Uytp7

Uytp7

Tähtääjä, 24 fania

Oma statistiikka: Elokuvien kommentit (1343)

16.01.2019 klo 14:21

Big Eyes

Isot tis...silmät. Aiheena (maalaus)taide on niin plööh kuin olla ja voi, itse en ko. harrasteen päälle ymmärrä, enkä erityisemmin näe miksi joku toinen taulu maksaa miljoonan ja toinen kympin + hot dogen. Tim Burtonin hyppy normaalin matskun pariin onnistuu kohtalaisesti, sillä suuruudenhullua koijaria esittävä Waltz pistää parastaan päästen varsinkin lopussa oikeussalissa erittäin hilpeisiin korkeuksiin. Amy Adams on se sieluaan maalauksillaan ilmentävä herkähkö naikkonen, jonka miesmaussa olisi rutkasti petrattavaa.

Teknisesti Big Eyes näyttää kivalta, aikakautta peilataan hauskasti lavastuksessa ja tyylivalinnoissa. Pari erittäin oivallista melodianpätkää pongasin myös leffasta, lopputeksteistä tarkastin Danny Elfmanin olleen vastuussa niistä. Olisin kaivannut enemmän sisältöä taiteenluomisen tuskaisaan prosessiin sekä keskittymistä muuhunkin kuin lurjusmiehen lurjusteluihin. Hienoisen särmätön kokonaisuus, jota en voi nostaa erityisen korkealle arvoasteikossani. Sen tiedän etten tuollaista creepyä taulua ottaisi oman kotini seinälle. Ai niin, taulujen kuvauskohteista viskattiin jokunen huvittava pedoheitto, meinasi mehut tulla nenästä ulos.

rating 60,000

13.01.2019 klo 15:55

Länsirintamalta ei mitään uutta

Englantia solkkaavat saksalaiset (lolwut) kiiruhtavat sotimaan. Heti alussa esiintyvä voimallinen kohtaus opettajasta innostamassa nuorukaisia sotaväkeen säväyttää, muutama muukin todella hieno hetki leffasta löytyy mm. ensimmäinen yhteenotto raa'assa sodanjylyssä sekä viimeiset pari kohtausta symbolisuuksineen. Aluksi en hahmoihin niin kiintynyt tai ainakin luulin noin. Pikkuhiljaa taistelusta toiseen könytessä huomasin ettei heistä pentele haluakaan luopua.

Myöhemmistä sotaelokuvista tuttua tematiikkaa löytyy tästä yllin kyllin. Kahakoiden vaikutukset sotilaan omaan psyykeeseen, kotiinpaluun vaikeus, tovereiden kalmot ampumahaudoissa ja sotimisen syyt ruoditaan erinomaisesti teoksessa. Hämmästyttävän rapea dialogi sai paitsi ajattelemaan tappamisen tarpeellisuutta myös syvensi toverihenkeä hahmojen kesken ilman, että keskustelu olisi muuttunut tekemällä tehdyksi kannanotoksi tahi väkisin bondaamiseksi.

Näin iäkkääksi pätkäksi sotakohtauksissa jysähtelee upeasti, kamera liikkuu vaivatta solttujen keskellä näyttäen sodan koko kauheuden, myös muutama keskustelukohtaus saa uutta säväystä kuvaajan liikkeistä hahmojen ympärillä. Näyttelijöistä se vanha patu veti parhaimman roolin, hammastikun rooliin en ketään joutunut laittamaan. Vaikuttava leffa edelleen. Sota on likaista peliä, jossa motiivit, keinot ja elämä ovat halvalla myynnissä sekä keskenään täysin ristiriitaisia suhteessa muihin pelikentän nappuloihin.

rating 80,000

13.01.2019 klo 15:45

Intohimon tuulet

Semmoinen sieltä. Edward Zwick on pätevä ohjaaja, mutta lukuunottamatta The Last Samuraita en ole ollut erityisen sävähtynyt hänen tuotoksistaan. Perushyvä Intohimon tuulet alkaa tylsästi, kertoja jolkottelee selittämässä asiat halki, poikki, pinoon ja takkaan, hetimiten tuon jälkeen hahmot pohjustetaan nihkeästi. Ensimmäisessä maailmansodassa käväistään pikaisesti, vasta sitten alkaa filmin todellinen naudanrinta. Ja se onkin huomattavasti antoisampaa katseltavaa suurine tunteineen sekä pääpiirteittäin osuvan näyttelytyöskentelyn ansiosta.

Silti tuntui oudolta kuunnella, kun koko orkesteri (vertauskuvallisesti) oli saatu raahattua preerialle soittamaan mahtipontisia säveliä ja herkistelemään vastoinkäymisten aallokossa. Eikä Pittin esiintyminen ollut filmissä erikoista, onneksi Hopkins & Quinn jne. tavoittavat ilmeikkäämpää tulkintaa hahmoistaan. Ajankuvaa sekä elämänmenoa eristyksissä tarkastelevana epookkina mainio, liikaa melodramaattisuus pilasi katsomiskokemusta. Jahkailuakin havaittavissa, 20 minuuttia olisi saanut heivata pois. Intiaanien kohteluun sentään otettiin mukavasti kantaa.

rating 60,000

10.01.2019 klo 00:26

Jättiläinen

Kun tietää mitä etsii huomaa, että tehdään sitä suomessakin hyviä elokuvia, luokkakokoukset sun muut "koko kansan" tapaukset sopii jättää omaan arvottomuuteensa. Jättiläinen kertoo siis pitkäaikaisesta tositeevee sarjasta nimeltä Talvivaara (sittemmin Terrafame) näyttäen meille ne kaikki jännittävät kokoukset, paperityöt sekä kulissien takaiset pelit mistä aiemmin vain luimme Ilta-Ryönän sivuilta.

Kuten muutkin ovat edellä todenneet, leffan kiintotähti on Volasen Jani pontevana Pekka Peränä, tuona pikkuisen hulluna kaivosimpressaarina. Esikuvaansa muistuttaa ehdottomasti ja räyhäämäänkin mies pääsee muun ketunhännännostelun ohella. Muu jengi suorittaa niin ikään hyvin, jäyhä kansallinen luonteenlaatumme, "eihän meillä täällä mitään korruptiota ole" mentaliteetti sekä viranomaisvatulointi on tuotu hienosti esiin. Joonas Saartamo ilmentää mainiosti kovien paineiden alaista virkamiestä, joka pääsee epäselvyyden jos toisenkin jäljille. Pientä mehevää sarkasmia leijuu hetkittäin ilmassa mitä ihmeellisimmissä paikoissa, kuten kokouskaffeilla.

Erikseen täytyy ihan kehaista ohjaaja Salmenperää, sillä Jättiläisen filmauksessa on kansainvälisen tuntuinen ote. Mielenkiintoiset kompositiot, vankka ote tarinasta sekä ääniraidan tehokas käyttö suorastaan huutavat ylistystä. Hieman liian monta kertaa tosin käytetään sitä kikkaa, missä ääni yhtäkkiä katkaistaan täysin seuraavaan kohtaukseen siirryttäessä. Lisäksi leffan hahmoista jää latteahko vaikutelma yksisuuntaisina toimijoina. Vakuuttavaa työtä potentiaalisesti kuivakasta tarinasta, vaikka väriliituja myönnetään käytettäneen.

rating 70,000

10.01.2019 klo 00:10

Huikopeli

Seltzer & Friedberg kaksikko saa edelleen tehdä elokuvia, mikä menee yli maailmankaikkeuden eliöstöjen kollektiivisen ymmärryksen. Pari duon ribulituotosta olen nähnyt kauan sitten, kunnon Vietnamtraumoissa meni ensimmäiset minuutit Huikopelistä, sillä mikään ei ole muuttunut vanhoista keskinkertaisista ajoista. Vitsejä tykitetään alituiseen, joka suunnasta, täydellä volyymillä, täysin vailla tilannetajua, oivaltavuutta, suunnittelua, vielä yksi pilkku tähän. Visuaalisesti halpislinjalla mennään, kunhan Varustelekasta haetaan kledjut kansalle ja green screenin käyttö vastaa parasta pro+ tasoa.

Jotakuinkin "tärkeimmät" nälkäpelin kohokohdat parodioidaan, mauttomasti. Typeriä populaarikulttuuriviittauksia heitellään, mauttomasti. Arvatkaapa huviksenne millä adjektiivilla kuvaan kaikkea muuta. Niin-pä. Samanlaista kroonistuvaa ketutus maximusta tämä ei aiheuttanut kuin Twister, sillä siinä missä se oli tehty tosissaan, tämän täytyy osittain olla tarkoituksellisesti täyttä kuraa. Ainakin lopputekstejä ennen näyttelijät nauroivat mokaotoksissa. Minä nauroin leffan aikana muutaman kerran; pakomekanismina ja niin monen peräkkäisen antivitsin vaikutuksen alla, että annan tälle peräti 1,5 tähteä. Jonkinlainen rakenne tästä löytyy, minkä päälle esimerkiksi herrojen Epic Movieen verrattuna Huikopelissä on järkeä. Nanometrin paksuinen kerros, mutta siltikin.

rating 30,000

09.01.2019 klo 23:51

Twister

Twisteristä tulee ensinnä mieleen se seurapeli, voi kunpa siitä oltaisiinkin tehty elokuva, sillä tässä pyörremyrskyjä jahtaavasta klaanista kertovasta stoorista tihkuu vastenmielistä skeidaa joka rakosesta. Avioero tars laittaa vireille, nimet viimeiseenkin paperiin. Superüber trombibombi rintama sotkee selkeän suunnitelman ja romanttinen pönttöily voi alkaa. Sekä Paxton että Hunt vetävät nolot roolinsa nolosti alta nolousriman, teki ihan pahaa katsoa. Kun edes Hoffman ei loista tästä pökäleestä on jossain epäonnistuttu pahemman kerran.

En usko filmin tehosteiden olleen hyviä tuolloinkaan eli vuonna 1996, pyörteet näyttivät kerrassaan karsean huonoilta. Vähäinen läpändeerus jää huonommaksi meriitiksi historiaan kuin 9/11 lentokoneturvallisuudelle. Täydellisen turha mulkvisti tarinaan ympätty "sankarien" vastavoimaksi kaiken kukkuraksi mukaan, MIKSI? Tornadoista ei vissiin löydy tarpeeksi imua. Jännitystä etsivän kannattaa kiertää Twister yhtä kaukaa kuin Soini aborttiklinikat. Mölyapinoista pitäville laumaa itsesuojeluvaistottomia kailottajia tavallista rajumpien tuulenpuuskien perässä voin suositella, riemu on ylimmillään sillä tässä tehdään tiedettä saatana!!! Aivoni pehmenevät raivosta.

rating 20,000

06.01.2019 klo 13:28

Nälkäpeli: Matkijanärhi - osa 2

Aika universaalisti inhottu tapaus näköjään, huonoin skabailu tämä kieltämättä onkin. Ihmissuhteissa tahdikkuus unohdettu, logiikka muuttaa heti ensiminuuteilla muille maille ja puutumus iskee väistämättä viimeistään siinä tunnin kohdalla. Joitakin komeita kuvia näemme sekä parit mukavan inhat sotataktiikat. Näyttelijöistä tarinan suurlusmu Snow ei jää historiankirjoihin maailman eeppisimpana konnana, Sutherland yhtä kaikki saa vähästäkin paljon irti myös tässä viimeisessä osassa. Harmillisen lässähtävä lopetus mukiinmenevälle sarjalle. Onneksi munaa sentään löytyi yhteen melko yllättävään käänteeseen.

rating 50,000

06.01.2019 klo 13:21

Nälkäpeli: Matkijanärhi - osa 1

Kummallisen mainio. Nimipelit on heivattu sivuun ja filmaattisesti toimivampi "aito" sota astuu areenalle. Selkeä väliosahan tämä on, jotenkin minulla ei silti jäänyt karvasta makua kitalaen tietämille pyörimään. Tehokasta propagandaa tuotetaan kummallakin puolella kahakkaa ja sodassahan voittajia ei tunnetusti viimekädessä oikeasti ole. Julianne Moore on saatu vahvistukseksi jo ennestään komeaan kaartiin. Vähemmän mairittelevasti tietyt aiempien osien hahmot saavat niin vähän tekemistä ettei heitä välttämättä tarvitsisi raahata mukana.

rating 70,000

05.01.2019 klo 14:18

Funny People

Toiset tiiraavat Tarkovskia, minä katson kaksi Adam Sandlerin filmiä putkeen saman päivän aikana. Lähettäkää apua. Paitsi että Funny People yllätti jotensakin positiivisesti. Sandlerin pseudosandler pitää jalat maassa eikä öyhkää elokuvan jokaista minuuttia kuin luolamies. Rogen komppailee mainiosti sivustalta koomikonalkuna, joka tavallaan ystävystyy päähenkilön kanssa. Sivuroolit naurattivat toisinaan, mikä on 250% enemmän kuin oletin, varsinkin Bana aussimurteineen mursi naurupadot.

Teoksen draamakin osui kohteeseensa, huonot elämänvalinnat, yksinäisyys ja komedian taustalla väistämättä olevat ikävät tarinat eivät voi olla vaikuttamatta kenenkään persoonaan. Kaiken kaikkiaan oudon kypsä näkemys aiheesta tältä poppoolta. Toki ammutaan maalipömpelistä välillä raikkaasti ohikin, mutta kokonaisuutena Funny Peoplesta nousee esiin ajatuksia, joihin en voinut olla edes hieman samaistumatta. Pitkähän leffa on, oikeutettuja sekuntteja kumminkin tässä tapauksessa.

rating 60,000

05.01.2019 klo 14:11

That's My Boy

Halusin katsoa vaihteeksi jotain todella aivovammaista ryönää, missio onnistui. Siinä missä nerot kuten Cage, Swinton ja Hardy ovat parhaimmillaan myös ylivedettyinä, Sandlerin ottaessa niin sanotusti tukevat alkuvauhdit sain syövän jo pelkästään miehen puhetavasta. Päälle muu mölinä, remuaminen ja tahmaiset vitsit enkä voinut olla yökkäämättä ääneen. Vastenmielisesti täysi tonttu sotkee muuten järkijätkän elämän, paitsi että miksipä isänsä poika muuttuisi ja putoaisi kauemmas palmupuusta. Surkeaa komediaa millä tahansa mittarilla. No ehkä Vanilla Ice vähän nauratti. Muuten tässä ei toimi yhtikäs mikään.

rating 30,000

02.01.2019 klo 23:48

Little Accidents

Pikku onnettomuuksia sanoo nimi. Todellakin monikossa, sillä kyläpahasessa sattuu ja tapahtuu runsaammin kuin Emmerdalen pääsiäisspesiaalissa. Leffa muodostuu tunnelmaltaan aikalailla täydeksi ankeutusdraamaksi, jos valoa onkin putkilon päässä se suodattuu viiden ruskean filtterin läpi. Tapahtumien kulun aikana ehdin valitettavasti miettiä toisinaan, että tähän kohtaan sopisi hahmojen kannalta ikävä juonenkäänne ja sitten niitä tapahtui. Käsikirjoittamisen tuntu ei saisi koskaan esitelmöityä näin selvästi.

Sittenpä niihin näyttelijöihin. Laadukasta esiintymistä kautta linjan, vaikeuksien keskellä hahmojen reaktiot tuntuvat aidoilta, vaikka tapahtumat noudattavat tiettyä kaavaa. Mukavaa nähdä toistuvasti sula hopsula heisula hepsankeikkaasaa esittävä Elizabeth Banks kerrankin "aidommassa" roolissa, osastaan hän suoriutuu enemmän kuin hyvin ilmentäen menetyksen kirjon täyttä skaalaa. Kaivosteollisuutta sekä poliittistakin peliä elinkeinon ympärillä Little Accidents kuvaa hieman pinnallisesti, en olisi pahastunut tiukemmastakaan sisällöstä tuolla saralla.

rating 60,000

02.01.2019 klo 23:35

Land of Mine

Toinen mualimansota. Siitä on jauhettu ja tapahtumaa on käsitelty elokuvissa niin hitokseen, että korvista jo tursuaa nöyhtää ulos. Päälle uudet jännät paljastukset mitä medioissa välillä näkee; "Lue kaikki Hitlerin viidestä juurihoidosta! Hitlerin koirakin oli himonatsi, katso kuvat! Stalin ja Mussolini tapasivat salassa homobaarissa Bratislavassa, kuuntele ääninauha!". Ja sitä rataa. Tanskalainen Land of Mine tavoittelee vähemmän kalasteltuja vesiä aiheellaan ja pohjoismaisella asenteella vetelee asiallisen vähäkuorrutteisen mätön kiskasta asiakkaan käteen.

Nuoret saksalaispoitsut pistetään raivaamaan miinoja tanskan rannikolla. Paha vaan, että noilta biitseiltä löytyy vähemmän biksuja ja enemmän miinoja, itse asiassa tuhansia pikkuruisellakin kaistaleella. Vielä miltei vauvamaiset pojat tekevät työtänsä pahassa raossa, kokenut tanskalaisluutnantti ei pidä heistä, ruoasta, juomasta, levosta ja muista perustarpeista on tuskin kuultu, kotiinpääsykin on sangen epävarmaa. Amerikkalaistekoisena tämä varmaan olisi sokeroitu ihan ällöyteen asti, nyt käsikirjoitus lämmittelee hahmojen välejä sekä antaa heille syvyyttä ilman teennäistä auraa tapahtumaketjujen yllä.

Jännityksen kannalta ilahduttavasti en ole hetkeen pidätellyt jännäkakkaa niin pontevasti kuin miinamaan kohdalla. Jokainen pommi on valtava riski ja nosto nostolta riski onnettomuudelle kertautuu. Lihatiskille saadaan täytettä, mikä tuskin lienee kellekään merkittävä spoileri. Erinomaiset näyttelijät kurittavat itseään kelvottomissa oloissa ja hahmoista alkaa välittää. Ohjaaja Zandvliet pitelee ohjakset vakaasti käsissään miltei tyrmistyttäen joillakin kohtauksillaan, tunneälyssä löytyy. Vuoden ensimmäiset suosittelut tälle.

rating 80,000

31.12.2018 klo 18:53

Asterix ja Obelix - tehtävä Kleopatra

Viimeinen Asterixpulla, Dallaspullan ranskalaisempi pikkuserkku, uunista ulos, nyt saaga on kauttaaltaan katsastettu. Itse pidin tästä toiseksi eniten nelikosta, sillä huomattava osa alkuperäisistä jutteluista on säilytetty ja ne kökömmät jutut kummallisine musiikkivalintoineen sekä tarpeettomine nykyaikaisine vitseineen eivät häirinneet suuresti. Depardieu on mahtava Obelix kuten aina ja Clavier komppaa mainiosti uskottavana Asterixina. Aavikon kuumuus välittyi oivallisesti ja pätkä noin yleisesti ottaen näytti hyvältä. Olisi leffavuoden 2018 voinut päättää pöllömminkin. Anteliaasti 3,5 tähteä.

rating 70,000

31.12.2018 klo 18:51

The Reckoning

Sellainen perusmiinus pläjäys. Reisille lennähtävä kuvio ei heittele suurempia yllätyksiä katsojalle. Itse asiassa ei yhtäkään, koska loogisia vaihtoehtoja löytyi tasan se yksi eikä The Reckoning ottanut full retard metodia onneksi käyttöön. Hemsworthin suvun jäsenille ei ulkonäön oheen ole suotu kovin huomattavia näyttelijänlahjoja, pääosaisempi Jonathan LaPaglia sentään esiintyi jossain määrin edukseen. Ulkoasu tv-leffan tapaan ylivalaistu ja hivenen halvahko. Huumeiden suhteen oltiin oikealla asialla.

rating 40,000

30.12.2018 klo 22:37

Prinsessa Kaguyan taru

Täydennyskommentaaria jälleen. Ilmestymisvuotenaan kävin tämän teatterissa asti vilkuilemassa, sain aivan yksin möllöttää salissa edullisessa päivänäytöksessä. Siinä sitä todellista arjen luksusta vähäpuheiselle kansalle. Sittemmin uudestaan nähty ja yhä edelleen Prinsessa Kaguyan taru kietoo pauloihinsa. Kaihoisa kertomus lumoaa paitsi unenomaisella animointityylillään, joka muistuttaa epätäydellistä vesiväri/lyijykynä yhdistelmää, myös tunteikkuudellaan sekä aiheillaan perhesuhteista, vapaudesta ja johonkin kuulumisesta. Äänimaailma jne. täydentää erinomaisesti teoksen visuaalista antia, varsinkin esoteeriset sävelet saivat sieluni värähtelemään.

Tapani mukaan pihistelen hieman pisteissä, koska parantaa voi aina ja tästä olisi saanut leikata hieman löysää pois. Sitä paitsi käsikirjoituksen jokainen symbolinen vivahde ei vieläkään astu aivooni. Kaunis joutsenlaulu mestari Takahatalta, ei turhia kompromisseja eikä selittelyjä linja piti loppuun asti. Ihmeellisesti joku Big Hero 6 (en ole nähnyt) meni voittamaan tuona vuonna parhaan animaation pystin, ei esimerkiksi posti-itella-postikaan noin pahasti ole tunaroinut edes lytistellessään elokuvajulisteitani.

rating 80,000

30.12.2018 klo 22:19

Asterix & Obelix Britanniassa

Aika hyväpäs. Piti kumminkin katsastaa uudestaan vuosien jälkeen, että uskaltaa raottaa sanaista kirstuaan. Asterixin näyttelijä on (taas) vaihtunut, tämä uusin ei sovi kypäräpäisen fiksun soturin rooliin edes läpällä, herraskaisen sekä kyllästyneen näköinen jannu vetää matostot jalkojen alta välittömästi. Onneksi sentään Depardieu jatkoi neljännen kerran symppiksenä Obelixina. Britannia-albumin lisäksi tähän sotketaan mukaan normannitkin. Paha virhe, sillä pohjolan miesten osuus jää irralliseksi kaikin puolin.

Caesarin esittäjäkään ei vakuuttanut minua täysin. Hän ei myöskään saa tarpeeksi aikaa solvata gallialaisia silmästä silmään. Sitten taas alkuperäisen sarjiksen huumorista on huomattava osa saatu säilymään, kaikesta ruoasta löytyy edelleen minttua ja britit pitävät käytöstavoistaan tiukasti kiinni jopa henkihieveriin piiritettyinä. Visuaalisesti leffa tuntuu ja näyttää värikkään virkistävältä eivätkä joidenkin aiempien osien nuhjuiset efektit enää aiheuta korvatillikoiden uhkaa tehostehikipajoilla. Jos lapsettaa antaa lätyn mennä sisään, minua näköjään melko usein.

rating 60,000

30.12.2018 klo 22:02

Butch ja Kid - auringonlaskun ratsastajat

Liityn uutena vaununa edeltävään nuivuusjunaan. Tosin täytyy tunnustaa etten tiennyt Butchia ja Kidiä näin komedialliseksi etukäteen, odotin vakavailmeistä westerniä. Eipä homma silti siihen kaadu vaan hetkellisesti vetkutteleviin kohtauksiin sekä tavanomaisiin genren ideoihin. Lännenmiekkosten keskinäinen sanailu sen sijaan huvitti melkein alituiseen enkä lähde kitisemään äksönkohtien löysyydestä.

Boliviassa meno viihdytti myös erityisen mehevästi. Ja herrat Newman & Redford tietävät mitä tekevät, joten jättäkäämme heidät rauhaan. Maltillinen kesto ja lupsakka asenne eivät anna oikeutusta mennä alle tyydyttävän arvosanan. Sinänsä uusvanha katsantokanta lännenelokuvien tapoihin piristi, jylhällä preerialla se Lukekin (ei Skywalker) ratsasti.

rating 60,000

30.12.2018 klo 21:55

The Duel - kaksintaistelu

Jessus mitä huttua. Erittäin sekava kokonaisuus huulenheittoa, railakkaan epäuskottavaa toimintaa sekä täysin puskista tulevia juonenkäänteitä, tästä löytyy varmaan enemmän pusikkoja kuin Monty Pythonin hullusta maailmasta. Näyttelijät tai kuten heitä kenties pitäisi kutsua, ilvehtijät oleilevat vastaavalla suoritustasolla. Vetävimmät liitelymiekkailut vielä suurin piirtein menettelivät viihdyttävyydellään, älyvapaa dialogi kaiken kuorrutteena ei. Kirsikkaliköörikonvehtina tortun päällä sotkuinen rakenne niin herkuin herkku on valmis uunista ulos. Ja teoksen kansi näytti niin coolilta kirpparilla! Noh, uusi vuosi kohta ja uudet scammit.

rating 30,000

29.12.2018 klo 23:32

Nälkäpeli: Vihan liekit

Ensimmäisen osan ei tarvinnut olla tuoreessa muistissa, vaikka haittaakaan siitä ei liene ollut. Lupasin palata ja palasin, I'm back. Katniss (ja se pönö heebo) voittivat nälkäpelin, mutta toivo kapinasta lähtee kytemään. Capitol näyttää muskeleitaan kurmoottaen porukkaa siellä, täällä ja tuolla. Kunnes jollakulla välähtää pistää huomattava osa vanhoista voittajista uuteen, entistäkin jännäskäisempään peliin tavoitteena hälventää voittajien ympärilleen luomaa toivonhehkua. Tietenkin päähenkilöt imaistaan areenalle mukaan ja palttukestit voivat alkaa.

Paitsi että PG13. Tälläkin kertaa itse skaba on vetelästi kuvattu joukko kohtauksia, jotka pahimmillaan tympäyttävät, parhaimmillaan saavat nyökkäämään television suuntaan vaisusti. Muu kritiikki rikkaiden porsastelusta sekä sodasta, toivosta jne. laajoista ideaaleista ovat elokuvan parempaa osastoa. Tutut näyttelijät osaavat hommansa, uusi pelimestari (edesmennyt Hoffman) täytti heti kalossinsa mainiosti. Kiitos leikkaajalle, toiminnasta saa nyt jopa selvää. Harmi, että kaikki muu nimen ympärillä on selvästi oivallisempaa materiaalia. On se kumma ettei afrikkalaisten arkipelistä saada tiukempaa otetta. Kuhertelu pysyi aisoissa, mistä annan ylimääräistä.

rating 60,000

29.12.2018 klo 23:09

Coraline ja toinen todellisuus

Kunnon tykinjysähdys suoraan filmihermoon. En voi kyllin ylistää miten upealta sekä omaleimaiselta Coraline näyttää. Pelkäsin hieman Painajaisen ennen joulua toisintoa pettymyksineen, mutta ehei, olen harvoin ollut väärässäolostani näin iloinen. Tästä visuaalisesta herkusta en luultavasti ikinä saa kyllikseni. Filmin kertomuksentapainen on parhaimmillaan, kuten aika usein elokuvien kohdalla, kun mysteerin koko sisältö sekä kulkusuunta eivät aukene taskulampuin valaistua pihapolkua pitkin ruusupuskan ohi halkoliiterille tavoin.

Nimittäin täydet pisteet menevät siinä, miten perinteisiä tarinaelementtejä juoni napsii itseensä loppupuolellaan. Onneksi veikeitä hahmoja ei pehmoilla piloille ja jokaiikan touhut kiinnostivat kuin keskiajalla viihteellinen toriteloitus. Mehevää synkkyyttä osataan annostella oikein enkä voi moittia leffan ääninäyttelyäkään. Klik klik, osaset napsuvat kohdalleen miltei itsestään. Vertailua alkuperäiseen mediaan en pysty tekemään ja ehkä hyvä niin, sillä pystyin katsastamaan Coralinen puolueettomasti.

rating 90,000

29.12.2018 klo 22:56

The Ten

Kun ensimmäinen mielleyhtymä on yökötys Movie 43 ollaan pikku kakkosen varo heikkoa jäätä animaation jäätäkin heikommilla pinnoilla. The Ten pitää ainakin sen minkä nimessään lupaa, kymmenen lyhyttä sketsitarinaa saamme, joissa kieli persposkella käsitellään kymmentä käskyä. Toisin kuin elokuvassa jota ei pidä enemmän kuin kerran nimeltä mainittavan, on tämän ansioksi luettava ettei jokainen vitsinpätkä ole typerryttävän kurainen läjä kuoriämpärin torakkamassaa vaan parille jutulle sai ihan nauraakin.

Edellä mainitun lisäksi osa näyttelijöistä näyttää (suhteellisen) tyytyväiseltä esiintyessään tässä, kaukana on se itku ja hammasten karistus mitä elokuvan jota ei pidä enemmän kuin kerran nimeltä mainittavan kohdalla näin, puoliväkisin jengiä huijattu kuvauksiin. Eipä silti, onhan The Ten melko huono millä tahansa mittarilla. Tarpeeksi väsyneenä ja runsaalla kokemuksella kalkkunoista inho o'meter ei värähdä tämän kohdalla merkittävästi, paljon huonomminkin voisivat asiat olla. Jackassin porukkaa ei näy mailla halmeilla, vitsien eritelista ei ole pitkä kuin joulupukin partakarvasto ja aivokasap.kapast.kakapps.kapsaiseetin nollaus ei ole välttämätöntä, joskin äärimmäisen suositeltavaa.

rating 40,000

29.12.2018 klo 22:47

Saving Mr. Banks

Tuttu tapaus, Travers ja Disney tukkanuottasilla ennen sekä jälkeen kuuluisan filmiprojektin. Itse en ole vielä Poppasta nähnyt joten en voi sanoa itse leffasta juujaata, mutta tuon elävän kuvan teosta kertonut filkka oli erittäin mainio kotvanen. Kerrankin takaumat toimivat ja selvittävät miksi kirja oli niin tärkeä tekijälleen ja miksi näin ollen leffan pitäisi olla juuri sellainen kuin hän toivoi.

Thompson tietysti loistaa eikä Hanks pällistele liikaa itse herra suurherttua Walttina. Ajankuvaus jne. asiaankuuluvaa, ei näkynnä älyluureja missään (ihanaa). Objektiivisesti arvioituna kenties aika tavanomainen teos, mutta aihe, näyttelijät ja kaikin puolin mukava leffatuokio jäivät mielen päälle pyörimään hyväksi toviksi katselmuksen jälkeen.

rating 80,000

29.12.2018 klo 14:42

Laulavat sadepisarat

Viihdyttävä rallattelu. Kuten taannoisessa The Artistissakin myös tässä äänielokuva valtaa markkinoita. Sopeudu siinä sitten. Itse en kuulu niihin jotka intohimoisesti vihaavat musikaaleja tahi siihen sakkiin keiden mielestä jokainen elokuva saisi olla musikaali. Hyvät ovat hyviä ja karseat sitä itseään tässäkin genressä. Valtaosa laulunumeroista pelitti jääden päähän soimaan. Näyttelijöiltä kelpo työtä kautta linjan, tosin Cosmoa haluaisin paaluttaa patukalla pollaan. Lavasteissa sekä liikehdinnässä nähty vaiva on näyttävän lopputuloksen arvoista. Yhteenvetäen siis mainio klassikko, ehkä hippusen yliarvostettu kumminkin. Ai niin, nauraakin sai rapsakoille vitseille. Kermakakusta lättyyn on kehitytty eteenpäin.

rating 70,000

22.12.2018 klo 23:47

Battle Royale

Sen siitä saa, kun ei aiemmin kommentoinut katsomiaan leffoja oikein missään loogisessa järjestyksessä ennen vuotta 2015, luulin tästä rapsakasta teoksesta sanoneeni keskiraskaat sanaseni. Avataan tekstiarkkua sitten lyhyesti Brutuksen arvostelun innoittamana. Kitano on äijä ja Battle Royale kaikin puolin tasapainoisempi elokuvallisilta ansioiltaan kuin ilmeisimmät vertailu hollytuotteet. Tässä taistelu ei ole mitään läps läps läpsy poskelle peliä vaan asianmukaisen röyhkeää katsottavaa.

Omalla kohdallani leffan keskeisin pointti koskee ryhmädynamiikkaa sekä painetta hätätilanteissa. Koululuokassa vallinneita sosiaalisia suhteita puretaan saarella oikein urakalla ja vanhat luokittelut lentävät välittömästi windowsin roskakoriin. Toki pieni niiaus myös leffan yhteiskunnalliselle kommentaarille napsahtaa. Piinaavaa jännitystä löytyy enemmän kuin monesta tusinammasta filmistä, nuoretkin näyttelijät tekevät mainiota työtä. Ainoa selkeästi heikompi osuus pätkästä on itselleni lopetus, joka tuntuu jotenkin irralliselta aiemmin nähtyyn heijasteltuna. Siinä meni puolikas pongo tällä kertaa.

rating 80,000

22.12.2018 klo 15:39

Asterix ja Obelix vastaan Caesar

Teknisesti luokaton julkaisu. Valikot räikeät ja Comic Sansia ylenpalttisesti hyödyntävät, itse leffassa kuvasuhde yms. aivan ahterista. Tämä filmi ja albumi(t) eivät mene kategorioidensa kärkipäihin. Yllättävät roolitukset kuten Gottfried John Caesarina ja Roberto Benigni en muista minkänimisen Centurionin roolissa nostavat kokonaisuutta ylöspäin. Plussaa siitä, että useimmiten hahmoille oli kehitelty jotain järkevää tekemistä pelkän haahuilun sijaan. Halvat tehosteet tekivät leffassa söpön vaikutelman. Kohtalaisen hauskoja huulia sisältävä. Tietenkään kaikki ei voi eikä pidäkään naurattaa. Kaiken kaikkiaan katsottava tapaus.

rating 50,000

22.12.2018 klo 15:30

Nälkäpeli

Uskalsinpas katsastaa Nälkäpelin vihdoin. Onneksi teos ei paljastunut kamalaksi teinischeisseksi, tässä oli ihan ideaakin. Arvioin leffan esittämää maailmanjärjestystä kolmen U:n periaatteella: uskottavuus, uhkaavuus ja uljaus. Aloitetaan tuolla uskottavuudella. En osta konseptia. Kirjassa tapahtumat varmaan selitettäisiin paremmin. Koko kansan suostumus nälkäpeliin, maailman hallinnollinen systeemi sekä skaban aikana nähdyt toimet asettavat mm. vedonlyönnin sekä homman sisäisen logiikan erittäin kyseenalaiseksi. Massojen hallinta TV-kilvoilla sitä paitsi on jo äärimmäisen kulunut sekä vanhentunut ajatus. Tai sitten yliarvioin massat.

Uhkaavuudessa teos napsahtaa lähemmäs syöttöpistettä. Kaikkialla on vartijoita, todellisuutta hillitään monitahoisesti ja menestyspaineet kuolettavassa pelissä voi todella tuntea. Panem ei ole nasta paikka hengata, jos et satu olemaan etuoikeutettu Creme Fraiche perse. Uljaudessa ko. plutokratia näyttää piilovaltansa toistuvissa fraaseissa, yltäkylläisessä ylimystössä sekä tavoillaan tehdä asioita. Uljaampiakin dystopioita olen nähnyt, mutta Panem saa sillä saralla minulta puhtaat lomakkeet.

En pidä Jennifer Lawrencea mitenkään erityisen ihmeellisenä näyttelijättärenä, voimakastahtoisen päähenkilön nähköihin hän yhtä kaikki sopii melko hyvin. Tasan ei kenenkään yllätykseksi varttunut kaarti Sutherlandeineen, Tucceineen ja Harrelsoneineen klaaraa homman kotipesältä kotipesälle. Minäkin pidin enemmän perusteellisesta valmentautumisosiosta, itse geimit lässähtivät jonkin verran. Toiminnasta ei saanut selvää eikä kahinoissa näin ollen näytetty osumia kunnolla. Muutkin osat katsonen kohtalaisen ajanjakson sisällä.

rating 60,000

22.12.2018 klo 15:17

Spider-Man: Kohti Hämähäkkiversumia

Ei arvostelua tänäänkään, kunhan kommentoin. Kovaa hehkutusta saanut tämä teos osakseen ja edelleen imdb rapsauttaa elokuvalle keskiarvon 8.8. Hyvä puskaradio sekä ammoin näkemäni traileri saivat vuoden tauon jälkeen askeleeni suuntaamaan leffateatteria kohti. Spider-Verse tavoittelee onnistuneesti sarjakuvista lainattua estetiikkaa animointityylin, sekä satunnaisten puhekuplien ynnä efektien lisäksi. Hieman totuttelua se vaati, mutta kaiken kaikkiaan filmi näytti aika nätiltä.

Tarina sekoittelee erilaisia vitsejä samaan joulupataan ja osalle saikin hekotella muun yleisön mukana. Sitten taas liian runsas määrä koskettaviksi tarkoitettuja kasvuhetkiä alkoi tympäistä pidemmän päälle. Myös tietyillä asioilla vitsailu ja melkein samantien itse juuri tuohon konventioon sortuminen kismittivät. Useista universumeista ei oteta aivan kaikkea irti, onneksi edes jotain. Tarinan roistosta pidin, siis myös tahon motiivista. Muutamat yllätykset maustavat kivasti juonta. Ei hypen arvoinen, pääsylipun väärti tapaus kumminkin.

rating 70,000

20.12.2018 klo 00:11

Planeetta 51

Kovasti yritetään olla nokkelia kääntämällä perinteinen avaruusörkkien valloitus päinvastoin, joskin with a twist of peace ja sijoittamalla vihreiden otusten tekninen kehitys 50-luvulle. Hohhoo, huumoria on varmaan luvassa vaikka pienen ydinvoimalan tarpeisiin! Poikkeuksellisesti paljastan filmin hyvät vitsit tässä: alienin näköinen pieni rakki nimeltä Ripley, macarenaan liittyvä gagi sekä erään robotin tekemä analyysi kahdesta sivuhahmosta. Siinäpä ne. Animaatio ei ollut niin rumaa kuin pelkäsin, harmillisesti tarinan sujuvuus sitten oli. Mainio ääninäyttely menee vähän hukkaan näin kehnossa tekeleessä.
Perheen pienimmille kaiketi Planeetta 51 voisi maistua. vauhtia piisaa ja helpohkoa huumoria. Tuntemattoman pelkoa näyttämällä leffalla on ideanpoikasta, jos mielikuvitustaan haluaa edes jotenkin käyttää.

rating 40,000

19.12.2018 klo 23:56

3096 päivää

Pätevähkö kuvaus Natacsha Kampuschin viettämästä ajasta vähemmän ystävällisen Wolfgang sedän kellarissa ja sen liepeillä. Tuommoisille sieppaajille on minun kirjoissani varattu ikuisuuden verran aikaa helvetin liekeissä kärventymiseen. Siihen päälle lätkäisisin toisen ikuisuuden arvon herralle. Lisäksi nokittaisin vielä kahdella ikuisuudella. Paskat vitsit sikseen, leffa onnistui kelvokkaasti vangitsemaan päähenkilön kokemuksia vankeusajaltaan, niin huonot kuin vielä huonommatkin hetket. Selli ei tosiaan ollut mikään lomakoti, vaikka päähenkilö vähitellen sinne saikin lisää hyödykkeitä.

Teos panostaa ahdistavaan tunnelmaan ylenmäärin rytmityksessään. Erinomainen näyttelytyö auttaa asiaa, Nataschan roolissa esiintyneen naisen jokaisesta huokosesta paistaa paitsi ahdistus ja pelko myös voimakas toivo siitä, ettei hän noin vain taivu kokonaan, vaikka miten kurmootettaisiin. Tukholmasyndrooman esiintymistä en niin havainnut, sillä kaikessa oli kyse suuremmasta pelistä. Viime kädessä leffa on onnistunut, mutta sinällään tavanomainen. Laadukas toteutus ei sykähdyttänyt edes ihmisperse Priklopilin oikkujen alla. Pieni kiinnostus Lommelin kuonaversioon olisi, saas nähdä uskallanko.

rating 60,000

18.12.2018 klo 16:10

Nanny McPhee - satumainen lastenvahti

30 sentin ostos kirpparilta. En kadu, Nanny McPhee paljastui mukiinmeneväksi höttöviihteeksi. Vaikka useimmiten muistankin kehua varttuneempia rautaisia ammattilaisia kuten Judi Denchiä, Helen Mirreniä ja mitä noita nyt on, yksi ikisuosikeistani on aina ollut Emma Thompson, joka loistaa mistä tahansa läskiämpäristä tuoreena kuin vastapoimittu vadelma. Fanipoikuuteeni nähden onkin outoa, miksi näin tämän vasta eilen ensi kertaa.

Reuhaavat lapsukaiset, sinisilmät silkohapset, laittaa ruotuun Nanny McPhee (loistava Thompson), jonka metodeita voisi muutama älyluuriensa syövereihin uppoutunut uusavuton muttei savuton vanhempi hyödyntää. Rippusen ärsyttävien muksujen joukkoon siedättyy, tosin eroja heidän välilleen tehdään hyvin pinnallisesti. Colin Firth töhöilee tapansa mukaan hyväntahtoisessa roolissa, joita on nähty mieheltä kirjasen edestä. Vaahtokarkkimainen ulkoasu on sangen jees tässä kontekstissa eikä odotettu opetus saanut toteutuksellaan yökkimään. Vitseissä enemmän osumia kuin huteja. Katsottava hetkittäisistä kohkauspohkauksista huolimatta.

rating 50,000

18.12.2018 klo 16:02

Legend

Ei tästä uutta legendaa tahi ikiklassikkoa leffataivaalle saatu, mutta helskutin kova rikospläjäys kumminkin. Tom Hardyn kaksoisrooli saa minulta aplodit, kukkapuskan ja fedoran tippauksen. Kaksi brittiveljestä, toinen valtavan mielisairas psyko ja toinen rauhallisempi, joskin kylmäverinen gangsteri, ovat leffan alussa saaneet jo rikosimperiuminsa melko hyvälle alulle. Legendin juoni tutkailee kaksosten yrityksiä laajentaa bisneksiään sekä heidän keskinäistä monimutkaista suhdettaan. Ynnä hempeilyä sen tasapainoisemman veljen kanssa ala Emily Browning.

Kyllähän sen tietää millaista kuvastoa näissä nähdään. Pyssyt paukkuu, koirat haukkuu, nyrkit naukuu ja poliisi pamputtaa kaikenvärisillä pampuillaan. Hieman harmittaa Ecclestonin, Thewlisin ja Egertonin piilottaminen ohkaisiin sivurooleihin, mutta täytyyhän rosmopomoilla olla tavallisenkin näköisiä kätyreitä, ei jokainen voi näyttää Pietro Mafiosolta ja jonkun täytyy lakiakin tarinassa edustaa. Temmollisesti eheä kokonaisuus, käsikirjoitus käsittelee romanssia onnistuneesti eikä unohda näyttää rikollisen elämän varjopuolia epäkliseisessä valossa. Katso toki tämä.

rating 80,000

18.12.2018 klo 15:52

Surveillance

Surkea tekele. David Lynchin tytär puikoissa, nyt on omena pudonnut puusta toiselle mantereelle asti. Surveillance sortuu miltei suurimpaan mahdolliseen syntiin mihin elokuva voi langeta eli on ihan pirun pitkästyttävä. Kaikeen muuhun huonoudenlaatuihin voi suhtautua vinkeällä huumorilla, mutta täydelliseen mielenkiinnottomuuteen ei. Jonkinlaista murhamysteeriä tässä setvitään, takaumin totta kai katsojan "hämäämiseksi".

Perssilmäisiä poliiseja leffa kuvaa jotensakin toimivasti, kaikki muu alittaa metrinkin riman. Merkittävän käänteen honasin yhtä helposti kuin mammutin paskalla keskellä tietä. Selittelyä ei onneksi tarjoiltu hopealautasella, olisi silti mukavaa, jos tästä löytyisi ajatusta keskivertoa shampoomainosta enemmän. Puuduttava pätkä pökkelöillä näyttelijöillä. Jännitystä ei onnistuta luomaan ja kuvauskin menee kategoriaan virkamies väkertää selontekoa keskellä yötä kynttilänvalossa omalla verellään.

. .

rating 30,000

15.12.2018 klo 15:44

Kleopatra

Semmoista loistokasta tavaraa, mitä ei enää tehdä. Kovasta yrityksestä huolimatta mahtipontiset epookit eivät tunnu samalta tietokoneavusteisina kalpeina kopioina. Peliälyn rajoja hipova suuruudenhulluus sekä toteutustapa nostavat ainakin silmänkarkin määrän miltei hengenvaarallisiin lukemiin. Tarinallisesti Kleopatra kuljeskelee mahtipontisen melodraaman suomailla. Kaikki sanottava lausutaan näyttävästi elehtien, sisältö kaikuu suuria sanoja, jotka eivät halkaise suuta.

Jos nykymittapuulla överi ulosanti tuntuu ylitsepääsemättömältä lähes samaa voin sanoa näyttelemisestä. Elizabeth Taylorin nimihenkilö on semmoinen suttura, jolle ei ryppyillä, mutta silti ihminen omine tunteineen. Muista keskeisistä rooleista Burtonin Antoniuksesta löytyy aimoa annos traagisuutta, Harrisonin Caesar taasen kohtasi oman loppunsa tunnetusti erilaisessa kontekstissa. Octaviusta näytellyt hemmo ylinäytteli paikoittain hillittömän huvittavasti.

Neljän tunnin kesto on liikaa näinkin ohkaiselle juonelle, vaikka en pitkästynytkään teoksen parissa. Hieman väsähtäneissä kohdissa komea ulkoasu viihdyttää ja parhaimmillaan kovat panokset sekä sanat menevät suoraan tun-tei-siin. Kyllähän Klepsun tarina häviää esimerkiksi Ben-Hurskaudelle jonkin verran, muttei älyttömän paljon. Nautittavaa vanhan ajan patsastelua, millaiseen hohtoon ei enää nykyään tosiaan pystytä.

rating 70,000

15.12.2018 klo 15:33

Non-Stop

Ei jää turhan toimintabulkin tasolle vaan erottuu kelvokkaasti massasta. Tähän tietenkin vaikuttaa Liam Neesonin olemus, hän näyttää siltä kuin kaikki maailman huolet painaisivat harteilla. Ja kun ukkeli on muutenkin erittäin valovoimainen ei miellyttävä leffahetki ainakaan pääosasta kiinni jää. Suljetun tilan trillerissä uusien, järkevien käänteiden sekä temmon ylläpidon suhteen ohjaaja Collet-Serra & käsikirjoituskööri onnistuu.

Inhan epäuskottavaa matskua ei liiemmin nähdä ja kiristäjän etsintä sai minutkin kiristelemään positiivisesti hampaitani. Ainoa huonompi seikka lopun käänteissä oli konnan los motivos sekä hätäisesti sukautunut filmin paketointi. Epäluottamusta ilmassa, vainoharhaista peliä. Julianne Mooren hahmo meni aikalailla hukkaan, funktion liikkuminen akselilla lim x lähestyy nollaa. Saatan katsaista lisääkin Neesonin ja ohjaajan yhteistöitä, pari mehevähköä nyt tullut siis nähtyä.

rating 70,000

12.12.2018 klo 22:44

Vieras

Järkyttävän hyvän sci-fin (The Congress) perään mitäänsanomatonta kakkelia. Enkä tarkoita, että tämä välttämättä kärsisi lähimuistini vertailuista, mutta ei tässä oikein ole minkäänlaista tuoretta ideaa saati näkemystä. Kannessa kehuskeltu Twilight kirjailijan teokseen perustuva fakta nosti riman vähintään kymmeneen metriin totta kai (eli ei). Seuraa romanttista vatulointia, kiusallista dialogia sekä tukku epäselviä motiiveja. Tieteisfiktio elementti vaikutti jo ensi alkuun kököltä (body snatchers goes teini) ja diipadaapaksihan se sitten meni.

Reppureissulla päätepisteeseen tömistellään pyssyillä asianmukaisesti, kaahataan hopeisilla ferrareilla asianmukaisesti sekä suudellaan asianmukaisesti. Hyväksihavaitulla jokeri pokeri box metodilla ongelmat ratkeavat helposti ja voidaan keskittyä palkintotasoiseen draamailuun. Saoirse Ronan on erinomainen näyttelijä, rajansa jöötikestävyydellekin kumminkin löytyy. Viihdyin lähinnä William Hurtin parran, parin kivan laitteen ja muukalaisten ryhmälogiikan ansiosta. Miltei nerona pitämäni Andrew Niccolin alamäki koskettaa itseäni syvästi, koska kolmen loistavan leffan jälkeen (Gattava 5, Truman Show 4,5, S1m0ne 4) syöksylasku ei tunnu päättyvän edes maalilippuun.

rating 40,000

12.12.2018 klo 22:30

The Congress

Tekisi mieleni kirjoittaa tästä arvostelu, mutta jonkun täytyy mennä sitä helpompaakin tietä. Sillä The Congress hylkää tavanomaisen sekä turvallisen heti kättelyssä syleillen omaa outouttaan fokusoituen näennäisen pieniin yksityiskohtiin sekä käänteisiin, joiden merkitykset eivät voi täysin aueta vain yhden katsontakerran jälkeen. Filmissä Robin Wright esittää jonkinlaista pseudoversiota itsestään. Miramount studio haluaa skannata näyttelijättären uuden teknologian avulla kokonaan ennen kuin hän "lopullisesti" vanhenee Hollywoodin muotin ulkopuolelle ja käyttää tätä tietokonehahmoa monenkirjavissa projekteissa seuraavien 20 vuoden aikana.

Mukavaa ja selvää tähän mennessä eikö vain? Kohtalainen satiiri vaihtuu pian täysimittaiseksi happotripiksi, jossa ollaan laajojen pohdintojen äärellä, ei enempää tai vähempää kuin olemassaolon oikeutuksen sekä tarkoituksen äärellä. Elokuva kirjaimellisesti vaihtaa tyyliään kesken kaiken ja animaatio on räiskyvässä letkeydessään uskomattoman upeaa. Jokainen viittaus "oikean" maailman niin henkilöihin, asioihin kuin tapahtumiinkin on taiten toteutettu ja juoni etenee jouhevasti omalla painollaan. Pelkkää mindfuckia teos ei siis missään nimessä ole, kokonaisuus on vain paketoitu sellaisiin kuoriin.

Huikean matkan jälkeen saavutaan jonnekin, mitä ehkä voisi lopuksi kutsua. Tien päällä sinne kummalliset visiot, miltei surrealistiseksi yltyvät näyt sekä kekseliäs, muttei liian päällekäyvä yhteiskuntakommentaari eivät jättäneet minulle muuta vaihtoehtoa kuin antaa The Congressille täydet pisteet. Pitkästä aikaa voin olla nipottamatta ja antaa vaan mennä. Laajempi ymmärrys suorastaan huutaa pikaista uusintakatselua, minkä tehnen kuitenkin vasta hyvän tovin kuluttua. Katsokaa ja pettykää, punainen, sininen saati edes vihreä lanka eivät ole helposti löydettävissä tästä ja saattaapa taidepierun arvonimikin lätkähtää aika äkkiä jonkun suusta. Haastakaa itsenne! Tai tekijä jos makunne eivät kohtaan, murica prkl! Ohjaaja on Israelista muuten.

rating 100,000

12.12.2018 klo 22:16

Rampart

Woody Harrelson lainvalvojana, ainutkertainen tilaisuus! Paitsi että mies on näytellyt näitä rooleja puolisen tusinaa vähintään. Rampart menee sinne puisevampaan (get it? Woody) osastoon. Ihailtavan kestoisasti päähenkilö yrittää uskotella sekä itselleen että muille olevansa ns. hyvä jätkä. En minä kaikkia hänen tekojaan lähtisikään tuomitsemaan, mutta yhtä kaikki rapsakasti ainakin ollaan ajan hermolla poliisiväkivallan suhteen. Sainkin jonkin verran omaa hauskaa karjahtamalla "police brutality" aina kun ruudulla tapahtui jotain kyseenalaista. Naapurit eivät ole häätöä kuulemma vielä suunnitelleet meikäläiselle.

Tarinallisesti leffa ei ihmeitä tarjoa, likainen kyttä tekee kuten makaa. Sivurooleista pongailin niin Ice Cuben, Sigourney Weaverin kuin Steve Busceminkin, jonka huikealla minuutin ruutuajalla minua hönäytettiin ostopäätöksen aikana. Päähenkilön omalaatuinen perhekuvio oli vähentänyt sokerinkulutustaan, mistä semisti pidin. Vähän hajainen kokonaiskuva jäi henkilöiden tullessa ja mennessä miten käsikirjoitus saneli mykistävän vaitinaisuuden jäädessä kaikumaan ajojahdin tantereilla.

rating 50,000

11.12.2018 klo 15:33

Unbreakable - särkymätön

Intian ihmeen kuulemma paremmalta aikakaudelta teos, josta nauttiminen vaatii aika paljon epäuskon tukehduttamista eli sitä ainoaa sorttia, mistä ei häkki heilahda. Lupaava konsepti perseilee itsensä miltei piloille ja lopussa toivotetaan töttöröö kaikille. Pienet kamerakikkailut piristivät kokemustani suhteellisen runsaasti ja pienen epätietoisuuden kyteminen (suosittelut siis myös pyromaanien suuntaan) on aina hyvästä.

Näyttelijöiden osalta näemme kelpo työtä, Willis ei alennu yksiulotteiseksi toimintajannuksi ja Jackson kantaisi karismallaan vaikka Mount Everestin Eurooppaan. Tietyt kökköydet juonessa sekä plösähtävä päätös tosiaan söivät pisteitä tällä kertaa. Olennaisesti mielenkiintoinen linkki myöhempään elokuvatuotantoon, sekä ohjaajan omaan että muihin luo oivaltavaa tulkinnanvaraisuutta kohti oman tilansa ymmärrystä.

rating 60,000

11.12.2018 klo 15:25

Atomic Blonde

Sangen tavallinen agenttirykäisy. Esteettisesti toki nätti ja toimintakin pelitti vähintään kohtalaisesti, porraskäytävässä tapahtunut lätkintä jopa erinomaisesti. Juoni sen sijaan pettää pahemman kerran, jos tekisin listan niistä listoista, joita listaamattomat listanetsijät etsivät se lista olisi pidempi kuin tämä jälkimmäinen listaus. Charlize Theronia katselisin vaikka pari tuntosta syömässä pikanuudelteita ja muukin casti täyttää lapikkaansa täyteen vodkaa. Paljon kohuttu lesboilu ei täytä edes otsikon "Kansa kohisi - espoolaisessa koulussa havaittu tillilihaa" ulottuvuuksia. Pientä jännäntunnetta tämä sentään toi, vaikka kertojaratkaisu paljastaakin laiskasti asioita etukäteen.

rating 60,000

10.12.2018 klo 15:35

Jackie Brown

Jebou, enemmän kuin kelvokasta laatua jälleen dialogin kunkulta. Tarantino ei kumminkaan ole jumala eikä Pulp Fiction miekkosen paras leffa (vaan minusta se "huonoin" 3,5 tähden arvosanalla), mutta tässä sinänsä simppelissä tarinassa kaikki palaset toimivat niin yhdessä kuin erikseen. Jackie Brownissa popula viilaa toisiaan linssiin siihen tahtiin, että kaikille maailman likinäköisille saataisiin hyvin ripeästi hiottua lukulasit. Kokonaisuutena teos saa minulta seuraavassa kappaleessa vain kehuja, vaikka eihän filmi toki täydellinen ole.

Näyttelijöistä revitään paras mahdollinen suoritus irti ja roolitus totutusti on täynnä mielenkiintoisia nimiä sekä tuttujen hahmoarkkien sisä että ulkopuolella. Potentiaalisesti tylsän nysväävä dialogi kantaa antaen toimijoille syvyyttä. Musiikki- ja kuvakulmavalinnat herra Q on aina osannut valita jetsulleen. Tarinallisesti tempo pysyy rapsakasti yllä enkä häiriintynyt toistuvista seliteteksteistä tahi muista vastaavista ilmiöistä. Pituuttakin löytyy passelisti, tämä tarina pitikin kertoa rauhallisesti.

rating 80,000

10.12.2018 klo 15:29

Matador

Aika vaatimaton esitys. Kaksi kuolemasta kiksinsä saavaa ihmistä käppäilee tavisten seassa ja päätyy mukaan uskonnollisesta kasvatuksesta seonneen nuoren miehen (Banderas) tilanteeseen. Kaiketi vuonna 86 tällä on saattanut olla jonkin verran järkytysarvoja, minussa aihe tahi nähdyt törkeydet eivät aiheuttaneet suurempia reaktioita. Näytteleminen itsessään menettelee ja mukava intensiteetti saavutetaan aidolla espanjalaisella luonteenlaadulla. Harmi, että kokonaisuus tuntuu tyhjäkäyntisen vetelältä ja hölmö yliluonnollinen käänne vaikutti ainoastaan käsikirjoittajan kikkakolmoselta ulos osittaisesta umpikujasta. Semmoista tänään.

rating 40,000

10.12.2018 klo 15:23

The Killing of a Sacred Deer

Voi Yorgos Yorgos. Jos maailmassa olisi pelkästään Lanthimoksen elokuvia minä varmaan masentuisin aika äkkiä. The Killing of a Sacred Deer on täysin tekijänsä näköinen omalaatuinen elokuva, jonka yllä leijailee epätodellisuuden utu. Tämä tunne saavutetaan oivallisilla näyttelijöillä, kuivakan asiallisella dialogilla sekä epätavallisella kuvauksella. Kamera on sijoitettu välillä mitä ihmeellisimpiin paikkoihin ja sen liike (tai liikkumattomuus) ahdistaa jo itsessään. Vielä kun tarinakin paljastuu sopivan kieroksi tapaukseksi on kyseessä ehdottomasti katsastamisen arvoinen elävä kuva.

Vertailua ohjaajan The Lobsteriin teen sen verran, että siinäkin alku imaisi mukaansa kunnes ote hieman lipsahti toisen puolikkaan aikana. Hummerissa kyse oli suunnanmuutoksesta, tässä uudemmassa juonenkulku hahmottui liian selkeänä polkuna edessäni. Kuvasto tekee edelleen olon epämukavaksi, mutta jätteyllätyksiä ainakaan minulle ei enää ollut näköpiirissä. Kiinnostava ohjaaja kaiken kaikkiaan, eiköhän miehen seuraava teos äkkiä livahda katsomislistalleni jahka sen kokonaisuedullisesti käsiini saan.

rating 70,000

07.12.2018 klo 16:05

Veronika päättää kuolla

Paulo Coelho on aiheuttanut kollektiiviselle olemassaololle enemmän tuhoa kuin kuuluisa kolmen kopla KRP eli kuppa, rutto ja paskatauti. Miehen kirjaan perustuvassa leffassa itsemurhayrityksen jälkeen päähahmoa eheytetään rippusen oudossa mielenterveyslaitoksessa. Täytteenä pohditaan ontosti elämänsuuntia, tarkoitusta ja muuta skeidaa, jota katsoessa otsaani kasvoi kurkku. Pienestä hetkittäisestä salaperäisestä tunnelmasta sekä hoitopaikan hintsunrupuisasta miljööstä pidin semisti.

Kyökkipsykologiaa parhaimmillaan. Syvällinen analysointi my ass, jos keskustellaan omasta tahdosta, kokemuksien merkityksestä ja toiveiden sekä toivon kaltaisista konsepteista ei voida tyytyä pelkkään perustason nolla-ajatteluun. Tai no, näköjään voidaan. Tilannetta pahentaa nimirooliin huonosti sopiva Sarah MG, jonka huokailutuskailu tuntui falskilta. Sivurooleissa oivalliset Melissa Leo ja David Thewlis muodostuivat kokonaisemmiksi persooniksi. Suuren käänteen arvasin heti aluksi, lisäksi haluan kysyä mihinkäs jäi taasen se lääkärin etiikka?

rating 40,000

07.12.2018 klo 15:54

Toinen nainen

Vanha internetin vitsi menee, että Natalie Portman itkee melkein joka elokuvassaan. Tässä pätkässä nyyhkimistä vasta piisaakin, sillä teemojen suhteen kipuillaan uusioperheen sekä vauvankuoleman kalmaisissa maastoissa. Portmanille itkuoscar ja plussaa siitä ettei hahmo ollut todellakaan täydellinen ihminen. Sen sijaan poikapuoli oli rasittavan näsäviisas räkänokka, jota halusi välittömästi mäjäyttää kirjalla. Uudet modernit perhesuhteet avautuvat kipukohtineen kohtalaisen osuvasti kriittisen katsastelun alla. Masis leffa, joskin riittävän ajatuksella tehty. Halua muuttaa New Yorkiin asumaan en kokenut paatoksesta huolimatta.

rating 60,000

07.12.2018 klo 15:49

Loving Vincent

Kyllä kelpasi katsoa. Silmiä hivelevä öljyvärianimaatio tarjoaa harvinaisempaa herkkua kuin hiilidoksidivapaa pestoanjovismurekegurmee, nimittäin mahdollisuuden ainutkertaiseen taiteelliseen elämykseen. Muutaman kuvan jopa Van Goghin epäasiantuntija osasi yhdistää tiettyihin tauluihin, joista olen nähnyt kuvia. Tarinallisesti leffa luottaa kepeään mysteeriin ja kuka sen teki tyyppiseen kerrontaan. Disinformaation levittäminen sekä rapsakka ääninäyttely pitivät mielenkiintoni vaivatta silloin kun juoni paljasteli vähimmillä vaatteillaan. Kova saavutus & mahtava elämys tämä. Katsokaa kerran, katsokaa uudestaan, ei tästä voi visuaalisesti saada tarpeekseen.

rating 90,000

05.12.2018 klo 21:57

Moonlight

Mielipiteet armotta kahtia jakanut teos. Voittiko Moonlight palkintonsa oikeilla ansioilla vai vain aiheensa tähden? Kyllä ja ei, poliitikon vastaus. Mustan homomiehen tarinassa suuret teemat ja ajatuskehitelmät kohtaavat rujon realismin. Hyvät aikomukset omalla kohdallani karahtivat ennen muuta rakenteeseen. Pakotetun oloinen kolmen osan taktiikka jättää liikaa sanomatta ja tuntuu muutoinkin laiskalta ratkaisulta. Lisäksi äkkileikkaukset ja kärkkäys tulkintojen tekemiseen kismittivät itseäni henkilökohtaisesti.

Näyttelijöistä Mahershalalhashbaz Alille luovutettiin arvokas pysti. Hieno, vaikkakin lyhyt roolityö, itse pidin enemmän Naomie Harrisin Jaana Jakorasian tyyppisestä vuoden mammapalkinnon ehdokkaasta. Tosin eihän vertailua Reilun Kaupan Huumediilerin kanssa ole täysin relevanttia tehdä, sillä hahmojen funktiot sekä roolit tarinassa ovat erilaiset. Pääjannun eri ikävaiheista en täysin vakuuttunut. Enkä varsinkaan ratkaisusta tehdä päähenkilöstä puolimykkä kyhnöttäjä.

Visuaalisesti Moonlightista löytyy messeviä hetkiä ja pari hauskaa kamerapyörittelyäkin. Paketti itsessään on siis kaunis, tekotavassa olisi ollut sitä kuuluisaa parantamisen varaa. Itse en saanut teoksen pohdinnoista täysin kiinni ja vaikutelma jääkin siksi epämääräiseksi, vaikka tarina itsessään on selkeästi kerrottu. Tuttu tarina, mutta kaksinkertaisen vähemmistön edustajan näkökulmasta. Ehkä se viehätti joitakin palkintojen äänestäjiä, en tiedä. Voin nähdä, miksi tähän pystyy ihastumaan, itse en siihen kyennyt. Vaisuhko kokemus kaiken kaikkiaan.

rating 50,000

05.12.2018 klo 21:46

Zulu

Olen joskus tainnut pulista kommenteissani, että Michael Caine ei esittelyjä kaipaa. Ja sitten Zulun alkuteksteissä tuli rivi "And introducing... Michael Caine". Hups. Naurahdin silti, koska olen outo ja Caine nykyään tunnettu tähti. Eteenpäin sanoi mummo leuansyvyisessä vedessä. Zulu on mainio kuvaus afrikassa käytävästä sodasta, jossa ko. heimo ja engelsmannit paukuttelivat menemään. Päällimmäisin huomioni koskee filmin odottamatonta hauskuutta. Siinä nimittäin britit puhuttelevat toisiaan korostuneesti virallisen kohteliaasti ja varsinkin Caine menee hupaisasti alentuvan pöyhkeän puolelle.

Toki sitten Zulujen invaasion alkaessa suunsoitto vähentyy ja pyssyt alkavat puhua. Tuokin osuus leffasta on toteutettu hauskasti, tällä kertaa väittäisin tahattomasti. Kömpelöt nyrkkirysyt, yhdestä kudista kupsahtelevat vihut sekä Zulujen käsittämättömän kämäiset sotataktiikat mahdollistavat 1:400 tappiolla olevien brittien sangen tehokkaan puolustautumisen. Kaikesta näennäiskepeydestä huolimatta sodan todellisuus koskettaa lopussa eikä voittajan osakaan liene helppo. Etelä-Afrikassa kuvattu elokuva lisäksi näyttää hiton upealta, komeita maisemia riittää.

rating 80,000

05.12.2018 klo 21:36

jOBS

Kehnoa Työtä - Bad Job(s). Kun jo kansikuva saa rumuudellaan yökkimään voi tapahtua vain hienoja asioita. Useimmiten on mahdotonta osoittaa elokuvasta tiettyä juttua ja todeta, että juuri tuossa mentiin metsään. Jobsin kohdalla ilmiö menee kategoriaan naurettavan helppoa, sillä roolitus on se päin persettä mennyt seikka. Ashton Kutcher Steve Jobsina...taivaassa tehty liitto. Ja palanpainikkeeksi toiseen keskeiseen rooliin sopimaton Josh Gad Steve Wozniakina. Ei hitto nyt!

Kutcher yrittää parhaansa, mutta kun kyvyt eivät riitä ne eivät yksinkertaisesri riitä. Kuulemma paljon vaivaakin hän näki työnsä eteen. Noh, metodikaan ei aina ole oikotie onneen. Teos kumminkin toimii temaattisesti Applen alkuvaiheiden ajan, jossa yhteishenkeä kuvataan ookoosti sekä nähdään pari kivaa montaasia. Kuivakasti kuvioidut myöhemmät valtakamppailut, Jobsin perhe-elämä jne. mätkäyttävät kokonaisuuden kumminkin lopullisesti maahan.

Toisaalta tämä tekele kärsii myös vertailusta ammattitaitoiseen Boyle, Sorkin, Fassbender versioon vuodelta 2015. Sanotaanko vaikka niin, että jos molemmat projektit juoksisivat 110 metrin aidoissa kilpaa tämä Kutcherin päsmäröimä yritelmä häviäisi ensiksi mainitulle sataviisikymmentä metriä. Wikipedian sekä parin muun lähteen verran Applen historiaan paneutuneena Jobs ei tuo kuvioon uusia huomioita eikä Jobsista henkilönä ota edelleenkään selvää. Urheilutoimittajien klassisen kysymyksen jättänen tällä kertaa kysymättä.

rating 30,000

03.12.2018 klo 21:42

The Judge

Hei dumari! Perkele, etkö sää nää ettei toi ollu pahoinpitely? Se oli vaan auton hallinnan menetyksestä johtunut toisten hengen luvaton haltuunotto. Nyt kyllä lätty lätisee!?! Joo elikkäs vanha, arvostettu tuomari joutuu kuseen, apuun saapuu vastentahtoisesti oma, myös (tosin kyseenalaista) oikeutta jakava poika. Rooleissa hyvin rahtusen koppavan ihmishyeenan osaan sopiva Downey Jr. ja vanhana herrana karismajyrä Duvall niin kauheasti ei voida portinpieleen mennä.

Minun tahaton maaseututeemainen katselmukseni senkun jatkuu, tässäkin leffassa päähenkilö palaa setvimään asioitaan landelle. Ja jälleen vanha sussu pyörii kuvioissa, riidellään rutkasti kaikkien kanssa ja murehditaan elämän pupeltamia ankeita eväitä. The Judgessa kaikki tämä peruspulla on toteutettu mainiosti, täyttä sovitusta sekä jaxuhalipusia vältellen. Varsinkin oikeussalikohtauksista löytyy toimivaa imua. Hankalista ihmisistä hankalaa draamaa. Hyvällä maulla sekä tyylitajulla.

rating 70,000

01.12.2018 klo 15:24

Outcast

Se tunne. Se tunne kun Halpa-Hallin alennuspitoisin näkkäri maistuukin miltei piimälimpulta. Odotin Outcastilta kamalia asioita, sain mukiinmenevän seikkailun, jossa ikäväkseni ei ollutkaan tarpeeksi Nicolas Cagea. Jos Cage on kannessa, häntä ei pidä piilotella miltei täysin ensimmäistä tuntia. Noh, onneksi meillä oli Hayden "there's sand in my boots" Christensen, jonka roolityötä en voi enkä lähde moittimaan. Kaverin soturi on liiankin pystyvä heebo, mutta näytteleminen itsessään tavoittaa katkeroituneen ongelmaisen lähestyssaarnaajan kokemusmaailman erinomaisesti.

Turhan overpoweredin sankarin lisäksi aasialaisten täydellinen englannin praattaus sekä "isojen" armeijoiden +- sadan ihmisen koko hämäsivät. Kumminkin saatuun rahoitukseen nähden pätkä on yllättävän tyylikäs silloin kun tarvitsee ja teemana valtakunnallinen kriisi kruununperimysjärjestyksen asianmukaisessa toimittamisessa pelittää useimmiten. Tarinan antagonisti saa liian vähän ruutuaikaa, nilkkimäisyys vastaa yhtä kaikki tyypin rautaisia vatsalihaksia. Kiva miekkailuvälipala katsottavaksi. Hieman täytyy lopuksi haukkua kameratyötä, ei kohtauksen dramaattisuus siitä lisäänny, että kameran takana työskentelevä henkilö käyttäytyy kuin olisi saanut nuolesta polveen.

rating 60,000

Edellinen sivu | 1 2 3 4 5 6 7 8 9 ... 27 | Seuraava sivu

Profiilin tiedot

TOP-listat