutus puolestaan on silmäänpistävän rumaa, elokuva on leikattu aivan turhan nopeasti, kuvakulmat vaihtuvat tiuhaan tahtiin, eikä toimintakohtauksista saa oikein mitää tolkkua, sillä kuvakulma vaihtuu suunnillen joka ikinen sekunti.

TMTVK 3 on kuitenkin sen kliseisyydestä ja huonosta toteutuksestaan huolimatta ihan viihdyttävä ja kerran katsottava elokuva, se ei ole turhan ylidramaattinen eikä liian koominen. Tasapaino on siis onnistuttu säilyttämään.

Vihollisen keskellä: Kolumbia on jatko-osa kahdelle edelliselle Vihollisen keskellä -elokuville, jotka tarjoilivat suoraviivaista toimintaa vanhaa kunnon 80-lukua kaipaaville. Kolumbiaa ei voi millään tavalla pitää laatuleffana, mutta eipä voisi sanoa, etteivät sen edeltäjätkään mitään mestariteoksia olleet.

Joukko Navy SEAL:sin sotilaita lähetetään tiedustelu/sotimis retkelle sissien ja armeijan sotatantereelle Kolumbiaan. SEAL:in miesten hyökätessä vihollisleiriin hyökkäävät puolestaan Kolumbian armeija erikoisjoukot jenkkien kimppuun. Amerikkalaiset lavastetaan syylliseksi kummankin osapuolen johtajien murhiin. Tämä saa Kolumbian hallituksen raivon valtaan ja jenkit luokitellaan sotarikollisiksi, vanhat liittolaiset Kolumbia ja Yhdysvallat ovat liusumassa sotaav keskenään. USA:n erikoisjoukkojen on siis paljastettava lavastus ja estettävä sota.

Vihollisen keskellä: Kolumbia on varsin keskinkertainen ja kliseinen elokuva, joka ei onnistu tarjoilemaan mitään uutta saatika omaperäistä. Leffaa katsellessa huomaa sellaisen asian, että suunnilleen jokaista repliikkiä tai toimintakohtausta ennen voi jo kulla kuinka omassa pääsä kuuluu sama repliikki taikka silmissä näkyy jo, mitä seuraavaksi tapahtuu.

From Hell on tiivistunnelmainen ja koukuttava trilleri, joka on ohjattu taidolla ja tunteella harkitun hienovaraisesti. Kertomus "Viiltäjä Jackistä" ja tämän jahtaamisesta on mainiosti toteuttu, eikä käsikirjoitus sisällä pahemmin aukkoja. Johnny Depp bäyttelee tapansa mukaan roolinsa aivan loistavasti.

Ihan hyvä austraalialainen kauhuelokuva, joka on selvästi thety Texas Chain Saw Massacre -hengessä. Survival kauhua parhaasta päästä.

Päätin viimein katsoa monenlaisia kehuja saaneen Friday the 13th Part 6: Jason Lives -leffan, kyseinen pätkä osoittautuikin aivan mitäänsanomattomaksi sonnaksi. Elokuvassa ei yksinkertaisesti ole yhtään mitään asiaa, mitä ei olisi ryssitty ja kunnolla. Jo heti elokuvan alusta huomasi sen, ettei leffaan ole kovin suuresti panostettu. Käsikirjoitus tökkii ja pahasti, utopistisuuksia on lähes jokainen kohtaus pullollaan, näyttelytyö on suorastaan surkeaa. Kukaan näyttelijä ei näyttele uskottavasti tai luontevasti. Juoni taas on niin loppuun kulutettua ja tapahtumat tylsiä. Jason Lives on todella kliseinen elokuva, sillä jokainen murha on nähty varmaan jo kymmenessä muussa slasher-elokuvassa.

Leffan juoni, se vähäinenkin on seuraavan lainen: edellisestä osasta tuttu Tommy lähtee ystävänsä kanssa hautausmaalle tarkoituksenaan polttaa Jasonin ruumis. Poikien avattua arkun saa Tommy päähänsä pistää rautatanko jasonin mätänevän ruumiin läpi. Ei mene kau'oakaan, että Jasonin mätänevä ruumis saa uutta kipinää ja pomppaa pystyyn. Tommyn mennessä kertomaan asiasta poliisille, ei sheriffi tietenkään tätä usko. Sillä välin on Jason jo ehtinyt tappaa useita erään tunnetun sukupolven henkilöitä. Ja kuinka ollakaan, päättää Jason sitten suunnata vanhoille kotikonnuilleen, Crystal Lakelle, jonne on majoittunut ensimmäistä kertaa koko sarjan aikana leirinohjaajien lisäksi myös joukko lapsia.

Jason Lives eroaa sarjan aiemmista osista, sillä se vähäinenkin tunnelma, mitä sarjan neljässä ensimmäisessä osassa on ollut, onnistutaan se tällä kertaa kadottamaan ihan olemattomiin. Varmaan yksi syy siihen on se, ettei leffa ala sillä perinteisellä tavalla: että joukko nuoria kerääntyy leirille ja sitten alkaa tapahtua.

Kuudes Friday the 13th –leffa kärsii muita osia enemmän Halloween-kopioinnista, sillä jo pelkästään Jasonin ilmestymiset kuviin kuin tyhjästä ovat suoraan Michael Myersiltä. Halloween on myös huomattavissa muutamissa takaa-ajokohtauksissa, ja kohdissa, joissa leffan pahis, Jason vain seisoskelee puun takana ja ilmestyy sen jälkeen kuin tyhjästä.

Friday the 13th Part 6: Jason Lives on niin surkea, että se saa sarjan ensimmäisenkin osan näyttämään loistoleffalta.

Supertähti El Superbeasto (Tom Papa) kuvaa seuraavaa taide-elokuvaansa; pornoelokuvaa, jossa itse näyttelee pääosaa. El Superbeasto on valinnut itselleen kaksi eroottista vastanäyttelijää, joista kuitenkin ohjaaja/tähden harmiksi muuttuu ihmissusi ja meduusa. Tämän jälkeen Beasto lähtee hakemaan lohtua tissibaarista, jossa tämä suoraansanoen rakastuu strippariin, jolla on Beaston omien sanojen mukaan; mahtavat lihapullat ja täydellisen kiinteä perse. Beaston lähtiessä kosiomatkalle hän kuitenkin huomaa, ettei tämä strippari olekaan enää niin helposti vietävissä. Tästä alkaa pitkä tapahtumasarja, johon lukeutuu niin natzizombeja, Saatanaksi haluava nörtti ja apina, jolla on päässään "älyruuvi".

Elokuvassa on useita viittauksia Zombien aiempiin elokuviin; mm. kohta, joss Beasto ajaa Michael Myersin yli sekä kohdat, joissa vierailevat Otis Firefly ja Kapteeni Spaulding. Näiden lisäksi leffassa nähdään useita viittauksia kuuluisiin kauhuelokuvahahmoihin mm. Leatherfaceen, Jack Torrenceen ja Jason Voorheesiin. Viittauksia satelee myös astetta arvostetuimmista elokuvista kuten Carriesta ja omasta suosikkielokuvastani, Kummisedästä.

Aluksi voi olla todella vaikea kuvitella, että juuri kauhuelokuvien ohjaajana tunnetuksi tullut Rob Zombie toimisi animaatioelokuvan ohjaajana mutta elokuvaa seuratessa huomaa sellaisen seikan, että tämä animaatio ei todellakaan ole lapsille suunnattu. Elokuva on täyteen ahdettu graafista väkivaltaa ja pornografiaa. Myöskään pervoista vitseistä tai verestä ei ole puutetta.

The Haunted World of El Superbeasto perustuu Zombien luomaan sarjakuvaan, josta en ainakaan itse ollut kuullut yhtään mitään, vaikka olen toki Zombien tuotosten ystävä, varsinkin miehen elokuvien. Oli siis ihan mukava kuulla, ettei Rob-pojun luova mieli lopu pelkästään musiikkiin, elokuviin ja musiikkivideoihin.

Yhteenvetona The Haunted World of El Superbeasto on vallan viihdyttävä animaatio, joka kuitenkin kärsii kaikista mahdollisista animaatiokliseistä. Leffassa kuultavat vitsit onnistuvat kuitenkin naurattamaan, mikä on hyvä asia näinkin kliseisessä elokuvassa.

Kului tasan kymmenen vuotta ennen kuin klassikoksi kohonnut Beverly Hills kyttä sai toisen jatko.osan, kohottaen samalla elokuvasarjan trilogiaksi. Axel Foley (Eddie Murphy) on palannut Beverly Hills:iin, syy tähän on se, että eräs Wonderworld-nimisen huvipuiston turvallisuus päällikkö murhasi Detroitin poliisikomentajan, Axelin pomon, komisario Todd:n.

Beverly Hills Cop 3 ei pääse millään tavalla kahden edeltäjänsä tasolle, vaikka komiikkaa ja toimintaa riittääkin. Elokuva on edeltäjiään enemmän lapsille suunnattu, tämän huomaa jo pelkästään siitä, että tapahtumapaikaksi on valittu Wonderworld.

Oikein hauska komedia...

Kahden tunnetus sarjamurhaaja Elm Streetin "unimonsterin", Freddyn ja Crystal Laken oman pojan, Jasonin kaksinkamppailu on vallan viihdyttävä elokuva, joka ei onnistu kuitenkaan pelottamaan tipan vertaa. Mutta eipäs ole herrojen tähdittämät leffat ennenkään onnistuneet itseäni pelottamaan.

Crystal Lake Campin, eli "Verileirin" sekopäinen lätkämaski naamallaan liikkuva Jason Voorhees on vain tylsä kopio Michael Myersistä, kun taas Freddy on koominen ja mielenkiintoinen hahmo, jonka kaikki omat elokuvat ovat itseeni iskeneet (paitsi remake, 5- ja 6-osa)

Yhteenvetona Freddy vs. Jason on viihdyttävä elokuva, jonka jaksaa katsoa useampaankin kertaan.

Itse toivoisin näkeväni elokuvalle kaksi jatko-osaa, tai spin-off -leffojahan ne oikeastaan olisivat, Freddy vs. Michael (Myers) ja Leatherface vs. Jason.

Jatko-osaki vallan hyvä tekele, ei ehkä kuitenkaan samaa tasoa kuin ensimmäinen osa, mutte tämä nyt kovin kau'aksi jää. Elokuvassa on mukana paljon komiikkaa ja edellistä osaa enemmän toimintaa.

Varsin hyvä toimintakomedia on siis kyseessä.

Kuuluisaksi kohonnut elokuvasarja Friday the 13th oli edennyt jo neljäteen osaa, kun Paramount Pictures pelkäsi oikeuteen jotumista ja päättivät tappaa hirviönsä, Jason Voorheesin. Elokuvan tekijäkaarti mietti päänsä puhki tapoja, joilla Jason saataisiin hengiltä. Syy siihen, miksi Paramount halusi Jasonin kuolevan, oli se, että 1980-luvun puolenvälinaikoihin, jolloin elokuva valmistui, oli useita muitakin slasher-genren edustajia haastettu oikeuteen tai ainakin uhattu oikeudenkäynneillä, (mm. Silent Night Deadly Night).

HUOM! SISÄLTÄÄ PIENIÄ SPOILAUKSIA EDELLISESTÄ OSASTA!

Elokuvan juoni ei paljoa eroa sarjan aiemmista osista. Sarjan kolmannessa osassa Jason lahtasi tapansa mukaan useita teinejä Camp Crystal Laken lähellä olevalla maatilalla, saadeen pahoja vammoja itsekin. Poliisi saapuu maatilalle mukanaan joukko ambulansseja, joiden trkoituksena oli viedä nuorten veriset ruumiit pois. Jasonin uskotaan olevan syyllinen, vaikkei asiasta olekaan minkäänlaisia vedenpitäviä todisteita. Sairaalasta, jonne Jason ja tämän uhrit vietiin, on kadonnut yksi ruumis sekä kaksi työntekijää, kuten arvata saattaa ruumis kuuluu eräälle herra Voorheesille. Sairaalasta Jason pakenee vanhalle tutulle Crystal Lakelle, jonne on jälleen kerran majoittunut joukkio nuoria, tällä kertaa nuorten naapurissa asuu myös perhe. Jason aloittaa siis kunnon lahtausoperaation.

Vaikka The Final Chapter toteuttaa melkein kaikki teinikauhuleffoille tavanomaiset kliseet ja kulkee kaavamaisesti eteenpäin, on se siitä huolimatta yksi sarjan viihdyttävimmistä osista. Leffa katsellessa ika kuluu kuin siivillä, eikä Jason tekoineen onnistu saamaan puuduttavaa tunnetta aikaan. Elokuvan hyviä puolia ovat mm. se, että leffaan on keksitty hienosti tuoda teinejen lisäksi myös paikallinen perhe, jonka lapsista tulee elokuvan päähenkilöitä.

Tom Savini jatkaa erikoistehostemiehenä myös sarjan neljännessä osassa luoden hienoja tehosteita kekseliäin tavoin. Savinin luomat tehosteet näyttävä kohtuullisen realistisilta ja niihin on panostettu tosissaan. Myöskin elokuvassa esiintyvän Tommy-pojan valmistamat naamarit ovat oikeasti Savinin luomuksia.

Elokuvan "pahiksena" toimiva Jason on kuin suoraan kopioitu Halloween-elokuvien Michaelista, sillä Jason on Michaelin tavoin kookas mies, joka käyttää naamaria peittämässä kasvonsa ja yleensä samaa teräasetta (tosin näissä sarjan ensimmäisissä osissa Jason tappaa lähes kaikella, mitä käsiinsä saa). Jopa Jasonin äänetön kävelytyyli ja tapa ilmestyä tyhjästä ovat kuin suoraan Halloweenista.

Vaikka Friday the 13th: The Final Chapter -elokuvaa markkinoitiin sarjan viimeisenä osana, sai se siitä huolimatta vielä kuusi jatko-osaa se Freddy vs. Jason -leffan. Sarjan lopettaminen ei todellakaan olisi ollut ollenknaakn huono asia, sillä neljännen osan jälkeen valmistuneet Friday-leffat ovat sellaista roskaa, etteihän niitä katso kukaan muu kuin sarjan vannoutuneet fanit.

Yhteenvetona Friday the 13th: The Final Chapter on vallan viihdyttävä teinikauhuelokuva, joka on kaikesta kliseisyydestään huolimatta keskinkertaisen elokuvasarjan kirkkaimpia tähtiä, jos nyt edes tähdistä voidaan puhua.

Hopon Poppoo -leffan jatko-osa ei ole samaa viihdyttävyystasoa kuin aikaisempi osa. Kuitenkin ihan kohtuullisen hauska ja viihdyttävä piirretty.

Leffa on ihan hyvä disney-piirretty. Hessu se jaksaa naurattaa mutta jotenkin tuo "teinimeininki" ei itseeni pahemmin purenut.

Vuonna 2003 valmistunut Texas Chainsaw Massacre -remake aloitti uuden 2000-luvun remake-buumin. Alkuperäinen Texas Chain Saw Massacre valmistui vuonna 1974, sen tekoon käytettiin 140 000 dollaria muttase tuotti ueita kymmeniä miljoonia dollareita, eli elokuvasta muodostui saman tien menestyselokuva, joka oli kuitenkin esityskiellossa monissa maissa lähes 30 vuotta. Eli oli vain ajan kysymys, milloin tästä klassikosta tehtäisiin uudelleenfilmatisointi.

On vuosi 1973, viisi nuorta on ajomatkalla Texasin halki, tarkoituksenaan mennä Lynyrd Skynyrds -nimisen rock-yhtyeen konserttiin. He ottavat kuitenkin verisen liftarin kyytiinsä, pian tämä tekeekin itsemurhan ja nuoret joutuvat pysähtymään paikalliselle huoltoasemalle ja soittamaan sheriffille. Sheriffi saapuu useita tunteja myöhemmin paikalle, kun kaikki viisi nuorta eivät ole edes paikalla. Vaan osa heistä on mennyt syrjässä metsän keskellä sijaitsevan talon luokse. Talossa asuu jalaton vanhus, jonka seurana on vain kotieläimiä, mutta myöhemmin selviää, että talossa on vanhuksen lisäksi joukko muita sadistisia kannibaalisekopäitä. Mm. nahkaistanaamiota käyttävä korsto Leatherface, joka rakastaa tappamista sekä moottorisahoja.

Elokuva on todella brutaali, verta, ruumiinosia ja suolia lentelee sinne tänne, eikä tappamisessa säästellä. Elokuva on visuaaliselta ilmeltään oikein mainiota katseltavaa, sillä kaikki murhat ja muut ovat toteutettu todella asianmukaisesti ja realistisesti.

Texasin moottorisahamurhat on taitavasti ohjattu elokuva, jonka käsikirjoitus on vallan nerokas. Idea kannibaaliperheestä, johon kuuluu myös kaapinkokoinen sadistinen hullu, joka murhaa moottorisahalla on vallan nerokas, Leatherface ei ole samaa maata kuin Jason Voorhees ja Michael Myers, Leatherface juoksee uhriensa perässä, voi kuolla ja on muuten mielenkiintoinen hahmo.

Harvoin käy niin, että remake osoittautuu alkuperäistä paremmaksi, mutta tällä kertaa asia on niin. Remake nousee paremmaksi kuin Tobe Hooperin kulttiklassikko.

Vuonna 1992 ohjaaja Kevin Hooks päätti tehdä "oman Die Hardinsa", Passenger 57:n. Elokuvan pääosassa nähdään uraansa aloitteleva mustanvyön karateka Wesley Snipes, josta myöhemmällä iällä muodostui halvan bidetin toimintaelokuvatähti.

Charles Rane (Bruce Payne) on mielisairas psykopaatti, jota ollaan siirtämässä Los Angelesiin teloitettavaksi. Siirto tapahtuu matkustajalentokoneella, jolla matkustaa myös turvallisuusekspertti John Cutter (Wesley Snipes). Ranen apulaiset ovat soluttautuneet lentokoneen henkilökuntaan, nämä apulaiset hoitelevat Ranea vahtivat FBI-agentit ja kaappaavat koneen. Cutter kuitenkin aikoo estää terroristejä ja niimpä tämä ottaa lähitaistelu kokemuksensa käyttöön.

Pääosassa nähtävä Wesley Snipes hakkaa pahiksia sekä poliiseja 6-0. Snipesin suu käy myös sukkelasti ja näin ollen mies hoitaa pääroolinsa mainiosti. Snipes todistaa jällen kerran, että tästä on kannattelemaan pääroolia. Suurin osa muistakin näyttelijöistä hoitaa hommansa kunnialla kotiin.

Elokuvan miinukset tulevat siitä, että sen kesto on aivan liian lyhyt (n. 80 minuuttia) ja siitä, että elokuvan tapahtumat kulkevat aivan liian nopeasti ja tapahtumapaikat vaihtuvat turhan tiuhaan tahtiin. Myöskään ihan kaikki näyttelijät eivät suoriudu tehtävistään, niin kuin pitäisi.

Passenger 57 on kuitenkin loistavaa perjantai-illan viihdettä ja sen jaksaa katsella useampaankin otteeseen. Elokuvassa on paljon kohtauksia, joista voi huomata, että nimenomaan Die Hard jatko-osineen on ollut kyseisen leffan esikuva.

Vuonna 1984 koomikko Eddie Murphy löi itsensä läpi toimintakomedialla Beverly Hills kyttä, josta muodostui saman tien klassikko. Elokuva on todella viihdyttävää katseltavaa ja sen jaksaa katsoa useamminkin, kuin vain yhdesti.

Ehdottomasti suositeltava kaikille.

Neil Marshallin ohjaama menestysfilmi sai jatko-osan vuonna 2009. The Descent 2 jatkaa siitä mihin ensimmäinen elokuva loppui. Eli Sarah pääsee pakoon maan alta ja juoksentelee metsissä, pian kuitenkin Sarah osuu erään auton tielle, Auton kuljettaja ajaa Sarahin kaupunkiin ja sairaalaan. Poliisi saapuu sairaalaan ja alkaa kuulustelemaan Sarahia, tämä joutuu opastamaan poliisin ja etsintäpartion luolastoon, josta onnistui juuri pakenemaan. Maan alla tapahtuu useita yllättäviä käänteitä, joista erityisesti yksi oli mieleeni.

Descentin jatko-osaa voisi pitää täysin turhana jatko-osana, sillä se on samaa toistoa kuin edeltäjänsäkin, ainakin omasta mielestäni leffa on huomattavasti "kehujaan" parempi. Toki leffan köyhählö käsikirjoitus tökkii, mutta kaikin puolin elokuva on melkein yhtä viihdyttävä kuin ensimmäinenkin osa.

Blade: Trinity, loistavan trilogian päätösosa valmistui vuonna 2004, kaksi vuotta Blade II -elokuvan jälkeen. Elokuvan ohjaajana toimii edellisissä osissa käsikirjoittajana toiminut David S. Goyer, joka myös kynäili tämänkin leffan kässärin.

Blade joutuu kohtaamaan suurimman mahdollisen haasteen, itse vampyyrien kantaisän, Darculan, joka käyttää nykyisin nimeä Drake. Eräs vampyyriryhmä löytää Draken Irakista ja päättää herättää tämän henkiin. Blade on FBI:n etsityimpien rikollisten listalla ja niimpä vampyyrit liittolaisineen järkkäävät Bladen ansaan. Kuitenkin eräs karismaattinen kaksikko pelastaa Bladen. Lopulta Blade (Wesley Snipes), Hannibal King (Ryan Reynolds) ja Abigail (Jessica Biel) käyvät suureen taisteluun itse Sraculaa vastaan.

Kyseessä oli ensimmäinen katsomani Blade-elokuva, joten oletin sen olevan paras, tosin se osoittautuikin heikoimmaksi. Vaikka Blade: Trinity häviää edeltäjilleen, on se todella hyvä ja viihdyttävä elokuva, joka ei sorru samaan machoiluun, kuin toinen osa, se ei kuitenkaan ole ideallaan tai viihdyttävyydellään ensimmäisen osan tasoa. Elokuva eroaa aika selvästi kahdesta ensimmäisestä Blade-elokuvasta.

Aiemmat osat kynäilly Goyer onnistuu ohjaajana Del Toroa paremmin Bladen ohjaamisessa. Elokuvassa on monia epätäydellisyyksiä mutta se voittaa viihdyttävyydessään kakkososa. Elokuvan käsikirjoituksen rikkaus sijoittuu ykkösosan ja kakkososan väliin. Myäs elokuva on visuaaliselta ilmeeltään muita Blade-elokuvia parempi.

Wesley Snipes hoitaa hommansa jälleen kerran paremmin kuin hyvin, Reybolds ja Biel hoitavat asiallisesti omansa ja Kris Kristofferson loistaa jälleen vanhana Whistlerinä. Pako-sarjasta tuttu Dominic Purcell esittää elokuvan "pahista", Draculaa, ja hoitaa hommansa todella mallikkaasti.

Elokuva on ehdottomasti katsomisen arvoinen viihdepaketti, joka on täytetty verellä ja väkivallalla.

Toivoisin, ettu kun Snipes vihdoin pääsee vankilasta alkaa tämä yhdessä Norringtonin ja Goyerin kanssa suunnittelemaan neljättä osaa, sillä leffan lopun tapahtumatkin jäivät sopivan auki. Eli jatko-osa ei ole mahdoton.

Vuonna 1998 valmistui Marvel-sarjakuvalehtien sivuilta tutun vampyyrinmetsästäjän Bladen, Päiväkulkijan tarina valkokankaalle. Ohjaajana toimi vallan tuntematon nimi, Stephen Norrington. Leffan käsikirjoituksesta vastasi myöhemmin Batman Beginsin ja Yön ritarin käsikirjoittajana tunnetuksi tullu David S. Goyer.

Blade, Päiväkilkija syntyi vuonna 1968 eräässä luultavasti chicagolaisessa sairaalassa, sairaalaan tuotiin vampyyrinpureman saanut nainen, josta tuli Bladen äiti, tämän johdosta Bladesta tuli puoliksi ihminen ja puoliksi vampyyri, kaikki vampyyrien voimat, muttei heikkouksia.

Pimeällä sivukujalla on menossa vampyyridisko, johon saapuu kuokkimaan todella epätoivottu vieräs, Blade. Myöhemmin Blade pelastaa naisen, jota vampyyri on purrut kaulaan, nainen muisttuttaa Bladea tämän aidistä. Kuitenkin Bladen vanha vihollinen Deacon Frost suunnittelee verijumalan henkiiinherättämistä, hän tarvitsee vampyyrien neuvoston 12 puhdasveristä. Kuten voi jo odottaakin, syntyy verinen taistelu Frostin ja Bladen välillä.

Wesley Snipes on täydellinen valinta Bladeksi, hän on mustanpuhuva ja sopivin määrin koominen. Itselleni ei ainakaan tule mieleen ketään, joka hoitaisi Bladen roolin Snipesiä paremmin. Kris Kristofferson tekee myös loistavan roolisuorituksen Bladen vanhan oppi-isänä, myös Frostina nähtävä Stephen Dorff hoitaa hommansa kunnialla kotiin. Oikeastaan ainoa huono näyttelijä tässä leffassa oli Bladen mukana raahautuva nainen, joka ei ainakaan omasta mielestäni osaa näytellä pätkän vertaa.

Elokuvan visuaalinen puoli on suurimmalta osin hienoa, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Vieläpä kun miettii sitä, että elokuva valmistui vuonna 1998, on pakko todeta, etteivät erikoistehosteet olleet vielä silloin niin loistavia. Elokuva omaa K18-leiman, vaikka elokuva on väkivaltainen, on tämä ikärajoitus silti turhan korkea.

Elokuvan kynäillyt David S. Goyer onnistuu hommassaan moitteettomasti, sillä vaikka leffassa on paljon utopistisuuksia, ei se ole kovinkaan yliampuva. Stephen Norrington ohjaa elokuvan vakaala kädellä, eikä mokaa oikeastaan millään osa-alueella.

Blade on laatuleffa, niille jotka eivät ole tosikkoja. Bladen viihdyttävyysperustuu juuri siihen, ettei leffaa ole tehty liian tosikkoasenteella.

Ruotsin tunnilla katsottu Kopps on viihdyttävä komedia. Varmasti yksi parhaista Ruotsalaisista elokuvista.

Zombiet ovat olleet, ja ovat edelleenkin yksi kauhuelokuvien suosituimmista ideoista. George A. Romero räjäytti pankin vuonna -68 elokuvallaan A Night of the Living Dead, josta tuli ensimmäinen moderni zombieleffa, vaikka zombieiden takana ei ollutkaan virusta.
Vuonna 2008 valmistui b-luokan zombie-leffa, Strippers vs. Zombies, elokuva on suoraan sanottuna täyttä scheisseä alusta loppuun.

Elokuva on amatöörien tekemä elokuva, ja tätä ei voi olla huomaamatta. Juonta ei kuitenkaan ole juuri ollenkaan ja tehosteet ovat niin ikään surkeampaakin surkeammat. Omalla mittakaavallani ne ovat todella surkeat, vaikken juurikaan pidä nykyajan Hollywood-roskasta, joka tarjoilee vain hienoimpia erikoistehosteita.
Lähellä erästä strippiklubia jossain amerikkalaisessa pikkukaupungissa on kemianlaboratoorio, jossa eräs tiedemies tekee kokeitaan. Hänen valmistamansa huume pääsee kadulle ja pian narkkarit ja huorat vetävät sitä, ja kuinka ollakkaan, he muuttuvat zombeiksi.

Elokuva on aika perus zombie-leffa, joka on varustettu amaöörimäisella kuvauksella, huonolla ohjauksella, köyhällä käsikirjoituksella ja surkeilla näyttelijöillä. Myö elokuvassa nähdyt kuolemat ja zombietapot ovat enemmänki naurettavaa kuin ihailtavaa katseltavaa. Kuitenkin elokuvan tekijöille, jotka siis eivät ole ammattilaisia, on annettava sen verran rispectiä, koska elokuva ei ole läpimätä, vaan se onnistuu tarjoamaan kohtuulliset naurut. Elokuva ei myöskään sisällä seksiä tai väkivaltaa, niin kuin DVD-kannessa mainostetaan.

Vuonna 2009 Hurjapäät-elokuvasarja sai neljännen osansa, Fast & Furiousin. Elokuvan ohjaaajana toimi kolmannenkin osan (Tokyo Drift) ohjannut Justin Lin. Leffaa tähdittämään palasivat ensimmäisestä osasta tutut Vin Diesel ja Paul Walker.

Viisi vuotta ensimmäisen Fast and Furious -leffan tapahtumien jälkeen: Dom (Vin Diesel), Letty (Michelle Rodriguez) ja Han (Sung Kang) ovat jossain päin Etelä-Amerikkaa varastamassa ylipitkän bensrekan lukuisia perävaunuja. Keikan jälkeen juhlitaan ja Han katoaa kuvioista. Dom saa kuitenkin pian kuulla suru-uutisen, joka johtaa tämän kostotoiminpiteisiin. Brian ja Dom lyövät hynttyyt yhteen ja alkavat yhdessä jahdata vaikutusvaltaista huumediileriä, joka tuo maahan kokaiinia enemmän kuin kukaan muu. Matka on pitkä, sillä kokoajan tapahtuu ja maata vaihdetaan tiuhaan tahtiin, mutta loppujen lopuksi Dom saa kostonsa ja Brian saa Bragan telkientaa.

Fast & Furious on koko Hurjapäät-sarjan paras elokuva, sillä se tarjoilee huomattavasti enemmän kuin mikään aiemmista osista. Se sisältää enemmän juonta, toimintaa, nyrkkitappeluita, ammuskelua ja mikä parasta, vähemmän kisoja. Elokuva on taitavasti ohjattu samoin kuin Tokyo Drift, sillä elokuvilla on sama ohjaaja, Justin Lin. Käsikirjoitukseen on tässä osassa panostettu myös kaikkein eniten.

Elokuvalle lisäpisteitä tuovat mm. se, että henkilökohtaiset suosikkini koko Hurjapäät-saagasta, Dom (Vin Diesel) sekä Tokio Driftissä nähty Han (Sung Kang) ovat tässä leffassa mukana. Tosin Hanin rooli jää valitettavan pieneksi.

Myös elokuvan visuaalinen ilme antaa sille lisäpisteitä, kaikki stuntit sun muut ovat toteutettu ernomaisesti. Elokuvan kuvakulmat ovat mainiot ja toiminta mallikasta.
Vitosta odotellessa.

Ihan hyvä ja omaperäinen animaatio, joka onnistuu viihdyttämään.
Animaation laulut ovat juuri niin hamäriä kuin olla ja voi.

Vuonna 1992 western-rooleistaan tuttu Clint Eastwood palasi villiin länteen, ohjaamalla menestykseksi nousseen ja lukuisia palkinroja saaneen westernin, Armoton.

Eastwood ohjaa elokuvaa hienosti ja rauhallisesti, tämä luo jonkinlaista tunnelmaa elokuvalle. Käsikirjoitus on vallan mainio, sekä näyttelijät onnistuvat töissään loistavasti.

Armoton on kaikesta hyvästä huolimatta auttamattoman kaukana täydellisestä elokuvasta, sillä siitä puuttuu useita elementtejä, joita tuon kyseisen asian saavuttamiseen tarvitaan.

Menestyselokuvien Armoton ja Täydellinen maailma, western-rooleistaan tunnettu Clint Eastwood ohjasi romattisen draaman nimeltä Hiljaiset sillat. Elokuvaa tähdittävät ohjaaja itse ja Meryl Streep, ja se perustuu Robert James Wallerin romaaniin, nimeltä Bridges Of Madison County. Elokuvq voitti useitapalkintoja ja sitä on pidetty suuressa arvossa maailmalla.

Francescan (Meryl Streep) mies ja teini-ikäiset lapset lähtevät neljäksi päiväksi Illinoisiin ja Francescan aivan yksin. Iowalaiseen pikkukaupunkiin saapuu National Geographic -lehden kuvaaja, joka haluaa kuvata paikallisia siltoja, Francesca näyttää miehelle tien. Francesca ja Robert (Clint Eastwood) ystävystyvät pian ja heidän välilleen alkaa kehittyä erilaisia tunteita. Nämä neljä päivää, jolloin Francescan perhe on Illinoisissa, ovat hänen elämänsä parasta aikaa, sillä hän on löytänyt elämänsä rakkauden, tämän lehtikuvaaja Robertin. Francescalla on kuitenkin elämänsä vaikeimman päätöksen edessä.

Hiljaiset sillat on todella taitavasti ohjattu elokuva, joka toimii moitteettomasti jokaisella osa-alueella. Clint Eastwood toistaa hallitsevansa myös elokuvan ohjaamisen, siinä missä näyttelemisenkin. Elokuvan visuaalinen ja musiikillinen puoli ovat onnistuneet loistavasti. Kuvakulmat ovat kohdallaan ja elokuvan musiikki tukee kielletynrakkauden tunnelmaa. Panostamisen huomaa nyös siitä, että lopputekstitkin ovat kauniit ja musiikkivalinnat ovay osuneet jälleen kerran nappiinsa.

Elokuvan käsikirjoitus ja roolisuoritukset ovat myös todella asialliset, joten ei ole ihme jos Meryl Streep saikin kymmenennen oscar-ehdokkuutensa roolistaan Francescana. Eastwood on vaihtanut villinlännen lainsuojattoman ja kovanaamakytän viitan aivan joksikin muuksi, nimittäin romanttiseksi hurmuriksi.

Elokuva toimii todella hienosti, mutta jotain jää silti uupumaan. Loppu on koskettava, muttei saa kyynelkanavia aukenemaan, oliski siinä jotain mätää.

Todella omaperäinen ja hämärä elokuva, joka on kuitenkin ihan viihdyttävä tekele.

Geena Davisin ja Michael Keatonin tähdittämä Sanaton on ihan perus komedia, joka ei tarjoile oikeastaan mitään uutta tai omaperäistä. Elokuva kertoo vain kahden vaaliavustajan rakkaustarinan.

Kun sain mahdollisuuden katsoa Groove Metal -muusikko Rob Zombien debyyttiohjauksen otin tietenkin vastaan tämän mahkun, sillä miehen muut elokuvat ovat iskeneet itseeni kuin leka. Halloween ja The Devil's Rejects ivat suorastaan mestariteoksia kauhuelokuvien saralla, eikä Halloween 2:kaan ole yhtään hullumpi elokuva.

Halloweenin aikaan vuonna 1977, pari nuorta on autoreissulla Texasissa, kunnes kuulevat paikallisesta legendasta Dr, Satan:ista. Nuoret tietenkin innostuvat legendasta ja haluavat nähdä hirttopuun, jossa Satan aikoinaan hirtettiin, kaupunkilaisten toimesta. Nuoret ottavat liftarin kyytiin ja joutuvat myöhemmin tuvautumaan paikallisten apuun, Fireflyn perheeseen kun rengas puhkeaa. Myöhemmin kuitenkin käy hyvin selväksi, ettei Fireflyn perheen jäsenet ovat vain sadistisa punaniskoja.

Leffa on hyvin vakava ja tummansävyinen teos,huumoria ei juurikaan leffassa nähdä, mitä nyt Firellyn perhe skitsoilee elokuvan puolessa välissä sekä paikallisen pellen satuillessa alkupuoliskolla.

Elokuvan on sanottu olevan jonkinlainen kunnianosoitus Tobe Hooperin vuonna -74 ohjaamalle Texas Chain Saw Massacrelle. Kieltämättä näillä kahdella elokuvalla on paljon yhteistä, joten ei olisi ihme jos TCM on toiminut leffan esikuvana. Mm. perheeseen kuuluva Otis tykkää leikellä uhreiltaan naamat Halloween-bileiden kunniaksi.

Vaikka House of 1000 Corpses ei juonella loistakaan, on se todella hienoa katsottavaa visuaalisesta näkökulmasta. Elokuvan värimaailma on hienoa ja maskeeraus todella aidonnäköistä. Kuten jo todettua, leffan haikoin lenkki on sen käsikirjoitus, joka on paikoin aika sekavakin. Aina ei oikein ymmärrä, että mitä juuri tapahtuu ja, mitä pitäisi olla vielä edessäpäin. Leffan musiikki on pääasiassa itse Zombien säveltämää, mutta leffassa kuullaan myös muutakin musiikkia mm. Ramonesia ja jotain vanhaa countrya.

Elokuva on muuten todella hyvä, mutta sen loppu on todella sekava. Lopusta ei oikein saa kunnolla tolkkua, sillä Zombielle tyypilliseen, todella ersyttävään tapaan, heilutetaan kameraa juuri silloin kun pitäisi yrittää pysyä toiminnan perässä. Tämä tiputtaa hieman, mutta vain hieman leffan pisteitä.

"John Carpenterin Halloween oli aina ongelma jatko-osien kannalta. Alkuperäinen on kaiken kaikkiaan liian hyvä. Nyt se on vihdoin saanut arvollisensa perillisen." Kuuluu seitsemännen Halloween-elokuvan mainoslause. Steve Miner, joka oli aiemmin ohjannut mm. elokuvat; Friday the 13th Part 2 ja -3, saatteli legendaarisen sarjamurhaajan Michael Myersin viidennelle lahtausreissulleen, tällä kertaa Kaliforniaan. H20 on ainut Halloween-sarjan elokuva, joka ei sijoitu Illinoisin osavaltiossa sijaitsevaan Haddonfield-nimiseen pikkukaupunkiin.

On kulunut tasan 20 vuotta siitä kun Michael Myers palasi ensimmäisen kerran terrorisoimaan Haddonfieldin pikkukaupunkia synkkänä Halloween-yönä. Nyt kuolemansa lavastanut Laurie Strode toimii rehtorina arvostetyssa yhteiskoulussa Summer Glen -nimisessä pikkukaupungissa Kaliforniassa. Laurie käyttää nykyisin nimeä Keri Tate, koska aikoo unohtaa karmean menneisyytensä ja veljensä iäksi. Kukaan muu kuin Laurien oma poika, John, ei tiedä Laurien suuresta salaisuudesta. 20 vuotta siskoaan etsinyt ja siinä sivussa kymmeniä ihmisiä tappanut Michaael Myers on vihdoin löytänyt pikkusiskonsa, ja aikoo antaa tälle ikimuistoisen Halloweenin vielä viimeisen kerran.

Halloween-elokuvasarjan taso on laskenut reippaasti vuonna 1981 ilmestyneen Halloween II -elokuvan jälkeen mutta nyt se on vihdoin saanut jälleen toivoa, H20 pystyy luomaan jännitystä ja tiivistunnelmaista kauhua ainoana Halloween-jatko-osana sitten Halloween II:den. Elokuva muistuttaa alkuperäistä siten, että se pystyy paikka paikoin luomaan jännitystä ja tunnelmaa, jota ilman Halloween ei yksinkertaisesti voisi olla mikään muu kuin Halloween.

Aiemmin Friday the 13th -elokuvia ohjannut Steve Miner pystyy luomaan jatko-osan, joka on sekä uskollinen alkuperäiselle, että tuo jotain uutta. Elokuva tarjoilee uutta Halloween-sarjaan siten, ettei Laurie ole enää pelkkä avuton ja pakoon juokseva teinityttö vaan tällä kertaa hän on aikuinen ja itsenäinen nainen, joka luo veljelleen kovan vastuksen.

Halloween-elokuvasarja on viimein saanut arvoisensa lopetuksen ja Michael loppunsa, vai onkohan aivan näinkään. Sillä vaikka omasta (ja varmaan useiden muidenkin sarjan fanien, jotka eivät toivo mitään Friday the 13th -juonenkäänteitä) mielestä seitsemäs Halloween olisi saanut jäädä alkuperäisen sarjan viimeiseksi osaksi, päättivät Hollywoodin studiopomot tekaista vielä yhden jatko-osan, joka sitten aikanaan tulisi varmasti floppaamaan.

Halloween: H20 on alkuperäisen elokuvasarjan kolmanneksi paras osa, sillä se on tavallaan paluuta vanhojen Myers-"seikkailujen" aikaan, jolloin kahden ensimmäisen elokuvan päähenkilö Laurie Strode, jota luonnollisestikin näyttelee edelleen Jamie Lee Curtis, oli vielä mukana. Elokuvan hyvyys ei kuitenkaan yksin johdu Curtisista vaan on sarjan seitsemäs osa muutenkin hyvä kauhuelokuva. Sillä on mielenkiintoinen juoni, joka sitoo sen hienosti ensimmäiseen osaan ja toteutus on, mitä mainiointa. Murhat ovat aidonnäköisiä ja elokuva on leikattu harkiten.

Kului kolme vuotta kunnes John Carpenterin klassikoksi muodostunut kauhuelokuva, Halloween sai jatko-osan. Itse Carpenter jatkoi elokuvan käsikirjoittajana yhdessä edellisenkin osan käsikirjoittaneen Debra Hill:in kanssa, mutta elokuvan ohjasikin Carpenterin sijasta melko tuntematon nimi, Rick Rosenthal.

Halloween 2 jatkaa täsmälleen siitä samasta Halloween-yöstä, johon edellisessä osassa päästiin. Kaksi ensimmäistä Halloween-elokuvaa on siis tavallaan kuin yksi kolmituntinen kauhupätkä, joka olisi jaettu kahteen osaan, vähän niin kuin Kill Bill -elokuvat. Vuoden 1978 Halloween on siis vasta puolessa välissä kun Michael Myers on lahdannut jo noin viisi ihmistä ja luvassa on lisää. Michaelin takaa-ajamaksi joutunut Laurie Strode (Jamie Lee Curtis) on viety sairaalaan veitsen iskun johdosta. Michael ei kuitenkaan ole luovuttanut pikkusiskonsa jahtaamista, vaan suuntaa nyt Haddonfieldin Memorial Hospitaliin, josta aamun tullen löytyy iso kasa ruumiita.

Elokuvan ohjaaja Rock Rosenthal onnistuu Carpenterin tavoin käyttämään musiikkia tunnelman luontiin. Carpenterin säveltämä "Halloween" -theme soi elokuvan aikana melkein puhki asti, eikä muiltakaan myöhemmin kuuluisaksi juuri tämän elokuvan ansiosta kohonneita klassikoilta vältytä.

Halloweenin jatko-osan heikkoudet ovat käsikirjoituksen sijasta elokuvan teknisessä toteutuksessa, elokuvan kameratyöskentely on suurimmilta osin mainiota mutta paikka paikoin kamera heiluu sen verran, ettei tapahtumista oikein ota kunnolla selkoa. Elokuvan leikkauksessa puolestaan on suuri ongelma; leffa on leikattu turhan nopeasti, sillä "hyökkäysten" aikana kuvakulmat vaihtuvat salamavauhtiin, eikä aina ota oikein selmoa, että mitä kohtauksessa oikein tapahtuukaan.

Halloween 2 - Tappajan paluu on alkuperäisen elokuvasarjan uskollisin jatko-osa, sillä se toistaa lähes jokaisen elementin, mitä Carpenterin alkuperäisteoksessakin nähtiin. Elokuva ei tuo ollenkaan mitään uutta, mutta eipä siihen olekaan minkäänlaista tarkoitusta, koska elokuvat ovat lähinnä yksi ja sama elokuva.

1990-luvun alussa tehtiin useita ghetto- ja gangsta-elokuvia, joista John Singletonin (Four Brothers) ohjaama Boyz n the Hood on varmasti kaikkein kuulusin. Elokuva nauttii klassikkoasemastaan, jonka se on todellakin ansainnut. Elokuva on realistisen oloinen ja ajatuksiaherättävä teos, jota on pakko suositella kaikille niille, jotka ovat haluavat katsella hyviä rikosdraamoja.

Elokuvan juonta on vaikea slittää, sillä se ei pidä sisällään oikeastaan minkäänlaista selkärankana toimivaa dialogia. Elokuva on sekoitus sattumia ja arkipäiväistä elämää South Centrallin kulmilla asuvista kaveruksista.

Elokuva alkaa vuodesta 1984, jolloin kymmenvuotias Trey lähetetään asumaan isänsä luokse, South Centraliin. Uudessa asuinpaikassaan Trey hengailee kaiket päivät kavereidensa kanssa ja pelailee amerikkalaista jalkapalloa.Noin seitsemän vuotta myöhemmin aikuistunut Trey hengailee vielläkin vanhojen kavereidensa kanssa ja yrittää väkisin päästä poikuudestaan.
Elokuvaa voi helposti luulla tuboaahdetuksi räiskintä leffaksi, mutta elokuvassa päästään räiskinnän makuun vasta lopussa, jolloin alkaa kosto-operaatio.

Boyz n the Hood saa voimansa, monien hyvien elokuvien tapaan, hyvästä käsikirjoituksesta, ohjauksesta ja hyvistä roolisuorituksista. Leffan pääosissa nähdään Laurence Fishburne, Guba Gooding Jr. sekä Ice Cube, joista jokainen vetää roolinsa vähintäänkin hyvin. Viimeisenä mainuttu tuo ainakin itselleni vahvasti mieleen Grand Theft Auto: San Andreas -pelissä esiintyvän Ryderin.

Leffa on ohjaajansa, John Singletonin depyyttiohjaus, ja omasta mielestäni miehen toiseksi paras ohjaus, sitten Neljä Veljeä -elokuvan. Singleton toimi ohjaajan -pestin lisäksi myön elokuvan käsikirjoittajana. Singleton raapi kasaan hyvin toimivan kässärin, joka on mielenkiintoinen sekä realistinen. Ohjaus toimii käsikirjoituksen lailla myös todella hyvin.

Itseäni ainakin suuresti kiinnostavat tällaiset gangsta-leffat, ja voin helposti todeta, että tämä kuuluu niiden parhaimistoon. Mielenkiintoisuus tai viihdyttävyys eivät eivät laske elokuvan aikana ollenkaan, tämä on yksi varman menestyrelokuvan aines.

Vuonna 2003 suoraan videolevitykseenvalmistui elokuva, jonka esikuvina olivat Tobe Hooperin klassikko Texas Chain Saw Massacre sekä Wes Cravenin Hills Have Eyes, leffa sai nimekseen Ihmisjahti. Neljä vuotta myöhemmin sille valmistui jatko-osa Dead End, kuten arvata saattaa sekin suoraan DVD-levitykseen. Vuonna 2009 sarja täydentyi trilogiaksi elokuvalla Left for Dead. Viimeisenä mainittu on nyt kyseenaiheena.

Kakkos osassa tutustuttiin alkuperäisessä esitellyn veljeskolmikon toiseen isokokoiseen veljekseen, joka perheineen lahtasi selviytymisohjelmaa kuvaaviea teinejä. Nyt keskitytään pienikokoisimpaan veljeen.

Eräästä Länsi-Virginian vankilasta aiotaan siirtää pahamaineinen vanki toiseen vankilaan, mutta vartijat kuitenkin pelkäävät pakoa, joten siirto aikaistetaan ja reitiksi valitaan syrjäinen vuoristotie. Mikana vankikuljetuksessa on "oman kylän poika", Nate, joka joutuukin hirveän kannibaalimutantin jahtaamaksi omilla kotikonnuillaan. Karanneet vanhit juoksentelevat metsässä painavat rahasäkit olillaan Naten johdattamana. Lopulta kannibaali teurastaakin vankeja yksi kerrallaan.

Wrong Turn 3: Left for Dead onnistuu ainakin yhdessä asiassa, se on täysin erilaisella koostumuksella liikenteessä kuin kaksi edellistä osaa. Elokuvan päähenkilöinä ei tällä kertaa ole kirkuvia teinejä, vaan karskeja (ja vähemmän karskeja) linnakundeja. Leffasarja onnistuu jokaisen osan kohdalla uudistumaan hiukan, eikä toista koko ajan täysin samaa kaavaa, kuten esim. monet Friday the 13th -leffat.

Toteutuksesta sen verran, että elokuvassa nähtävät kuolemat ja silpomiset ovat pääsääntöisesti toteutettu aika keskinkertaisesti, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Myöskään näyttelijät eivät vedä roolejaan ihan överiksi, vaan eipä heiltä mitään erinomaisia roolejakaan synny. Mm. joukkoa diktaattoroivan Chavez-nimisen vanhin machoilu ottaa ainakin itseäni todella päähän. Kaikki elokuvan säälipisteet menevät lahtaamisen keskellä vanhalle sheriffi raukalle ja tämän 14-vuotiaalle koiralle.

Mielestäni tämä Wrong Turn -leffasarja saisi jatkua, sillä kaikki kolme elokuvaa ovat suunnilleen samaa tasoa. Ne eivat ole täyttä kuraa, mutteivat myöskään mitään kovin hyviä elokuvia. Lauantai-illan viihteenä kuitenkin menee.

Vuonna 2003 valkokankaalle saapui Tom Cruisen tähdittämä seikkailudraama, joka kertoo amerikkalaisesta Intiaanisotien sankarista, Nathan Algrenista. Nathan palkataan valmentamaan uudistuvan Japanin armeijaa. Japanin kelvottomalla armeijalla on ongelmia perinteistä kiinni pitävien samuraiden kanssa. Kuitenkin armeijan ja samuraiden välillä käydyssä taistelussa Nathan surmaa erään samurain, ja tämän takia hänet vangitaan ja viedään vuorille samuraikylään.

Viimeinen samurai on historiallinen kertomus siitä, miten vangiksi joutunut amerikkalaiskapteeni siirtyy vihollisleiriin, samuraiden puolelle. Elokuva on varustettu todella hienoilla taistelukohtauksilla, nerokkaalla juonella, uskottavilla henkilöhahmoilla ja ennen kaikkea äärettömän hienoilla maisemakuvauksilla. Elokuvan ohjaaja Edward Zwick (Blood Dimond) onnistuu luomaan tunnelmallisen ja kiinnostavan elokuvan, joka ei jätä ketään kylmäksi.

Pääosassa nähtävä Tom Cruise tekee leffassa uransa selvästi hienoimman roolisuorituksen, eikä muidenkaan näyttelijöiden suorituksissa ole mitään valittamista. Kaikki elokuvassa nähtävät japanilais-näyttelijät suoriutuvat kunniakkaiden ja itsekuristen samurai-soturien osista. Elokuva sopii kaikkein parhaiten niille, jotka ovat kiinnostuneet jollain tavalla Japanin historiasta (samurait, ninjat, geishat yms.), kuten allekirjoittanutkin.

Kuitenkin on myönnettävä, että jotain tästä mahtavasta spektaakkelista jäi uupumaan. Vaikka elokuva tarjoili kaiken mahdollisen hienoimmassa mahdollisessa muodossa, ei se silti saa ihan kaikkia tähtiä. Mutta tästä miinuksesta huolimatta Viimeinen samurai on loistava ja mahtipontinen elokuva, joka jokaisen hyviä elokuvia arvostavan henkilön on pakko nähdä.

Metal – A Headbanger’s Journey on erittäin mielenkiintoinen dokumentti metallimusiikin eri alalajien synnyintarinasta, ja siitä, miksi metallimusiikki on ylipäätänsä niin suosittua joissakin maissa. Itsekin kyseisen musiikkityylin fanina olen tietenkin kiinnostunut dokumentin käsittelemästä aiheesta.

Ääneen pääsevät niin edesmennyt Heavy legenda Ronnie James Dio, Lemmy, Tony Iommi, Vince Neil, Dee Snider, Rob Zombie kuin Bruce Dickinsonkin.
Ehkäpä ainut miinus tulee siitä, että dokumentissa ei pahemmin perehdytty maahan, joka on tuonut mm. useita Thrash- ja Heavy Metal -bändejä maailman ”Headbangeriden” kuunneltavaksi (mm. Kreator, Sodom, Destruction ja Headhunter).

Dokumentissa päästään haastatteluiden lisäksi kurkkaamaan ”metallin suuren pienen miehen”, Ronnie James Dion Marylandin kotiin, joka on sisustettu, mitä erikoisimmin, miekoilla ja kaikella keskiaikaisella tavaralla. Mies kertoo myös, että mistä hänen lanseeraamansa pirunsarvimerkki on saanut alkunsa.

Dokkarissa Sam Dunn matkustaa myös Norjaan, Black Metallin luvattuun maahan ja haastattelee erilaisia Black Metallisteja. Sekä muita varhaisen Black Metallin nimiä tulee esiin kuten esim. Venom. Dokkarissa käväistään myös maailman suurimmalla metallifestareilla, saksalaisella Wacken Open Airilla.

Allekirjoittanut oli hyvin mielissään siitä, että dokkarissa ei nostettu kokoajan esille niitä kahta tunnettua, sekä samalla aikaa hyvin yliarvostettua bändiä, nimittäin Iron Maidenia ja Metallicaa.
Vaikka toki molempia bändejä kuuntelen ja arvostan, niin ovat ne silti liikaa esillä, kun puhutaan Heavy metallista.

Teksasin moottorisahamurhaaja: Pahan alku on esiosa vuoden -03 Texas Chainsaw Massacre uudelleenfilmatisoinnille. Alkuperäinen Texasin moottorisahamurhat oli aikanaan erittäin kova sana, mutta nykyään sitä ei pidetä enää samanlaisessa arvossa, vaikka elokuva on toki klassikko. Vuonna 2003 valmistunut remake menestyi hyvin sekä kriitikoiden, että yleisön mielestä.
Kolme vuotta remaken jälkeen tälle valmistui esiosa, joka kertoo Thomas Hewitt:in synnyintarinan ja sen, kuinka tästä tuli sairas murhaaja, joka käyttää nimeä Leatherface.

Eletään vuotta 1969 kun neljä nuorta on ajamassa maan halki, tarkoituksenaan viedä veljekset, Ericin ja Deanin vietnamiin. Kuitenkin matkaan tulee mutkia, kun moottoripyöräjengi alkaa ahdistelemaan nuoria, ja eräs jengiin kuuluva nainen aikoo ryöstää nuoret. Pienen onnettomuuden jälkeen Leatherfacen eno, joka käyttää nimeä Sheriffi Hoyt, saapuu paikalle. Hoyt pidättää kolme nuorista, tarkoituksenaan viedä nämä Hewitt:ien talolle syötäväksi. Mutta Hoyt ei tiedä, että nuoria oli vielä neljäskin, joka lensi onnettomuuden aikana ulos autosta. Tästä alkaa armoton hengissä selviytymis kamppailu. Kun perässä ovat sadistinen sheriffi ja moottorisahaa kanniskeleva, kaapinkokoinen hullu, ei ole mikään itsestään selvyys...

Elokuvan tapahtumat keskittyvät pääosin Hewitt:ien taloon, jossa Leatherface teurastaa porukkaa, mm. pari motoristia. Elokuva ei myöskään sisällä kun yhden kuuluisan moottorisaha takaa-ajon. Eikä Texas Chainsaw Masscre: The Beginnng sisällä oikeastaan yhtään jännittävää kohtausta, toisin kuin alkuperäinen ja remake, mutta se ei haittaa tipanvertaa. Leatherfacen synnyintarina on mielenkiintoista katsottavaa, ja elokuvan visuaalinen puoli on komeaa. Murhat ovat raakoja ja realistisen näköisiä. Elokuvaa on kuitenkin vaikea käsittää, ellei ole katsonut vuoden -03 remakea.

Teksasin moottorisahamurhaaja: Pahan alku on ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva, sillä se on hyvin brutaali kertomus, siitä miten ihmismaailmasta vieraantuneesta ja kiusatusta kaverista voi tulla sadistinen sekopää, joka ei tunne armoa.
Leatherface on syntynyt, eikä kukaan Texasin takamaille eksynyt ole enää turvassa...

Aivan loistava elokuva, todella aliarvostettu.

Vuonna 2001 amerikkalainen, pää osin musiikkivideoita aiemmin ohjannut, Antoine Fuqua saatteli valkokankaalle rikoselokuvan hyvästä- ja pahasta poliisista. Training Day -nimen saaneesta elokuvasta muodostui samantien arvostettu ja menestynyt elokuva. Se sai jopa Oscar-palkinnon vuoden 2002 oscar-palkintogaalassa, sekä useita muita palkintoja.

Elokuva kertoo juuri poliisikoulusta valmistuneesta Jakesta (Ethan Hawke), joka pyrkii huumeyksikköön. Jake saa opastajakseen korruptoituneen konkarin nimeltä Alonzo Harris (Denzel Washington). Jake ja Alonzo kokevat monia tapahtumia mm. pelastavat erään pahamaineisen jengiläisen serkun raiskaukselta. Kuitenkin voin sanoa, että elokuvassa tapahtuu liian monta asiaa yhden päivän aikana.

Fuqua ohjaa elokuvan rankalla kädellä saaden sen todella realistisen tuntoiseksi. Jengien ja huumediilereiden elämää kaduilla seurataan tarkasti, kun Alonzo oppipoikineen kulkee ympäri Enkelten kaupungin katuja. Elokuvan käsikirjoitus on vallan mainio, vaikka toki se sisältää monia kliseitä, eikä pahan- ja hyvän poliisin tarina ole kovin omaperäinen tai uusi.

Alonzon roolissa nähtävä Denzel Washington sai roolistaan parhaan miespääosan -oscarpalkinnon. Mielestäni Oscar on ansaittu, sillä Washingtonin voi nähdä panostaneen uskottavaan asenteeseen, sekä tässä tapauksessa oikeaoppiseen puhumiseen. Mieheen voi kerta kaikkiaan samaistua. Muista roolisuorituksista sen verran, että nuori Ethan Hawke suoriutuu roolistaan keltanokka-Jakena vallan mainiosti. Muut, sivuosissa nähtävät näyttelijät tekevät todentuntuista ja ammattitaitoista työtä.

Elokuvan hienous piilee juuri näissä äsken mainitsemissani asioissa, hienossa ohjauksessa, mielenkiintoisessa ja epäyliampuvassa käsikirjoituksessa, sekä loistavissa roolisuorituksissa.

Vuonna 2007 ilmestynyt Death Sentence tuo vaihtelua niin kuivahtaneeseen kosto-genreen. Elokuvan päähenkilö ei ole mikään entinen erikoisjoukkojen sotilas, kuten suurimmassa osassa kostoleffoissa on tapana. Vaan tämä onkin vain keskiluokkainen perheenisä, joka on töissä toimistolla. Kuitenkin pojan ja vaimon murhat tuovat miehestä uuden puolen esiin ja armoton lahtaus voi alkaa.

Leffa on kaikilla osa-alueilla onnistunut trilleri, jonka voi katsoa useampaankin kertaan. Pakko suositella kakille.

Vuonna 2005 zombie-elokuvien isä, George A. Romero ohjasi jatko-osan elokuvilleen Elävienkuolleiden yö, Dawn of the Dead ja Day of the Dead. Jatko-osa sai nimekseen Land of the Dead, kyseinen elokuva on allekirjoittaneen mielestä yliarvostettu, puuduttava ja aivoton. Toki leffa menisi ihan kelpo viihteenä tylsänä lauantai-iltana.

Elokuva ei vastannut ollenkaan odotuksiani, sillä odotin sen olevan suunnilleen samanlainen kuin jatko-osansa, eli Diary of the Dead. Kuitenkin kävi ilmi, etteihän tämä ole yhtään samanlainen. Diary of the Dead hakkaa tämän edeltäjänsä 6-0.

Eletään maailmaa, jossa ihmiset ovat linnoittautuneet suurkaupungeissa sijaitseviin linnoituksiin ja zombiet vaeltelevat muurien ulkopuolella. Elokuvan päähenkilö Rilay (Simon Baker), joka ystäviensä avustuksella hakee elintarvikkeita ulkomaailmasta suurkaupunkien asukkaille. Ihmiset ovat asuneet samanmallin mukaan jo kauan, eivätkä ole tietoisia siitä, että zombiet ovat alkaneet kehittyä älyllisesti ja jopa oppineet käyttämään aseita, ainakin jotenkin. Kuitenkin zombiet pääsevät murtautumaan erääseen asutuskeskuskeen ja helvetti pääsee irti.

Elokuvasta tulee lähinnä mieleen Robert Rodriguezin ohjaama Grindhouse-leffa nimeltä Planet Terror. Gorea ja splatteria leffassa kyllä riittää, mutta jännitys ja viihdyttävyys puuttuvat kokonaan.

Zombiet on maskeerattu ihan hyvin muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, mutta kuitenkin monet elokuvan "syönrikohdat", joissa zombiet vetävät suolia sun muuta vatsoista, ovat toteutettu aika kehnosti. Kuitenkin Romero on säilyttänyt zombieiden kävelytavan, tämä on pelkästään hyvä asia.

Kuitenkaan en menisi elokuvaa haukkumaan, sillä siihen on panostettu, vaikka lopputulos ei itseäni varsinaisesti miellyttänyt. Elokuvaa on kehuttu ja se on rankattu myös aika korkealle, joten joidenkin ihmisten täytyy tästä pitää.

80-luvulla alettiin tuottamaan valkokankaalle ex.sotilas -leffoja, Rambon innoittamana. Yksi kuuluisimmista oli arskan tähdittämä elokuva entisestä erikoisjoukkojen kenraalista, jonka tytär kidnapataan ja ex-kenraali lähtee lahtausmatkalle pelastamaan tytärtään.

Commandoa ei todellakaan kannata ottaa missään nimessä liian vakavasti, sillä siinä on todella paljon huumoria ja epäuskottavuuksia.

Kuitenkaan ihan pelleleffa ei ole kyseessä. Elokuva onnistuu viihdyttämään todella onnistuneesti ja toimintakohtaukset ovat hienosti toteutettuha (lukuunottamatta muutamaa).

Arska laukoo kuuluisampia one-lainereitaan ja onnistuu tekemään hyvän roolin, joka on ehdottomasti yksi tämän legendaarisimmista ja muistettavimmista rooleista koskaan. Muutkin näyttelijät onnistuvat kehuttavasti työssään, rikä kukaan näyttele huonosti.

Commandoa on aivan pakko suositella kaikille niille, jotka haluavat vain katsoa aivot narikkaan -leffoja ja ehdottomasti myös Arska-faneille.

Kyseessä on siis loistava kasari toiminta pätkä, joka ei jätä ketään kunnon toiminnasta pitävää kylmäksi.

Vuonna 2009 valkokankaalle saatettiin tarina legendaarisesta Hachiko-nimisestä koirasta, Lasse Hallströmin, joka on ohjannut myös menestyselokuva Gilbert Grapen, johdolla. Hachi-nimistä koiraa voidaan pitää uskollisuuden ja lojaaliuden perikuvana, sillä tänä kyseinen koira odotti isäntäänsä samalla paikalla noin yhdeksän vuoden ajan.

Elokuva alkaa yöstä jolloin professori Parker Wilson läysi maassa harhailevan akita-rotuisen koiranpennun. Aluksi professori aikoi etsiä pennulle kodin mutta lopulta Hachi-nimen saanut koiranpentu muutti professorin ja tämän vaimon asuntoon. Vuodet vierivät ja Hachista kasvaa aikuinen koira, joka on aina iltaisin odottamassa professoria salla paikalla. Kuitenkin yhtenä iltana käykin niin, ettei professori palaakaan junalla kotiin, siitä huolimatta Hachi ei luovuta vaan jatkaa odottamista elämänsä loppuun asti.

Hachiko: A Dog's Story on mielettömän kaunis ja koskettava elokuva, joka on varustettu sanomalla ja ikuisella ystävyydellä. Ehdottomasti koskettavinta tässä elokuvassa on se, että koira odottaa koko loppuelämänsä ajan isäntäänsä kotiin, samalla paikalla istuen. professorin ja Hachin side on yksinkertaisesti niin vahva, ettei Hachi voi uskoa isäntänsä poismenoa.

Elokuvan musiikista vielä sen verran, että elokuva on varustettu toinen toistaan hienoimmilla sävellyksillä, jotka luovat tunnelmaa koko vaivaisen puolentoistatunnin mitan ajan. Elokuvan tapahtumat ja musiikki yhdessä nostavat loppupuolella sellaisen tunnekuohun pintaan, ettei sen aikana voi välttyä itkulta.

Hachikon legensda on saanut alkunsa 1920-luvulla jolloin koiranpentu ja Tokion yliopiston professori sitoivat koko eliniän kestävän siteen. Kuitenkin professori kuoli jo vuonna 1925, ja seuraavat yhdeksän vuotta Hachi vain istui Shibuyan rautatieasemalla.

Elokuvasta puuttuu ainostaan kaksi elementtiä, pidempi kesto ja onnellinen loppu, kumpaakaan ei oikeastaan edes tarvitse, koska surullinen loppu ja kesto tuovat elokuvaan ennennäkemättömän hienoa tunnelmaa. Tämän takia elokuva hipoo täydellisyyttä.

Ihan hieno draama koknaisuus, mutta jotain jäi uupumaan. Elokuva ei oikein ole taspaksu teos. Kuitenkin ihan katsottava elokuva kaikin puolin.

Viimeinen uhri on todella mielenkiintoinen trilleri, joka onnistuu pitämään otteessaan koko kestonsa ajan. Jopa lopun juonenkäänteet tulivat itselleni yllätyksenä, vaikka samantapaisia käänteitä onkin tullut kymmenissä muissa elokuvissa vastaan.

Elokuvan näyttelytyö on myös ensiluokkaista, kukaan ei ali- tai ylinäyttele, tämä on tietenkin loistava asia. Pääosan esittävä Uma Thurman (Pulp Fiction, Kill Bill) hoitaa hommansa hienosti.

Trillerin takaumat ovat toteutettu mallikkaasti, sillä ne on jaoiteltu ja sijoiteltu juuri oikeisiin kohtiin, ja oikeaan malliin. Viimeinen uhri onnistuu todella monella osa-alueella, eikä siinä oikein ole kohtauksia, joissa olisi arvannut mitä seuraavaksi tapahtuu.

Pakko suositella kaikille jotka pitävät hyvistä trillereistä (mm. Kuudes aisti, Hide and Seek). Ehdottomasti useamman katselukerran arvoinen.

Vuonna 2007 valmistuneelle Espanialaiselle kulttielokuvaksi kohonneelle yllätyshitille, Recille päätettiin tehdä jatko-osa. Jatko-osa ei kuitenkaan pääse lähellekään ensimmäisen elokuvan oikeasti pelottavaa ja ahdistavaa tunnelmaa.

Vain 15 minuuttia ensimmäisen osan tapahtumien jälkeen sisälle rakennukseen lähetetään kameroilla varustettu erikoisjoukko. Erikoisjoukkojen mukaan tulee terveysviranomainen, joka paljastuukin joksikin ihan muuksi. Ja samalla elokuvan perusideasta paljastuu ihan uusia ulottuvuuksia.

Vaikka [Rec] 2 onkin hyvin mielenkiintoinen lisä alkuperäiselle, niin silti se jää pahasti jälkeen. Elokuva ei onnistu pelottamaan tai edes pahemmin säikyttämäänkään, toisin kuin edeltäjänsä. Pelottavuuden puuttuessa onkin leffassa turvauduttu jo ensimmäisessä osassa tutksi tulleessa säikyttekyssä.

Elokuvan zombiet ovatkin jo ensimmäisestä tuttuja, mutta niistä puuttuu se yllätyksellisyys. Joka tapauksessa [Rec] 2 mielenkiintoista jatkoa aiemmalle elokuvalle. Leffan juonikin jätetään sen verran auko, että ei olisi mikään ihme jos vielä kolmaskin osa leffasarjaan tulisi.

Todella hieno elokuva Muumilaakson tarinoita -sarjan jatkeeksi. Vaikka Muumipeikko ja pyrstötähti on loistava anime/animaatioelokuva, jää se silti TV-sarjan varjoon. Ehkäpä ärsyttävin piirre tässä on se, että osa ääninäyttelijöistä eivät ole samoja kuin TV-sarjassa (mm. Nipsu)

Muumilaakson tarinoita oli lempi animaatiosarjani pienenä ja on sitä edelleen, samoin on käynyt tämän muumi-leffan kohdalla, toki tämä jää selvästi sarjan varjoon.

Omasta mielestäni näitä muumileffoja olisi silloin 90-luvun alussa saanut tulla useampikin, kuin vain tämä yksi. Mm. Muumit ja suuri tuhotulva olisi saanut myös ilmestyä elokuvana.

Pakko tätä on kuitenkin suositella kaikille niille jotka eivät ole edes koskaan edes muumeja nähneet...

Ihan kohtuu hyvä mielenkiintoinen kauhuelokuva. Aluksi luulin, että tämä olisi samanlainen kuin The Hunting in Connecticut. Mutta lopun tapahtumat osoittivat, että elokuva on aika kaukana kyseisestä leffasta.

Kuitenkin voin suositella The Messengers'iä kauhuelokuvafaneille ja muille, jotka vain haluavat nähdä hieman keskivertoa parempia leffoja.

Todella yliarvostettu elokuva... Ei voi muutakaan sanoa.

Ei ollut varmaankaan kelleen yllätys, että remake-versioiden pahimman buumin alla uudelleenfilmatisoinnin saisi myös Wes Carvenin (Painajainen Elm Streetillä, Yön silmät) esikoisteos vuodelta 1972, The Last House on the Left eli Viimeinen talo vasemmalla. Voi olla jokseenkin harvinaista, että alkuperäisen elokuvan ohjaaja toimii uuden version tuottajana, näin Craven kuitenkin päätti toimia, tuottaa remake klassikostaan.

Juoni on samalla aika simppeli, että myös hieman omintakeinen sekä kekseliäs, tai ainakin oli tuolloin lähes 40 vuotta sitten. Nuori ja lahjakas uimari; Mari Collingwood (Sara Paxton) lähtee kaupungin hälinästä perheineen maaseudulle, jossa tämä ottaa suunnan perheen asettauduttua kohti läheistä pikkukaupunkia, jossa tämä tapaa erään vanhan ystävänsä. Yhdessä tytöt törmäävät erääseen hurmaavaan nuoreen sälliin, joka paljastaa, että tällä on motellissa reippaasti marihuanaa. Iloa ei kuitenkaan kestä kovinkaan kau'aa, sillä pojan vankilakarkuri-isä "kavereineen" saapuu paikalle ja pakottaa tytöt mukaansa metsään. Isä raiskaa Marin ja yrittää saada poikansa seuraamaan perässä. Mari pääsee kuitenkin pakoon ja lähtee uimaan järvelle, tytön raiskannut mies ampuu Maria ja uskoo tämän kuolleen. Raiskaukesta vastuussa oleva neljän hengen joukkio saapuu syrjäiselle talolle keskelle ei mitään, talo osoittautuu Collinhwoodin perheen taloksi. Tyttären "saavuttua kotiin" alkaa hyvin realistisen oloinen ja jännittävä kamppailu elämästä ja kuolemasta, raivon vallassa olevat vanhemmat ovat äärirajoilla taistelussa vankikarkuria ja tämän jengiä vastaan.

Elokuva onnistuu välttämään kaikki mahdolliset kliseet ja Saw-maiset ylilyönnit. Elokuvassa nähtävä väkivalta on todella realistisen oloista, eikä mitään verenroiskintaa seinältä seinälle. Myös se, että elokuvassa nähdään raiskaus, tuo tälle uskottavuutta, kyseessä ei siis ole mikään teinislasheri, jossa 190-senttinen naamaripää lahtaa teinejä, ja hyvä näin, mukava katsella joskus jotain uskottavaa muttei turhan ahdistavaa.

Itse en ole juurikaan tuohon Cravenin alkuperäiseen elokuvaan perehtynyt, joten en voi tietää siitä oikeastaan mitään. Mutta tiedän sen, että mikäli tuo alkuperäinen on remake-versiota parempi, täytyy sen olla loistava.

Vuonna 1928, syntyi New Yorkissa yksi aikamme merkittävimmistä elokuvaohjaajista, Nimittäin nerokas Stanley Kubrick. Kubrick aloitti uransa elokuvaohjaajana jo viisikymmentäluvulla, mutta kuitenkin pitkästä urastaan huolimatta, hän ei saanut valmiiksi kuin kourallisen elokuvia. Kuuluisampina näistä ovat 2001: Space Odyssey, A Clockwork Orange ja The Shining. Vuonna 1987 valmistui Kubrickin toiseksi viimeinen ohjaustyö, Full Metal Jacket

Full Metal Jacket on jaettu kahteen osioon, ensimmäiset 45 minuuttia seurataan Merijalkaväen koulutusleiriä, joka ei todellakaan ole mitään lastenleikkiä. Koulutusleiri on paikoin niin kova, että elokuvan alkupuoliskon ”päähenkilöltä” menee vintti täysin pimeäksi, ja siitä tulee rumaa jälkeä.
R. Lee Ermyn huikea roolisuoritus teräskeuhkoisena ja törkeyksiä latelevana kersantti Hartman on todella mielenjäävä. Allekirjoittaneen mielestä tämä elokuvan ensimmäinen osio, joka keskittyy lähinnä läskin simputtamiseen, on ehdottomasti näistä kahdesta osiosta se parempi.

Toisessa osiossa tapahtumapaikaksi vakiintuukin Vietnam, jossa on täysi sota menossa. Elokuvan sota osio on hieman tylsempää ja epämielenkiintoisempaa katseltavaa, kuin 45:n minuutin yhtäjaksoinen huutaminen. Tyylikäs loppu Mikki Hiiri –laulujen kera on todella juuri oikea lopetus, yhdelle historian parhaista sotaelokuvista.

Elokuva on toteutukselta puolelta esimerkillistä katseltavaa, mm. kaikki ampumiset on toteutettu todella hienosti, sekä kuvakulmat ovat erinomaisia. Kubrick on onnistunut saamaan tunnelmaa ja realistisen näköistä sotakuvausta aikaiseksi.

Vietnamin sotaa käsitteleviä elokuvia on valmistunut hyvin vähän verraten vaikka Toista maailmansotaa käsitteleviin. Vietnamin sodasta on tehty vain kourallinen elokuvia, mm. erään toisen mestarillisen ja nerokkaan ohjaajan, Francis Ford Coppolan Ilmestyskirja. Nyt, sekä Oliver Stonen Platoon – nuoret sotilaat.
Full Metal Jacket ei missään nimessä ole täydellinen elokuva, eikä oikeastaan lähelläkään sitä. Kuitenkin kaikista puutteistaan huolimatta Full Metal Jacket on pakko katsoa kaikkien niiden, jotka ovat hurahtaneet sotaelokuviin, tai vain niiden, jotka vain haluavat katsella Vietnamin sotaa käsitteleviä elokuvaa, kuten allekirjoittanutkin.

Aivan katseltava kauhu/sci-fi -pätkä.
Erikoistehosteet olivat aikaansa nähden varmasti hyviä, eikä leffassa muutenkaan ole mitään haukuttavaa...

Aika kehno tekele.
Knasi herätti pientä mielenkiintoa mutta sisältö osoittautuikin täydeksi scheisseksi. Prey on lähinnä epäonnistunut yritys siirtää Cujo Afrikan savanneille. Jos kiinnostaa katsoa tämä niin älkää missään nimessä ainakaan DVD:tä tai BlueRayta ostako!!!

Ihan katsottava B-luokan toimintaelokuva...
"Dolppa" vetää roolinsa ihan kohtuu suorituksella ja toimintakohtaukset ovat ihan hyviä. Miinusta tulee erittäin pitkästä taistelukohtauksesta elokuvan lopussa, jossa "Dolppa" mukiloi jalka paketissa kahtä äijää

Itse asiassa positiivinen yllätys. Odotukset eivät olleet kovin korkealla, eivätkä kyllä kovin matalallakaan, sillä leffa täältä leffatykistäkin on saanut pääosin vain kahdenlaista palautetta. Tyyliin: Todella ahdistava ja oikeasti pelottava elokuva, joka onnistuu luomaan ennenäkemättömän karmivaa tunnelmaa jne... ja sitten että: Ihan paska leffa, joka ei onnistunut vakuuttamaan millään osa-alueella.

Kuitenkin itse voin sanoa, että eihän tämä nyt niin huono ollut, mutta ei todellakaan myöskään viiden tähden arvoinen, sillä ajanhammaskin on tietenkin tätä vähän puraissut, eikä niin vähääkään...
Elokuva oli myös harvinaislaatuisen VÄKIVALLATON, minkä toki selittää se, että leffa on valmistunut vuonna 1974, jolloin kauhuelokuvakulttuuri on ollut ihan erilainen kuin nykyään.

Texas Chain Saw Massacre oli Suomessakin esityskiellossa sellaiset 25 vuotta brutaaliutensa takia, mutta itse en oikein ymmärtänyt, että mistä tämäkin johtuu, sillä leffassa oli aika vähän tappoja sun muuta.

Toki TCM:ää on kunnioitettava, koska kyllähän sen ymmärtää, miten shokeeraava tämä saattoi silloin seitsemänkymmentäluvulla olla.
Leatherfacen ulkonäkökään ei niin hirveän siisti ollut.

Ehkäpä pahin moka, minkä katsellessa tein oli se, että vertasin sitä melkein kokoajan vuoden -03 re-makeen, joka kaikessa komeudessaan, varsinkin visuaalisessa peittoaa kyllä tämän alkuperäisen, mutta eihän tämä originaalikaan niin huono ollut.

Mutta kaikkihan me tiedämme, että eivät väkivaltaiset ja vertaroiskitut elokuvat saa ihmistä pelkäämään sen enempää, kuin komediatkaan, vaain ihminen pelkää sitä mitä ei näe. Sen vuoksi psykologiset kauhuelokuvat ovat niitä kaikista pelottavimpia, eivätkä mitkään teini-slasherit...

Texasin moottorisahamurhia ei kuitenkaan voi syyttää siitä, että se käyttäisi loppuun kulutettua ideaa, koska sehän on yksi aikamme ensimmäisistä slasherreista. Ja yksi ensimmäisistä moderneista kauhuelokuvista. Leffan perusideakin on paljon mielenkiintoisempi kuin esimkiksi Friday the 13th -leffojen, jotka loistavat surkeudellaan kuuluisimpien slasher-elokuvien kärkijoukossa.

Kuitenkin on pakko suositella ennemmin vuoden -03 remakea, sillä se onnistuu kuitenkin luomaan paremmin tunnelmaa, vaikka toki tämä Tobe Hooperin kalssikko pitää katsastaa ihan yleissivistyksenkin kannalta...

No, mitä tähän nyt sitten keksiksi kirjoittaa... HMM...
Joka tapauksessa The Blair Witch Project on ihan kelpo kauhuleffa.
Hieman sekava ja jotkin asiat on tehty vaikeasti käsitettäviksi ja elokuvan loppu oli todella hämärä...

George A. Romeron klassinen zombie-trilogia sai jatkoa vuonna 2005, uuden Land of the Dead -elokuvan voimin. Kaksi vuotta myöhemmin hän ohjasi jarko-osan Land of the Deadille, näin sai alkunsa Diary of the Dead.

Netissä leviää uutislähetys, jossa näkyy kun kuolleet heräävät henkiin. Pian eläviäkuolleita on joka puolella. Eräs opiskelijatymä on kuvaamassa muumioelokuvaa loppukoetta varten, kun eräs ryhmän jäsenistä kuulee radiosta uutisia, joiden mukaan on menossa suuri epidemia tai huijaus, jossa olisi useita tahoja mukana. Opiskelijat pakkaavat kameransa ja suuntaavat asuntoautolla kohti asuntolaa, asuntolassa he huomaavat, että se on täysin tyhjä. Joten ainut määränpää näille nuorille on kotiin meno. Matkaan tulee kuitenkin reippaasti mutkia, ja ystävistä joudutaan luopumaan ja zombeja tapetaan.

Diary of the Dead on viihdyttävä kauhuelokuva, joka on samalla mielenkiintoinen ja jännittäväkin. Kuitenkin elokuva nojaa kaikkien muiden zombie-elokuvien tavoin säikyttelyyn.

Elokuvan toteutus on moitteetonta, zombieiden ulkonäkö ja liikkeet ovat äärinmäisen uskottavia, eikä mitään ole unohdettu.

Elokuvan kuvaustyylistä viellä sen verran että: leffahan on kuvattu kahdella käsikameralla, samalla tyylillä kuten menestyselokuvat [Rec] ja The Blair Witch Project jatko-osineen. Vaikka leffa on kuvattu näin, ei se silti onnistu luomaan samanlaista erittäin realistista tunnelmaa, toisin kuten [Rec], joka on mainio kauhuelokuva.

Diary of the Dead on yksi parhaista Romeron zombie-elokuvista. Se voittaa mm. Land of the Deadin mennen tullen ja onnistuu kapuamaan samalle tasolle kuin Romeron esikoisteos, Elävienkuolleiden yö.

Elokuvassa nähtävät roolisuoritukset ovat hyviä, kukaan ei yli- tai alinäyttele, ja muutenkin kaikki on kuosissa.

Täytyy sanoa että [Rec] on oikea mestariteos kauhun saralla.
Käsikameralla kuvattu espanjalainen pienen budjetin kauhuelokuva osoittautui samantien kulttileffaksi ja moderniksi kauhuklassikoksi.
Allekirjoittaneen mielestä tämä nerokkaasti toteutettu elokuva ansaitsee kaiken kunnioituksen, mitä sille on annettu, ja vielä enemmän.

Odotukset olivat korkealla alkaessani elokuvaa katsomaan, ja se osoittautui jopa paremmaksi kun olin odottanut.
[Rec] on ehdottomasti paras näkemäni kauhuelokuva, joka on filmattu 2000-luvulla.

Näyttelytyökin on todella sujuvaa ja visuaaliselta puolelta elokuva on todella komeaa katseltavaa ja, mikä tärkeintä [Rec] on juuri sellainen elokuva, joka onnistuu tekemään ahdistuneen fiiliksen. Tästä on kiittämistä varmaankin osaksi myös se, että elokuva tuntuu niin äärimmäisen realistiselta.
Se on enemmänkin dokumentti Helvetistä kun mikään kauhuelokuva.

Jatko-osaa kohden on todella korkeat odotukset, en ole vielä päässyt sitä katsomaan, vaikka elokuva on tullut ensi-iltaan jo noin vuosi sitten...

Tätä elokuvaa on suositeltava kaikille niille, jotka haluavat nähdä mahdollisimman ahdistavan, oikeasti pelottavan ja realistisen kauhuelokuvan...

Odotan innolla kyseistä elokuvaa.
Kun Robert Rodriguez istuu tuottajan pallilla, voi varmaankin nähdä miehen kädenjäljen elokuvassa.

Sitä tyypillistä Friday the 13th paskaa...
En kyllä tajua, miten näitäkin roskaleffoja samalla idealla on jaksettu kierrättää jo kohta toistakymmentä kertaa.

Aivan h*lvetin yliarvostettu leffa.
En ymmärrä, mikä tässä elokuvassa ihmisiä viihdyttää niin suunnattomasti, sillä omasta mielestäni tämä on vain hieman keskivertoa parempi seikkailuleffa. Eikä edes Indiana Jones leffoista paras...

Painajainen Elm Streetillä 2: Freddyn kosto -elokuva on huonossa maineessa, siksi, että sitä pidetään yhtenä sarjan huonoimmista, osin sen juonen takia, joka ei juurikaan liity sarjan muihin osiin. Osittain tämä pitää paikkansa, juonen osilta ainakin, muttei omasta mielestäni muuten. Elm Street -jatko-osa on yksi sarjan parhaista elokuvista juuri sen vuoksi, ettei elokuvien juonta ole vielä tässä vaiheessa kulutettu liikaa.

On kulunut noin vuosi siitä kun Elm Streettiä terrorisoinut Freddy Krueger saatettiin takaisin Helvettiin Elm Streetillä asuneen Nancy Thopmsonin johdolla. Tuon kaamean ajanjakson lopuksi Nancy muutti yhdessä isänsä kanssa pois kaupungista. Nyt kuitenkin Thompsonien kalterein varustettu talo on saanut uuden omistajan, Welshin perheen, johon kuuluu myös teini-ikäinen poika Jesse, joka kärsii painajaisista. Eikä kestä aikaakaan kunnes unien valtias Freddy saapuu vierailemaan myös nuoren Jesse-pojan uniin teerorisoiden ja ottaen tämän valtaansa. Freddy on palannut Elms Streetin viimeisten lasten uniin ja on valmis viimeistelemään keskeneräisen "hommansa."

Ensimmäisen Painajainen Elm Streetillä -elokuvan ohjaaja/käsikirjoittaja Wes Craven (Last House on the Left, Hills Have Eyes) ei uskonut jatko-osien mahdollisuuksiin menestyä tai tehdä tarinasta parempaa ja tämän vuoksi päätti vetäytyä sivuun projektista. Tulevan Elm Street jatko-osan ohjaajaksi valittiin kuitenkin tuntematon nimi; Jack Holder, jonka hallittua ja ammattitaitoista ohjausta on hyvin mukava katsella.

Toinen tuntematon nimi; David Chaskin puolestaan valittiin elokuvan käsikirjoittajaksi. Chaskin näkemys Elm Streetistä ja Freddystä tukevat hienosti Cravenin visiota ja on hienosti eristetty muusta elokuvasarjasta omaksi tarinakseen. Chaskin käsikirjoitus ei siällä suuria määriä aukkoja kuten jatko-soen kässärit, tästä johtuen Freddyn kosto on mukavaa katseltavaa ja helppo sisäistää sekä hahmoihin on hyvin helppoa samaistua.

Elokuvan hahmoista puheen ollen, Freddy jatkaa samalla koomisella mutta tarpeeksi pelottavalla tyylillään teinien ahdistelua unimaailman ja todellisuuden rajapinnassa, joka on huomattavasti luultua ohuempi. Freddyä näyttelevän Robert Englundin roolisuoritus on yksi muistettavimmista ja kiitellyimmistä suorituksista kauhuelokuvien saralla. Mestari Ebglund sisäistää Freddyn sairaan mielen ja onnistuu omalla panostuksellaan luomaan tästä äärinmäisen koomisen, mielenkiintoisen ja miksei myös pelottavankin hahmon, jota ei voi muuta kuin rakastaa.

Painajainen Elm Streetillä 2: Freddyn kosto on humoristinen, jännittävä ja viihdyttävä elokuva, ja tämä onkin osittain juuri Freddyn ansiota.

Suunnilleen sitä samaa tasoa, kuin seitsemäskin osa.
Pakko myöntää, että pidän paljon enemmän niistä kolmesta ensimmäisestä osasta, jotka ovat huomattavasti vakavampia ja joihin on panostettu enemmän.

Mutta puutteistaan huolimatta Painajaisten lapsi pystyy viihdyttämään sen puolitoista tuntia, mutta ensimmäinen kerta taitaa jäädä myös viimeiseksi...

Todella kaukana ensimmäisen osan loistosta...
Selvästi Painajainen Elm Streetillä-elokuvasarjan heikoin osa.
En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi tätä osaa on edes pitänyt mennä tekemään...

Ei kuulu Freddy-leffojen parhaimmistoon mutta voittaa ehdottomasti seitsemännen osan, jota ei omasta mielestäni olisi edes vaikuttanut tehdä.

Kuuluu Freddy-leffojen parhaimmistoon.
Ykkösen ja kolmosen jälkeen paras Elm Street, jota on höystetty runsaalla huumorilla ja uusilla hahmoilla. Mutta jotain jäin silti kaipaamaan.

On harmi, että Dream Masterin jälkeen Elm Streetit ovat kääntyneet enemmän kauhukomedian puolella, vaikka tässä tapauksessa se on ihan hyvä asia, mutta silti mielummin katsoisin ykkösen kaltaisia leffoja, jotka olisivat silti hauskoja ja jokseenkin koomisia.

Kaikin puolin Nightmare on Elm Street 4: Dream Master on vallan onnistunut kauhuelokuva, joka jatkaa ykkösen ja kolmosen jalanjäljissä.

Kolmososa on toiseksi paras Elm Street ja onnistuu palaamaan enmmän juurilleen.

Oikestaan ainut asia, joka ei leffassa niin viehättänyt oli se, että leffan loppu oli täytetty teineillä, joilla oli taikavoimia...

Mutta ehdottomasti katsomisen arvoinen elokuva 80-luvulta.

Mestariteos kauhun saralla.
Wes Craven ohjasi ja käsikirjoitti vuonna 1984 valmistuneen kauhuelokuvan, josta tuli samantien yksi aikamme parhaista kauhuleffoista.

Vaikka jatko-osat eivat juurikaan ole iskeneet muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, niin silti Painajainen Elm Streetillä ei ole menettänyt tehoaan, eikä myöskään aika ole tätä syönyt niin pahasti.

Englund on todellakin oikea mies Freddyn saappaisiin ja muutkin näyttelijät tekevät hienot suoritukset, eritoten Johnny Depp.

Leffaa on pakko suositella kaikille, jotka haluavat nähdä hyvin toteutetun, hyvän idean ja loistavan tunnelman omaavan kasari kauhuleffan, joka ei ole suoraa kopiointia Halloweenista tai Friday the 13th-leffoista.

Positiivinen yllätys.
Kun leffa lähti käyntiin odotin että minkähänlaista päätöntä koheltamista sieltä nyt tulee, mutta eihän tämä nyt niin huono ollutkaan.

Idea on siinä muodossa hyvä, ettei se ole suoraa kopiointia ykkösestä (jota en valitettavasti ole itse nähnyt, mutta remaken kylläkin), tyyliin Friday the 13th.

Jos Tobe olisi panostanut enemmän kauhuun ja tunnelmaan olisi tästä saatu vallan mainio jatko-osa sille legendaariselle kauhuleffalle.

Elokuva meni huonompaan suuntaan siinä vaiheessa, kun Dennis Hopperis esittämä kyttä meni moottorisahoineen Texas Battle Landiin ja alkoi riehua.

Ei kyllä iskenyt millään tavalla.
Suoraan sanottuna pettymys ja itse en pitänyt Russel Crowen suorituksesta tässä elokuvassa.

Pettymys.
Odotukset olivat jonkin verran korkealla mutta eipä tämä nyt niin hyvä ollutkaan. Ja leffan "vampyyrit" olivat niin kaukana oikeista vampyyreistä kuin mahdollista... Ja ne hampaat... Ei näin.

Ihan kohtalaisen viihdyttävä komedia...

Nyt täytyy kyllä sanoa, että todellakin odotuksia parempi. Odotukseni olivat tyyliin ylipitkä historiallinen sotadraama, joka ei onnistu yllättämään mitenkään, vaikka kehuja onkin saanut.

Braveheart todistaa, että Mel Gibson on ohjaajana parempi kuin näyttelijänä, vaikka Apocalypto olikin aika keskinkertainen tekelys.

Täytyy suositella leffaa niille, jotka jaksavat vahdata samaa elokuvaa 3 tuntia.

Hieman odotettua parempi, mutta ei kuitenkaan mikään kovin pelottava.
Myös hieman sekavahan tämä oli.
Kuitenkin ehdottomasti ainakin yhden katsomiskerran arvoinen...

Yllättävän hyvä katselukokemus.
Ihan hyvin kertoo kahden nuoren ihmisen ensimmäisistä seksi-kokeiluista joskus "kultaisella 60-luvulla."

En voi sanoa että Mirrors olisi iskenyt kovaa ja korkealta, sillä aika keskinkertainen elokuvanhan tämä on. Itse en myöskään pidä pääosanesittäjästä, Kiefer Sutherlandista, joka tietenkin pudottaa pisteitä entisestään.

Eden Lake ei ole mitään muuta kuin kertakäyttöleffa, jota ei todellakaan jaksa katsoa toistamiseen.
Jo pelkkä brittiaksentti saa allekirjoittaneen ärsyyntymään, eikä elokuva ole sisällöltään tai ulkokuoreltaan hienoa katseltavaa.

Kaikinpuolin ihan kohtalaisen viihdyttävä elokuva tsingiskaanista.
Mongol ei kylläkään ole kovin viihdyttävää ja nopeasti aikaa tappavaa katseltavaa, mutta menee katsoa kerran jos toisenkin.

Selvästi yliarvostettu leffa.
Ne jotka pitävät Yön Ritaria maailman parhaana elokuvana, eivät ole selvästikään perehtyneet elokuvaan muuten kuin ulkoasultaan ja idealtaan. Yön Ritari sisältää todella monia turhia ja ylipitkiä kohtauksia.

Kyllähän Yön Ritari silti on paras Batman-leffa, vaikka se onkin venytetty aivan liian pitkäksi, sisältöönsä nähden.
Elokuvan roolisuoritukset ovat tietenkin hyviä, lukuun ottamatta Balea, joka vain mörisee puvun alta.
Heath Ledger tekee loistoroolin Jokerina, (kuten todella monet ovat sanoneet) josta oikein tihkuu, sitä aitoa psykopaatin henkeä.

Odotukset olivat kyllä korkeammalla ja toimintaa leffa sisältää todella vähän. Kuitenkin suositeltava elokuvahan tämä toki on.

Todella kaunis ja tunteita herättävä elokuva.
Yksi sana riittää kuvaamaan tätä elokuvaa, ja se on mestarillinen.

2 ja puolituntinen eeppinen draama, jonka ensimmäiset 50 minuuttia ovat todella harvinaislaatuista materiaalia nykyajan elokuvateollisuudessa. Myös viimeiset 35 minuuttia ovat todella nautittavaa katseltavaa.

Itse elokuvan idea on urbaani ja hyvin nerokas. Toteutus on sanoinkuvaamattoman hienoa ja tunnelma on todella hieno.
Koska kyseessä on pitkälle aikavälille sijoittuva todella dramaattinen elokuva, pitää jälleen sanoa, että elokuvan alkupuolisko on se nautittavin osa elokuvasta. Tässä tapauksessa se on se aika, jolloin Benjamin on vanha, Daisy lapsi ja Queenie on nuori.

Erittäin brutaali toiminta leffa. Rambo (2008) on todella suoraviivainen toimintaelokuva 80-luvun malliin. Koko elokuva on tyyliin: "Don't talk, let's fight!", ja tämä toki on hieno, sillä nyky Hollywoodin toiminta pätkät oivat aika keskinkertaista kastia, mutta välillä osutaan kultasuoneen.

Ensimmäinen itse Stallonen ohjaama Rambo ja voin sanoa, että kyseessä on paras Rambo. John Rambo on ehdottomasti koko 2000-luvun paras toimintaelokuva. Ilman minkäänlaisia erikoistehosteita on Stallone saanut kasaan todella upean ja verisen mestariteoksen.

Elokuvan idea tai juoni ei ole päätä huimaava, mutta tapahtumat pitävät mukavasti otteessaan.

Vietnamin veteraanin John Rambon neljäs seikkailu sijoittuu Burman sota-alueelle, jossa sotilaat teloittavat kansaa ja Karen-kapinallisetkin heiluvat aseidensa kanssa. Coloradolainen seurakunta haluaisi viedä katastrofialueelle lääkkeitä ja parempaa terveydenhuoltoa, mutta he tarvitsevat venekuskin. Tässä kohtaa kuvaan astuu käärmeitä pyydystävä köriläs, nimeltä John, John Rambo. Rambo ei ole aluksi mitenkään kiinnostunut viemään jenkkejä Burmaan, mutta eräs nainen, Sarah saa miehen pään käännettyä.
Tästä alkaa todella brutaali ja toiminnantäytteinen pelastusretki, johon Rambon lisäksi sotkeutuvat palkkasotilaat, joista yksi on ärsyttävä britti, jota Rambo henkilökohtaisesti vihaa.
Verta ja ruumiinosia lentää kun Rambo lahtaa porukkaa konekiväärillä.

Leffan lyhyeen, puolentoista tunnin pituuteen mahtuu todella paljon ruumiita. Joka tapauksessa Rambo on todella viihdyttävä toimintaelokuva, joka on jokaisen toimintaelokuva fanin katsastettava.

Kunnon suoraviivaista 80-luvun toimintaa jäljittelevä action-leffa, joka onnistuu siinä.
Dwayne Johnson hoitaa taas homman kotiin.
Erittäin viihdyttävä toimintaleffa.

Kun tätä verrataan vuonna 2007 valmistuneeseen The Payback -leffaan, ei voida sanoa mitään muuta kuin, että tämä pieksee jatko-osansa 6-0.

Kun The Rock pieksee pahiksia lankunpätkällä, tulee mileen ihan Schwarzeneggerin Commando.
Kaikin puolin hyvä toimintaelokuva, jonka ei pitäisi jättää ketään suoraviivaisen "kasariactionin" ystävää kylmäksi.
Suosittelen lämpimästi

Aivan käsittämättömän hieno elokuva!
Gran Torino on kyllä paras elokuva Eastwoodilta. Ohjaus on todella hienoa, jopa parempaa kuin Letters from Iwo Jimassa.
Mutta roolisuoritus ei tietenkään päihitä Hyvissä, Pahoissa ja Rumissa nähtyä.
Gran Torino on kaikkea muuta kuin ennalta-arvattava ja kliseinen.

Gran Torino kertoo juuri vaimonsa menettäneestä ikääntyneestä ja sairaasta Korean sodan veteraanista, Walt Kowalskia, jolla on paha taipumus rasismiin. Kowalskin epäonneksi naapurusto on täynnä kaikkia muita, kuin valkoisia jenkkejä.

Naapurin poika Thao yrittää varastaa Waltille niin rakkaan, vuoden 1972 Gran Torinon, mutta itse Eastwood tarttuu vanhaan kivääriinsä ja saapuu paikalle. Auton varastaminen on jengikoe, jos se onnistuisi Thao pääsisi serkkunsa jengiin.
Thao haluaa korvata tekonsa ja tämän sisko ja äiti tarjoutuvat siihen, että Thao tekisi töitä Waltille mutta tällä ei ole mitään tehtävää aasialaispojalle.

"Get off my lawn!"

Elokuvan loppu on todella surullinen, kun Walt hankkii Thaon serkun jengeineen vankilaan. Mutta onneksi Thao peri Waltilta tämän auton ja rakkaan koiran.

Gran Torino on kasvukertomus, joka lämmittää sydäntä.
Paras mahdollinen jäähyväinen, mitä voisi Clintiltä toivoa.
Mutta onneksi mies sentään ohjaa vielä elokuvia, vaikka on jo poistunut kameran edestä.

Todella hieno päätös maailman parhaalle trilogialle...
Vaikka Kummisetä Osa III ei yllä lähellekään kahden ensimmäisen osan nerokkuutta, ei se silti ole huono elokuva.

Siinä missä kaksi ensimmäistä elokuvaa ovat varmasti yksiä parhaita, mitä on tehty, niin lukeutuu Kummisetä Osa III 50 parhaan elokuvan joukkoon.

Trilogian kolmannessa osassa jo vanhaksi käyvä Michael on alkanut miettimään eläkkeelle ryhtymistä. Hän on alkanut tekemään laillista bisnestä kirkon kanssa.
Pian kuvioita alkaa kuitenkin sekoittaa Michaelin veljen, Sonnyn avioton poika Vincent "Vinnie."

Miken sisko Connie pitää Vincentistä ja haluaisi, että tämä ottaisi perheen ohjat käsiinsä, kun Michaelia ei enää ole.
Michaelin pojasta, Anthony Vito Corleonesta on tullut näyttelijä/laulaja Italiassa ja tyttärestä, Marysta on tullut Vito Corleonen säätiön johtaja, joka lahjoittaa rahaa eri tahoille.

Mary ja Vinnie kuitenkin rakastuvat toisiinsa, josta Michael ei ole mielissään. Eräässä ensi-illassa Italiassa, jossa Anthony esiintyi, piti Michael salamurhata mutta luoti osuikin Maryyn.
Elokuvan lopussa perheen uudeksi Doniksi nimitetään Vinnie ja näin päättyy uskomattomin ja hienoin elokuvaraja ikinä.

Coppola on onnistunut saamaan Kummisetä Osa III:n samoja aineksia, joita nähtiin kahdessa ensimmäisessä osassa mutta täytyy sanoa, että kolmas osa olisi onnistunut parhaiten, jos sekin olisi tehty 70-luvulla.

Coppolan mestariteoksen mestarillinen jatko-osa!
Ja näin valmistui maailman parhaalle elokuvalle, Kummisedälle jatko-osa. Kummisetä osa II ei ole aivan niin loistava kuin ensimmäinen Kummisetä, mutta todella lähelle päästään.

Tunnelma on melkein sama kuin ykkösessä ja tällä kertaa kaksi tarinaa on nerokkaasti liitetty yhteen.
Kummisetä II on edeltäjäänsä synkempi ja perehtyy perheen asioihin vähän syvemmin.
Ensimmäisen osan lopussa Michael, perheen uusi don, siirsi Corleonen perheen päätoimipaikan Nykistä Vegasiin. Ja samalla astuttiin uudelle vuosikymmenelle.

Kummisedän jatko-osassa perheen nuorimmainen, vielä ykkösessä perheen asioista kiinnostumaton Michael, on muuttunut kiltistä pojasta oikeaksi kusipääksi, ja juuri sen takia tämän vaimokin jättää Miken.
Michael päättää jopa tappaa oman isoveljensä Fredon, koska tämä on toiminut Michaelia kohtaan huonosti.

Ja sitten päästään elokuvan toiseen tarinaan, kertomukseen nuoren Viton elämästä New Yorkissa. Nuorta Vitoa esittää Marlon Brandon sijasta Robert De Niro, joka on opetellut itse mestarin, Brandon elkeet ja puhetyylin.
Takaumat ovat juuri se, mielenkiintoisin ja viihdyttävin osa tätä elokuvaa.

Elokuva alkaa takaumasta, jossa Viton isän arkkua kuljetetaan Sisiliassa, ja kuullaan laukaus. Pian joku nainen tulee jaa huutaa: "Pokasi on kuollut!" Ja näin Vito jäi kaksistaan äitinsä kanssa.
Äiti menee ja pyytää paikalliselta Mafiosolta, että tämä jättäisi Viton henkiin, koska oli jo tappanut tämän isän ja veljen.
Corleonen kylän asukkaat auttavat Vitoa, jotta tämä pääsisi pois Sisiliasta Amerikkaan, jossa Viton nimeksi laitetaan tämän synnyinpaikka, eli Corleone. Ja näin oli syntynyt Vito Corleone.

Viton elämää seurataan puolet elokuvasta, eli takaumien ajan.
Toinen puolisko esittelee Michaelin liiketoimia, joita hoidetaan myös Las Vegasin ulkopuolella. Miamissa ja Kuubassa.

Joka tapauksessa The Godfather Part II on vain hieman edeltäjäänsä heikompi, ja ottaa siten paikan yhtenä maailman parhaista elokuvista.

Lyhyesti: Maailmankaikkeuden hienoin elokuva.
Kummisetä (The Godfather) on Francis Ford Coppolan klassikko vuodelta 1972, joka on filmasiointi Marion Puzon samannimisestä best-seller romaanista.

Kummisetä kertoo Corleonen perheen tarinan noin kymmenen vuoden ajalta, noihin kymmeneen vuoteen mahtuu kaikenlaista.
On Don Vito "Kummisedän" murhayritystä, Donin vanhimman pojan Sonnyn murhaa kuin kostoa, joka ajoi lopulta perheen kuopuksen, juuri sodasta palanneen Michaelin sisiliaan, jossa tämä rakastui tulevaan vaimoonsa.

Roolisuoritukset Kummisedässä ovat ihan omaa luokkaansa elokuvahistoriassa, samoin kun on tarinankerronta kuin ohjaus ja musiikkikin.

Don Vito "Kummisetä" Corleonen roolissa nähdään, aina niin upea Marlon Brando, jonka ei pitäisi jättää ketään roolisuorituksia katsastelevaa leffaholistia kylmäksi.
Marlon Brando on juuri oikea valinta Vitoksi, sillä hän omaa juuri sellaisen karisman, ulkonäön ja näyttelijän kyvyt, joita tähän rooliin tarvitaankin. Myös muiden näyttelijöiden roolisuoritukset ovat todella vakuuttavat. Mainitaan nyt parhaimpina Al Pacino, joka tekee todella hienon roolin Michaelina ja sitten James Caan, jonka roolisuoritus äkkipikaisena Santinona on kerrassaan upea. Eikä myöskään jätetä pois John Cazalen tulkintaa perheen keskimmäisenä poikana, Fredona.

Godfather teki itseeni lähtemättömän vaikutuksen jo ensimmäisellä katsomiskerralla, jolloin en edes jaksanut katsoa tätä kahden ja puolen tunnin mittaista mestariteosta kokonaan.
Mutta vasta toinen katselukerta avarsi koko komeuden, kun siihen katsoin päälle vielä jatko-osat. Elokuvaelämys oli valmis...

Monien mielestä hidas, jopa laahaava kerronta on omasta mielestäni (ja toki varmaan monen muunkin) mielestä mestarillinen.
Kummisedässä ei ole mässäilty väkivallalla ja se on juuri se asia, joka tekee tästä aivan unohtamattoman elokuvan.

Useat ihmiset pitävät Kummisetää vähän- , paljon- tai todella paljon yliarvostettuna elokuvana, mutta omasta mielestäni se ei ole tippaakaan yliarvostettu.
Se on kertakaikkiaan niin loistava elokuva, että se todellakin ansaitsee paikkansa elokuvamaailman ykkösenä.

Mielestäni Kummisetä on ja tulee aina olemaankin kaikkien aikojen elokuva.

Todella hieno ja viihdyttävä elokuva 90-luvulta.
Gilbert Grape kertoo kahden veljeksen (Depp & DiCaprio) tarinan, joka on todella hienosti toteutettu.

Elokuvan pääosan esittävä Johnny Depp tekee (jälleen) hienoa roolityötä, eikä muidenkaan näyttelijöiden suorituksissa ole mitään valittamista. Mutta yksi on nostettava ylitse muiden: Leonardo DiCaprio tekee aivan mahtavan oscarin arvoisen roolisuorituksen Gilpertin kehitysvammaisena pikkuveljenä, Arniena.

Vaikka ei tykkäisi yhtään Johnny Depp:istä tai Leonardo DiCapriosta näyttelijöinä, kannattaa tämä kaunis elokuva silti katsoa.
Mikäli katsot sen, ihastut siihen loppuelämäksesi.

Todellinen klassikko rikoselokuvien saralla.
Harvat ovat haukkuneet Scarfacea yliarvostetuksi ja tylsäksi elokuvaksi, mutta todella monet ovat kehuneet ja ylistäneet sitä.
Itse kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään: Mielestäni Scarface on todellakin ansainnut paikkansa yhtenä merkittävimmistä elokuvista, mitä on tehty.

Moottoriturpaa, Tony Montanaa esittää Kummisedistä tuttu Al Pacino, joka laukoo sanan "fuck" useaan kertaan. Näyttelytyö elokuvassa on hyvää ja tulee sellainen mukava "kasarifiilis." Itse en kylläkään ole 80-luvulla elänyt.

Brian De Palma ohjaa varmalla kädellä tätä klassikkoa ja onnistuu saamaan mielenkiintoisen ja viihdyttävän dialogin.
En ole katsonut vuoden -31 Arpinaamaa, mutta voin todeta, ettei se millään voi päihittää tätä 80-luvun versiota.

Vuonna 2006 ilmestyi kaksi Clint Eastwoodin ohjaamaa sotaelokuvaa. Molemmat elokuvat kertovat Yhdysvaltain ja Japanin välisestä taistelusta tyynellä merellä, Iwo Jiman saarella. Molemmat elokuvat ovat suurenmoisia ja hienoja kuvauksia sodasta.
Mutta toinen on ylitse toisen, Kirjeitä Iwo Jimalta nousee paremmaksi kuin Isiemme liput. Japanilaisten sotilaiden näkökulmasta kuvat Kirjeitä Iwo Jimalta on äärimmäisen kaunis ja ajatuksia herättävä suur elokuva, joka sai 4 Oscar-ehdokkuutta ja useita muita palkintoja.

Japanilaissotilaiden kaivaessa juoksuhautoja eräälle Iwo Jima -nimisen saaren rannalle, saapuu Japanin keisarillista armeijaa johtamaan useita vuosia Yhdysvalloissa, Kaliforniassa asunut kenraali Kuribayashi. Kuribayashi on viisas ja hyvänä kenraalina pidetty upseeri, mutta osa muista upseereista uskoo tämän vain ihailevan amerikkalaisia. Kuukaudet kuluvat pienellä Iwo Jiman saarella, luolia kaivaen, kunnes arvaamatta saapuu Yhdysvaltain armeijan ilmavoimat, jotka pommittavat saarta yötä päivää valmistaen sitä maansa hyökkäykseen.

Yhdysvaltain merijalkaväen rantauduttua alkaa todellinen helvetti, sekä amerikkalaisia, että japanilaisia sotilaita kaatuu kuin heinää. Koko pitkän taistelun ajan ovat japanilaiset alakynnessä, sillä heillä ei ole ruokaa, apuvoimia eikä vettä. Lopulta tilanne kääntyy vahvemman osapuolen eduksi.

Estwoodin Kirjeitä Iwo Jimalta on kirkkaasti maailman paras sotaelokuva. Se voittaa mennen tullen sellaiset megaluokan menestykset kuin Pelastakaa sotamies Ryan ja The Hurt Locker. Jopa itse Pelastakaa sotamies Ryanon ohjannut ja Taisteltoverit-sarjan tuottanut Steven Spielberg oli mukana elokuvan tuottamisessa.

Elokuvan käsikirjoittaneet Iris Yamashita sekä Paul Haggis onnistuivat raapimaan kasaan yhden koko elokuvahistorian hienoimmista käsikirjoituksista. Se ei ole turhan ylidramaattinen tyypillinen amerikkalaisille sotaelokuville oleva käsikirjoitus, vaan se on todenmukainen ja sopivissa mittasuhteissa dramaattinen.

Ohjaustyönä tämä elokuva on mestarillisen Clint Eastwoodin paras. Se on kaunis, lumoava, hieno, dramaattinen ja ennenkaikkea mielenkiintoinen elokuva, joka ansaitsee kaiken sille osoitetun kunnioituksen ja arvostuksen. Elokuva onnistuu kaikilla osa-alueilla, joten se ansaitsee kaikki viisi tähteä.

Kaikki elokuvassa nähtävät roolisuoritukset ovat huippuluokkaa, varsinkin pääosissa nähtävät Saigoa esittävä Kazunari Ninomiya ja kenraali Kuribayashia esittävä Ken Watanabe. Molemmat miehet olisivat ansainneet rooleistaan Oscar-palkinnot. Jopa jokainen sivuroolissa nähtävä näyttelijä hoitaa hommansa kunnialla kotiin.

Elokuvan musiikit ovat lumoavia ja ajatuksiaherättäviä, ne ovat yksi elokuvan kantavista voimista, ja niitähän sillä riittää. Kirjeitä Iwo Jimalta on mittakaavassa, kuin mittakaavassa yksi maailman parhaista elokuvista.

Clint Eastwoodin 2000-luvulla ohjaamat elokuvat (parh. Gran Torino, Letters from Iwo Jima) ovat olleet todella korkeaa tasoa, mutta valitettavasti Changeling ei kykene kilpailemaan edellämainittujen kanssa.
Elokuvaan lisää mielenkiintoa tuo se, että elokuva perustuu tositapahtumiin.

Eastwood on saanut jonkinlaisen tunnelman luotua tähän viihdyttävään ja ihan mielenkiintoiseen elokuvaan, mutta jotain tässä jäin kaipaamaan.
Mutta jos ei oteta huomioon muutamia seikkoja, on Changeling todella viihdyttävää katseltavaa, ja olen melko varma, että tämä tulee tarkastettua uudelleenkin.

Kaikinpuolin viihdyttävä ja mielenkiintoinen trilleri, joka yllätti itseni todella positiivisesti.
Vaikka Zodiacilta pituutta löytyy yli 2 ja puoli tuntia, niin jaksaa se silti mielenkiinnon yllä melkein koko kestonsa ajan.
Hieman olisi kuitenkin saanut karsia tuota pituutta pois.

Ja taas tuli katsottua tätä aasialaista säikyttelykauhua, jossa pitkähiuksiset tytöt pitävät hiuksiaan silmiensä edessä ja tulevat lavuaarista.
Kun olet katsonut yhden, olet katsonut käytännössä ne kaikki...

Ainoasta katsomiskerrasta on vierähtänyt jo tovi, joten en muista paljoakaan elokuvasta. Mutta sellainen muistikuva on, että eihän tämä nyt niin vaikuttava tekele ollut.
Kuitenkin ihmissusi leffaksi ihan viihdyttävä.

Yllättävän hyvä!
Ensimmäisen osan tasolle tämä ei kyllä yllä, mutta silti todella hieno ja viihdyttävä kauhuelokuva.
Elokuvan ensimmäiset 40 minuuttia antavat katsojalle mielenkiintoa elokuvaa kohtaan. Jatko-osa on saatu hyvin sopimaan yhteen alkuperäisen elokuvan kanssa. Kuitenkaan ensimmäisen osan tunnelmaa ei olla saatu sälytettyä ihan kokonaan, mutta leffan loppupuolella tapahtuva juonenkäänne oli ainakin allekirjoittaneen mielestä hyvin positiivinen.

Ensimmäinen Descent oli siis viihdyttävä, jännittävä, mielenkiintoinen ja paikoin jopa pelottava, eikä Part 2:kaan jää juuri ollenkaan ykköstä jälkeen. Toteutus on hienoa, mutta paikkapaikoin tulee huonosti toteutettuja kohtia. Myöskään elokuvan veri ei näytä yhtään aidolta.
Omasta mielestäni ykkösen ohjannut Neil Marshall on ohjaajana parempi, mutta toki Harriskin on saanut elokuvan hyvin toimivaksi paketiksi, jonka katsoo toki useamminkin.

Kakkososa on miltei täydellinen lopetus, mutta aivan viimeisten minuuttien juonenkäänne, jossa kuvaan astuu "kätyri" ei ollut ehkä ihan omien odotusteni mukainen.
Parhaiten tämä kahden elokuvan paketti toimii samana iltana/yönä peräkkäin katsottuna.

Odotukseni olivat todella korkealla (kiitos Pulp Fictionin ja Kill Bill Volumu 1.) mutta loisteliaan elokuvaelämyksen sijasta sain pienoisen pettymyksen.
Jackie Brown on todella hitaasti käyntiin lähtevä draama, toimintakohtauksia tästä ei juurikaan löydy, mutta onneksi elokuvan vaikuttavat viimeiset 40 minuuttia pelastavat tilannetta.

Jackie Brown eroaa todella paljon Pulp Fictionista, mikä on omalla tavallaan hyvä asia, mutta silti Tarantino olisi saanut tästä paljon enemmän irti.
Jackie Brown ei toki ole huono elokuva, mutta Tarantino-asteikolla se ei yllä lähellekään kärkeä. Elokuva on suoraan sanottuna ylipitkä rikoselokuva, joka kieltämättä kaipaisi enemmän toimintaa.

Allekirjoittaneelta meni kylläkin noin. 15 minuuttia elokuvasta ohi, koska illalla katsoessani tätä, nukahdin muutamaan kertaan, mutta onneksi heräsin aina. Täytyy ottaa tarkemmin katsastukseen elokuva, kun jaksaa alkaa katsomaan tätä uudestaan

Hyvä ja viihdyttävä komedia. Ensimmäisen Road Tripin tasolle tällä ei kylläkään päästä, mutta silti toimii lauantai-illan viihteenä kerran jos toisenkin. Suosittelen ehdottomasti katsomaan
4 / 5

Kaikin puolin ihan toimiva draama. Ehkä katson toistamiseen sitten joskus, mutta ihan heti ei tule sellaista fiilistä, että pitäisi alkaa katsomaan toistamiseen
4 / 5

Ihan hyvä ja viihdyttävä trilleri. Ensimmäinen katsomiskerta jää silti viimeiseksi
3,5 / 5

Ihan hyvä mutta todella sekava elokuva. Itse kun en ole kaikkia Saweja katosnut ja järjestyskin on ollut mitä on niin en voi sanoa että pysyisin kärryillä elokuvasarjan tapahtumissa.
Mutta leffa on hyvä näin jatko-osaksi ja pystyy pitämään mielenkiintoa yllä melkein koko puolentoistatunnin kestonsa ajan.
3,5 / 5

Kidutusleffat eivät ole se kaikkein lähimpänä sydäntäni oleva genre, mutta täytyy sanoa että Saw II jaksaa viihdyttää sen puolituntia, mikä sen pitääkin. Ihan hyvästä leffasta on siis kyse ja pitäneehän sillekin antaa arvosanaksi: 3,5 / 5

Hieman erilainen vampyyrielokuva kuin mihin olen tottunut.
Kun elokuvan ensimmäiset 40 minuuttia olivat kuluneet oli se tuntunut vain 20 minuutilta, tämä kertoo sen, että Veren vangit osaa viihdyttää, ihastuttaa ja koukuttaa katsojan jo heti alussa.

Kun elokuvan ensimmäiset 90 minuuttia oli kuluneet ja Tom Cruisen esittämä Lestat poistui kuvioista vähäksi aikaa alkoi elokuvan viihdearvo laskea ja mielenkiinto lopahti. Siinä vaiheessa elokuvan kerronta suoranaisesti alkoi laahata. Uusia naamoja asteli kuvaan ja aikaa kului ja niinpä ei leffa tuntunut enää entiseltään.

Kuitenkin mielenkiinto alkoi taas herätä loppua kohden ja omaksi ilokseni Lestatkin palasi kuvioon, mutta vähän erilaisena kuin ennen.
Viimeisellä 15-20 minuutilla elokuvan viihdearvo nousi taas samoille arvoille kun elokuvan alkupuoliskolla ja niin ollen Veren vangeille on annettava ruhtinaalliset 4 tähteä.

Elokuvan puolenvälin tapahtumat ja uusien naamojen mukaan tulo syö puoli tähteä tästä hienokerronnaisesta draamasta.
Molemmat pääosan esittäjät (Brad Pitt ja Tom Cruise) tekevät uransa parhaimmat roolisuoritukset tässä leffassa.

Lopuksi voin sanoa että: Veren vangit on maineensa veroinen vampyyri elokuva, jonka ei pitäisi jättää ketään ihmistä, joka arvostaa hyviä ja mielenkiintoisia elokuvia kylmäksi.
Elokuva ei sovi vain vampyyrielokuvien ystäville, vaan kaikenlaisista elokuvista pitäville.
4 / 5

Sarjan heikoin osa.
Kun aloin tätä elokuvaa katsomaan odotukseni olivat aika korkealla, koska kaksi muuta katsomaani Alienia (8. matkustaja ja Ylösnousemus)
olivat molemmat hyviä elokuvia. Mutta jouduin pettymään karvaasti.
Ensimmäiset puoli tuntia olivat ihan mielenkiintoista katseltavaa mutta sitten kun itse alien astui kuvioon kaikki meni pilalle. Alienin ulkonäkö on pilattu täysin ja koska tapahtumapaikka on jokin vankila, joka sijaitsee jollain saastuneella planeetalla ei tätä voi pitää uskollisena alkuperäiselle elokuvalle.
Mielestäni alien sopii PALJON paremmin avaruusalukseen...
3 / 5

Toiseksi paras Alien (huom. en ole katsonut paluuta)Ei yllä ihan ensimmäisen osan tasolle, mutta on silti selvä parannus kolmanteen osaan, joka oli aika kehno elokuva.
Täytyypä myös sanoa että Ylösnousemus on koko sarjan komein osa visuaalisesti, kolmosessa alienin ulkonäkö oli pilattu täysin, mutta tässä se on saatu näyttämään taas alkuperäiseltä. 4 / 5

Vaikka kyseessä ei mafialeffa olekaan, niin silti suurena mafiaelokuva fanina yllätyin kun kuulin että olisi tulossa pankkirosvoista kertova elokuva, joka sijoittuisi mafiosojen kulta-ajalle. Ja vieläpä kun Johnny Depp on mukana, niin silloin ei voi tulla huonoa elokuvaa.

Leffan ollessa vielä suht. koht. uusi tapaus aijoin katsoa sen ensimmäisen kerran, mutta katsomiskerta tuntui todella puuduttavalta ja niinpä päätin keskeyttää puolantunnin kohdalla.

Nyt kun jaksoin toisen kerran katsoa niin menihän siinä sitten koko elokuva
Hyvä elokuva on kuitenkin kyseessä, vaikka ei Depp:n parhaimpiin kuulukaan.
4 / 5

Näin kun tuli kaksi Owen Wilson-leffa katsottua putkeen tässä eilen illalla niin täytyy sanoa että kyllä oli ihan hauska ja viihdyttävä komedia, joka jaksoi pitää mielenkiinnon yllä alusta loppuun saakka
Todella koskettavan Marley & Me draaman jälkeen oli mukava katsoa vähän hauskempi leffa, jossa oli Owen Wilson.
3,5 / 5

Täytyy sanoa, että todella hyvä urheiludraama. Katsomistani ehkä paras, ja niitä on paljon.
Leffan alussa kuvataan harvinaisen hienosti Los Angelesin katujen gangsta-elämää ja drive-by ammuskelua. Ja kyllähän tuohon nuorisovankilaelämäänkin pureudutaan hieman.
Jalkapallohan on kuitenkin tämän elokuvan pääaihe ja sitä kuvataan paljon. Kaikin puolin hyvä urheiludraama:D
4 / 5

Loppujen lopuksi ihan hauska ja viihdyttävä elokuva. Kuitenkin odotin hauskempaa mutta ei tämä silti huono ollut.
3,5 / 5

Paholainen pukeutuu pradaan elokuva ohjaaja
David Frankel ohjasi vuonna 2008 menestykseksi nousseen draamakomedian, nimeltä Marley & Me. Elokuva ei ole samanlaista keskiluokkaista jenkkikomediaa, joka tarjoilee vain parit hassut naurut, Marley & Me panostaa draamaan.

Kaksi nuorta toimittajaa John (Owen Eilson) ja Jenny (Jennifer Aniston) etsiskelevät yhteistä kotia, perheen perustamista varten. John päättää hankkia koiranpennun, joka saa nimekseen Marley. Marleysta tulee oikea maanvaiva, sillä tämä vain haukkuu aina kun John jättää tämän yksin. Vuosien saatossa Marleysta kasvaa aikuinen koira ja John ja Jenny saavat perheenlisäystä. John ja Jenny lapsineen asuu suuressa talossa kaupungin ulkopuolella, perheen Labradorinnoutaja Marley on jo iäkäs koira, joka kärsii vanhuudesta kaikkien tavoin.

Kun aloin taannoin elokuvaa katselemaan odotin jotain Hal ja ISO rakkaus- ja You, Me and Dupree -elokuvien kaltaista keskitason viihdettä. Elokuva osoittautui kuitenkin todella hienoksi elokuvaksi, joka on enemmänkin draama- kun komediaelokuva.

Elokuvan viimeiset 20 minuuttia kuuluvat ehdottomasti omaan Top 5. Surullisimmat leffakohtaukset -listalleni. Leffa onnistuu kuvaamaan loistavasti miehen ja koiran ystävyyttä, jota ei saa mikään katkeamaan. Kaunis elokuva ansaitsee ehdottomasti enemmän, mitä sille on pisteitä annettu.

Leffan käsikirjoitus on vallan mainio, samoin ovat ohjaus ja näyttelijäsuoritukset. Ne tukevat loistavasti surullisenkaunista elokuvaa.

Yllättävän hyvä Kun leffaa aloin katsomaan, niin itselläni ei ollut minkäänlaista aavistusta siitä mistä Shortcut kertoo. Jo heti alkumetreillä kiinnostus heräsi, kun näytettiin vuoteen 1945 sijoittuva takauma. Ja muutenkin kaikki takaumat oli toteutettu hienosta ja olivatkin kaikista mielenkiintoisimpaa katsottavaa.
Kaikin puolin paljon odotettua parempi kauhuelokuva, joka jokaisen leffaholistin kannattaa tsekata ainakin yhden kerran :DD

Loppujenlopuksi hyvä leffa.

Niin monet kerrat katsottu, ja jaksaa silti viihdyttää ja ihastuttaa. Äärimmäisen kaunis ja ajatuksia herättävä elokuva. Tom Cruisekin tekee hienon ja todentuntoisen roolin (henk. kohtaisesti en pidä häntä kovin kummoisena näyttelijänä)
Surullinen loppu kruunaa ehdottomasti tämän pitkän mutta todella kauniin katsomiselämyksen.

Kaikin puolin hyvä ja viihdyttävä ninja-leffa. Kuitenkin olisi saanut jättää pois muutama turha ja lyhyt taistelukohtaus, ja sen lisäksi verta olisi voinut lentää hieman vähemmän ja ruumiinosia (käsiä ja jalkoja) olisi voinut lennellä vähemmän.
Mutta silti todella hyvä ja verinen elokuva.

Toisen katsomiskerran jälkeen yhä toimiva trilleri. Pelottava tämä ei missään tapauksessa ole mutta silti useammin katsottava.

Odotukset olivat kohtalaisen korkealla, sillä olihan ensimmäinen Punisher mainio katselukokemus. War Zone osouttautui itse asiassa odotuksia paremmaksi. Ykkösen kanssa suunnilleen yhtähyvä.

B-leffaksikin aiva p*aska.

Yllättävän hyvä näin Dark Label-leffaksi. Hyvä idea ja juoni saatiin kuitenkin pilattua lopussa. Kerran (ehkä toisenkin) katsottava kauhuleffa.

George A Romeron Klassikko.
Todella hyvä mutta sekava zombirymistely. Mutta kyllähän tämän kulttileffan ääressä puolitoista tuntia viihtyy.

Suunnileen se mitä odotin. Paikoin aika sekava tämä kuitenkin on.
Mutta kerran katsottava.

Todella hyvä rikosdraama mutta aivan liian pitkäveteinen.
Leffalla on pituutt hieman yli kaksi ja puol tuntia mutta se tuntuu huomattavasti pitemmältä. Täsätä olisi helposti voinut pätkäistä 20 minuuttia pituudesta pois, eikä olisi menetetty mitään.

Washington tekee hieman perusroolia paremman suoritksen mutta se jää todella kauas Training Dayssä nähdystä Oscar-palkitusta roolisuorituksesta.
Mikäli alelaarista American Gagsterin saa alle kympillä suosittelen ostamaan mutta muuten en ostaisi, vaikka hyvä rikosdraam onkin.

4/5

Vuonna 2005 valmistui suoraan DVD-levitykseen elokuva, jonka esikuvana oli selvästikin ollut Halloween. Sam's lake -nimen saanut elokuva kertoo Samista sekä tämän ystävistä, jotka jättävät kaupungin pölyt taakseen ja suuntaavat Samin kotikaupunkiin, jossa aikovat ottaa rennosti pari viikkoa. He menevät Sam's lake -nimiselle järvelle, järven rannalla on mm. samin kesämökki, siellä ystävykset aikovat yöpyä. Samin lapsuudenystävä Jesse saapuu myös ilonpitoon mukaan. Sam ja Jesse keksivät kaupunkilaisille tekemistä ja vievät nämä taloon, jossa aikoinaan taphtui murhia. Kuitenkaan Samin ystävät eivät aavistakaan, mihin liemeen ovat joutuneet.

Elokuvan idea on kohtalaisen hyvä, eikä missään oikeastaan ole edes liioteltu. Toteutus on moitteetonta sekä käsikirjoitus hyvä. Heti ensimmäiseksi kun DVD-kotelon takakantta luin, tuli Halloween mieleen, kuitenkin elokuvan kääntyessä loppuakohden olivat Halloween vivahteet pikkuhiljaa kadonneet.

Elokuva on ihan hyvä kauhuleffa, joka ei kuitenkaan onnistu jännittämään saati pelottamaan. Mutta leffan lopun juonenkäänne oli kaikkea muuta, kuin ennalta-asrvattava. Leffaa voi huoletta suositella kaikille kauhun ystäville

Rutkasti parempi kuin olin odottanut.
Ehkä paras Dark Label leffoista...

Juoni on ihan hyvä ja selkeä, ja on myös hyvä, että leffa ei nojaa säikyttelyyn, takaa-ajoihin ja verellä mässäilyyn, vaan voodoohon ja mustaan magiaan. Se tekee Solsticesta jotain sellaista, mitä ei ihan joka päivä tule vahdattua.

Elokuva pystyy olemaan samalla-aikaa mielenkiintoinen ja viihdyttävä, jossa on kuitenkin kohtalaisesti säikyttelyä ja kauhua.
Suosittelen ehdottomasti katsomaan vaikka ei juurikaan perustaisi voodoosta tai kauhuelokuvista.

Aluksi leffaa kohden ei ollut mitään odotuksia mutta onneksi se osouittautui paremmaksi mitä olin odottanut.

Mestariteos.
Odotukset olivat todella korkealla ja kaiken mitä odotin, niin myös sain.
Todella nerokas ja omaperäinen leffa.

Täyttä Tarantinoa. Jo elokuvan alkumetreillä huomasi että kyseessä on nimen omaan Tarantino-leffa.

Samuel L. Jackson tekee uransa parhaan roolin ja eipä muissakaan näyttelijöissä ole mitään valittamsita. Todella erikoista on se että elokuva loppuu samaan tapahtumaan kun alkoikin ja kesken leffan siirrytään jonkin verran taaksepäin.

Ihan viihdyttävä romanttinenkomedia.

Yliarvostettu nyyhkyleffa mutta silti ihan hyvä elokuva.

King Kong on hieman ylipitkä mutta silti vallan hyvä elokuvaelämys.

Aidosti pelottava ja todentuntuinen psykologinen kauhuleffa, jonka ei pitäisi jättään ketään kylmäksi.

En odottanut tältä leffalta paljoakaan mutta mielenkiinto heräsi heti alussa vanilatappelu kohtauksen aikana. Kaikinpuolin viihdyttävä ja mielenkiintoinen katutappelu leffa.

Mielestäni Wesley Snipes olisi sopinut kuin nenä päähän Bonen rooliin mutta kyllä Whitekin esitti roolin ihan hyvin.
Kannattaa ehdottomasti katsoa jos tykkää katutappeluleffoista tai muuten vain kunnon mäiskeestä.

4/5

Todella hyvä ja samalla hauska rasismileffa.

Todella hieno zombie-leffa, jota ei missään nimessä kannata jättää katsomatta jos pitää zombeista tai Rodriguezista...
4/5

Ei kuulu ihan Tarantinon parhaimmistoon mutta silti todella hyvä elokuva. Taytyy kyllä sanoa että Planet Terror on parempi kuin tämä ja Death Proofia ei voi oikein kauhuleffaksi luetella.

Yllätyin kuinka VÄKIVALLATON tämä on mutta silti todella hyvä Tarantino leffa. Ainut miinuspuoli on se että leffassa on liian vähän väkivaltaisia kohtauksi... Kun Paskiaiset kuitenkin on "värikkään väkivaltainen mestariteos"

Paljon jäin kuitenkin kaipaamaan.

Paskiaisia on kuitenkin ihan pakko suositella QT:n faneille tai muuten vain sellasisille kavereille jotka ymmärtävät jotain hyvien elokuvien päälle.

Ihan viihdyttävä komedia.

Useamman kerran katsottava leffa...

Positiivinen yllätys.
Kaikkien haukkujen perusteella odotin kahden tähden roskaleffaa mutta onneksi sainkin hyvän elokuvan.

Ainut miinus tulee siitä, että niin lyhyessä ajassa Shawn nousi pohjalta huipulle ja pääsi ottelemaan isoista rahoista.
Mutta kannattaa ehdottomasti katsoa Fighting jos tykkää Fight Clubista ja Rockysta.

Todella hieno Mafialeffa.
On selvää että Martin Scorsese taitaa mafiaelokuvien teon.
Kummisetiin tätä ei kuitenkaan kannata alkaa vertailemaan, koska vaikka Mafiaveljet on todella hyvä elokuva, niin ei sillä ole minkäänlaisia mahdollisuuksia nousta samalle tasolle kuin Kummisetä ja Kummisetä Osa II.

Kolmas Robert Rodriguezin leffa jonka olen nähnyt ja pakko sanoa että tämä on niintä kolmesta selvästi heikoin (Planet Terror, Sin City)

Totta puhuakseni aika kehno tekele...

Positiivinen yllätys.

Loistava elokuva ja aivan täydellinen lopetus erään aikamme suurimman näyttelijän uralle.

Grand Torinon juoni ei ole ihan sieltä tavanomaisimmasta päästä vaan se on todella hieno kasvutarina, jossa vanha rasisti oppii suhtautumaan eri rotuihin.

Grand Torino olisi omasta mielestäni ansainnut Oscar-ehdokkuuksia ja itse oscareita.

4,5/5

Ihan katsottava joululeffa

Posiitivinen yllätys...
En odottanut leffalta paljoakaan mutta se osoittautui toisenkin kerran katsottavaksi...
3,5/5

Loistava leffa. Mielestäni Tarantinon paras elokuva (en ole valitettavasti Pulp Fictionia nähnyt) Paljon parempi kuin jatko-osa...

Ei ollu kyllä ihan sitä mitä luulin. Muuten ihan toimiva leffa, mutta monesti (todella monesti) mentiin metsään (esim. noin 10 minuutin taistelu leffan alkupuoliskolla demoneita vastaan)

Pienoinen pettymys vaikken muutenkaan odottanut leffalta paljoa... Kerran katsottava pätkä.

No ei todellakaan iskeny!
Suoraan sanottuna ihan surkea leffa...

Yliarvostettu. Batman Begins tuntuu ylipitkältä vaikka pituutta on vain reilut 2h 20 min. Ihan mielenkiintoinen tarina siitä miten Batmanista tuli Batman...

Eipä oikein säväyttänyt...

Aika tyypillinen Isoon Omenaan sijoittuva romanttinen komedia, mutta menee sille paremmalle puolelle... Kaikin puolin ihan hyvä leffa...

Täyttä Scheisseä koko leffa

Ihan hyvä leffa, Hitlerin vallasta syöksemisestä...

Roskaa...

Hieman keskivertoa parempi leffa.

Odotukseni olivat keskivertoa paremman elokuvan kohdalla ja niin se olikin. Nicole Kidman kyllä alkoi ärsyttää tässä elokuvassa. Mutta muuten ihan hyvä draama

Ei todellakaan yllä Hayao Miyazakin parhaimpien leffojen sekaan...

Ihan hyvä 70-luvun kung fu leffa.

Ei todellakaan kuulu Miyazakin parhaimpiin, mutta muuten ihan toimiva animeleffa...

Yksi parhaita kauhu elokuvia, ja elokuvia ylipäätään. Synkkä leffa Burtonilta mutta mitä tämä osaisikaan paremmin tehdä?
Ehdottomasti 90-luvun helmi ja yksi parhaista elokuvista Depp:iltä ja sama koskee myös Burtonia...

4,5/5

Todella kaunis elokuva jossa Depp näyttelee todella hienosti Edwardia.
Burtonille tavanomainen synkkyys on taas läsnä tässä todella hienossa elokuvaelämyksessä.
Suosittelen lämpimästi katsottavaksi

Ei Burtonin tai Depp:n parhaita...

Hyvä ysäri action. Kun samaan leffaan pistetään kaksi yhtä kaikkien aikojen kovinta action-tähteä Sylvester Stallone ja Wesley Snipes syntyy todella hyvä toimintapätkä nimeltä Demolition Man.

Stallone vetää ihan perus roolin John Spartanina. Mutta Snipes näyttelee todella hyvin ja uskottavasti psykopaatti Simon Phoenixia.
Demolition Man on yksi parhaimpia Stallonen leffoja ja kuuluu Snipesin leffojen kärkipäähän myös. Ehdottomasti katsomisen arvoinen leffa.
Suosittelen kaikille Stallonen tai Snipesin leffojen ystäville ja muille actioneista pitäville...

Juuri niin hyvä actionleffa kun odotin. Heti aluksi tuli sellanen tunne että pääosaan on kyllä valittu ihan väärä mies, mutta loppua kohden huomasi että pääosaan oli valittu juuri oikea kaveri.
Travolta oli myös ihan hyvä pahiksena ja muutenki hyvä leffa... Suosittelen

Ihan menevää viihdettä tämäki....

kaikin puolin Ihan hyvä elokuva

Ihan katsottavaa viihdettä

Kuullessani ensimmäistä kertaa, että Perjantai 13. päivä -nimisestä kauhuelokuvasta ollaan tekemässä uudelleenfilmatisointia ajattelin vain, että: "Vieläkö tällainenkin pitää mennä väsäämään yhdeksän jatko-osan ja Freddy vs. Jasonin lisäksi." Joten odotukseni eivät luonnollisestikaan olleet mitenkän järin korkealla. Kuitenkin suunnittelin katsovani lefffan jossain vaiheessa, sillä voisihan se hyväkin olla. Siskoni suosittele elokuvaa minulle katsottuaan sen itse, mietin kuitenkin, miten saisin leffan nähtyä, lopuksi päätin tuvautua Fin-TV:n apuun.

Elokuvan juoni ei tietenkään kovin kummoinen ole, onhan sentään kyse leffasta nimeltä Friday the 13th. Juonikuvio on seuraavan lainen; joukko nuoria matkustaa citymaasturilla Crystal Lake -järven rannalla olevalle huvilalle, jonka erään nuoren isä omistaa. Matkalla he törmäävär motoristiin, joka etsii kadonnutta siskoaan. Eräs nuorista kuitenkin päättää auttaa tätä tuntematonta motoristia mutta huvilan "isäntä" ei pidä siitä, että tyttö tuo tuntemattomia huvilalle. Nuoret erkanevat eri suuntiin, metsään, järvelle ja osa jää sisälle taloon. Pian teinit saavat kuitenkin huomata, että he eivät ole yksin huvilan alueella.

Elokuvaan on keksitty nerokkaasti tuoda mukaan eräänlainen takauma, johon juuri tämä siskoaan etsiskelevä häiskä perustuu.

Friday the 13th vuosimallia 2009 ei varsinaisesti ole remake vuonna 1980 ilmestyneestä elokuvasta, vaan se on pikemminkin yhdistelmä sarjan ensimmäisistä osista. Tämä on huomattavissa monissa kohtauksissa ja tapahtumissa. Eli se on käytännössä reboot-elokuva.

Elokuvan ohjannut Marcus Nispel tunnetaan vuonna 2003 ilmestyneestä Texas Chainsaw Massacre -remakesta, joka tavallaan aloitti slasher-elokuvien uudelleenfilmatisoinnin. Vaikka Friday the 13th ei yllä lähellekään sitä samaa tasoa, jolla TCM remake on, täytyy silti sanoa, että tämä leffa kyllä voittaa aiemman version ja tämän jatko-osat The Final Chapteria lukuun ottamatta.

Yhdestoista Friday the 13th -elokuva on vallan viihdyttävä ja sopivan raakak kauhuelokuva, joka ei kuitenkaan onnistu pelottamaan ollenkaan. Elokuvan voi kuitenkin sanoa olevan eräs 2000-luvun parhaimmista slasher-elokuvista.

Heathin roolisuoritus on parasta antia elokuvassa, mutta valitettavasti Yön ritari sisältää myös turhia kohtauksia, jotka pitkittävä leffaa. Yksi 2000-luvun parhaista leffoista ja paras Batman
4,5/5

Yleensä en musikaaleista perusta mutta Sweeney Todd:n katsomisen jälkeen huomaa että on katsonut maailman selvästi parhaan musikaalin

Positiivinen yllätys, odotukset eivät olleet kovin korkealla muta leffa osottautuikin ihan katsottavaksi.

On kyllä yliarvostuksen makua tässä pätkässä, ei kyllä ollut sellainen kuin olin odottanut... Leffa oli loppujenlopuksi aika väkivallaton... Mutta muuten todella toimiva draama...

Loistava länkkäri! 5

Hyvä leffa Snipesiltä mutta sais olla ainaki puolituntia pitempi... Snipesin hyvä roolisuoritus Huumepomo Nino Brownina pelastaa aika paljon... Suosittelen rikosdraamojen ja Snipesin leffojen ystäville... 4/5

Eräänä Halloween-iltana Haddonfield-nimisen kaupungin lähiössä 10-vuotias Michael Myers tappaa koulukiusaajansa. Myöhemmin yöllä myös isäpuolensa, isosiskonsa ja tämän poikaystävän. Murhien jälkeen nuori Michael lähetetään mielisairaalaan, jossa tämä saa lääkärikseen Dr. Samuel Loomisin. Vuodet vierivät mielisairaalassa, Michael lopettaa vähitellen puhumisen ja käyttää kaikki päivät alkukantaiset naamareiden valmistamiseen. Elokuvassa Michaelin naamarinkäyttö selitetään siten, että tämä haluaa piiloutua naamareiden alle ja peittää "rumuutensa."

Elokuva jatkuu alkuperäisen idean mukaisesti, eli viisitoista vuotta myöhemmin aikuiseksi ja hyvin kookkaaksi sellaiseksi kasvanut Michael karkaa mielisairaalasta ja suuntaa kohti Haddonfieldiä, jossa tämä aikoo etsiä pikkusiskonsa Laurien käsiinsä. Michael palaa Myersien vanhaan 15 vuotta tyhjänä olleeseen taloon, jonka väitetään olevan kummitustalo, ja hakee kätköstä vanhan uskollisen keittiöveitsen ja naamarin, joita käytti taannoin murhatessaan isosiskonsa. Michael jättää pakomatkansa aikana lukuisia ruumiita jälkeensa ja on aina askeleen edellä poliiseja. Poliisit saavat siivota Michaelin sotkuja yksi toisensa jälkeen. Ehkä leffan ainoa miinus tulee siitä, että tuo kohtalokas Halloween-yö jää aivan liian lyhyeksi ja tapahtumaköyhäksi.

Kyseinen elokuva on remake-versio John Carpenterin kuolemattomasta klassikosta, Halloweenista, jota pidetään yhtenä ensimmäisistä ja parhasita slasher-elokuvista. Leffan ohjaajana toimii White Zombie-nimisen Groove Metal bändin keulakuvana tunnetuksi tullut Rob Zombie, jonka aiempia ohjaustöitä ovat olleet elokuvat House of 1000 Corpses ja The Devil’s Rejects. Itse pidän Zombien aiemmista tuotoksista, mutta on pakko sano, että Halloween pieksee kaikki muut miehen edelliset teokset. Jos loistava The Devil's Rejects ei todistanut Zombien omaavat ohjaajan lahjoja, niin Halloween viimeistään tämän tekee.

Herra Zombie on juuri parhaimmillaan kuvatessaan punaniskojen maailmaa. Koko leffahan on täynnä pitkälettisiä redneck-juntteja. Elokuva kulkee eteenpäin kuin junan vessa juuri Zombielle tyypilliseen white trash –menon avulla. Valkoista roskasakkia tunkee sisään niin ovista, kuin ikkunoistakin, kuvainnollisesti sanoen siis.

Zombie tekee takuuvarmaa työtä, mies ei turhia kiirehdi ohjatessaan tätä teosta, josta muodostuu miehen loistokkain elokuva. Tämä on selvästi näkyvillä elokuvaa katsellessa, sillä jalki on tasaista, eikä kohtauksella A ole paljoakaan eroavaisuuksia kohtaukseen B, taikka C. Edes elokuvan kahteen osaan jaettu dialogi, Michaelin vuodet mielisairaalassa ja verilöyly Haddonfieldissä -osoissa ei juurikaan ole eroavaisuuksia.

Carpenterin versiossa ei perehdytty ollenkaan siihen, miten Michaelista tuli, mikä hänestä nyt sitten loppupeleissä tulikin, psykopaatti, joka jahtaa teinejä keskellä öistä lähiötä. Elokuvahan perustui siihen, miten tunnelmaa luotiin mm. kohtauksilla joissa Michael putkahtaa kuin tyhjästä pensasaidan taakse kurkistelemaan Laurien touhuja. Myöskään alkuperäisessä Halloweenissä ei paljoa kerrottu Michaelin lapsuudesta, näytettiin vain se vajaa viisi minuuttia kestävä osio, jossa Michael tappoi isosiskonsa. Carpenterin versiossa siis ei keskitytty juuri mihinkään muuhun kuin siihen kohtalokkaaseen Halloween yöhön, josta mies kuitenkin sai riittävän paljon irti.

Zombien visiona puolestaan on se, että ensin perehdytään juuri niihin asioihin, jotka jäivät alkuperäisessä vain arvailujen ja erilaisten teorioiden varaan. Vasta tämän suunnilleen 50 minuuttia kestävän osion jälkeen alkaa se varsinainen kauhuelokuva. En sano, että Zombien versio olisi alkuperäistä parempi mutta kieltämättä on mukava tutustua itse Michaeliin paremmin. Zombie on myös nostanut ruumiiden lukumäärää noin viidestä peräti viiteentoista.

Leffan visuaalinen puoli toimii erittäin hyvin, sillä murhat ovat hyvin toteutettuja ja kuvakulmatkin ovat todella toimivia. Eli leffan toteutus on käytännössä täydellistä pientä miinusta lukuun ottamatta, nimittäin sitä, miten Zombie heiluttaa kameraa juuri niissä kohdissa, joissa Michael saapu pienelle visiitille ja tekee uuden veriteon. Elokuvan vähän rosoinen ja harmaansävyinen kuva on suorastaan kaunista katseltavaa ja äänimaailma on häiriintynyttä.

On myös mainittava, että itse pidän suuresti Michaelin uudesta ulkonäöstä. Allekirjoittaneen mielestä Michael sopii paremmin reilut kaksi metriseksi körilääksi, jonka käyttämä harmaa ja kärsinyt naamari on ehdottomasti parhaita, mitä sarjassa on koskaan nähty. Uusi naamari tuo ”miehelle” enemmän ilmettä ja "cooliutta". Michaelin käyttämä haalari on juuri sopiva asustus tälle naamaripäiselle sekopäälle. Ihmettelen vain, että, miten haalari muka sopi Michaelille niin mainiosti, koska haalarin edellinen omistajahan oli vain n. reilut 180-senttinen miekkonen.

Näyttelijät eivät tee mitään loistosuorituksia mutta eipä kukaan huonostikaan näyttele. Dr. Loomisin roolissa nähtävä Malcolm McDowell suoriutuu työstään kiitettävästi, muttei kuitenkaan tämän alkuperäisen näyttelijän tasoisesti, sillä McDowell ei omaa sitä samaa karismaa kuin alkuperäinen Loomis, eli Donald Pleasence. Lauriena nähtävä Scout Taylor-Compton näyttelee myöskin hyvin, mutta erot näyttelemisessä ovat valtavia verrattaen Jamie Lee Curtisiin. Mm. Curtis näytteli kilttiä koulutyttöä kun taas Taylor-Comptonin roolihahmo tyttömäinen ja viattoman tuhma tapaus.

Omalla kohdallani elokuva onnistui yllättämään, sillä olin odottanut sellaista kohtuullisen onnistunutta uudelleenfilmatisointia, joka ei pääsisi millään alkuperäisteoksen tasolle. Onnekseni Halloween kuitenkin osoittautui niin hyväksi elokuvaksi, että Carpenterin klassikon lukuisat jatko-osat jäävät tämän jalkoihin. Alkuperäisestä on vaikea pistää paremmaksi mutta Zombien remake pystyy siihen, ainakin melkein. Halloweenin kohdalla ei siis ole ollenkaan liioiteltua puhua puhtaasta mestariteoksesta.

No niin... 2000-luvun parhaasta kauhuleffasta on siis menty tekemään Hollywood-versio. [Rec]:n tunnelma ja pelottavuus loistaa poissaolollaan. Odotin täyttä raiskausta loistavasta leffasta, mutta eihän tämä nyt niin huono ollutkaan mitä alkuun luulin, ihan katsottava pätkä...
3,5/5

Olihan tämä ihan hyvä komedia...

Ilman Robert Englundia ei voi Elm Streetiä tehdä...

Vuonna 1980 alkoi todellinen slasher-buumi Halloweenin innoittamana. Yksi ensimmäisistä slashereistä oli Perjantai 13 päivä, josta muodostui saman tien hitti. Elokuva sai myöhemmin viellä useita jatko-osia.

Elokuva alkaa siitä kun monet ennestään toisilleen tuntemattomat nuoret pestautuvat kesäleirin ohjaajiski. Nuoret saapuvat leirille enne tämän avaamista, tarkoituksenaan kunnostaa kyseinen leiri. Kuitenkin pian nuorten saapumisen jälkeen alkaa joku tappamaan heitä. Useita teinejä kuolee niin kirveestä, veitsestä kuin nuolestakin.

Perjantai 13 päivä oli ensimmäinen oikeasti raaka slasher-elokuva. Siinä missä 70-luvulla valmistuneet sarjan edelläkavijät Halloween ja Texasin moottorisahamurhat loistavat tunnelmallan, nojaa Perjantai 13 päivä lähinnä näyttäviin murhiin. Elokuva ei onnistu luomaan yhtään minkäänlaista tunnelmaa tai jännitystä, vaikka tähän onkin musiikin avulla pyritty.

Elokuvan erikoistehostemieheksi palkattiin George A. Romeron zombie-klassikossa maskeeraajana toiminut Tom Savin. Kun ottaa huomioon sen, että elokuva valmistui pienellä budjetilla vuonns 1980, on pakko sanoa, että maskeeraukset ovat kyllä ihan hienosti toteutettuja.

Vaikka Perjantai 13 päivä -elokuvaa ja tämän lukuisia jatko-osia pidetään arvossa, ovat ne silti omasta mielestäni todella yliarvostettuja. Jo pelkästään tämä ensimmäinen osa osoittautuu todelliseksi kuraksi.

Jos joku jostain ihmeen syystä haluaa joskus katsoa vanhaa kasarislasheria ja valitsee elokuvaksi Perjantai 13. päivä -leffan, täytyy minun todeta, että ota mielummin Halloween, Painajainen Elm Streetillä tai Texas Chain Saw Massacre.

Pakko myöntää että on tullu katottua kyllä parempia zombie-leffoja ja leffoja yleensä... Ihan hyvähän tämä oli 3,5/5

Ei aivan sitä mitä odotin... Kyllähän tämä hyvärikosdraama on, mutta jotain tästä kyllä puuttuu... Nickholson ja DiCaprio tekevät hyvät roolit, mutta entäs sitten Matt Damon? Damon on milestäni huono sekä ärsyttävä näyttelijä, ja leffa olisi ollut parempi jos tämän rooliin olisi valittu parempi näyttelijä...

4/5

Mitä muuta tähän voi sanoa muuta kuin että: hauska komedia.

Ideasta olisi saatu revittyä hyvä kauhuelokuva (mahdollisesti) jos oltais keskitytty enemmän kauhuun kuin komediaan...

Hauska ja viihdyttävä animaatio, kannattaa ehdottomasti katsoa

Suoraan sanottuna aivan v*tun loistava leffa. Ainoastaan Junon kohtalo jäi harmittamaan, sillä olihan tämä elokuvan paras hahmo. (omasta mielestäni siis) Ja eikun jatko-osaa odottelemaan...
4,5/5

Heikko

Aivan loista trilleri! Todellakin ansainnut oscarinsa...

Viides Halloween on Michaelin kolmas lahtausreissu (ensimmäinen ja toinen osa käsittelevät samaa yötä ja kolmannessa ei Michaelia nähdä. Elokuva on ihan kelpo kauhuleffa, vaikkakin kahdessa ensimmäisessä Halloweenissä vallinnut tunnelma ja jännitys ovat tipotiessään.

Leffa on kuitenkin hyvä lisä legendaariseen Halloween-sarjaan.

Pakko suositella Halloween-elokuvien faneille ja muille kauhudiggareille

Leffasta puuttuu kahden ensimmäisen osan tunnelma, mutta ihan hyvä jatko-osa... Viidennen osan kanssa yhtä hyvä...

Vähän erilainen zombie-leffa, mutta todella hyvä sellanen...

Ei mitenkään erityinen, mutta katsottava...

Kyseessä oli ensimmäinen George A. Romeron leffa ja todella hyvä sellainen... Terminaattorin Sarah Connor tyylinen kerronta oli ihnakiva juttu tähän leffaan... Suosittelen...
4/5

Hyvä leffa Trantinolta. Häviää kyllä Planet Terrorille...

Huono leffa!

Odotukseni ei olleet kovinkaan korkealla kun rupesin tätä leffaa katsomaan, mutta elokuvan aikana ne lunastettiin (ja paljon enemmänkin) Hyvä ja vähän erilainen kauhu leffa... Suosittelen 4/5

Lunasti odotukset, hyvä elokuvan tämä on... 4/5

Aivan helvetin hieno elokuva... Ehdottomasti Häjyjen jälkeen paras suomalainen draama... Tälle leffalle on aivan pakko antaa viis tähteä. Franzén vetää uransa parhaan roolin ja Kari Hietalahti tekee jälleen loisto roolin, Edelmanin rooli on aivan perus ja Pääkkönenkin vetää ihan OK roolisuorituksen... Suosittelen

Aivan viihdyttävä animaatio...

Ihan katsottava komedia...

Yksi parhaista katastrofi elokuvista, mutta omasta mielestäni kliseet ja liika erikoistehoste tykitys laskivat leffan pisteitä. Vähän erilainen katastrofielokuva, tällä kertaa eivät UFOt vallanneet maata tai meteoriitti iskenyt siihen... Mutta suosittelen kyllä Sci-fi ja katastrofielokuvien ystäville... 4/5

Hyvä komedia

No eipä tämä loppujen lopuksi kovin hyvä ollut...

Itseasiassa ihan hyvä leffa... On tullut pariin kertaan katsottua...

Aivan loistava leffa... Samaan aikaan mielenkiintoinen ja viihdyttävä, loppu oli tietenkin koskettava... Yksi Clintin parhaista. Suosittelen

Aivan liian aliarvostettu komedia... Omasta mielestäni hyvä ja kaiken lisäksi yksi Murphyn parhaista... Suosittelen

4/5

Aika huono leffa...

Ihan hyvä, mutta paljon huonompi kuin 50 Centin Get Rich or Die Tryin'

Hyvä ja ajatuksia herättävä vankiladraama... Kannattaa ehdottomasti katsoa.

Toiseksi paras Buddy leffa...

Paras Buddy leffa...

Hyvä ja mielenkiintoinen leffa... Ei voi mutta kuin suositella kaikille...

Ihan kelpo pätkä...

Hyvä Sci-fi leffa, mutta olen katsonut parempiakin...

Positiivinen yllätys... Vaikkakin leffassa on yhdistetty Terminator ja X-Men... Hienoja toimintakohtauksia (varsinkin ne jossa Snake Eye ja tämän "veli" oli mukana) Muutenkin paljon parempi kuin odotin...

Ei kovin kummoinen leffa, mutta ihan katsottava...

Aivan oli viihdyttävä leffa...

Hyvä lyhytelokuva...

Leffasarjan paras... Antoi paljon vastauksia, mielenkiintoinen leffa... Suosittelen

Eipä oikein iskeny...

Kirkkaasti paras Friday-leffa ikinä... Marcus Nispel näyttää osaavan ohjata kauhua... Ei vedä herran Texas Chainsaw Massacrelle... Mutta voittaa kyllä alkuperäisen Fridayn ja sen jatko-osat 6-0... Suosittelen kauhuelokuvien ystäville...

Hyvä leffa, mutta todella yliarvostettu...

Todella hyvä sotadraama... suosittelen...

Odotin veristä ja rajua natsientappoleffaa, mutta eihän tämä ollut sellanen... Mutta muuten Hyvä draama... Kaikesta huolimatta voin suositella tätä leffaa...

Ihan hyvä kauhu pätkä...

Yllättävän hyvä leffa, näin nykyajan suomileffaksi...

Mark Wahlbergin toiseksi paras leffa ei yhtä hyvä kuin Neljä Veljeä, mutta todellakin parempi kuin Max Payne... Antoine Fuqua on ohjannut hienon elokuva... Ei yllä Trainig Dayn mestarilliselle tasolle, mutta muuten hyvä leffa... 4/5

Ihan hyvä Resident Evil leffa...

Viihdyttävä leffa...

Todella hyvä leffa... Paras koskaan katsomani ninja-leffa... Suosittelen kaikille toiminnan ja ninjojen ystäville...

Aivan h**vetin hyvä leffa! Kirkkaasti paras hurjapäät leffa (jopa ykköstäkin parempi!) Domin, Hanin ja Brianin mukana olo on plussaa... (vaikka Han jääkin todella taka-alalle)

Ihan hyvä leffa...

Odotin kahden tähden paskaleffaa, mutta sainkin kolmen tähden kohtuu leffan... Kyllä tämän kerran katsoo...

Jää kyllä aika kauas Boratista, mutta silti erittäin toimiva komedia... Suosittelen

Pakko sanoa että hyvä kauhuleffa... Ei kovinkaan pelottava, mutta muuten oli hyvä leffa... Suosittelen

Hyvä dokumentti...

Hyvä leffa... Ei yllä ihan ykkösen tasolle. Vähän oli väkisin pitkitetty leffa (lopputaistelu kesti yli puoli tuntia) Mutta ei voi sanoa kuin että oli hyvä leffa:D Suosittelen...

Jim Carrey ei kuulu lempi näyttelijöihini, mutta tällä kertaa hän onnistuu... Ja leffakin on hyvä

Katsomistani X-Men leffoista paras... Ihan hyvä leffa...

Positiivinen yllätys... Parempi kuin koneiden kapina... paljon... Tietokone Schwarzenegger oli plussaa...

Ihan hyvä leffa... Parempi kuin Bruce ja Lloyd vauhdissa

Ihan hyvä leffa

Ihan OK parodia...

Hyvä leffa...

Kirkkaasti paras Indiana Jones leffa... Paljon parempi kuin Kadonneen aarteen metsästäjät...

No eipä ollu kovin hyvä leffa...

Huono leffa....

Hyvä kauhuleffa... Kyllä tämä Primevalin voittaa

Ihan hyvä Potter leffa...

Hyvä elokuva itsestään Johnny Cashistä... Suosittelen

Ihan katsottava leffa... Dark Floorsin surkeuden jälkeen oli mukava kattoa tämä

Norrisin paras...

Aivan mahtava leffa... Sai silloin aikanaan innostumaan nyrkkeilystä

Kaksi edellistä osaa olivat hyviä neljän tähden kauhuleffoja, joten pitäähän tämäki tsekata jossain vaiheessa...

Ei tätä nyt voi kovin hyväksi kauhuleffaksi mennä sanomaan...

Pitikö mennä tämmönenki väsäämään?!? Aivan p*ska leffa...

Katsomisesta on jo aikaa, mutta muistaakseni ihan kelpo viihdettä...

Siis todella p*ska leffa!!!!

Hyvä komedia...

Nyt ei voi kyllä sanoa että: "Olipas hyvä leffa!"

Hyvä leffa jossa näyttelee Willis ja Berry

[Rec] on ehdottomasti omalla kauhu Top-5 listallani, ja odotan jatko-osaa... Kakkonen ei luultavasti pääse samalle tasolle, mutta kunhan ei mitään kolmen tähden leffaa tule...

Aina tätä samaa... Ei yksinkertaisesti iske...

Eiköhän potteriaki ole nähty jo tarpeeksi...

Ei kuulu katsomieni Pottereiden parhaimmistoon... Jää todella kauas Viisasten kivestä ja Salaisuuksien kammiosta, Azkabanin vangin tämä kyllä voittaa... 3,5/5

En sanoisi että parempi kuin vuoden 2003 re-make... Ehkäpä yhtä hyvä... Suosittelen lämpimästi...

Ihan perus 3/5

Kyllä on kova leffa...

Ihan katsottava komedia...

Snipes on paljon mainettaan parempi näyttelijä

Leffa on täynnä idioottihuumoria ja sen takia tälle on annettava vain 2,5/5

Hyvä draama Irakista palaavista sotilaista

Taas todistettiin että Norris on pirun kova jätkä...

Sarjan huonoin osa...
Järjestys:
1. Stitch: Avaruuskoe 626
2. Lilo ja Stitch
3. Lilo ja Stitch 2
4. Leroy ja Stitch
Muttta ihan hyvä Disney leffa... 3/5

Ihan toimiva komedia

Ikinä en ole Bondeja missään arvossa pitänyt... Eikä tee tämä(kään) poikkeusta... Kultainen silmä oli hyvä ja Casino Royalekin on useamman kerran katsottava, mutta tätä en luultavasti katso uudestaan... (ainakaan vähään aikaan)

Ihan hyvä kolmen ja puolen tähden leffa

Ehdottomasti maailman kaikkien aikojen paras merirosvo leffa...

Pidin enemmän edellisestä osasta, mutta toimiva elokuva tämäkin

Ihan mainio toimintaleffa Angelina Jolielta

Ei voi sanoa kuin että olipas kehno leffa...

Mikä v*tun järki oli heittää Arska pois loistavan action-leffan jatko-osasta?!?

Hyvä neljän tähden leffa... Suosittelen

Mikä ihmisiä viehättää tämmösessä "teinipaskassa" ??? En ole katsonut, enkä katso....

Ihan hyvä komedia, mutta paljon huonompi kuin ykkönen...

Hyvä komedia Sai nauraa

Ei erikoinen, mutta ihan katsottava sci-fi pätkä

Ehdottomasti Disneyn paras klassikko! Scar on loistava pahis tässä unohtumattomassa animaatiossa... Lapsuuden ehdoton suosikki

Ihan katsottava leffa

Ei todellakaan hyvä leffa 2,5/5

Toivottavasti leffa ei floppaa... Stallone, Willis, Schwarzenegger, Lundgren, Mickey Rourke ja Jason Statham samassa Action-leffassa... Stallonen ohjaus ja käsikirjoitus lahjoilla leffasta voi odottaa hyvää... Toivotaan parasta!

Hups... Edellinen kommentti oli tarkoitettu kolmoseen

Ihan OK piirretty... Se toinen Kim Possible leffa oli parempi

Hauska komedia

Huonompi kuin ykkönen...

Todella hyvä animaatio

Ihan hyvä axönleffa...

Leffan katsomisesta on kulunut jo join aika, joten muistikuva on vähän hämärä, mutta hyvä komedia leffa (jos siis muistan oikein)

Aika naurettava leffa, pakko myöntää

Mielestäni ihan katsottava leffa 3/5

Ihan hyvä trilleri... Ei valittamista

Vähän saman tyylinen kuin Chaos, mutta ei yhtä hyvä... Hyvä Denzel Washington leffa

Hyvä leffahan tämä on...

Ei mitenkään erikoinen leffa...

Olihan tämä ihan hyvä western... 3,5/5

Ihan hyvä komedia leffa

Hyvä kauhu leffa... Ei voi muutakaan sanoa... 4/5

Toisen katsomiskerran jälkeen leffa parani huomattavasti... Snipes tekee hyvän roolin Lorenzina... Itselleni tuli loppu todella yllätyksenä... Hyvä 4/5

Suoraan sanottuna aika p*ska leffa!
Itseeni ei millään saralla kolahtanut tämä b-tason actionleffa.

Hyvä trilleri

Petyin... Ei kovinkaan kummoinen action pätkä, kyllähän tämän useammin katsoo

Hyvä leffa Norrisilta... Suosittelen

Ihan hyvä komedia....

Hyvä elokuva

Hyvä suomi leffa...

Kolmesta katsomastani Indiana Jones leffasta se huonoin (vaikka eipä kylläkään kadonneen aarteen metsästäjät ja kristallikallon valtakuntakaan kovin kummoisia tekeleitä ole)

Kolmanneksi paras Freddy-leffa. Ensimmäisen ja kolmannen tasolle tällä ei ylletä, mutta voittaa kakkosen, kutosen ja varsinkin seitsemännen Elm Streetin... Hyvä leffa... Suosittelen 4/5

Vuonna 1980 hlvalla kokoon kyhätty slasher-elokuva Perjantai 13. päivä sai pian jatko-osan ja viellä toisenkin jatko-osa. Jatko-osia tehtiin halvalla ja nopeasti, sillä slasherit olivat suuressa suosiossa 80-luvulla. Kulttileffaksi kohonneen Perjantai 13. päivä -leffan jatko-osat ovat suunnilleen sitä samaa tasoa kuin alkuperäinenkin.

Juoni ei ole kummoinen, niin kuin ei ollut edellisissä osissakaan. Joukko nuoria menee erälle maatilalle lähelle Crystal Lake Campia viettämään viikonloppua. Nuoret törmäävät jengiläisiin, jotka päättävät myöhemmin tyhjentää kaupunkilais teinejen pakus bensatankin. Nuoret viettävät mukavaa viikonloppu harrastaen (yllätys, yllätys) seksiä ja pössytellen. Kuitenkin nuoret saavat kokea sekopäisen lätkämaskiin pukeutuneen körilään vihan kun maatilan lato alkaa täyttyä ruumiista.

Jasonin ulkonäkö ollaan viimein saatu sellaiseksi kuin sarjan fanit ja muut slashereitä katsovat sen tuntevat. Reilut 190-senttinen köriläs, joka teilää teinejä machetella ja mulla teräasiella mm. kirveellä, nuolella ja tuhkan kohennus kepillä.

Elokuvassa on monia aikanaan hyviltä näyttäneitä 3D-efektejä. kuitenkin itse katsoin leffan vuonna 2009 ja totesin, että: "Ompas kerrassaan koomisia efekstejä, eihän tälle voi muuta kuin nauraa!"

Friday the 13th voittaa kuitenkin monet muut leffasarjan osat, vaikkei mitenkään hyvä elokuva olekaan. Kuitenkin menee tylsän perjantai-illan piristeenä.

Hyvä leffa...

Hyvä komedia

Mielestäni hyvä, viihdyttävä ja hauska komedia... Suosittelen 4/5

Kun alettiin suunnitella yhdeksättä jatko-osaa slasher-klassikolle Perjantai 13. päivä olivat ideat lopussa. Kunnes päätettiin, että Jason sijoitetaankin avaruuteen, no tuumasta toimeen vain. Näin sai alkunsa Jason X.

Jason saadaan vihdoin ja viimein kiinni, "mies" päätetään syväjäädyttää, sillä se on ainut keino pitää tämä lätkämaskinen hirviö aisoissa. Jason pääsee karkuun, mutta eräs työntekijä saa Jasonin teljettyä syväjäädytysjammioon. Jollain ihmeen tavalla Jason onnistuu rikkomaan syväjäädytyskammion, ja tämän seurauksena Jasonin vanginnut työntekijäkin kuolee.

400 vuotta myöhemmin eräät avaruusaluksella liikkuvat nuoret kuitenkin löytävät paikan, jossa Jason aikoinaan syväjäädytettiin. Nuoret kantavat Jasonin ja naisen, joka tämän vangitsi, avaruusalukseensa ja elvyttävät naisen. Kuitenkin samalla Jasonkin sulaa ja alkaa lahdata avaruusaluksen väkeä. Tällä kertaa Jasonille kuitenkin löytyy kunnon vastus.

Kun kyseessä on yhdeksäs elokuva, jossa Jason seikkailee, on varmaan helppo arvata, että elokuvat toistavat samaa kaavaa, siksi keksittiin täysin uusi miljöö, jossa Jason pääsisi taas heiluttamaan vanhaa tuttua macheteaan.

Elokuva on uudempia ja suuremmalla bidjetilla valmistuneita Friday the 13th -elokuvia, joten se on visuaalisemmalta puoleltaan huomattavasti vanhoja elokuvia parempi.

Odotin että elokuva olisi ihan surkea tekele, nimittäin sitä on haukuttu aika urakalla. Mutta kuitenkin leffaa katsellessani huomasin, että sehän on ehdottomasti yksi sarjan parhaista. Eli kyseessä on mainio leffa jonka jaksaa katsoa toistamiseenkin.

Ihan hyvä leffa... 3,5/5

Hyvä mafia leffa...

Itse asiassa ihan hyvä action-leffa... Ei valittamista...

Ei hyvä...

Ihan hyvä leffa...

Hieno elokuva, ei voi muutakaan sanoa 4/5

Ei mitenkään erikoinen leffa... Ihan katsottava...

Ihan katsottava tekele...

Positiivinen yllätys... Hyvä leffa...

Hyvä eemeli-leffahan tämä on...

Hyvä elokuva...

Ihan katsottava leffa, ei mitään sen erikosempaan...

Ihan hyvä leffahan tämä on...

Aivan loistava elokuva, vaikka en ole todellakaan mikään ruotsalaisten elokuvien ystävä, niin silti tämä elokuva iski toden teolla... 4,5/5

Ihan katsottava leffa, mutta todella ärsyttävä...

Aivan p*ska!

Ihan hyvä ja hauska komedia...

Sitä samaa bondia... Kuka näitäkin jaksaa katsoa....

Ei voita Kirjeitä Iwo Jimalta, mutta todella hyvä sota elokuva...

Todella hyvä sotadraama... Voittaa Isiemme Liput...

Todella hyvä leffa... Ei tässä voi muutakaan sanoa...

Pirun hyvä kauhu leffa... Säikkyä sai vaikka kuinka paljon... Ehdottomasti paras pitkään aikaan katsomistani kauhu leffoista...

Naapurini Totoron jälkeen paras Miyazaki-leffa... Todella, todella hieno anime leffa... Suosittelen... 5/5

Ihan hyvä leffahan tämä on...

Ihan turha jatko-osa...

Todella hyvä anime-leffa... Vähän huonompi kuin Naapurini Totoro ja Liikkuva linna... 4,5/5

Aivan mahtava anime-leffa... Ei ihan yhtä hyvä kuin Naapurini Totoro, mutta ei kyllä jää kauas... 4,5/5

Aivan loistava anime... Ehkä Miyazakin paras leffa...

Ei ole ihan Naapurini Totoron, liikkuvan linnan ja Henkien kätkemän tasoinen, mutta todella hyvä anime...

Ei mitään parhaita Beaneja... Mutta ihan hyvä... 3,5/5

Yhtä hyvä kuin ensimmäinenkin osa...

Ihan hyvä Disney leffa...

Eipä kovinkaan kummoinen tekele...

Ihan katsottava leffa, ei mitenkään erikoinen...

Ihan katsottava leffa Arskalta, mutta ei kuulu miehen parhaimpiin...

Ihan hyvä komedia leffa...