Uytp7

Uytp7

Tähtääjä, 24 fania

Oma statistiikka: Elokuvien kommentit (1481)

15.06.2019 klo 14:33

Kova kuin kivi

Mahtavahko western erinomaisilla näyttelijöillä. Bridges on elämänsä vedossa eikä Steinfeldin itsepäinen tytteli jäänyt pekkapoutaa pahemmaksi. Länkkärien perusvehnää eli kostomotiivia tässä elätellään, missä minun makuuni matka oli tärkeämpi kuin ehkä hieman laimea viimeinen luku. Tietysti mehewiä maisemia nähdään True Gritissä enemmän kuin lakipykälistö sallii, iloitsin erityisesti lumisten sekä karujen ryteikköjen näkemisestä.

Taattuun Coen laatuun käsikirjoitus on terävä, vaikkakaan ei aivan heidän parhaimpiaan. Dialogistiikka yhtä kaikki vilisee hykerryttäviä hetkiä, välillä mustahkon hauskalla tavalla, toisinaan kiperän asiallisella tyylillä. Varmaa viihdettä hyväksi havaituilla arkkityypeillä, voinen suositella kelpo länkkäriä etsiville. Tosin tuo lienee turhaa, miltei kymmenen vuotta vanhan leffan lienevät halukkaat jo nähneet useampaankin kertaan.

rating 80,000

15.06.2019 klo 14:26

Shrek kolmas

Ei läheskään niin masentava filkka kuin internetin neropattien kirjoituksista voisi päätellä. Juoni kieltämättä horjahtelee puolelta toiselle kuin paikallinen pultsari kello neljältä aamuyöllä, mutta eipä käsikirjoitus ainakaan sisällä yhtä paljon paskaa kuin em. henkilön housut kello puoli viideltä aamuyöllä. Kieltämättä koohotushuumoria olisi saanut raakata reippaasti veks eikä jakaa tietyille kahden pennin sivuhahmoille noinkaan paljon ruutuaikaa, joskaan kelvoton Shrekin kolmas tuleminen (insert dirty Shrek meme here) ei suinkaan ollut.

Satujen pölhöimmille piirteille jaksoin edelleen naureskella eikä jo aiemmin kahdesti mielekkäiksi todetuille päähahmoille voinut olla vähän syttymättä. Animaation tekninen tasokin näytti omaan silmääni rippusen luonteikkaammalta kuin aikaisemmin ja ääninäyttelyhän näissä on aina ollut silkkaa Mehukattia (eli ihan hiton hyvää). Raheahan tällä varmasti on tavoiteltu, tarinallista pakkoa jatkaa jättimme tarinaa ei ollut, mutta kuten todettua, en jaksa elokuvan olemassaolosta pahastuakaan.

rating 50,000

15.06.2019 klo 14:18

Ted

Nyt vasta sain aikaiseksi katsastaa tämän laajalti maiskutellun hupitunnin ja kenties viime kädessä petyin lievästi. Leffan räävittömyyttä lienee ylimainostettu rankasti, minkä päälle draamaisaa matskua tästä löytyi aivan liikaa. Plussaa siitä, että Wahlbergille on osattu kirjoittaa hänen kyvyilleen sopiva rooli. MacFarlane puolestaan omaa huomattavia kykyjä sekä ääninäyttelemisen että komedian saroille, molemmat leiviskät maistuivat tässä tapauksessa makoisilta.

Komedioille tärkein kriteeri on kerätä sienikoriin enemmän kuteja kuin huteja ja siinä Ted onnistuukin rapsakasti. Jokunen miltei hillitön gägi pakotti naurun ulos minusta eivätkä väsähtäneimmät jutut onneksi saanet minua nukahtaman sadan vuoden kestouneen. Mila Kunis suoriutui pätevästi filmin kaunistuksena, mihin sisältyvä nalkutimalkuti rooli ei varmasti ollut erityisen kiitollinen. Suhteellisen hupaisa tapaus kaiken kaikkiaan siis, juoni ei kenties ole tarpeeksi hillitön eikä vakavampi aines uskottavaa. Enemmän pilveä, vähemmän nyyhkisniiskistä sanon minä.

rating 60,000

15.06.2019 klo 14:12

Big Game

Eipä pöllömpi höhläily, johon tuskin rehellisyyden nimissä suhtautuisin näin suopeasti jos tämä olisi jotain rundum romanialaista toimintapastissia. Nuhjuiset efektiotokset, hyyskan seinästä reväisty juoni ynnä päätäsärkevän pöntön dialogin yhdistelmä toimii vain ja ainoastaan oikealla asenteella katsomalla.

Hatunnosto vanhahtaville kalkkunaisille toimintapläjäyksille kantaa osuvien näyttelijöiden, pääparin siedettävän huumorikemian sekä letkeän etenemisen johdosta (tai kaapelista, sama se minulle). Big Game viihdyttää siis jo silkalla konseptillaan, loppu on katsojasta itsestään kiinni pitääkö lasillisesta puolittaista perseilyä vaiko eikö.

rating 60,000

12.06.2019 klo 20:49

Sex Tape - kadonneen videon metsästys

Sangen väsähtänyttä kamaa. Luulisi kotipornovideon takaisinhaalinnasta saatavan aikaiseksi muutakin kuin parit snortit ja pikkutuhmat vitsit, nyt hieman töksähtelevä meno ei missään vaiheessa saavuta kliimaksia. Ilman Segelin kovaa yrittämistä tästä olisi tullut suuren luokan (väh.8) flopahdus.Sivurooleista Rob Corddry nauratti sentään pariin otteeseen, toinen Rob eli Lowe olisi ansainnut läpsäisyn poskelle. iPadien hehkutus sekä muu applemainonta taisi tekijöillä lähteä "vähän" käsistä, julkimainonta on aina jees (ei oikeasti). Kiusallinen tämä ei ollut, sitäkin tasapaksumpi pukellus kylläkin.

rating 40,000

12.06.2019 klo 20:42

Baby Driver

Etukäteen sekä leffan ensimmäisen vartin aikana vierastin babyface Ansel Elgortia, kunnes lämpenin (en silleen homosti) ja päädyin ymmärtämään ynnä sietämään hahmoa leffan keskeisenä toimijana. Uskomatonta kyllä Edgar Wright on saanut näinkin kulahtaneeseen ryöstelypätkään tuoreuden tuntua, erityisesti paljon kohkattu äänimaailma säväytti minuakin, siis sekä itse kappaleet että niiden synkronisaatio ruudulla tapahtuviin asioihin nähden. Muutoinkin toiminnan saralla vahvaa suorittamista, tapahtumista sai vaivatta selvää eikä silmäkulmaisaa pilkettäkään puuttunut.

Näyttelijöistä Elgortin jo käsittelinkin, positiivinen ylläripylläri. Sekalainen joukko kriminaaleja viihdytti kybällä, tosin miltei ainut ero ryhmän jäsenien välillä tuntui olevan hulluusaste, muttei pääpipisten roistojen luimistelujen seuraamisesta yhtä kaikki voinut olla nauttimatta antaumuksella. Tähänkin leffan ympätty lovestooria, menköön siinä sivussa, koska Lily James on quuma & ihqu. Baby Driver kykenee kasvattamaan intensiteettiään tarvittaessa miltei kipeisiin lukemiin, millaiseen tunnesiteeseen harvoin enää ryhdyn. Wright onnistui jälleen.

rating 80,000

12.06.2019 klo 20:33

War Dogs

War Hundarna lienee muodollisesti pätevä valistus asekaupan kiemuroista, mutta huttuinen moralisointi esimerkiksi toisen päähenkilön vaimokkeen kautta oli surkeaa eikä muutoinkaan koko aiheeseen päästy erityisen syvälle. Miles Teller suoritti roolinsa ookoosti, Jonah Hillin mulkvistinvikainen hemmo oli antoisampaa katseltavaa eikä Hill pettänyt räyhäkästä esiintymistä odottanutta katsojaa tällä(kään) kertaa.

Filmin juoni eskaloituu odotetulla tavalla ja ne pakolliset vastoinkäymiset menettelivät, joidenkin konfliktien ratkaisu oli varsinaista niksipirkka potenssiin viagra tasoa. Kuvauksellisesti teos on ammattilaistyötä, esimerkiksi Albanian ankeat avaruudet saatiin näyttämään asiaankuuluvan neuvostomaisilta. Lisäksi leffan tahti on sopivan joutuisa, ei vatulointia minun asekauppoihini kiitos. Tämän perustuessa tositarinaan pitänee jälleen miettiä, miten paljon maailmassa onkaan vialla.

rating 60,000

12.06.2019 klo 14:17

The Magnificent Seven

Yllättävän hyvä. Alkuperäisten taakka ei tosin paina hartioillani niin siksikin kenties. Kaikille toimijoille ei anneta aikaa syventää henkilöitään, joskaan ei moiselle ollut tarvettakaan, monenkirjava jengi pelitti yhteen riittävän hyvin ilmankin. Loppukähinää makoisammaksi koin muut rauhallisemmat otokset sekä keskustelut hahmojen välillä. Lisäksi em. yhteenotossa pistetään tasan kaikki tuusannuuskaksi, mikä teki tilanteesta epäselvän sekä rippusen epäuskottavan.

Näyttelijöille puhdas paperinivaska suorituksistaan, ensiluokkaista työtä, ainoastaan konnaosasto petti odotukseni loppupeleissä. Villin lännen maisemat olivat saman vanhan toistoa eli mainiota katseltavaa ja niinhän tuo stoorikin taisi olla. Hyvin toteutettuna tuttukin kaava voi skulata, senhän filmi todisti verenpitävästi. Asiallista moraalipullistelua, tosin melko hyvin naamioituna. Moitteistani huolimatta leffa viihdytti vauhdikkaimmillaankin, tosimiesten meno ei hyydy konekivääritulessakaan.

rating 70,000

12.06.2019 klo 14:07

I Kill Giants

Kasa jättiläisenjätöksiä. Päälleliimatuntuntuinen draama ei sykähdyttänyt ja vähäiset mähinät lähinnä turhauttivat. Teos yrittää sumentaa tapahtumahorisonttia vihjeilemalla jättiläisten todellisesta luonteesta, mutta tuokin osuus tarinasta on munattu täysin. Hahmot ovat joko paperisia tahi typeriä, ihanimmillaan molempia yhtäaikaisesti. Summa summarum I Kill Giants ei muistuta koherenttia elokuvaa, teemat ovat levällään kuin Jokisen eväät eivätkä näyttelijät saa yksipuolisiin hahmoihinsa elonhehkua juuri yhtään. Välttäkäävätken.

rating 30,000

12.06.2019 klo 14:01

Absolutely Anything

Hauskahko tapaus, vaikka perusidiksestä olisikin saanut nyhdettyä kekseliäämpiäkin visioita irti. Nykyisellään leffa jämähtää helppojen öhöhöö hupsutusten tasolle, lahjakas Pegg onneksi saa köpöisetkin gägit tuntumaan melkein siedettävältä. Monty Python poppoo ja Robin Williams ääninäyttelivät oletettua heikommin tai sitten heidänkään matskunsa ei ollut ensiluokkaista. Tehosteet läpäisivät seulani eikä käsikirjoituksen romanttinen pohjavire pistänyt kakomaan. Hyvän mielen tsemppikolmonen.

rating 60,000

09.06.2019 klo 01:07

Errementari

Pöh, pöh ja vielä kerran höh. Alun perusteella tästä oli vaikka mihin. Lopussa uuvuin ja korkkasin aplodien sijaan sihin. Sitten sain kuuman vihin etten tulkinnut tätä oikein, mistä kyrsiinnyin vielä lisää. Niin siis kyseessä on espanjalainen kansanstoori maan päällä hilluvista demoneista, jotka napsivat itsensä jeevelin kanssa sanalla sanoen paskoja diilejä tehneitä sieluja ikuiseen tuliseen hornantuuttiin, missä ei niitä toisenlaisia tuutteja tarjoilla laisinkaan.

Harmillisesti leffa ei paljastele salojaan kovin sulokkaasti, pikemminkin keski-ikäisen pultsarin takki heilahtaa ikävässä paikassa keskellä toria ettet voi olla näkemättä koko komeutta ynnä hippuja päälle. Lisäksi koin teemojen ruvenneen kiertämään kehää viimeistään siinä puolivälin kohdalla. Rupuisen diilin pelsepuupin (don't deal with the devil by Cuphead) kanssa tehneen sepän näyttelijä jätti mainion kuvan kyvyistään, muukin kööri noin pääosin (ei tönkkö lapsinäyttelijä kuitenkaan).

Erityisesti täytyy kehaista filmin maskeerausosastoa, paholaiset kätsät kätyrit olivat valossa kuin valossa äärimmäisen irvokkaan näköisiä. Puolestaan tehostejengille läpsyt polleasta helvettikuvastosta. Kokonaisuus olisi ollut parempi vähemmällä seli selillä, jokusella typeryydellä veks ja keskinkertaisten kakrujen vaihdolla. Ehkä joku muu saa tästä enemmän irti, loppumauksi jäi minulle sangen perussoossi, kovasta yrityksestä huolimatta.

rating 50,000

09.06.2019 klo 00:58

Blues Brothers

Melkoisen hauska. Tai kuten savolaiset ja hyeenat sanoisivat, haaska (nam yam). Itse en ollut erityisen sävähtynyt filmin kehutusta soundtrackista, vaikka toki mukaan mahtui runsaammin kelpo ralleja kuni sormea vasemmalle liikuttavaa matskua. Aykroyd & Belushi parivaljakko natsasi yhteen räiskäleiden sekä vadelmahillon tavoin, miesten aivot toimivat melkein yhtenä miehenä.

Muutamassa kohtaa viljelty överiys tarjosi minulle teoksen parhaat räkänaurut, vaikkei Blues Brothersien pokerinaamoissakaan varsinaisesti vikaa ollut. Cameoista tunnistin joitakin ja loput seurani suosiollisella avustuksella. Tasaisen hengästyttävää nauruvirtaa kumminkaan en kokenut ja pikkaisen jäi petrattavaa tunnelmoinninkin osalta, hjuvaa fiilistä ei saisi päästää laskemaan toisinaan laskuhumalan puolelle. Vähän yliarvostettu kultsu kenties.

rating 70,000

09.06.2019 klo 00:48

Capricorn yksi

Jaapatijaa, tällä kertaa ei väärennetä kuureissua vaan marsmatkaa. Elokuvan tietynlaisen 70-lukulaisuuden huomaa heti temmosta, näyttelijöiden tavasta artikuloida ynnä salaliittojen toteutuksesta alkaen. Leffalta kesti kauan napata minut edes puolitiukkaan syleilyynsä, mutta lopulta salailun ylitettyä kaiken terven järjen rajat sisäinen rehtipenttini iski uuden vaihteen silmään. Näyttelijät olivat rippusen puumaisia eikä teoksen logiikka kaikelta osin kestä kriittistä turkistelua, ketuillakin on oikeutensa. Leffan lopetus paljastui erittäin njäähiksi, paljoakaan limboisemmin aitaa ei olisi voinut alittaa ma kerron.

rating 60,000

06.06.2019 klo 14:44

Doomsday

Kamala kokoelma muualta näpistettyjä konsepteja. Kohtalaisen rapean alun jälkeen esitellyt hulluudet, suoranaiset kliseet sekä tiettyjen henkilöiden osalta kelvoton näyttely söivät katselunautintoa merkittävästi. Rhona Mitra esimerkiksi jäi pääroolissa täysin ilmeettömän puupölkyn tasolle, päinvastoin taasen yksi tarinan pahiksista yliräyhäsi hahmonsa miltei kokonaan piloille. Niljakas poliitiikko oli tuolla roistosaralla ainoa onnistunut heebo.

Kuvauksellisesti leffa tapahtuu liian pimeässä, minkä päälle lyödyt tuhanteen kertaan nähdyt joukkopapatukset, vetelät takaa-ajot ynnä muut harharetket eivät maistuneet juuri miltään. Viruksen luoma uusi maailmanjärjestys ei siis todellakaan napannut mukaansa kuin korkeintaan hetkittäin. Verisyydestä hentoisesti plussaa, mutta olipahan lainailtu kokonaisuus. Juoniaukkojakin havaittavissa enemmän kuin otsonikerroksesta läpiä. Next!

rating 40,000

06.06.2019 klo 14:39

Kekkonen tulee!

Jonkin verran aliarvostettu elokuva minusta. Tumma huumori kukkii tässä ja vaikka suomalaisen lakoninen toteutus katkoo teriä osasta sanansäiliä en voinut olla höröttämättä tasaiseen tahtiin leffan aikana. Kekkosen tuleminen pieneen sisäänpäinlämpiävään takahikiän lappiankeuteen saa kylän oudon asujaimiston pahan kerran sekaisin. Ruutuajan suhteen riittävää tasajakoa ei valitettavasti nähty ja pientä toistoakin oli ilmassa.

Synkällä tavalla hauska leffa kampeaa itsensä pinnalle pienin piirin turinoissa ynnä ristiriitaisissa tavoitteissa liikkua eteenpäin sosiaalisessa hierarkiassa. Ymmärrän hyvin, miksi ohuet hahmot ärsyttävät ihmisiä ja eihän juoni varsinaisesti suuria yllätyksiä tarjoa, mutta itse viihdyin filmin parissa rapsakasti. Tietysti karuhkoissa pohjoisissa maisemissa silmäkin lepäsi, joskaan ei aivan 12 tunnin unosia.

rating 60,000

06.06.2019 klo 14:32

Anomalisa

Ihan vihaksi pistää ettei Kaufman saa projektejaan nopeammin toteutumaan, valtavirrassa kun olisi niin paljon helpompaa, joskin myös melko varmasti tylsempää. Anomalisa on simppeli tarina keski-ikäisen miehen moninaisista ongelmista, joskin huomattava osa hahmon vaikeuksista johtuu myös vain ja ainoastaan hänestä itsestään. Kuvaston suhteen vakuutuin täydellisesti nukketoteutuksesta, niiden eläväisyys sekä mahdollisuudet toteuttaa erikoisia otoksia ansaitsevat täyden suitsutuksen.

Filkka alkaa suhteellisen hitaasti, joskin olin välittömästi myyty. Arkinen jaarittelu vaihtuu kiristävään peukaloruuviin nautittavasti, mitä erinomainen ääninäyttely tukee. Varsinkin Tom Noonanille propsit aika hiton monen henkilön esittämisestä. Leffa herättelee ajatuksia rutkasti eikä päästä otteestaan alkuun päästyään. Sopivassa määrin mukaan on ympätty katkeransuloista huumoria ynnä puhdasta surrealismia. Erittäin mahtava kokonaisuus, kipin kapin katsomaan kapiaiset, kihinää luvassa.

rating 90,000

06.06.2019 klo 14:27

Autómata

Ei hassumpi pätkä. Varmasti allamainittu verkkaisuus karsii osan katsojakunnasta, mutta minuun tämä upposi kuni pohojalaasen puukko ryövärin selkään. Sen seitsemännen kerran pyöriteltävä tematiikka robotiikan peruslaeista ei kyllästytä vieläkään, kohtalaisesti nimittäin löytyy Ibanezilta ja Legarretalta omaa näkemystä aiheeseen. Banderas jäyhäilee pääroolin oivallisesti läpi ja mm. Robert Forster tuo tunnetta peliin sivuroolin pamppuna. Kuvalliselta anniltaan stoori hehkuu tyylikkyyttä eikä ajatuksenmurusia siis puuttunut leffan juonikehitelmistä. Kärsivällisille sieluille.

rating 70,000

30.05.2019 klo 18:18

Sully - Uroteko Hudson-joella

Paappa Eastwood osaa edelleen tehdä laatua, vaikken olekaan kaikkien kehujien kanssa samaa mieltä teoksen tietyistä yksityiskohdista. Leffan murrettu aikarakenne toimii ja Hanks sopii Sullyn rooliin kuin Nakke Naku...eikun olen käyttänyt tämän vitsin jo aiemmin. Voihan nyt vattu! Noh sopii loistavasti kumminkin asiallisen kapun nahkoihin, Eckhartin perämiehen osaksi jää muutama oivallinen heitto sekä tarjota tukea pääjäbälle.

Itse törmäyksen toteutuksesta en löytänyt moitittavaa ja muutoinkin hyörinä koneenraadon ympärillä oli vetävästi lavastettu. Tarpeettomia antagonisteja leffa kaiketi temaattisesti kaipasi, mutta tympeät virkamiehet yhdistettynä "ähäskutti!" tyyppiseen todisteluun vähän potutti. Laura Linneyn itkeskelevä vaimo niin ikään oli poikkeuksellisen möhö rooli, jonka panos filmiin meni nollataajuudelle. Keskinkertainen teos kun plussat ja miinukset yhdistetään.

rating 60,000

30.05.2019 klo 18:10

All the Money in the World

Kaikki maailman massit yllätti minut iloisesti, Ridley Scott on ammuskellut nalleja viime vuosina useammin kuin kunnon luoteja. Roolitus on mennyt leffassa täysin nappiin, kun jopa Wahlberg alitti inhotuskynnyksen. Olisin melkeinpä palkinnut Plummerin porhonosastaan, niin hyvin hän sen veti. Toisaalta mielenkiintoista olisi joskus nähdä myös Spaceyn versio, johon viimeaikaiset tapahtumat varmasti toisivat omalaatuisia konnotaatioita.

Kidnappausstoori tuskin järisyttänee kenenkään maailmaa, yhtä kaikki tarina on sujuvasti kerrottu eikä kertaakaan yli kahden tunnin keston aikana tullut vilkuiltua kelloa, mikä on minulle harvinaista. Pienestä keskivaiheen haahuilusta huolimatta kevyt jännitys ei lorauttanut alleen missään kohtaa ja muutamat näpsäkät käsikirjoituksen heitot osuivat vuorollaan sekä nauru että kyynelhermoon. Moraalista pohdintaa rahasta kehittelin päässäni rutkasti leffan aikana. Nautittava filkka, suositteluni.

rating 80,000

30.05.2019 klo 18:03

Ghost in the Shell

Jotensakin siedettävä. Alkuperäistä materiaalia en juuri tunne, joten suhtautunen tähän suopeammin kuin teoksen fanikunta keskimäärin. Kummitus Shell Helmisimpukassa näyttää visuaalisesti jänskältä, namskismaiskis ja silleen. Toiminta ei ole kummoista, mutta ajaa asiansa. Johansson tekaisee mitäänsanomattoman pääroolin kybervahvistettuna otuksena.

Pilou Asbaekin lakoniset pulinat ynnä Kitanon äijyys jäivät kiinteämmin mieleen kuin leffan yrittämät hajatelmat, joiden suoraviivaisuus hakee vertaistaan. Minäkin voin aavistaa, miten paljon tätä on tyhmennetty. Muricatyyliin äänekästä ja näyttävää matskua, sisältä tyhjää. Iisillä asenteella katsottava tapaus, aivot voi asettaa offlineen jo narikassa.

rating 50,000

28.05.2019 klo 20:29

Baywatch

Aivotonta matskua, pienellä yllättävällä viihdyttävyystwistillä. Karmeiden efektien (esim. se tuli polttaa silmiäni vieläkin) ynnä muun kuonan (lue huumori) seassa The Rock jääkaappeilee kuten asiaan kuuluu, pilke silmäkulman tietämillä ja viisaita puhuen. Silmänruokaa tarjoilevat neitokaiset eivät pettäneet (tai peittäneet öhöhö) ja olihan heillä sangen järkevää tekemistäkin välillä. Suurieleinen juoni ei oikein sopinut tähän ja varsinkin ryhmässä toimimisen kiemuroista löpistiin turhan kerkeästi.

Kuten todettua mitään erityisen hekotuttavaa Baywatchista en hiffannut, tahaton komiikka sen sijaan puhutteli enemmän. Puolipakolliset cameot (Hasse-Setä ja Namsu-Pamsu) oli toteutettu harvinaisen tökerösti, voisi suosiolla jättää moiset kunnianosoitukset pois leffasta, jos niitä ei luontevasti saada kässäriin (paksuus 3 arkkia) sijoitettua. Hukatun mahdollisuuden raadon pistävää tuoksua ilmassa. Pienet hyvät hetkensä tällä on enkä hakannut päätäni lähimpään pelastusrenkaaseen edes ikävimpien hetkien aikana, kalkkunuus jäi yhtä kaikki pahasti raakileeksi.

rating 40,000

28.05.2019 klo 20:21

Zoolander 2

Viime perjantaina tuli taas vietettyä paskaperjantaita ja Zoolander två sai kunnian olla illan avaaja. Olihan tämä uskomatonta kakkelia, ensimmäinen osa sentään yritti (vaikken ko. teoksen levein fani olekaan), tarpeeton jatkis ei juuri sukunimeksikään. Julkimoiden cameoita löytyy jälleen runsaasti, tuttujen pärstien pongailu jopa viihdytti hetkittäin, vaikka keinona lisätä leffan vetovoimaa tuo kyseenalaista onkin.

Tämmöisissä pätkissä juoni saa vapaasti olla täysi lärsplörs, kuitenkin edes jonkinlaista yhtenäisyyttä pitäisi olla. Zoolander zwei jättää johdonmukaisuuden suosiolla 10+2 minuutiksi jäähyaitioon, läpändeerausta ei oikeuteta millään kunnollisen juonen tapaisellakaan. Stiller & Wilson ovat hahmoineen edelleen samanlaisia pölhökustaita, kyseiset roolit eivät mene miekkosten huippuhetkiin omissa kirjoissani, pikemminkin syvännehetkiin.

Zoolander deuxin leikkaus on levotonta ja vaikka tietyt vitsit lienivät melko hauskoja, kelvotonta materiaalia löytyi runsaammin kuin Bangladeshin vaatetehtaista alipalkattuja työntekijöitä. Pieleen meni nytten, tiedä sitten onnistuiko modernin kulttikomedian* (*ei ansaitse moista kehua) toinen roundi tuottamaan kenties sitä kuuluisaa fygyä tarpeeksi, että joku pamppu jossain röhnötuolissa olisi hjuvin tuutuvainen. Zoolander 1,5.

rating 30,000

28.05.2019 klo 20:10

The Lifeguard

Semmoinen mukiinmenevä kokonaisuus. Aikuisuuden saavutukset eivät aina istu yksiin luotujen tavoitteiden kanssa, identiteettikriisin pukatessa päälle paluu kotikonnuille lienee viisas ratkaisu leffan päähenkilöltä. Pöndellä tavataan vanhoja kamuja, solmitaan uusia tuttavuuksia sekä yritetään selvittää, mitä elämältä lopulta halutaan. Kristen Bell vakuuttaa tunnetasolla eksyksissä olevana toimittajana, joka ihastuu nuoreen kuumaan kolliin. Myös ko. hurmaajaa näyttelevä David Lambert saa hahmoonsa eloa peruskomistusta enemmän.

Vähemmän lysteissä merkeissä filmin lemmiskelyä olisin suonut kehiteltävän paremmin, lisäksi tietyille sivuhahmoille olisi pitänyt antaa runsaammin ruutuaikaa. Nyt ilmoille heitellään jatkuvasti lisää n. 30-vuotiaan ongelmia (mm. jälkikasvun kaipuuta), joihin ei kunnolla paneuduta. Muutoinkin vaikuttaa siltä, että elokuva koittaa olla syvällisempi kuin onkaan. Konflikteja luodaan sekä ratkaistaan turhan helposti. Varsinaista suurta, grande machina, opetusta en teoksesta löytänyt, mutta kuten alussa sanoin, leffa on varsin mukiinmenevää aikuisiän kasvukipuilua, joskin siihen sen anti jää.

rating 50,000

24.05.2019 klo 14:44

Red Riding 1983: Maasta sinä olet tullut

Kohtalainen päätös Red Riding saagalle. Pitkän aikaa ajattelin tämän olevan kolmikon mehewin osa, lopun karikot sekä tiettyjen lankojen solmimisen puute söivät kuitenkin arvosanaa. Aiemmissa osissa vähälle ruutuajalle jääneet hahmot saavat nyt enemmän tilaa luoden tiettyihin menneisyyden seikkoihin uusia ulottuvuuksia. Tietyistä takaumapaljasteluista en nauttinut erityisen paljon, rauta+lanka+vasara+nauloja mallinen vääntäminen ei toimi sellaisten "paljastusten" kohdalla, jotka jo käytännössä olivat tiedossa.

Makoisaa etsiväntyötä tässä nähdään kiitettävästi ja kuvaus on edelleen kehittynyt eteenpäin, varsinkin se valojen/varjojen käyttö. Lisäksi erityisesti kuulusteluotoksissa intensiivisyys huokui ruudun tälle puolen. Mark Addyn (mm. Full Monty, Love Actually) pulska juristi toi mallikasta maanläheisyyttä filkkaan. Kuten sanottua, leffa kyykkää viimeistelypaketoinnissaan pahasti, kyllä minä pakettini haluan lahjapaperissa enkä viimevuotiseen hesariin käärittynä. Liikaa asioita jäi nytten ilmaan.

Kaiken kaikkiaan lähtisin silti suosittelemaan tätä trilogiaa kenelle tahansa murhamysteereistä kiinnostuneille. Mallikas tekninen toteutus, hyvä castaus ja pienistä harha-askeleista huolimatta sielua hivelevä jännitys oikeuden toteutumisen puolesta kiihdyttänevät kenen tahansa mieltä. Harhailematon kokonaisuus täynnä tiukkaa asiaa. Poliisi pamputtaa sinisellä pampulla paitsi silloin kun tuo väline on verestä punainen.

rating 60,000

24.05.2019 klo 14:32

Red Riding 1980: Silmukka kiristyy

Silmukka kiristyy tosiaan. Tällä kertaa joku murhailee muksujen sijaan huoria ja jo ensimmäisen osan tapahtumien selvittelyssä mukana ollut tutkija yrittää nopeutta takkuilevaa tekijännarauttamisprosessia. Mutta edelleen vastassa on yllättävää vastahakoisuutta, salaliittoja ynnä muuta mukavaa. Uskoni ihmiskuntaan taikka viranomaisiin ei kyllä vahvistunut tämän teoksen myötä. Paddy Considine ei ole aina vakuuttanut minua roolitöissään, tällä kertaa miekkonen kuitenkin nasahtaa nappivalinnaksi moraaliselta selkärangaltaan vahvan tutkijan nahkoihin.

Filmi juoksuttaa osittain vanhoja hahmoja ruudulle tuoden samanaikaisesti uusia, merkittäviä pelinappuloita kentälle. Arvaamattomia seikkoja sekä liittolaisuuksia paljastellaan hiljaksiin, jopa kylmäävän kiehtovalla tavalla. Kuvalliselta anniltaan teos imaisee mukaansa oivemmin kuin avausosa, kameranliikettä sekä valaistusta myöten tunnelma on nyt parempi. Lisäksi kokonaisuus herätteli tunnetasolla voimallisemmin fiilareita, ihan suruakin. Suurimmat umpisolmujen leikkaukset selvästi jätettiin viimeisen osan varaan.

rating 70,000

24.05.2019 klo 14:26

Red Riding 1974: Tappajan jäljillä

Kiehtovankuuloisen trilogian avausosa kertoo toimittajasta, joka kehittää jonkinmoisen pakkomielteen lapsia nappailevan rikollisen henkilöllisyyden selvittämisestä. Juttu paljastuukin huomattavasti monimutkaisemmaksi, taustalla tapahtuu erikoista kähmintää ynnä epäonnistumisia poliisitutkinnassa. Aiheeltaan Red Riding 1974 mennee siis aikoja sitten kaluttuun lokeroon, kelvokas toteutus pitää kipon pinnalla, vaikka matkalta neulansilmämutkia
paljastuikin.

Leffan aloitus on todella vetelä sekä sekava. Keskeiset hahmot ja tapahtumapaikat olisi mahdollista esitellä paljon vetävämmin. Myöskään Andrew Garfieldin toimittaja tahi Rebecca Hallin informantti eivät ole kummoisia toimijoita, pienoista patsastelua keimahteli ilmassa. Onneksi vauhtiin päästyään juoni on kiinnostava, kääntyy yllättävän synkille vesille sekä petaa jatkoa jännittävällä tavalla. Julian Jarroldin ohjaustyö asettui hyvän perussuorituksen tasolle.

rating 60,000

24.05.2019 klo 01:39

Carol

Ihan söde elokuva kielletystä rakkaudesta meikäläisen näkökulmasta muinaisella 50-luvulla. Jokseenkin harmillisesti pääparin (Mara ja Blanchett) välillä en havainnut elämää suurempaa kemiaa, erikseen he melkeinpä olivat miellyttävämpää katsottavaa. Ajankuvakin tuntui jotenkin lelumaiselta, vaikkakin kaiketi uskottavalta. Teoksen tunneydin kuitenkin pysyy kasassa erityisesti Blanchettin antoisan eläytymisen ansiosta. Olisi kaivannut lisää ytyä, jotta olisin enemmän innostunut, nyt stoori kerrotaan virkamiehen innolla ja suhteellisen helpoilla ratkaisuilla. Onneksi ahdasmielisyys on vähentynyt merkittävästi noista ajoista.

rating 60,000

24.05.2019 klo 01:35

Memories of Matsuko

Olipahan upea. Tattis Brutukselle vinkistä! Voisi luulla, että päällisin puolin näinkin synkeä tarina masentaisi, mutta ei, teos löytää joka kerta tiensä pimeydestä kohti kirkkaampaa huomista, ainakin jossain muodossa. Jutun yhtenä jujuna on ollut tehdä leffasta ulkoisesti satumainen, teoksen väri- ja valokylläisyys huimaa päätä, yllättävät musikaalinumerot ynnä ailahtelevainen juonenkuljetus erottavat henkilöitä ns. fotorealistisesta maailmasta. Visuaaliset ratkaisut ovat kauttaaltaan onnistuneita, miltei jokainen filmin kuva hipoo täydellisyyttä.

Ja entäs näyttelijät sitten? Täyttä priimaa sielläkin, varsinkin päähenkilön esittäjä käy läpi aikamoisen mankelin, jossa sitä kuuluisaa skaalaa pääsee todellakin näyttämään. Juoni kulkee eteenpäin luotettavammin kuin VR:n junat vaihtoehtouniversumissa eivätkä toisinaan nopeatkaan käänteet pudota katsojaa kärryiltä, jos edes vähän viitsii nähdä vaivaa keskittymisen suhteen. Leffa nostaa esiin kauniita ajatuksia voimasta uskoa itseensä, muihin ihmisiin, selviytymiseensä ja noin poispäin, hienovaraisilla tavoilla.

Turhaa lätinää ei siis löydy ja huolimatta leffan aikana nähtävistä vastoinkäymisistä katsoja ei vaivu viikkojen masennukseen, sillä Memories Of Matsuko tietää mitä tekee. Tarina loppuu uskomattoman koskettavasti, jollaista matkaa ennen tätä useimpien meistä lienee vaikea odottaa. Kaikkia ilon sekä surun mahdollisia sävyjä hyödynnetään ja tästä riittää mietittävää jälkikäteen rutkasti. Aivan viittä tähteä en anna, tiedän miltä täydet pisteet tuntuvat, MoM ei antanut aivan sitä tunnetta erinomaisuudestaan huolimatta.

rating 90,000

23.05.2019 klo 15:25

Naisten etsivätoimisto nro 1

Sympaattinen ja hauska leffa, missä tapahtumapaikka (Botswana) tuo jo itsessään hivenen eksoottisuutta mukaan. Teos hämmensi minua jonkin verran erikoisella huumorillaan, joka ei ollut pahantahtoista, ainoastaan omalaatuista. Moitteen sijaa ei löydy näyttelijöistäkään, hilpeä poppoo lienee nauttinut tämän tekemisestä suunnattomasti ja roolitukset enimmäkseen toimivat. Homokampaajan jutuista en niin nauttinut, aika lailla nähty stereotypia.

Yhtä kaikki filmistä löytyy positiivista sanomaa naisten oikeudesta elää miehisessä yhteiskunnassa miten he itse haluavat, lisäksi vanhasta kunnon unelmien toteuttamisesta meuhkataan. Etsivätoimistoahan leffassa käynnistellään ja päähahmon saamat keissit ovat hänelle sopivankokoisia, mitä nyt Idris Elban esittämä gangsteri vähän huitelee turhan synkillä laduilla. Loppupeleissä kuitenkin leffa pelaa onnistuneesti mainitulla eksotiikalla, mainiolla yhteishengellä sekä suhteellisen tasapainoisella otoksella komediaa/jännitystä inasella draamaa. Inspiroivaa settiä.

rating 70,000

23.05.2019 klo 14:55

Byzantium

Toimiva vampyyri verkastelu.Twilight sonnat on heitetty kankkulan kaivoon ja hommasta löytyy aika paljonkin järkeä. Harmi, että kokonaisuus jää rippusen pitkäveteiseksi eikä lopputulemakaan täysin tyydyttänyt. Yhtä kaikki päähenkilöiden sielunmaisemiin pääsi suhteellisen vaivatta käsiksi, sitten taas negatiivisempana juttuna teoksen mytologiaselittelyt eivät napanneet tätä katsojaa säännönmukaisesti otteeseensa. Näyttelijät pääosin osasivat hommansa, Arterton varsinkin hehkui kuumana vamppina. Oivallisia ränsistyneitä loukkoja nähtiin myös kiitettävästi.

rating 60,000

18.05.2019 klo 15:26

Getaway

Peltiä rutisoo ja sehän maittaa. Liian tiheä leikkaus hieman syö hurjastelusta nautintoa, onneksi ei ylenpalttisesti. Itse juoni lienee pelkkä tekosyy romuttaa automobiilejä. Hahmot menevät valtaosin kategoriaan kiitos yrityksestä, Hawke artikuloi puolivaloilla, Gomez kitisee ja hakkeroi välttävin arvosanoin silloin, kun käsikirjoitus käskee tämän avata suunsa. Sangen jees toiminnan väleissä kylvetään kliseissä, katsojaraukka saattaapi nukahtaa näissä hetkissä. Matkan loppukaan ei vakuuta, toisaalta rusetin laiskuus vastaa aiempaa effortia miinus kaasuttelut Sofian mutkaisilla kaduilla.

rating 40,000

18.05.2019 klo 15:21

Yksi silta liikaa

Richard Attenborough selvästi löysi sisäisen Michael Baynsa tämän kuvauksissa, kyl maar sen verran raikkaasti paukkuu, lätisee, ryskyttää jne. taistelutantereilla. Alankomaissa siis jytistellään, liittoutuneet yrittävät jouduttaa Hitlerin arjalaissaksan loppua ja rohkea suunnitelma vaatii onnistuakseen vähintään yhtä rohkeita miehiä. Kuten todettua, kuvaus on todella näyttävää, lienee siinä ja siinä meneekö kuvallinen mahtipontisuus jo yli. Omasta mielestäni ei mennyt, ei sota mitään kahden miehen porkkanahippasta kapeassa solassa ole.

Näyttelijäkaartia vilkaistaessa en voinut kuin pyöritellä päätäni kaikkien merkittävien nimien mukanaolosta; Connery, Redford, Hopkins, Hackman, Caan, Caine, Gould, Olivier ja Schell voinee tunnistaa pelkästään sukunimistään. Näin laajalla poppoolla ruutuajan, hahmojen syventämisen ynnä muun, kuulemma elokuvanteossa tärkeän hapatuksen suorittaminen vaikeutuu, Attenborough klaaraa eri taistelupisteiden välillä hyppelyn tyydyttävästi, räkspumpamien väleihin pupellettu dialogi on asiallista, tarinaa kehittävää materiaalia. Pitkä leffa ja oikeutetusti noin, jakaa varmasti åsikter kuten pakkoruotsikin.

rating 80,000

18.05.2019 klo 15:13

Lost Highway

Tulkintaa tulkintaa, tulkintaa ajattelevalle kansalle. Pidän pääni rasittamisesta toisinaan, Lost Highway panosti tyyliinsä hieman sisällön kustannuksella. Kotiintunkeutumisen tuntu oli tässä toteutettu erinomaisen ahdistavasti ja muutoinkin Lynch hallitsee epäuskoisen tunnelmoinnin. Kuvallisesti upea ja kamera sijoitetaan juuri sinne missä se häröilee eniten. Äänipuolellakin Lynch on miltei nero eikä äkkipööihin turvauduta halpahintaisesti.

Juonesta luulen tajuavani jotain. Kaikkea ei näissä Lynchin filkoissa tarvitse ymmärtää ja sen minkä hoksaa ei tarvitse mennä samalla tavalla kuin muiden mielestä. Itse olen hieman selkeämpien asiakokonaisuuksien ystävä, mutta kykenin nauttimaan tästä kiehtovien yksityiskohtien, jännittävyyden sekä omanlaisensa veistoksellisuuden ansioista. Näyttelijät luonnollisesti sopivat rooleihinsa kuin nakke nakutettuna, varsinkin Robert Loggia ihastutti allekirjoittanutta suorituksellaan.

rating 70,000

18.05.2019 klo 15:06

The Boss

Olihan se huono, mikä oli tämän katselmuksen tavoitekin. Miksei Melissa McCarthylle voisi tarjota parempaa matskua kuin öyhkömöyhkötys rooleja kerta toisensa perään? Tosin The Bossin hän on suurilta osin kirjoittanut itse itselleen, Melissa 1, meikäläinen 0 siis tilanne ensimmäisen erän jälkeen. Typeriä vitsejä, vaivaannuttavaa dialogia ja aivan perseestä olevia ideoita tässä riittää. 1-1 tilanne toisen erän jälkeen. Voinko nousta selvään voittoon?

Peter Dinklage sopii hienosti itsevarman porvarimogulin rooliin, hän olikin leffan ainoa valopilkku bornoviiksineen ynnä pakkomielteineen japanilaiseen kulttuuriin. Kammottavan huonosti kokoon kursittu juoni hylkää hänetkin ajoittain eikä lopulta oikein millään ollut paskankaan väliä. Laskisin tämän ottelun siis päättyneen tasuriin 2-2. Enpä sillä ylpeilisi, sillä tähtiä ei heru edes sitä kahta. Parit naurut koin enkä joutunut liiemmälti tukahduttamaan kiukkuani, vetelä yritys hemmot, olisitte pystyneet huonompaankin.

rating 30,000

16.05.2019 klo 14:43

Kolme oppituntia rakkaudesta

Nojoo, miten kuten kelvokas romanttinen komedia Italiasta. Leffa jakaantuu kolmeen suhteellisen tasamittaiseen aihioon, joissa erityyppiset romanssit turhan helppoine päätöksineen peilaavat eritoten eteläeurooppalaista mielenmaisemaa. Näyttelijät ovat omaan makuuni turhan teatraalisia, mutta onpahan jotain potkua pusipusien välillä. Viimeisen sektorin De Niron italiansönkkäys huvitti, onneksi miekkosen ilmehtiminen muutoin fiilasi koetulta elämältä eikä näyttelemiseltä.

Maukkaita maalaismaisemia piisasi yltäkylläisesti, aijai toista se on tuolla kuin kotosuomen betonilähiöissä. Teoksen musiikkivalinnat olivat poikkeuksellisen onnistuneita, kun huomasin niihin kiinnittäväni oikein erityistä huomiota, mitä en usein tee. Armotta liian pitkä filmi, yli kahta tuntia ei olisi tarvinnut näihin sepustuksiin tuhlata. Yhteenvetäen tämä oli kuin Italian kauniit ja rohkeat, vähemmällä saippualla, äänekkäämmin ja aidoissa ympäristöissä.

rating 50,000

16.05.2019 klo 14:34

David Galen elämä

Kauttaaltaan kiitettävä. Kuolemanrangaistustematiikka on paitsi kiinnostava myös mahtavasti toteutettu filmin kontekstissa, jonka rajoitukset ovat tyystin erilaisia kuin printatun median. Syyllisen/syyttömän miehen stooria väännetään ja käännetään kunnes johdonmukainen, joskaan ei poikkeuksellisen älykäs filmi terästää sanomansa kristallinkirkkaaksi. Hieman karsastin tiettyjä efektejä, kuten kameran pyörittelyä takaumiin liikuttaessa ja toimittajahahmon pinnallista pohjustusta, mutta toisaalta taas, tämähän ei ole hänen matkansa.

Näyttelijäpuoli pelaa briljantisti. Spaceysta löytyy sopivaa hämäryyttä sekä nilkin että soturin rooleihin ja jokseenkin yllättäen mies osaa myös näytellä epäodottamattoman hempeästi. Winslet taasen junttaa vaikka läpi tiiliseinän millä tahansa materiaalilla ja hänen totuuden selvittelyään seuraa kernaasti, mihin prosessiin pystyy vaivatta samaistumaan myös henkilökohtaisella tasolla. Jokaista teoksen käännettä en honannut tuntia etukäteen, mikä on aina erittäin jees. Saatan olla liian antelias, menköön nyt kun päässä kihisee vieläkin.

rating 90,000

16.05.2019 klo 14:26

The Look of Love

Michael Talvipyllyn tämäkään ohjaus ei vakuuttanut. Juoni poukkoilee sinne tänne välttäen tehokkaasti tuomasta pornokuningas päähenkilöönsä positiivisia piirteitä. Jonkinlaista yritystä havaittavissa isä-tytär akselilla, laihanlaisin tuloksin. Steve Coogan hurmailee katsojia jälleen rippusen ylimielisen heebon roolissa, jonka äijä osaa jo vaikka silmät kiinni. Ajankuvan toteutuksesta pienet propsit ja sivuosien parista hönöstä, joiden perseilyt toivat tarvittavaa huumoria kokonaisuuteen. Valitettavan heikko, pinnallinen ynnä sekava katsanto britannian varakkaimpiin kuuluneen jäbän vaiheista.

rating 40,000

16.05.2019 klo 14:07

Violet & Daisy

Violet & Daisy yrittää olla ronski kuvaus nuorista salamurhaaja tytöntylleröisistä, enimmäkseen uho jää puheen tasolle, mäiskintä paljastui kesyksi. Yhtä kaikki Alexis Bledel ja Saoirse Ronan ovat muikeita leffan nimikaksikkona, joiden ammatinvalinta lievästi erikoiseen kallistuu. Tietenkin vastaan tulee se kummallinen keikka, missä odotukset eivät vastaa todellisuutta. Onneksi ennakko-oletuksia rikotaan toistuvasti ko. tapauksen suhteen eikä tunnenappuloitakaan täysin unohdeta paineskella.

Viihdyttävä ynnä virkistävän erilainen filmi, herääkin kysymys miksi ohjaaja Geoffrey Fletcherilla ei ole tilillään ainuttakaan muuta ohjausta. Violet & Daisy osoittaa oivallista visuaalista silmää sekä omaäänistä kerrontaa kevyen makaaberin aiheen äärellä. Noh, jäänee nähtäväksi mitä tulevaisuus tuo miehelle tullessaan. Ai niin, James Gandolfini yhdessä viimeisistä rooleistaan tekee parhaan a-luokan lihansyöjänsuorituksen hivenen säälittävänä ei-elämämkolulaisena.

rating 60,000

14.05.2019 klo 20:01

Chapter 27

Jaahas, Lennon kuolee suunnilleen viidettäkymmenettä kertaa. Aiheesta tehty näkemys ei kaadu Jared Leton sekavia pulisevaan pipipäähän vaan päinvastoin hän on jokaisessa liikakilossaan teoksen nostava voima. Kertojaäänen käytöstä, ylimalkaisista taiteellisista otoksista sekä epäuskottavista sivuhahmoista runsaasti satinkutia. Erityisen ahdistavaksi tahi jännitäväksi leffa ei missään vaiheessa muodostu joskaan ei ilmapiiri täysin lässähdä edes hahmojen keskustellessa kirjallisuudesta tönön nurkalla. Yhteenvetäen hukattua hulluutta, nössö toteutus.

rating 50,000

14.05.2019 klo 19:56

The Music Never Stopped

Siedettävä indie tulehtuneesta isä-poika suhteesta, jota lähdetään paikkailemaan nuoremman osapuolen muistinmenetyksen jälkeen. Elokuva puhuu kauniisti musiikin elähdyttävän voiman puolesta ja näyttelijät ovat erinomaisia, J.K. Simmons saa kerrankin loistaa yhdessä päärooleista eikä poissaolevaa poikaa näyttelevä Lou Taylor Pucci ole pekkaa pahempi, sairasta voi näytellä myös ilman maneereja kuten hän tässä osoittaa. Sääli ettei tarinassa liiemmin ole yllätyksiä ja temmotus skippaa tietyt tunnehetket liian ripeästi. Katsottava & symppis elävä kuva yhtä kaikki, terävin hammastus vain uupuu.

rating 60,000

09.05.2019 klo 01:21

Hämähäkkinaisen suudelma

Omalaatuinen elokuva, uutuudenviehätys ei aivan kantanut tällä kertaa loppuun asti. Homppeli vanki ja macho kriminaali on pistetty samaan selliin. Pitkiä kakkujaan istuvat miehet yrittävät ymmärtää toisiaan sekä maailmaa keskustelemalla ynnä käymällä läpi sen homon osapuolen kertomia juttuja näkemistään elokuvista. Myöhemmin tätä perusasetelmaa höystetään parilla yllätyskäänteellä, joita en tietenkään spoilaa (rapeita mutkia yhtä kaikki) sekä vaivihkaisella kiintymisellä hahmoihin.

Vaikka William Hurtin roolisuoritus miehiin päin heilahtavana heppuna onkin monitasoinen sekä ansiokkaasti tulkittu olisin ehkä suonut kultaisen pystin ennemmin Raul Julian poliittisista syistä vangitulle jebelle, hänen hahmonsa kehitys kiertää karikatyyrimäisyydet kauempaa kuin 80-luvun mennyt homoikoni eikä hän taatusti omissa kirjoissani häviä tunnepitoisuudessa Hurtin hurtille köriläälle pätkääkään. Muuta henkilöosastoa ei juuri ruudulla nähdä, mitään silmiinpistävän tönkköä esiintymistä en havainnut. Useita femme fataleita leffamuisteloissa esittänyt näyttelijätär oli viehkeällä tavalla kuuma.

Vankilamiljöö näytetään asianmukaisesti karuna ja klaustrofobisesti kuvatusti, lomakodiksi paikkaa ei siis hyvällä tahdollakaan voi kutsua. Tarinat, joita vangit toisilleen kertovat, saatetaan ruudulle nostalgisen linssin läpi, melodramaattisesti ja ne tuovat pikantteja hengähdystaukoja myös katsojalle rangaistuslaitoksen ankeasta arjesta. Elokuvan lopussa tapahtuu muutama asia, joista en kauheasti pitänyt eikä päähenkilön homoutta olisi tarvinnut lekalla jyskyttää kupoliin. Kolmeen pojoon on tyytyminen, yläfemmat hyvästä yrityksestä ynnä erilaisesta katsannosta vankilagenreen.

rating 60,000

09.05.2019 klo 01:13

Rakkautta ennen keskiyötä

Loistavan ensimmäisen osan ja hivenen haparoivan keskimmäisen jälkeen tämä trilogian täydentävä palanen nostaa jälleen tason takaisin parhaalle A-tasolle. Jessen ja Celinen stoori on edennyt tiettyyn pisteeseen; enää ei niinkään punnita miten tästä edetään vaan miten tähän pisteeseen on päädytty. Hawke ja Delpy ovat jälleen ihania yhdessä ja heidän suuhunsa kirjoitettu dialogi kuulostaa eletyltä elämältä, joita päähenkilöillä alkaa tässä vaiheessa olla 40 vuoden edestä hartioillaan.

Linklater ei niinkään keskity Kreikan maisemien ihailuun, vaikka niitäkin kaunistuksia toki nähdään vaan pitkiin ottoihin, joissa tilanteiden sekä asetelmien annetaan aaltoilla puolelta toiselle. Kuten keskustelu oikeassa elämässäkin rönsyilee eikä puoliaan katsojaparkaa pakoteta valitsemaan kun idylliin ilmeentyy säröjä enemmän kuin harvahampaisen peikon peilikuvaan. Kaiken kaikkiaan todella vahva trilogia, elämänmakuinen ja virkistävää vaihtelua teennäisille vaikenemisdraamoille.

rating 80,000

09.05.2019 klo 01:02

Insomnia

Näppärä jännäri Nolanilta, ei ansiokkaimpia miehen ansioluettelossa muttei todellakaan rivin alimmaisia tuotoksiakaan. Leffa käyttää rapsakasti hyödyksi pikkukylän etäistä sijaintia sekä elämänmenoa. Käsikirjoituksen käänteet eivät olleet liian typeriä vaan päinvastoin hyvinkin realistisia. Jännityksen luonnissa filmi onnistuu melko hyvin, varsinkin sumussa tapahtunut kohtaus säväytti. Tusinampikin anti miellyttää tätä katsojaa intensiivisen rytmityksen ansiosta.

Al Pacino on tällä vuosituhannella ollut mukana siis peräti kolmessa mainiossa leffassa (S1m0ne ja Ocean's 13 ovat ne kaksi muuta). Tässä hän ei ole kokonaisuuden kantava voima, ammattiukko saa kuitenkin hahmoon luotua mojovan tuskaisia sävyjä. Edesmenneen Robin Williamsin roolitus pätkän pöpiksi alullepanijaksi pelittää myös, vakiokaavojen rikkominen on aina piristävää, luonnollisesti en tällä lausunnolla väheksy yhtään miekkosen lahjakkuutta. Yhteenvetäen erittäin jees pläjäys, uskottava ja kaikin puolin viimeisen päälle laminoitu tekele.

rating 70,000

09.05.2019 klo 00:52

Wetlands - Kosteikkoja

Yököttävä elokuva. Eikä pelkästään siksi, että kaikkia mahdollisia eritteitä livotaan, puhutaan törkyä ja muutoinkin koitetaan shokeerata katsojaa. Teoksen jokainen hahmo on äärimmäisen vastenmielinen oikuttelijanarsisti, joiden järjettömyydenjuoksuun en päässyt mukaan. Jos minun esimerkiksi teki heti ensimmäisestä kohtauksesta asti ajaa päähenkilön ylitse autolla, kerätä palaset, polttaa ne, kusta niiden päälle sekä syöttää muodostunut seos malesiantiikerille eivät ennusmerkit olleet kovin makoisat eikä pohjatyö onnistunutta.

Kovin kaipailin väläyksiä siihen, miksi hahmot toimivat kuten toimivat, filmin esittämä mörgönlörgön psykologia sai minut raivoihini ja melkein heitin kaukosäätimellä lähintä merimetsoa silkasta vihasta. Näyttelijät kaiketi olivat rooleissaan hyviä, mutta entäs sitten. Vastenmieliset ihmissaastat tekemässä vastenmielisiä asioita ja tätä ei mitenkään kuitata, kunhan shokeerataan järkyttämisen riemusta. Ei kiitos ikinä enää, tämän kommentin kirjoittamiseen kulutettu aikakin sisälsi liikaa muisteloja Wetlandsista. Sehän liikkuu vielä, kill it with FIRE!!!

rating 10,000

07.05.2019 klo 01:26

No Escape - Ei pakotietä

Aikas turha elokuva. Äijän työn perässä muuttava perheyksikkö kokee karmeita aasialaisessa valtiossa yllättäen käyntiin pärähtävässä vallankumouksessa. Plussaa teokselle jokusesta makean irvokkaasta hetkestä, maajussien maataloustukihakemuspinojen korkuinen miinus hahmojen alati toistuvalle lässynlässyn diipadaapa dialogille, mihin ei millään muotoa olisi aikaa laajamittaisen aseellisen selkkauksen ollessa käynnissä.

P. Brosnan nauratti sentään puolipuliutuneena äijänköriläänä, joka osasi ampua inhoja vinosilmiä kulmakarvojen väliin. No Escape esittää keskeisen pointtinsa harvinaisen tönkösti ja jos suurvaltapolitiikan valaiseminen epäonnistuu ei valtiossa kapinoivan tavallisen kansan esittäminenkään minkäänlaisessa järkevässä valossa onnistu. Uskomattomia trololo viime hetken ihmepelastumisia luvassa enemmän kuin suomen kesässä sadepäiviä. Vain tosi karskeille toimintajermuille, joille kelpaa tymäkämpikin jööti.

rating 40,000

07.05.2019 klo 01:17

rating 80,000

07.05.2019 klo 01:17

Gettin' Square

Jännä sattuma, että hiljattain katsastamani Jonathan Teplitzkyn puiseva The Railway Man on laihanlaisesti töitä vyölleen keränneen miehen ohjaus Gettin' Squaren lailla. Temaattisesti sekä tyylillisesti teokset ovat kuin päivä ja yö. Puhuisin tämän rikoskomedian kohdalla jopa pienoisesta kadonneesta helmestä, niin hauska kokonaisuus meinaan on kyseessä. Vitsit uppoavat kuin Patrick Batemanin veitsi uhriinsa, dialogin verbaliikka menee välistä uskomattoman värikkäälle tasolle. Eikä pidä unohtaa visuaalisia vitsejä, joita leffassa myös piisaa yllin kyllin pongailtavaksi.

Tiedä sitten tekeekö kaikkien hahmojen mongertama paksu aussislangiaksentti minulle tepposet, välittömästi filmi yhtä kaikki tuntui tuoreemmalta kuin toiset tusinajännärit. Hauskuuden lisäksi leffa sisältää erinomaisia näyttelijöitä, joiden kunkkuna Timothy Spallin roolisuoritusta hivenen hämäränä, mutta ah, silti erittäin sympaattisena ravintolanomistajana en voi kyllin ylistää. Lisäksi erityisesti minua hämmästytti miten pidin jopa David Wenhamin pilviveikkoa lystikkäänä hillujana, yleensä tuommoiset sekoilijat karkottavat lystin kauas Pohjois-Norjaan jopa Australian rannoilta.

Tunnelmaltaan Gettin' Square on mukavan chilli eikä ota itseään haudanvakavasti. Tämä ei silti tarkoita ettei hahmoja kunnioitettaisi tahi että merkittäville asioille kohauteltaisiin joukolla olkia, sillä loppupeleissä filkka paljastuu jouhevaksi katsottavaksi välttäen pelkän vitsirykelmän leiman, rikollisiahan tässä kuvataan. Symppiksiä sellaisia, tarinan todelliset mätämunat ovat muualla ja hyvin vihattavia ketkuja he ovatkin. Katsokaa pikimmiten tämä jos jostain löydätte, todella mainiota yllättyä edes harvoin täydellisesti jonkin elokuvan kohdalla.

rating 80,000

07.05.2019 klo 01:02

The Game - oletko valmis peliin?

Ysärifincherin laatutyötä. Juonesta löytyy epätarkkuuksia, mutta entäs sitten, minä pidän klimpeistä. Ja muut seikat korvaavat ansiokkaasti tätä lievää logiikan puutosta, esimerkiksi upean vainoharhainen tunnelma, aidosti yllättävät käänteet ynnä kelvokas näyttelijäntyö ansaitsevat noin 9 ja 3/4 sekunnin seisovat taputukset. Visuaalisesti Fincher on aina ollut kova jätkä ja niin nytkin. Uudelleenkatsomisarvo menee kumminkin pakkaselle, mölyjen mahaan nielemisestäkään eivät kaikki pitäne.

rating 80,000

03.05.2019 klo 14:15

She's Funny That Way

Eipä ole liikaa rakkautta saanut tämä leffa. Minusta pätkä oli rapsakka höntsäily, mikä tosiaan yrittää olla vinkeä hinnalla millä hyvänsä, mikä on osa elokuvan vitsiä. Esimerkiksi parahultaisista sattumuksista muistan toisinaan marmattaa, tässä filmissä useiden henkilöiden saapuminen samaan tilaan samoihin aikoihin toimii juurikin kaikessa korniudessaan sekä mainitussa puolipakotetussa vinkeydessään. Vitsit myös enimmäkseen vähintään hymähdyttivät.

Näyttelijät suoriutuvat ripeästä kohkailustaan enimmäkseen tyydyttävästi, mitä nyt Owen "wow" Wilson taapersi maneeriensa kanssa kontillaan lattialla. Hauskimmasta esiintymisestä vastasi Aniston psykologina, jolta löytyy enemmän ongelmia kuin useimmilla potilaillaan, hän oli ihanan rääväsuinen hahmo, joka erottui jopa näiden kaakattajien joukosta. Suhdesoppaa on siis tarjolla vanhan Hollykylän tyyliin, mihin leffassakin viittoillaan useita kertoja. Outoja yhteensattumia minullekin lautasellinen kiitos.

rating 60,000

03.05.2019 klo 14:06

Boy A

Vakavia aiheita vakavalla otteella. Lapsena tapon suorittanut poika A pääsee (koe)vapauteen, mutta kaikkien mielestä lukuisat vuodet kuntoutuslaitoksessa eivät olleet poitsulle riittävä rangaistus eivätkä tietyt kansalaiset todellakaan usko parantumisen mahdollisuuteen. Kiehtovaa onkin pohtia, missä kulkevat anteeksiannon, eheytymisen sekä henkilökohtaisen vastuun pyhän kolmiyhteyden kudelman reunat tässä tapauksessa.

Nuori Andrew Garfield häikäisee menneisyyden raskasta painolastia kantavana heppuna, joka yrittää löytää paikkansa sekä mielenrauhansa muiden ihmisten keskuudessa uuden salaisen identiteetin turvin. Sivustalta esimerkiksi Peter Mullan antaa tehokasta tulitukea karismalämpöisenä ehdonalaisvalvojana. Täyteläistä krumeluuria ei ohjauksesta löydy, pääpaino on luonteikkaassa draamassa.

Lopussa leffa hapuilee hieman, onneksi vain hieman. Teoksen takaumat sen sijaan toimivat mainiosti, mikä ei suinkaan ole jokapäiväistä elävien kuvien maailmassa. Ehdottomasti katsastamisen arvoinen tapaus, joka ei asetelmastaan huolimatta ole turhan kyyninen eikä toivottomuuteen taipuvainen.

rating 70,000

Edellinen sivu | 1 2 3 4 5 6 7 8 9 ... 30 | Seuraava sivu

Profiilin tiedot

TOP-listat