Uytp7

Uytp7

Tähtääjä, 25 fania

Oma statistiikka: Elokuvien kommentit (1639)

22.11.2019 klo 15:02

Pimeän uhka

Voisi olettaa, että pimenevä planeetta osattaisiin valaista oikein. Turhaan kuvittelin sillä välillä tihentyvä jännitys onnistutaan munaamaan sopimattomilla valoilla milloin mistäkin. Muutoinkin hahmojen toiminta tuntuu toisinaan tempoilevalta vain koska käsikirjoitus. Hyvinä puolina mainittakoon Vin Dieselin ultracool Riddick sekä turhilta kikkailuilta välttyneet otokset, joissa tunnelma pääsi tihentymään luonnollisia teitä. Pientä tahatonta hupia sain Keith Davidin Allahu Akbarin hokemisesta sekä ryhmän jäsenten näyttämättömistä kohtaloista, joissa mielikuvituskin pääsi töihin. Reikäjuustoa, joskin tarpeeksi maukasta sellaista illan päätteeksi.

rating 60,000

22.11.2019 klo 14:57

Hidden Figures - varjoon jääneet

Siloiteltua todellisuutta, mutta entäs sitten, nautin leffan tarinallisesta tykityksestä huolimatta alleviivaavista kohtauksista, joissa rasismi oikein hyppi silmille, korville ynnä iholle. Ja harvemmin olen enää jaksanut iloita näin riehkkaasti, kun vanhat käytännöt todetaan tehottomiksi universaalin ihmisyyden edessä. Monaen, Hensonin ja Spencerin kimppaan olisin itsekin halunnut lähteä, jokaisen hahmoarkkiin maltetaan keskittyä eikä heidän välistä ystävyyttään tulisi mieleenkään kiistää näkemäni perusteella.

NASA:n avaruusretkien aikaan sijoittuva elokuva löytää oman äänensä sekä uuden näkökulman moneen kertaan sivuttuihin aiheisiin, minkä vuoksi Hidden Figures onkin visuaalisesti upean retro ynnä laajemminkin viihdyttävä silmäys maailmassa myllääviin sosiaalisiin ja teknologisiin muutoksiin. Suurempaa moitittavaa en joidenkin kärjistyksien oheen löydä, tarina rullailee eteenpäin sopivalla pontevuudella enkä ainakaan minä jäänyt kaipaamaan läpeensä käsikirjoitettuja dramaattisia kulminaatiopisteitä puolen tunnin välein.

rating 80,000

22.11.2019 klo 14:50

Changeling - vaihdokas

Heh, tietämättä leffasta mitään etukäteen ajattelin tässä mahdollisesti olevan yliluonnollisia elementtejä, mutta niinpä vaan vanha kunnon korruptio olikin koko jupakan taustalla. Eipä siinä, rapsakka Changeling oli näinkin enkä niukanlaisesti vaihtoehtoisia ajattelutapoja tarjoavasta kokonaisuudesta huolimatta voinut olla lähtemättä Alli Jollan kelkkaan, jonka roolisuoritus lienee paras häneltä (tähän mennessä näkemäni), sivurooleja ei liiemmälti tarvitse muistella, edes Malkovich ei poikkeavasta castauksestaan huolimatta saa tarpeeksi ruutuaikaa ilahduttaakseen pientä hymyä enempää.

Ajatella, että huolimatta elokuvallisista vapauksista, taustalla on karmivia piirteitä saava todellinen tapaus, jossa das polizei käytti valtaansa lievästi sanoen luovasti. Koska en ole kivestä enkä turhan kranttu mielestäni Eastwood ansaitsee hatunnoston koskettavan stoorin tuomisesta valkokankaille siten, ettei homma mene silkaksi mässäilyksi miltään osin. Ajatuksellisesti sekä maailmaltaan teos näyttää siltä kuten pitääkin, 1920-luku suorastaan tunkee ruudun läpi katsojan verkkokalvoille. Synkähkö ja raskas pienellä lirauksella makeutta, oivallinen kombo.

rating 80,000

22.11.2019 klo 14:35

Kill the Irishman

Sangen viihdyttävä tarina, joka kulki vähän yllättäviäkin polkuja. Ilahduttavan mustasta huumorista, joka pilkotti tarinan raakuuksien keskeltä, vähemmän yllättäen pidin kovasti ja myös päähenkilön moraalista matkaa seurasin kernaasti. Mukavaa havaita Ray Stevensonin kelpaavan kerrankin ihan päärooliin asti eikä hän todellakaan pettänyt, muhevalla murteella varustetun työläisen nousu mafian hierarkiassa pysyi elossa hivenen puuduttavien hetkien keskelläkin hänen ansiostaan.

Isommat nimet kuten Kilmer, D'onofrio ja Walken jossakin määrin haaskataan ohkaisissa sivurooleissa, mutta eipä siinä, pari timangista hetkeä heidän avullaan luodaan. Budjetti lienee ollut mitä sattuu, koska näin feikkejä tulenlieskoja sekä ammuskelun seurauksia en ollut hetkeen nähnyt. Muutoin ajankuva sun muu läpäisee seulan ihastuttavaa autokantaa myöten. Ei Hensleighin elokuvasta genren mullistajaksi ole, joskin virkistävänä Irlantilaisena välipalana leffa maistuu mihin vuorokaudenaikaan tahansa.

rating 70,000

22.11.2019 klo 14:26

Bohemian Rhapsody

Sellainen perusleffa. Kovinkaan syvälliseltä saati todenmukaiselta tämä ei tuntunut ja vaikka Queenin musiikista pidänkin en sävelien puolesta anna ainuttakaan lisäpistettä. Energisestä "live-esityksestä" hieman bonusta saatankin lätkäistä. Teknisesti teos on ammattimaista jälkeä, mutta sen seitsemäänkymmeneen kertaan nähty sisältö verottaa katselunautintoa huomattavasti. Rami Malek oli Freddienä mainio, mutten lähtisi häntä ylenpalttisesti silti kehumaan, ei hän ruutua kokonaan itselleen kaapannut näkyvillä ollessaan (eli melkein koko ajan). Anekdoottiset montaasit olivat kaiketi BR:n hupaisimmat hetket.

rating 60,000

22.11.2019 klo 14:20

Iron Sky: The Coming Race

Ei läheskään niin karsea kun kollektiivisen lynkkauksen perusteella olisi ollut aihetta olettaa. Tosin se ettei leffa ole suorastaan karsea ei vielä tee siitä hyvää, Iron Sky numero dos lykkii ruudulle myötähäpeällisiä vitsejä, jotka vanhentuivat vuonna ugabuga, minkä lisäksi parhaisiin roskaperinteisiin kuuluva sekava juonenkulku äityy intergalaktisiin mittoihin. Tehosteiden osalta lisäraha ei näkynyt missään, vaan kuvasto oli kurjempaa kuin alkuperäisessä. Näyttelijät nostavat kokonaisuuden kahteen tähteen, kova yritys sekä letkeä meininki näkyivät jotensakin läpi, Udo Kier ja Lara Rossi jopa omasivat kukkurallisen karismaa. Ja eihän jokainen älytön juonenkäänne nyt aivan ahterista ollut, joskin liika on siikaa tässäkin tapauksessa.

rating 40,000

08.11.2019 klo 00:45

Rough Night

Lauma kaakattavia akkoja piilottelemassa ruumista eikä tästä saada aikaiseksi rapsakkaa komediaa? Yllättyneet käsi ylös. Nyt Teppo hitto se käsi alas, viittaamalla ei saa ilmaista kaljaa! No niin, joka tapauksessa siis Rough Night kaatuu korkkarit jalassa pitkälti omaan typeryyteensä. Pakotetun draaman ymppääminen mukaan ei myöskään varsinaisesti auttanut leffan viimeistä kolmannesta. Vitsit menevät sieltä mistä aita purettiin 1500-luvulla, ehehee Benis.

Jos oraaliset vitsit eivät liiemmälti aiheuttaneet (e)re(a)ktioita niin fyysinen höntsäily toimi sentään parissa kohtaa. Siltikin näyttelijöiden joukosta pari sietämätöntä tapausta vie miltei ilon kaikesta muustakin, onneksi vanha kunnon pakokeino eli räkänauru totaalisen qakkelin keskellä ei pettänyt ja huvituin jossain määrin leikkimällä arvauspeliä elokuvan aikana. Annan läpällä kaksi tähteä, naistenkin pitää saada olla törkyturpia ja vöyhkätä, antaa miesten luututa hella välillä.

rating 40,000

08.11.2019 klo 00:31

Hands of Stone

Luulin jo olevani poskiani myöten täynnä nyrkkeilyn maailmaan sijoittuvia elokuvia, mutta niin vaan jälleen vilkuilin yhden räpylät kädessä toisiaan mätkivän äijän stoorin läpi. Roberto Duranin nimeäkään en äkkiseltään muista kuulleeni koskaan, köyhistä oloista suuruuteen ponnistanut köriläs koki elämässään vaikka mitä eikä hän unohtanut Panamalaisia juuriaan miljonäärinäkään. Edgar Ramirezin oivallisesti tulkitsemana machoileva uho, puhdas lahjakkuus sekä pehmeämmätkin arvot sekoittuvat toimivasti yhteen, minkä seurauksena päähenkilön matkasta viitsii välittää.

Hands of Stone on yhtä kaikki varsinainen sillisalaatti erinäisiä juonentynkiä, muun muassa käsikirjoituksen poliittiset, romanttiset ja traagiset käänteet eivät aivan sovi yhteen ja monet seikat jäävät vaille kaivattua lisäselvitystä sekä laajempaa tarinallista kontekstia. Temaattista hajanaisuutta paikkaavat miltei täydellisesti mielekkäästi toteutetut nyrkkeilyosuudet, mitkä todistivat ettei aina tarvitse olla pelkkää lähikuvaa turpaanleipojista, jotta kohtaus hengästyttäisi annillaan.

De Niron sivuroolin valmentaja motivoi päähenkilöä pätevästi ja Ana De Armas oli syötävän söpö kuten aina, joskin hahmo lähinnä tarjosi hartiaa (ja vähän muutakin jos tiedätte MITÄ tarkoitan) päähenkilölle vaikeina hetkinä. Plussaa myös siitä, että henkilöt puhuivat runsaasti espanjaa elokuvan aikana, tönkköenglanti vasta olisikin ollut syvältä ahterista kun kerran Panamalla oltiin ja paikallisia paljon näytettiin matkan varrella. Yhteenvetäen minun mielestäni sangen hyvä elokuva, jonka moittijiakin toisaalta ymmärrän, onhan nämä nyt nähty eikä historiansa tuntevilla olisi edes hienoista yllätyselementtiä puolellansa.

rating 70,000

08.11.2019 klo 00:18

Klo 15:10 lähtö Yumaan

James Mieskullan filmografiaan sopiva teos, ylempää keskitasoa nimittäin. Perinteisiä preerialatuja jolkotteleva teos pistää ketuttamaan isä-poika draamallaan (Logan Lerman ei ossoo näytellä eikä tuo matsku ole laisinkaan kiinnostavaa muutoinkaan) sekä hivenen epäuskottavilla pyssytaituruuksillaan. Onneksi leffan muu aines päihittää vähintään puolet arjalaisesta armeijasta vaikka paljain käsin, kutsuisin Crowen roolityötä röyhkeänä Ben Wadena jopa miekkosen uran parhaaksi, yksiulotteiseksi pahviksi jannu ei todellakaan jäänyt.

Bale sitten taas ei ikuna lähde puolivaloin liikenteeseen ja tässäkin hän antaa kaikkensa ynnä vähän päälle elämän kolhimana tilallisena, joka haluaa tehdä kuten oikein on sekä ansaita siinä sivussa kanssaeläjiensä kunnioituksen. Tunnelmaltaan elokuva vetelee aina oikeista naruista, jännittävästä koskettavaan ja hupaisasta surumieliseen, siirtymät ovat luontevia eikä mihinkään lokaatioonkaan jäädä väkisin vellomaan. Erittäin tyydyttävä tapaus myös sanomaltaan sekä ihmiskohtaloiltaan, Western elää ja voi hyvin 2000-luvullakin.

rating 80,000

07.11.2019 klo 15:37

Kolmannen asteen yhteys

Kohtalaisen heikko esitys. Suurin nillityksenaihe itselleni olivat heikot näyttelijät, kenties hahmotoiminnan osalta vetelän käsikirjoituksen johdosta. Muttei tuosta irrotettunakaan esimerkiksi Dreyfussin melskaamisesta saa mitään säväreitä irti. Lopun pitkitetty, joskin visuaalisesti kekseliäs kohtaaminen ufojen kanssa (ai niin TAKASPOILERI) oli liian vähän liian myöhään. Teemallisesti leffan latistuu myös, kun juuri mihinkään ei tyydyttävästi vastata. Puuduttavan selkeä juonilanka niin ikään latisti tunnelmaa, erityisesti elokuvan keskivaiheilla. Löysä lapsellinen löntystely, kolmen ällän säännöllä. Puolikkaan tähden annoin uutisekstraa jännittävästä autokohtauksesta.

rating 50,000

07.11.2019 klo 15:29

Boondock Saints - Etelä-Bostonin enkelit

Olipas se birun hyvä pläjäys! Oikeastaan ainoa negatiivisempi juttu oli hidastusten ylikäyttö sekä yhden hahmon deus ex machinat, mutta nuo menevät pintavikojen osastoon. Omalaatuinen dialogi, kivan vinkeät hahmot sekä mehewä toiminta erottuvat mistä tahansa joukosta kuin mustikat puolukkaropposesta. Erityisesti Willem Dafoe oli huikeassa vedossa tunteella vetävänä FBI:n tutkijana, hän varasti leffassa monen monta kohtausta kokonaan itselleen. Eivät itse pyhimyksetkään huonoja olleet ja olihan se hubaa miettiä toiminnan moraalisia aspektejakin. Aikamoinen debyytti ohjaajalta tosiaan, ensi yrittämällä pienoinen mestariteos.

rating 90,000

07.11.2019 klo 15:23

Detroit

No jaa, kyllähän sitä taas yhden rassssisssssmi elokuvan katsoi. Detroitin 60-luvun mellakoista en etukäteen tiennyt juuri mitään enkä rehellisesti puhuen usko tämän leffan olleen kovinkaan hyvä infopaketti asiaan suhteen. Homma tuntuu turhan kärjistetyltä sekä käsikirjoitetulta, minkä tekijät tosin auliisti myöntävät (siis tositapahtumien dramatisoinnin). Pahan mielen filmistä kyllä helposti sai eikä poliisien toimintaa yms. todellakaan voinut ylistää. Itse mellakat laimistuivat Detroitin visuaalisessa esityksessä eikä näyttelijöistä ollut nostamaan teosta ylös harmaasta massasta, mitä nyt John Boyegan vartijalta löytyi epämääräistä auktoriteettia todistaa valkoisten poliisien mielivaltaa. Vähän pitkäveteinen, joskin tärkeällä asialla, mikä kuten uutisista voimme huomata, on edelleen läsnä nykypäivänäkin.

rating 60,000

04.11.2019 klo 15:25

Fences

Olen tästä tismalleen samaa mieltä kuin Brutus tuossa alapuolella. Näytelmämäisyys näkyy, kuuluu ja tuntuu tästä Uranukseen asti eikä millään muotoa hyvällä tavalla. Samoissa tiloissa pyöriminen, alituinen puheripulointi sekä yksioikoinen temaattinen rakenne murensivat uskoni tähän elokuvaan hyvin nopeasti. Sinänsä kelpo näyttelytyö ei kykene pelastamaan kuivakkaa elokuvaa omilta jäykiltä puutteiltaan. En edes kokenut tätä erityisen tunteelliseksi, falski artikulointi varsinkin heikensi stoorin toimijoiden uskottavuutta. Denzel Washington taisi yrittää haukata liian isoa palaa omenariipakasta, kokenut ohjaaja olisi saattanut tehdä jotain omaperäisempää 1:1 käännöksen sijasta.

rating 40,000

04.11.2019 klo 15:19

Gringo

Iloinen yllätys tämä ulkomaalainen gringo. Hauskuus revitään vaihteeksi tilanteiden absurdiudesta eikä höhö kakka, höhö pissi tapaisista jutuista. Hyvä cocktail sydämellisiä, kivisyömmisiä sekä sydämettömiä hahmoja sekoilee Meksikossa, osa tietäen mitä tekee ja osa lähinnä tsägän varassa eteenpäin ontuen. Huvittavaa dialogia leffassa piisaa muutaman kymmenen liuskan verran eikä itse hupsuttelijoissa ole moitteen sijaa, jokamiesmäinen Oyelowo pystyy kannattelemaan pääroolissa palloa ilmassa ilman, että jokainen äänekkäämpi sivuhahmo (lue mm. Copley, Theron tahi ne öyhkäävät meksikaanit) häivyttäisivät hänet lähimmän tapetin alle. Kohtalaisen vahva suositus tälle, ikään kuin joku niihin uskoisi.

rating 70,000

04.11.2019 klo 15:11

Punaisen lokakuun metsästys

Lupsakkaa katsottavaa, jokseenkin vakavasta aihealueestaan huolimatta. Väitetty vaikeaselkoisuus sekä muissa kommenteissa valiteltu haastava seurattavuus ihmetyttivät, eihän tässä ollut mitään epäselvää, vaikka sen myönnän, että juonellisesti merkitseviä hahmoja löytyy paljon.Tehosteiden osalta homma meni lekkeriksi sukellusveneiden ulkokuvien sekä parin pintaotoksen kanssa, onneksi kautta linjan briljantit näyttelijänsuoritukset paikkaavat tuota puutetta keskikovalla kädellä (tosin enklannin solkkaaminen vähän särähti korvaan). Maailman jänskintä tapausta tästä ei saa millään, mutta kehuttavan eheä kokonaisuus ynnä uskottavat tapahtumat kantavat jo pitkälle, ainakin Floridan rannikolle asti.

rating 80,000

01.11.2019 klo 23:17

Equals

Kuin suoraan Equilibriumista (tykki leffa muuten) sekä muutamasta muusta sci-feilystä nyysitty kokonaisuus. Ihmiskunnan rippeiltä on geenimanipulaation avulla riistetty tunteet, jotta kaikenmoiset tarpeettomat konfliktit saataisiin eliminoitua. Täysin idioottivarmaa (get it!) sörkkiminen ei ole, minkä vuoksi myöhemmin elämässään tunteita kokevat yksilöt laitetaan hyvin ripeästi kovenevaan karanteenin ynnä kannustetaan voimakkaasti itsemurhaan. Hilpeää. Tietysti päähenkilö(t) löytävän sisäisen ihmisyytensä ja pakosalla tarttis pysyä etteivät ilkeät lannistajat muuta heitä takaisin zombeiksi.

Että semmoista eilen. Luonteva Nicholas Hoult sekä muutoinkin unissakävelevä Kristen Stewart sopivat yhteen melko nasevasti, jonkinlaista tunnetta (höhöö kjeh kjeh) ynnä kipinää heidän väliltään löytyi. Täysin kliinisen valkoinen sekä teknologisesti ylikehittynyt (muttei niin kehittynyt, että yhteisön yksilöitä pystyttäisiin seuraamaan reaaliajassa eikä näin ollen vasikointia tarvittaisi lol), maailma vastaa synkän dystopian huutooni tyydyttävästi. Muutama erittäin korni hetki sekä edellämainitut pöllityt (ja loogista ajattelua kestämättömät) ideat hapattivat jälkimakua jonkin verran. Kyllä Equalsin kerran katsoo, nimestään huolimatta.

rating 50,000

01.11.2019 klo 23:03

Kultainen portti

Ei ollut minun makuuni tämä kultainen vapaudut katolilaisesta, köyhästä vankilasta kortti. Leffa ei panosta hahmoihinsa ajoissa, mikä meinaa, että huolimatta vakuuttavasta ajankuvasta sekä asiallisesta katsannosta siirtolaisten oloihin, ei loppukolmanneksen kansalaisuustestejä lukuunottamatta filmillä ollut kiinnostavaa sisältöä verkkokalvoilleni. Aluksi miltei täysin musiikiton leffa hämmentää myöhemmin oudoilla äänivalinnoillaan sekä hetken hauskoilla, toistuessaan turhauttavilla haaveilukohtauksillaan, joissa mm. uidaan maidossa! Jätti yksinkertaisesti kylmäksi, etäännyttävää elokuvantekoa negatiivisimmillaan.

rating 40,000

01.11.2019 klo 22:55

Saturday Night Fever - lauantai-illan huumaa

Kutakuinkin sellainen ihastuttava reliikki menneisyydestä kuin oletinkin. Travoltan letkeät lanteet, Bee Geesin omaan makuuni täydellisesti joraava musiikki sekä monipuolinen temaattinen sisältö tekevät Lauantai-illan huumasta miltei sitä kuuluisaa kulttikamaa. Hieman joudun moittimaan teosta hutiloidusta leikkauksesta sekä rytmitysongelmista, esimerkiksi ilosta siirrytään suruun ja riidasta sopuun turhan räikeästi. Travoltan vaikuttavien moovsien ohella muukin kaarti vastaa tarkoituksenmukaista ajankuvaa oivallisesti. Lisää ruutuaikaa jäin kaipaamaan päähenkilön perheelle, erityisesti hänen veljelleen, mutta eihän kaikkea haluamaansa voi saada.

rating 70,000

30.10.2019 klo 22:49

Linnut

Poikkeuksellisesti kirjoitan saman elokuvan alle toisen kommentin. Alkuun pieni turinatuokio: Näin Linnut ensimmäisen kerran teininä, luullakseni jossain vuosien 2003-2006 välillä, sattumalta telkkarista. Silloin vakuutuin filmin upeudesta täysin, pidin sitä sika...eikun lintumaisen pelottavana sekä erityisesti lopetusta nerokkaana. Luonnollisesti liityttyäni leffatykkiin pisteytin tämän miltei heti ja jonkin aikaa leffa oli ainoa viisitähtiseni täällä. Vuosien varrella mietin sangen usein milloin kehtaisin tämän maailmaani mullistaneen hetken toistaa ja koska tätä lätinää naputtelen, olen sen tehnyt ja voi pojat, nostalgia tahi vanhat muistot eivät olleet kovin luotettavia.

Ei Linnut vieläkään varsinaisesti huono elokuva ole, mutta laajemmalla perspektiivillä sekä runsaalla leffakatalogilla takaraivossani kokemus on väistämättä tyystin erilainen kuin toistakymmentä vuotta sitten. The Birdsin nimi pitäisi vaihtaa The Loiteringiksi (asiattomaksi oleskeluksi), sillä leffa tuhlaa minuutteja pohjustukseen, josta ainakin puolet oli tarpeetonta suunaukomista. Hitchcockin yleensä timaginen dialogi siis loisti harmittavasti paikoittain poissaolollaan. Vanhentuneet tehosteet näyttivät uusin silmin katsottuna hauskalla tavalla kulahtaneilta. Sitä paitsi esimerkiksi parvi lintuja aidalla kököttämässä loi edelleen pientä kihelmöintiä kankkuihini.

Näyttelytyö oli jokseenkin kaksijakoista, Tippi Hedren saati Rod Taylor eivät ansaitse tästä kovinkaan suuria aplodeja, mukiinmenevä yrittäminen ei aivan riitä minun vihkoissani. Jessica Tandyn hahmo sekä kylän opettajatar vaikuttivat aidommilta hahmoilta kuin em. kaksikko, kenties romanttisen sivuvivahteen puuttuminen värittää näkemystäni. Tapahtumien selittämättömyydestä pidän edelleen eivätkä Hitchcockin kyvyt ole Saharaan pieruina painuneet, turhan täytteen kanssa on moni Hollywoodissa kaatunut, myös kirurginveitsen alla käytyään. Kolme tähteä annan toisen kierroksen jälkeen, pidetään lyhyt hiljainen hetki aiemmalle vitoselleni.

RIP.

rating 60,000

30.10.2019 klo 22:35

Rosemaryn painajainen

Tämähän lähtee kuin hauki paistinpannulta eli eipä juuri evät liiku. Peukaloruuvitkin varmaan tuntuvat alussa miltei mukavilta kunnes tsydeemiä kiristetään ja kiristetään, lopulta katsoja itsekin voi tuntea hahmojen (tässä tapauksessa päähenkilön) tuskan kun tarpeeksi puristetaan. Huomasinkin katselun aikana vatsaani ilmestyvän tunteen, kuin siellä olisi möykky eikä se lähtenyt mihinkään vaan alkoi ahdistaa yhä enemmän. Hassua sinänsä, koska tiesin leffasta rutkasti yksityiskohtia etukäteen, joten Polanski lienee tehnyt aika paljon oikein tämän kanssa.

Onhan filmissä potentiaalisesti kornejakin hetkiä, mutta tasalaatuisen ahdistavuuden vuoksi olen valmis antamaan jonkin verran anteeksi. Mia Farrow antaa kaikkensa pääroolissa, jossa skaalaa pääsi näyttämään muutamankin leffan edestä. Lopulta pienet vihjeet, briljantti kuvaus sekä tukeva äänimaailma antavat Rosemaryn painajaiselle kultaisen silauksen, itse sitä kauhukuvastoa unohtamatta, mitä käytettiin kiitettävän säästeliäästi. Paras näkemäni Polanski tähän mennessä ja selvästi oivempi tapaus kuin vähän yliarvostettu Chinatown.

rating 90,000

28.10.2019 klo 21:18

Riskibisnes

Miltei katsomiskelvoton ähellys. Kunnollinen nuori mies muuttaa vanhempiensa kämpän hetkeksi porttolaksi oppien samalla nauttimaan elämästä jatkuvan pingottamisen sijasta. Ja TUON pitäisi olla hauskaa sitten vaitaihai? Leffan huumori, draama ja sanoma olivat syvältä ahterista eikä Cruisella nähtävästi aina läsnäollut virne ainakaan parantanut mielialaani. Ihmeellisen paljon oli 100 minuuttiin mahdutettu löysiä kohtauksia, tällä temmolla Terence Fletcher olisi jo viskannut vatuloijaa tuolilla kuuppaan. Mahdollinen sisäinen parodia meni yli mielikuvitushilseeni viimeistään siinä kohtaa, kun parittaja vetäisi lastit (lue massit) käteen.

rating 30,000

28.10.2019 klo 21:06

Ensimmäisenä kuussa

Chazelle ei petä tälläkään kertaa vaikkei La La Landin taikka varsinkaan Whiplashin sfääreihin kavutakaan. Ohjaaja kykenee rakentamaan kuuvuosikymmenestä koherentin sekä semikiinnostavan narratiivin, missä nähdään Neil Armstrong ikonin sijaan tavallisena, vähäpuheisena & rohkeana miehenä, jolla oli yhtaikaa sekä unelma että velvollisuus saattaa työnsä loppuun. Gosling ei ollut mitenkään ihmeellinen tunteitaan piilottelevana jäpikkänä, tuntuu että hän on tehnyt tuon saman jo puolenkymmentä kertaa hyvin pienin variaatioin.

Claire Foy sen sijaan näytti oudolta ilman kruunuaan, sen siitä saa kun on nähnyt hänet kunnolla vain yhdessä tuotoksessa ennen tätä, heh. Yhtä kaikki kovillehan se otti perherintamallakin varsinkin kun kaikki tiesivät, millainen kuolleisuusprosentti ohjelmalla oli. Onneksi kotirintaman suhteen ei tiristellä suolavettä joka hiton välissä, kohtuullisuus kannatti jälleen kerran. Teknisenä suorituksena First Man mykisti hetkittäin: avaruuden kamerakulmat, tärinät, värinät ja märinät veivät minut hetkiksi mukaan itse raketteihin...ainakin kunnes "muistin" katsovani elokuvaa. Lattea lopetus sekä aiheen runsas kaluaminen muissa medioissa söivät arvosanasta avaruuskapselin kärjen pois.

rating 70,000

28.10.2019 klo 20:48

Chocolat

Sangen jebou vilkaisu menneisyyteen, jossa musta mies pääsi pelleksi pellejen joukkoon. Brutuksen arvostelussaan mainitsemasta uhriutumisesta en minäkään pitänyt, joskaan muuta merkittävää vikaa en tästä honannut. Omar Sy tuo jälleen rooliinsa ilahduttavaa energisyyttä, minkä lisäksi sivustalla James Thierrée lätkäisee hommaan ammattimaisuutta sekä upeita pellekoreografioita, joiden kohdalla hekottelin useammin kuin kerran. Filmin draama onnahtelee niukalti enkä voinut välttyä liikutukselta varsinkaan loppupuolella. Sirkusmaailman kuvauksena kuorrutus jää ohkaiseksi, joskin ajankuvana sekä parrasvalojen ahtautena teos ampuu vastustajan maaliin hattutempun ja kermakakun.

rating 70,000

28.10.2019 klo 20:39

How Do You Know

Nicholsonin mitä suurimmalla todennäköisyydellä viimeiseksi jäävä elokuva lähinnä surettaa. Teennäistä lässytystä tuupataan ruudulle kokonaisen telenovela tuotantokauden edestä. Näistä ihmisistä ei jaksa välittää, kiinnostua tahi nauraa heidän jutuilleen. Sinänsä jengi on oivasti castattu heille sopiviin rooleihin ja pientä ideantyttöstä lieni havaittavissa elokuvan urheilusegmentissä. Ellei Nicholson olisi tässä murisemassa antaisin tähtiä puolet vähemmän.

rating 40,000

27.10.2019 klo 14:44

Joker

Turhan (some)kohinan takaa paljastui odotetun rapea filmi. Jokerista lienee jo sanottu kaikki tarpeellinen, joten pidän lätinäni niukkoina. Suhteellisen realistinen sairauskertomus, joka malttaa rakennella tilanteitaan sekä päästää ne laukeamaan ajallaan. Phoenix oli niin ikään odotetun huikea, tosin sillä hilkullahan se oli ettei homma olisi kiepsahtanut ylinäyttelyn puolelle. Hahmon taustoitus oli toteutettu kiehtovasti, hento arvattavuus ei sinänsä kaatunut synniksi.

Yhteiskunnallista kommentaaria arvostan aina, niin sanotusti nenän päällä oltiin jälleen, onneksi rajan oikealla puolella nautittavuuden kannalta. Useasti leffan jälkipuinneissa mainitut karuus, synkkyys sekä väkivaltaisuus tuntuivat valtavirrassa raikkailta, vaikka varsinkin viimeksi mainittua ylikauhisteltiin kaikkialla kirvesmurhaajia näkevien toimesta. Yhteenvetäen hyvä elokuva siis, kaukana täysistä pongorummuista kumminkin, maailmani ei järissyt Jokerin myötä suuntaan tahi toiseenkaan.

rating 80,000

27.10.2019 klo 14:36

Gibraltar

Kaksi pisteyttäjää täällä tykissä, toinen antanut tasan yhden tähden leffalle. Ihmettelenpä miksi, sillä Gibraltar paljastui jännittäväksi sekä hyvin tehdyksi ilmiantajakertomukseksi. Tavallinen peruspulliainen lähtee tullin ilmiantajaksi huumepeliin ja piankos jätkä on saappaitaan myöten vertauskuvallisessa suossa. Vaikka osapuolia löytyy runsaammin kuin Afrikasta avunsaajia elokuva ei mene missään kohtaa sekavaksi. Gilles Lellouche selviää pääroolissa hienosti, mikään neropatti hänen hahmonsa ei ole, mutta sitten taas jannu osaa säilyttää kylmäpäisyytensä kriittisillä hetkillä. Eroaa positiivisesti valtavirrasta, mässäilyt on jätetty sikseen eikä edes päähenkilön perhesuhteilla jytkynyyhkytetä ylenmäärin, loistavaa!

rating 70,000

27.10.2019 klo 14:29

Great Expectations

Ihan katsottava. Jälleen yksi tapaus siihen pinoon, missä vanhahtavaan pukustooriin lätkäistään sekaan vähän modernia otetta plus jotain täysin älytöntä, sekoitetaan pohjia myöden ja sekamökälisoppa on likipitäen valmis. Kovin suurissa prosenttimäärissä en pidä viireistä, viiripäistä enkä viiriäisenmunista ja tässä reippaasti yli puolella hahmoista on yliskamari täynnä häkää sekä muita vaarallisia kaasuja.

Toisaalta taas ylilyövyys viihdyttää hetkittäin ja tottakai Dickensin klassinen tarina taustalla antaa syvyyttä niihin hetkiin, joita ei oltu muutettu. Lavastukseen sun muuhun tilpehööriin oltiin panostettu kiitettävästi ja Jeremy Irvine oli tällä kertaa mainio sosiaalista nousua tavoittelevana nuorukaisena. Erinomaisen rapeaa nähdä Coltranea välillä jossain, välillä on tuntunut, että mies on kadonnut maan päältä kokonaan.

rating 60,000

26.10.2019 klo 14:50

Tie

Tässäpä positiivinen & elämäniloinen, uskoni ihmisiin sekä laajemminkin ihmiskuntaan palauttava elokuva. NOT!!! Eipä sitä useinkaan tule vajottua näin synkkiin vesiin, niille jotka väittävät tätä tylsäksi haistakaa home (koti). Road Trippi täysin tuhoutuneessa maailmassa panee isä-poika suhteen koetukselle. Jos jonkinlaista hiipparia kohdataan matkan aikana, osa reppureissaajista paljastuu tolkun ihmisiksi ja osa taas...no heillä ei ollut tolkkua ennen näyttämättömäksi jäänyttä katastrofiakaan.

Viggo Mortensen on mies paikallaan jäyhänä, muttei tunteettomana isänä, joka yrittää opettaa poikaansa selviytymään uudessa maailmanjärjestyksessä. Kodi Smith-McPhee ei ollut erityisen hyvä nuorena poitsuna, mutta ensin mainittu raahaa hänetkin lopulta plussan puolelle. Varsinkin papan hokeminen alkoi loppupuolella ottaa kallostooni. Visuaalisesti Tie on harmaa, harmaampi, harmain, 50 Shades of Grey, minun analyysini, Trumpin älykkyysosamäärä ja viimeisenä Tie.

Tuli sekä sisätilat toivat hieman variaatiota yksitoikkoisuuteen, tosin tiettyä epätoivoisuutta tasaisen harmaat, tuhoutuneet maisemat loivat. Pari todella typerää ratkaisua, joita selviytymisen kannalta ei olisi kannattanut tehdä, nähtiin, peliälyn käyttö ei ole kiellettyä maailmanlopun keskelläkään. Täysin toivotonta lopputulemaa leffa ei jättänyt, kaiken synkkyyden keskellä inhimillisyys paistoi muutaman kerran pilvien läpi sen verran ettei voida puhua We Need To Talk About Kevinin kaltaisesta masiksesta tässä yhteydessä.

rating 80,000

26.10.2019 klo 14:36

Lasse-Maijan etsivätoimisto: Ensimmäinen arvoitus

Useimmiten tälläisissä elokuvissa aikuiset ovat joko pukeneet päälleen viisi numeroa kaulasta liian kireän kauluspaidan tahi sitten he eivät osaa sitoa edes kengännauhojaan. Ihme ja kumma Lasse-Maijassa hupsakoista täysi-ikäisistä on saatu tehty hassuja ilman päätä hajottavaa hoopoilua. Voisi melkein sanoa eksentristen aikuisten olevan leffan kohokohtia! Kumpikaan päähenkilöistä eli saati Lasse tahi Maija, ei häikäissyt näyttelytaidoillaan, jäykkää menoa heiltä, joskin kyllähän tehokaksikolle minulta sympatiaa inasen verran irtosi.

Koko filkka on upotettu pastelliväreihin sekä suoraan vaihtoehtotodellisuudesta repäistyihin arvoihin ynnä konflikteihin. Nuo ovat jossain määrin onnistuneita ratkaisuja, ainoastaan kuvien ylivalotus pisti välillä ikävästi silmään, ihan kuin hahmojen kasvojen eteen olisi lätkäisty kuusi lamppua sekä sata kynttilää. Lisäksi vähänkään enemmän varjoa vaativat tilanteet tuntuivat falskeilta tämän vuoksi. Tarina kulkee omia hönöjä latujaan logiikalla, joka ärsyynnyksen sijaan huvitti lievästi. Katsottava tapaus, jolle tosin en oikein keksi sopivaa kohderyhmää.

rating 60,000

22.10.2019 klo 01:01

Pahuus

Oikein mallikelpoinen kouludraama Ruotsista. Valtava sääli, että ohjaaja Håfström siirtyi myöhemmin Hollykylään kipparoimaan korkeintaan keskinkertaisia hömppiä. Tosiaankin pahuus käsittelee sitä mitä nimikin lupaa ja siinä sivussa valtaa, kontrollia ynnä vähän ystävyyttäkin. Sisäoppilaitoksen vanhemmat oppilaat pompottavat nuorempaa sakkia miten tahtovat eikä paikan henkilökuntaa kiinnosta puuttua asioihin, pojat kun ovat poikia. Takaisinkaan ei voi päähenkilö mätkiä, koska siitä seuraisi pikafudut koulusta ja niitä on nuorukaisella vyön alla jo liian monta, vaakalaudalla on siis ei enempää eikä vähempää kuin hänen koko tulevaisuutensa.

Hienoisesta melodramaattisuudesta huolimatta Ondskan on todella mainio ja puhutteleva teos, vaikka pahaa oloa jaetaankin katsojalle kukkurakyläkaupalla. Aatelisten aatemaailmaa sekä silkkaa piittaamattomuuta toisten ihmisten tunteista käsitellään monisyisesti; uskottavat, loistavat näyttelijät auttavat tässä. Andreas Wilsonin fiksu omien polkujensa kulkija joutuu sellaiseen mankeliin, missä hän oppii itsestään uusia puolia sekä sen, mitä erilaiset väkivallanmuodot kykenevät tekemään. Piinaajatkin oli valittu hyvin, ihasvihastuttavan leuhkaa sakkia. Jokseenkin turha romanssipoikanen tuntui irralliselta, joskin tuostakin huolimatta annan yläkanttiin rapsakat pisteet leffalle, mikä ihanan masentava elämys, jonka seassa lyhyet ilon hetket nousivat arvoon arvaamattomiin.

rating 90,000

21.10.2019 klo 01:16

Kadotettu maailma

Jatkaa viime aikojen osumatarkkuuttani, missä on tullut nähtyä pelkästään todella meheviä tai karmean surkeita elokuvia. Kadotetun maailman on oltavan yksi kulahtaneimpia pökäleitä mitä olen tähän mennessä koskaan nähnyt, ainuttakaan siedettävää saati pelittävää aspektia tästä on vaikeampi löytää kuin helppoa pomotappelua Dark Soulsista. Cagen rahapulan on oltava Yhdysvaltojen valtionvelan luokkaa, en ymmärrä miksi hän on tähän suostunut varsinkaan, kun jäbä ei tunnu ruudulla välittävän materiaalista paskaakaan.

Poikkeuksellisesti spoilaan juonen tässä, joten jos et halua tietää mitä Vic Armstrongin antimestariteoksessa tapahtuu, älä lue tätä kommenttia loppuun. Niin siis tosiaankin elikkäs juukelipuukelis, yhtäkkiä huomattava osa maailman ihmisistä katoaa, loput jäävät ihmettelemään mitäs hiivattia on tapahtunna. Hyvin m-i-e-l-e-n-k-i-i-n-t-o-i-s-t-a logiikkaa käyttäen elokuvan hahmot tulevat siihen lopputulokseen, että maailmanloppu on alkanut ja "hyvät" ihmiset ovat päässeet taivaaseen. Pian tämä jälkeen leffa sitten loppuukin, turha odottaa pulssia kohottavaa toimintakuvastoa tahi muuta vastaavaa, kuivaa puhetta sen olla pitää.

Suunnilleen mikään, mitä pätkässä tapahtuu, ei tunnu luonnolliselta. Teennäiset keskustelut, todella "näppärät" tunteenpurkaukset sekä jo mainittu uskomattoman typerä sisäinen logiikka tekevät Left Behindista sietämätöntä katsottavaa. Näyttelijöistä joillakin on yritystä, mutta pahvi maistuu pahvilta vaikka sen käärisi lakritsiin sekä dippaisi sen jälkeen sokeriin, selluloosa maistuupi väistämättä. Tehosteista ei tämän tekeleen kohdalla kannata puhua ja kaaos tuntuu olevan sitä, että ihmiset juoksevat kädet ylhäällä kaduilla ölisten epämääräisesti. Semmoista tänään. Jos haluat nähdä elokuvan, jossa uskikset ovat oikeassa, katso leffa ihmeessä. Jos et, ei ole olemassa ainuttakaan mielenterveyttä tukevaa syytä katsastaa Left Behindia. Zero, Zilch, Zippo, Zorro eikun...

rating 10,000

21.10.2019 klo 01:02

Vakoojien silta

Pätevän asiallinen vakoiludraama. Mukava nähdä vaihteeksi suurvaltojen välistä tietojenkalastelua rauhallisella dialogilla ryyditettynä, ei pyssyt paukkuen. Välillä myös kirveensä sokerikasaan lyönyt Spielberg saa irti materiaalista miltei jokaisen unssin elokuvaenergiaa, pelkkä niinkin yksinkertainen asia kuin puhelinkeskustelu voi olla semisti jännittävää. Mark Rylancen viileän rauhallisesta vakoojasta kasvaa enemmän kuin osiensa summa, ymmärrän miksi hänet palkittiin tuosta roolista. 1950-luvun Berliini oli filmissä luotu erityisen hyvin ahdistavaksi paikaksi, jossa sitä kuuluisaa muuria vasta pystyteltiin. Jäntevä kokonaisuus, ei lähde haahuilemaan ja saa paljon asiaa sovitettua tukevaan kestoonsa.

rating 70,000

21.10.2019 klo 00:56

The Zero Theorem

Gilliamin epätasaisen suorittamisen jatkumo, missä ohjaaja lainaa palasia aiemmista töistään luoden samalla jotain elämää suurempaa. Niin no, en usko, että kovinkaan moni jaksaa minun laillani innostua epämääräisestä (kulutus)yhteiskuntakritiikistä, auktoriteettikapinasta, elämän suurimpien kysymysten hajanaisesta käsittelystä sekä silkasta häröilystä mitä kreiseimpien yksityiskohtien äärellä.

Mutta itse siis tosiaan diggasin leffasta kybällä, ellen peräti yhdellätoista. Lisämateriaalien mukaan tekijöiden selkänahasta revitetyt penninvenytykset ilahduttivat intiimimmeissä ympäristöissä, joissa leffan ainutlaatuiset designvalinnat loistivat. Sitten taas parissa ulkokohtauksessa sekä avaroissa tiloissa näkyi muutamat selkeästi huonot tehosteet, joita ei millään hökkyspökkyksellä pysty peittämään. Toisaalta tietty pölyttyneisyys vain toi teokselle lisää luonnetta.

Viimeisteltyä ulkoasua tärkeämpää itselleni oli Zero Theoremin luoma eskapistinen tunnelma, teemojen hallittu toisto sekä rapsakat pääosien esittäjät. Waltz tekee täysin totutusta kaavastaan poikkeavan roolisuorituksen vainoharhaisen erakkomaisena Qohen Lethina. Niin Thewlisin pakkopositiivinen energia kuin Melanie Thierryn kliseinen seksuaalisuus sopivat kokonaisuuteen kuin nuhanenä syyssäihin. Juurikaan valittamista en tästä löytänyt, täysiin pisteisiin en kumminkaan lähde, täydellistä elämystä en kokenut.

rating 90,000

21.10.2019 klo 00:46

Flock of Dudes

Njoo'o, kyllähän miesparven nyt katsoi. Silti yhtä inhokkiasiaani tässä maailmassa elikkäs mieslapsia vetelehtimässä sekä luikertelmassa kaikesta vastuusta en mielelläni katso liian usein. Aivan karmivimmasta ripulimassasta leffan nostaa se, ettei väistämätön jengin oppihetki ollut sataprosenttisen epäuskottava eikä pääosan Chris D'Elia täysin kyvytön osoittamaan empaattisia tunteita. Kovinkaan hauskaksi, omaperäiseksi tahi nokkelaksi teosta ei voi lausua, joskin ultimaattinsen bromancen napanuoramainen katkeaminen oli esitetty jotensakin hyvällä maulla.

rating 40,000

21.10.2019 klo 00:38

Lincoln

Loppujen lopuksi erinomainen henkilökuva Abraham Lincolnista, kunhan mukaan pääsee, aluksi meinaan nimiä, yksityiskohtia ja diskursseja vilisee enemmän kuin Vilkkilän huorilla kissoja. Day-Lewisin jälleen yhtä tour de forcea ei voine kukaan kiistää, pyhimykseksi päähenkilöstä ei ole, mukavan nyanssinen ynnä hiljaisesti intensiivinen (ah näitä oksymoroneja) roolityö, sivuköörikin tietää mitä tekee, TLJ ärisöö kuin perseeseen tikattu harmaakarhu tuttuun tyyliin.

Harvemmin kulissien takaista politikointa näytetään näin realiteetit tunnustaen. Ajankuvan vaatimat mitat täyttyvät, kynttilöitä vaan joka huoneeseen reippahasti niin johan valaistuu. Pari liian pitkää kohtausta, Gordon-Levitt sekä orjuusdebatin kärjistämisen hillintä olisivat nostaneet arvosana, mikä nytkin on mitä mairittelevin. Sinänsä kuitenkin koko orjakysymyksen repäiseminen leffan keskiöön oli suhteellisen nerokas idea, minkä kautta läpileikkaus asian koskettamiin ihmisiin antaa filmille uutta relevanssia.

rating 80,000

18.10.2019 klo 16:14

Tully

Järkyttävän yliarvostetun käsikirjoittaja Diablo Codyn kynästä on syntynyt ensimmäinen aidosti omaan, 'ainoaan oikeaan', makuuni sopiva teos. Kovin usein ei ole tullut vastaan näinkään raadollista katsausta lapsiperhearkeen, mihin Theron heittäytyy filmissä koko sydämellään. Ja toisin kuin aiemmin nyt myös lievästi hauskoiksi tarkoitetut tarinan elementit toimivat. Loistava balanssi siis luotu erilaisten aineksien välille, minkä päälle muukin jengi suorittaa hahmojaan hyvin, Ron "vetelys" Livingston siis myös, olettaisin Herran saavan tästä toivottavaa nostetta uralleen. Lopun pieni yllätys todellakin tuli kokonaisen metsikön takaa, lienenkö sitten käynyt hitaalla vai mistä oli kyse.

rating 80,000

18.10.2019 klo 16:09

2 päivää New Yorkissa

Woody Allenmaista draamakomediaa ilman läheskään yhtä toimivaa koheesiota. Hahmot tuntuivat kaikki vitsikirjan sivuilta rykäistyiltä mastodonteilta eikä heidän välisiään pulinoita miltei kestänyt kuunnella. Mauttomimpien juttujen kohdalla ajatukset kuten: "hmm, lattia on nähtävästi tehty lattiasta" valtasivat alaa. Delpyn kokemattomuus ohjaajana näkyy, pienet kikkailut eivät tuoneet elokuvaan minkäänmoista lisäarvoa. Kiusallista, epähauskaa ja amatöörimäistä. Chris Rock sentään ylitti matalat odotukseni.

rating 20,000

18.10.2019 klo 16:00

Kirjeitä Iwo Jimalta

Olen näköjään katsonut leffan sisarteoksen Isiemme liput vuonna 2013 ja siitä asti ovat Iwo Jiman kirjeet seisseet hyllyssäni milloin missäkin. Lieni siis keskikorkea aikakin katsastaa tämä kehuttu sotaleffa, missä ihme kyllä oikeasti puhutaan enimmäkseen vierasta kieltä (erinomaista), annetaan bigmacinsyöjien olla tarinan persreikiä (mainiota) ja näytetään hyvin niukalti itse taisteluita (uskaliasta). Filmin antoisin osuus oli itselleni saarella tehtävät valmistelut sekä hahmojen motivaatioiden esittelyt.

Valitettavasti lopussa hieman jo leipäännyin luolissa samoiluun, venytyksen maku jäi viipyilemään viimeisellä neljänneksellä kitalakeeni. Japanilaista kulttuuria ynnä mielenmaisemaa tämä kiistämättä kuvaa erittäin tarkasti ja se vähän mitä kahakoitiin ei ollut mitään pehmokamaa. Näyttelijöistä minulle jäi ainoastaan positiivista sanottavaa, Ken Watanabe varsinkin esiintyy jälleen kerran edukseen. En tiedä toimiko visuaalinen harmaus aivan koko aikaa kuten oli tarkoitus, ehkä rehti mustavalkoinen kuvaus olisi ollut miellyttävämpää.

rating 70,000

15.10.2019 klo 00:33

Mustan laguunin hirviö

Pöööh, olisin halunnut pitää tästä enemmän. Turhan suoraviivainen juoni ei pidemmän päälle napannut, vaikka hirviö paljastuikin nykysilminkin katsottuna jotensakin uskottavaksi. Laajalti kehutut vesikohtaukset loivat sameaa (pun intended) yleisfiilistä monsterijahtiin. Harmillisesti joka kohtauksessa eri kuteissa (tämä ei ole vitsi toim.huom.) kirkuva Julie Adams sekä tärykalvot puhkova tärämtärämbädäm jännitysmusiikki ansaitsevat vihonsivun levyisen miinuksen. Tuonaikainen "tieteellinen" pulina huvitti semisti kuin myös paatin kapteenin jokikarhuisat jorinat. Lyhyys pelastaan vähäsen, turha elopaino vältetään.

rating 50,000

15.10.2019 klo 00:23

Kaukana taivaasta

Omalla tavallaan lumoavaa ajankuvaa, kehun usein leffojen ulkoasua tämän seikan suhteen, mutta nyt siihen todellakin on syytä, melkein kuin aikakone olisi keksitty. Teoksen juoneen pujahtelee kaikenlaista pienempää sekä suurempaa draamaa ja tapahtumat esitetään, tapahtuma-aika huomioiden, realistisessa valossa. Kuten muutkin ovat todenneet, pointtiensa suhteen elokuva väittää itsepintaisesti palasokeria hienosokeriksi eikä näin ollen todellakaan piilottele sosiaalisia epäkohtiaan.

Moorelta vahva suoritus kärsivänä kodin hengettärenä, niitähän hänen portfoliostansa löytyykin jo monen monta. Myös Dennis Quaid on hyvässä vedossa, enemmänkin olisi häntä voinut käyttää mitä juonivetoisuuteen tulee. Ohjauksellisesti hivenen köyhä kokonaisuus, saman ohjaajan Carol ainakin tuolla saralla oli antoisampi tapaus. Mutta niin, katsomisen arvoinen ehdottomasti, kyllähän tietyt tapahtumat sydämestä riipaisivat, minun laillani vähänkään pehmikset varmaan kokenevat samoin.

rating 70,000

13.10.2019 klo 20:28

Hotel Artemis

Kymmeniä kertoja toistellut John Wick vertailut hoitaakseni heti pois alta on Hotel Artemiksella jotain omaakin sanottavaa. Harmi, ettei veden yksityistämistä enempää oikein mihinkään pureuduta noin niinkuin yhteiskunnallisessa mielessä. Kaupungin kaaos pikemminkin toimii elementtinä kuljettaa juonta parissa kohtaa hillitysti eteenpäin, kapina kun lähenee roistojen sairaalaa tunti tunnilta. Jodie Fosterin näkeminen pitkästä aikaa missä tahansa elokuvassa ilahdutti suuresti, miksi hän juuri tähän lähti mukaan ihmetyttää, joskin ammattilaisen tavoin hän saa köpöisesti kirjoitetusta hahmostaan enemmän tunnetta irti kuin twittersoturi lihansyöjää vastaan taistoon käydessään.

Muun castin roolitus ei kenties rikkonut ennakko-odotuksia, Bautista vastaa kahta jääkaappipakastinta, Boutellan kaunistus murhaa väkeä ja Dayn kammottavasti esittämä (huonolla tavalla kammottavasti) jannu tekisi mieli hirttää ensimmäisenä. Toimintaa oli odotuksiani vähemmän eikä sekään erityisen mehewää, ainoastaan Boutellan mimmi sai arvoisensa tilaisuuden tehdä jauhelihamössöä. Hukattu mahdollisuus siististä ideasta, paljon enemmän oltaisiin voitu yksityiskohtiin panostaa eikä mennä noin perinteisillä ratkaisuilla. Katsomisen arvoinen joka tapauksessa, huonoksi Hotel Artemista ei millään muotoa voi signaloida.

rating 60,000

13.10.2019 klo 20:20

Candyman

Erinomainen kauhistelu. Inhoamiani äkkipöö säikäytyksiä viljellään kiitettävän kitsaasti, kiristyvän tunnelman, katsojan pollan sekä leffan sisäisen taruston annetaan viedä alituiseen mielenkiintoisena pysyvää juonta eteenpäin. Virginia Madsenin tutkijatyttöseen oli vaivatonta samaistua eikä sivuroolejakaan voinut moitiskella, kaikkein vähiten Karkkimiestä itseään. Todella vaikuttavaa musiikinkäyttöä sekä ghettomiljöitä nähdään muutaman tusinamman tekeleen tarpeiksi. Silkka kevyt hyytävyys saa suut supistumaan juoniaukkojen läheisyydessä. Tämä olisi pitänyt nähdä monta vuotta sitten!

rating 80,000

13.10.2019 klo 20:15

Free Fire

Hahmojen pohjustukseen käytettävä alkukolmannes oli suhteellisen viihdyttävää elokuvantekoa, sittemmin kiinnostukseni Free Fireä kohtaan laski kuin kantturanhäntä. Hommat menevät asekaupassa tosiaan persiilleen ja loput (onneksi) lyhyestä kestosta ammuskellaan vastapuolta hylätyssä tehtaassa. Pidemmän päälle mitään uusia kikkoja ei esitellä, pyssynpauke vaan jatkuu ja jatkuu, osumaa voipi ottaa kuni videopelissä ikään.

Myöhemmin lisäksi dialogin Tarantinomaisuuksia tavoittelevat ominaisuudet alkoivat vituttaa. Sotkuisen tilanteen kaaosmaisuus kyllä luotiin onnistuneesti, tosin seuraa siinä sitten tapahtumia leikkauksen ollessa tauotonta (ei siis nopeaa sinänsä). Näyttelijät vertautuivat lihasäkkeihin, mitä nyt Copleyn wannabe sutkauttelija antoi palaa. Juoneen ujutetut harhautukset olivat harvinaisen avuttomia. Kertakatseluun jos sinua kiinnostaa ken selviää elossa tuosta pattismurffitilanteesta.

rating 40,000

13.10.2019 klo 20:09

Inherent Vice

90-luvulla kaksi erittäin rapeaa elokuvaa ohjannut P.T. Anderson ei ole tällä vuosituhannella tehnyt yhtäkään yli kolmen tähden elokuvaa (Phantom Thread minulla näkemättä), mikä kertoo jotain joko minusta tahi hänestä. No mutta, Inherent Vice kaatuu ensinnäkin snadisti liian pitkään kestoon, sekavuuteen, liian pitkälle "hihhuloituihin" hahmoihin sekä pitkäveteisyyteen, joka käsittää myös leffan visuaalisen puolen, olisin odottanut ohjaajalta tuon suhteen enemmän. Vinkeä huumori pelasti kokemusta jonkin verrran, jonkinlaista Noir-pastissia tämä kai oli olevinaan. Joaquin Phoenix kyllä antoi pääroolissa kaikkensa, mistä puolikas ekstraa, mies on kieltämättä äärimmäisen muuntautumiskykyinen.

rating 50,000

11.10.2019 klo 23:54

Yön eläimet

Eikös sitä niin sanota, että hyvää kannattaa odottaa ja toden totta, Tom Ford palasi 7 vuoden tauon jälkeen ryminällä parrasvaloihin. A Single Manin tapaan tämäkin on synkähkö ynnä pilkuntarkasti ohjattu hahmotutkielma, missä myös katsoja saa ajatella omilla aivoillaan. Jokaista pienintäkin yksityiskohtaa myöten kameratyöskentely pelittää ja tämä yhdistettynä upeaan äänimaailmaan on Yön Eläimillä tarjottavanaan elämys sanan varsinaisessa merkityksessä.

Käsikirjoitus näyttää enemmän kuin kertoo ja tuo on jossain määrin kaksipiippuinen juttu. Halusin tietää, nähdä ja kuulla enemmän, mutten saanut tilaisuutta. Toisille myös tarina tarinassa ratkaisu voi tuntua feikiltä, minä otin sen pikanttina mausteena, kuin todellisuuden häilyvänä peilinä. Kuten jo totesin, hahmojen sisäistä elämää ei kaikilta osin lähdetä helpoimman kautta selittämään auki, vaikka heitä voikin tiettyyn pisteeseen asti ymmärtää. Jo leffan ensimmäinen kohtaus antaa vinkkiä mitä tuleman pitää, itse ainakin jäin monttu auki heti kättelyssä, huonompi homma, jos olisin ollut menossa linnan juhliin.

Näyttelijöistä ei moitteen sanaa, vaihtelevasti esiintyvä Amy Adams on kuin kotonaan elämänsä tyhjäksi tuntevana päähenkilönä, aina rapsakka Michael Shannon ärisee upeasti ja Gyllenhaal kaivaa työkalulaatikostaan epätoivon kaikki 67 sävyä. Sisälsipä tämä pitkästä aikaa niin inhan tuntuisen kohtauksen (moottoritien varressa) etten kyennyt kuin toivomaan joka solullani tapahtumien pian jatkuvan eteenpäin. Taiteellinen elokuva, joskaan ei liian räikeästi tahi vaikeaselkoisesti, kultainen keskitie löytyi tällä kertaa.

rating 80,000

11.10.2019 klo 19:48

Blockers

Cenan roolisuoritusta oltiin kehuttu pitkin internetin ihmemaailmaa eikä suotta, herkän mörököllin rooli sopii hänelle ja mies kyllä ymmärtää koomisen elehtimisen päälle sekä osaa ajoittaa sen nappiin muiden kanssa. Blockersin käsikirjoitus sen sijaan kierrättää jossain määrin väsähtänyttä huolestuneet vanhemmat kaninpuppua, onneksi lahjakkaat näyttelijät, kuten Leslie Mann sekä uudet nuoret kyvyt filmin pääteineinä oltiin jokiikka castattu miltei täydellisesti eikä modernia nuorisokulttuuria esitetty mitenkään kummallisen lahkomaisessa valossa, kuten joskus vahingossa käy.

Itsensä hyväksymistä (teinit) ja irtipäästämistä omista lapsukaisista (vanhemmat) käsitellään lopulta melko pätevästi, minkä päälle vitsit kaksinaismoralismista poikien suhteen olivat leffan hauskimpia. Hupaisa, joskin perinteinen, hetkittäin ehkä turhan roisi, mutta kelvokas nykykomedioiden upottavassa suossa, sellainen mielikuva minulle muodostui Blockersista. Vanhemmat ja teinit pystyvät puhumaan toisilleen, yhteinen kieli löytyy kyllä. Oppikaamme tästä, että etääntyminen vain pahentaa asioita, jossain vaiheessa on tartuttava härkää sarvesta ja kanaa koivesta.

rating 60,000

11.10.2019 klo 19:43

Frost & Nixon: The Original Watergate Interviews

Eipä hassumpaa tosielämän draamaa. Nixonin katsominen kun äijä yrittää puhua mustasta valkoista kiehtoi oudolla tavalla ja puhtaan journalistisilta ansioiltaan Frost teki kelpo työtä käydessään armottomasti asioiden ytimeen kiinni. Kuvaus on asiallista, lähikuvien sekä reaktio-otosten vuorottelua. Hieman kyllästynyt olen edelleen Watergaten vatvomiseen, annettaisiin menneiden olla jo, kaikki tarpeellinen tästä lienee sanottu.

Toisaalta pysyvämpi perintö on gaten lisääminen jokaiseen mahdolliseen kähmintään, #leffatykkigate. Jokseenkin ristiriitaisesti uudelleenkatsastin kumminkin tämän innoittamana jo aiemmin näkemäni Ron Howardin elokuvan aiheesta, mukiinmenevää viihdettä sekin, kohtalaisen uskollista lähdemateriaalille vieläpä. Arvosanaksi sama kuin "alkuperäiselle" jäi voimaan.

rating 60,000

11.10.2019 klo 19:37

Matkalla Perditioniin

Todella loistava mafiosokuvaus. Hankskin ihme kyllä sopi nilkkimäisempään rooliin kuin yleensä on totuttu. Muukin casti oli tehtäviensä tasalla, varsinkin Paul Newman yhteenliittymän kinginä. Jonkin verran kliseisimmästä genrejargonista poikkeava stoori tuntui piristävältä sekä keskivaiheen oivallisten montaasien jälkeen koskettavalta. Visuaalisesti teos häikäisi ikisateellaan, kyvyllään pitää jännitettä yllä näennäisen tavanomaisissa kohtauksissa sekä tylyssä pulmanratkaisussa. Kyllä Mendes näköjään osaa elokuvia tehdä, (paitsi jos kyseessä on Bondin uusin seikkailu), sen verran tyylikäs ja tasapainoinen kokonaisuus on kyseessä.

rating 90,000

08.10.2019 klo 00:38

Kon-Tiki

Vähän hassu elokuva, pitkästä ja vaikeasta matkasta tehdään esiteinin ensimmäinen seikkailuelokuva, missä reitistä näytetään miltei ainoastaan alku ja loppu. Vaikuttavien eläinkohtausten lisäksi muut matkan vaarat saivat vähän pulssia kohoamaan. Torailu jäi aika kesyksi, tosin lupsakat velikullathan olivat suurelta osin vanhoja tuttuja, eihän sitä nyt kavereiden kesken tuhansien kilometrien päässä kuivasta maasta ruveta riitelemään. Kaunista merta, jääräpäisyyttä sekä toverihenkeä sain monen annoksen tarpeiksi. Rytmitystä ja koherenttia tunnelmointia olisi pitänyt vielä hioa. Eikä tuo Pål Sverre Hagenin salaperäinen virnekään aina niin kuvaan sopinut.

rating 70,000

08.10.2019 klo 00:29

The 33

Postin tuo, postin tuo, postin tuo postimies Pate Eettisuus jokaisen luo, vaikka sitten 700 metriin maan syvyyteen, jotta katsojassa heräisi tunnereaktioita. Niitä kyllä heräsi, muttei tekijäpoppoon hakemia arvaan ma. Itse valtava jysähdys oltiin toteutettu pätevästi, se ei siis todellakaan ollut mikään kamelinpieru, jossa pari irtokiveä pomppisi kerran tahi kaksi. Persooniltaan ohkaisiksi (ja piakkoin myös varreltaan hörhör) jääneet mainarit jumiutuvat melko varmaan surmaanloukkuun, pelastusoperaatio alkakoon!

Kotirintaman esittäminen auttamattoman sokerisesti, louhijoiden kehnot riitelydialogit sekä pelastusjengin tarot-korteista (tarkoitan tällä hirveällä tsägällä pimpelipom musiikin tahtiin hoksattuja äkkiratkaisuja) luetut käänteet söivät kokonaisuudelta miltei kaiken uskottavuuden. Onneksi Banderas ja co. sentään sekä näyttivät uskottavilta partajermuilta että tuntuivat alan ammattilaisilta. Lopun ilonpitokin vaikutti kohtalaisen aidolta, vaikkakin aiemmat itkuntuherrusyritykset vielä painoivatkin takaraivossani. Suuria ajattelijoita lainatakseni: ihan ok elokuva.

rating 50,000

Edellinen sivu | 1 2 3 4 5 6 7 8 9 ... 33 | Seuraava sivu

Profiilin tiedot

TOP-listat