Katmand0r

Katmand0r

Käyttäjä, 19 fania

Oma statistiikka: Elokuvien kommentit (266)

27.04.2015 klo 01:30

Lucky Number Slevin

Yhtäläisyyksiä on ainakin Usual suspectsiin, Ocean's Eleveniin, Prestigeen ja Guy Ritchien leffoihin. Ihan mukiinmenevää kertakäyttöviihdettä, joka ei yllä esikuviensa tasolle. Dialogin jatkuva sarkastisuus ärsyttää ennen pitkää ja juoni tuntuu olevan hieman liian kunnianhimoinen. Draama kusee kun päähenkilö jää ontoksi ja etenkin sivujuonteena kulkeva romanssi vesittyy.

rating 50,000

27.04.2015 klo 00:40

Kill Bill: Volume 2

Koko Kill Bill -sarjahan on tietynlaista kontrasteilla leikittelyä. Ykkösosassa kontrasti kasvaa hiljalleen, kun alun realistisesta ympäristöstä siirrytään hiljalleen eeppisempään ja myyttisempään. Kokonaisuutena kakkososan voisi nähdä ikäänkuin tekevän saman toiseen suuntaan, eli palaavan eepisestä realistiseen. Kakkososassa kontrastit ovat enemmän sekaisin, minkä takia pidän siitä myös enemmän. Tyylilajien mielivaltainen sekoittaminen ja vaihtaminen on tässä parhaimmillaan.

Varsinkin pidin loppukohtauksesta, jossa Beatrixin sankarinviitta revitään riekaleiksi (kuvaannollisesti siis) ja tämä lasketaan täysin kuolevaisen tasolle. Mielestäni tämä on jotenkin täydellisen epätäydellinen loppu tälle postmodernille kostotarinan mestariteokselle.

rating 90,000

13.04.2015 klo 15:08

Night of the Living Dead

Vaikka aluksi olinkin hieman pitkin hampain, niin olen erittäin tyytyväinen että veljeni sai minut taivuteltua katsomaan tämän. Pelkäsin tämän kaatuvan omaan pioneeriuteensa kliseidenluojana, mutta onneksi tässä on pelkän pelottelun lisäksi myös ajatusta. Kerronta on todella realistinen, ja uutiskatsauksista välittyy hyvin neutraaliuteen pyrkivien toimittajien ja viranomaisten epäuskoisuus. Pelkoa ei tuota niinkään epäkuolleet löntystelijät vaan saarroksiin jääneiden ihmisten ristiriidat. Loppukäänne onnistuu vielä erityisesti näyttämään, ettei vaappuvat zombit olekaan se pahista pahin.

rating 90,000

12.04.2015 klo 01:40

Isänsä poika

Rakenteessa on yksi aika omituinen moka, minkä takia pisteet romahtivat minun taholtani. Jotenkin tässä nimittäin ollaan saatu aikaan tilanne, jossa ratkaisu on selvästi aistittavissa, mutta samaan aikaan on tiedossa että matka sinne on aika pitkä matka. Käytännössä siis seurataan yli puoli tuntia isän tuskailua ja kasvua ilman mitään varsinaista jännitettä.

Noin muuten ihan mielenkiintoinen kuvaus kahden perheen yrityksestä ratkaista sairaalassa ristiin menneiden lasten huoltajuuksista. Vähän halusin syyttää tätä elokuvaa lievästä osoittelevuudesta yläluokkaista isää kohtaan, mutta siihen ei lopulta ole aihetta.

rating 60,000

12.04.2015 klo 01:34

Inception

Todella viihdyttävä leffa. Juuri sellaista psykologista jännitettä löytyi, joka saa minun sydämeni papattamaan tuhatta ja sataa. Verrattuna Interstellariin tässä ilahdutti varsinaisen pahiksen puuttuminen. Ei tämä täydellinen ole, mutta hyvän viihteen edessä on ihan valmis unohtamaan, että päähenkilölle on ollut pakko keksiä kunnioitettava motiivi; eihän nyt huvikseen voi rikoksia tehdä.

rating 80,000

12.04.2015 klo 01:30

Inherent Vice

Vajaa pari viikkoa sitten kävin tämän katsomassa, siihen nähden yllättävän hyvin olen jo sen ehtinyt unohtamaan. Mieleen jäi etenkin yksittäisiä kohtauksia, joista päällimmäisenä Brolinin ruohonsyönti.

Phoenix tekee takuuvarmaa työtä jälleen. Oli ihan kiva nähdä, ettei hän vetänyt huumehommaa yli, vaikka hänen hahmonsa oli käytännössä koko leffan pilvessä.

Elokuva oli hauska, ja kokonaisuutena kyse on jonkinlaisesta noir-elokuvan hippiserkusta. Kaikista noirin kliseistä on tehty käytännössä antikliimakseja. Parodian puolelle Inherent Vice ei ehkä ihan mene, mutta mielikuvasatiirin mahdollisesti kyllä.

rating 80,000

12.04.2015 klo 01:24

Nebraska

Lopulta tämän leffan mielenkiintoisin anti taisi olla Montanalaisten kokema kulttuurishokki Etelä-Dakotassa. Tässä olisi kuitenkin ollut mahdollisuuksia mielenkiintoisempaankin pohdintaan esimerkiksi medialukutaidosta tai ihmisten tekopyhyydestä. Vitsit saavat hymähtelemään, mutta ne eivät tunnu järin omaperäisiltä. En pitänyt lopusta, joka oli kai jonkinlaista kainoa todistelua amerikkalaisen unelman olemassaolosta.

Elokuva oli tasoa ihan ok. En tiedä mitä mustavalkoisuudella haluttiin saavuttaa. Monessa maisemakuvassa väri olisi todennäköisesti toiminut paremmin. Toisaalta yhtä hyvin voi kysyä, miksi elokuvan on pakko olla värillinen? Ei värittömyys sinänsä katselukokemusta lannista.

rating 50,000

12.04.2015 klo 01:16

Piano

Välillä Piano tuntui kuvaukseltaan jotenkin tunkkaiselta, vähän kuin jotkut brittiläiset pukudraamasarjat. Elokuvan edetessä tunnelma raikastuu ja samalla tummenee. Itse soitin symboloi Adaa ja tämän roolia naisena aikansa yhteiskunnassa.

rating 80,000

11.04.2015 klo 23:44

Dancer in the Dark

Odotin jotain Dogvillen tyylistä äärimasokistista kaikki-menee-pieleen kokemusta. Tällainen kokemus Dancer in the Dark toki oli, mutta vain osittain. Välillä nimittäin musikaaliteeman hollywoodmainen hempeily ja optimismi vaan törmäävät julmaan realismiin niin täysillä, että se naurattaa. On toki tavallaan jopa loogista, että mitä syvemmässä suossa kahlataan, sitä mustempaa huumoria siitä syntyy.

Koko elokuva perustuu sille, että se musikaalin kliseiden avulla paljastaa ja avaa tekopyhyyttä, josta etenkin amerikkalainen kulttuuri tunnetaan. Myötätuntoa on turha toivoa, jos sitä pyytää pallinaamaiselta poliisilta joka ei osaa sanoa ei vaimolleen.

Esimerkiksi kohta, jossa Selma laulaa vankilassa Sound of Musicin Favourite Thingsiä on yksi esimerkki monista kohdista joilla tämä mielipuolisen kiero elokuva paljastaa amerikkalaista kaksinaismoralismia. Sillä suuret Hollywoodin musikaalispektaakkelithan ovat nimenomaan eskapismin välineitä, jotka vievät pois ikävästä todellisuudesta ja luovat kuvaa hyvyyden voimasta. Selman tapa käyttää biisiä äärimmäisessä hädässään on niin alleviivaavaa että eihän sille voi olla nauramatta!

Ja mahtavia ovat myös musikaaliosuudet. Kliseisten tanssikoreografioiden käyttö on niin irrallista ja tarkoituksella pakotetun tuntuista, että niiden eskapistinen luonne vain korostuu, samalla kun niiden alkuperäinen iloa ja riemua tuova konnotaatio muuttuu realismia vasten lähes houreiseksi. Björkin soljuvat ja vapaamuotoiset biisit toimivat aivan fantasisesti korostaen kaikkea tätä.

Mainittakoon vielä. että synkän tarkoituksenmukaisten populaarikulttuuriviittausten hyväksikäytön lomassa Peter Stormaren hyvisrooli osoittaa myös mahtavaa mustaa huumorin- ja tyylitajua von Trieriltä.

rating 100,000

08.04.2015 klo 14:47

Aguirre - Jumalan viha

Kaikesta mielipuolisuudestaan huolimatta tästä välittyi aito seikkailun tuntu. Tuntemattoman, uuden maailman atmosfääri huokuu läpi televisio- (tai minun tapauksessani tietokone-) ruudusta siitä huolimatta että samaan aikaan matkan taustalla vaikuttavat väärät motiivit ja arvot. Sademetsän hiostavan ilman miltei tuntee tätä mestariteosta katsellessaan.

Todella eheä ja samalla suorastaan läpitunkeva kokonaisuus.

rating 100,000

08.04.2015 klo 14:47

rating 100,000

02.04.2015 klo 13:28

Only God Forgives

Kun parisen vuotta sitten otin ensikosketukseni taiteellisemman elokuvan katsomiseen ja vakavampaan elokuvaharrastukseen, lähti makuni aluksi kehittymään suuntaan jossa visuaalisesti räiskyvä ja tyylittelevä elokuva edusti minulle täydellistä elokuvaa. Tuolloin esimerkiksi Pulp Fictionin ja Matrixin kaltaiset leffat upposivat todella kovaa.

Tämä pohjustus auttaa osittain ymmärtämään sitä, miksi pidin Only God Forgivesistä niin paljon. Jollain tavalla se nimittäin on visuaalisuudessaan ja tunnelmassaan juuri se "täydellinen" elokuva jollaisen tuolloin olisin halunnut nähdä. Taiteellisuudellaan se kuitenkin on minulle henkilökohtaisesti vielä enemmän, eräänlainen merkkipaalu siitä, miten elokuvamakuni on kehittynyt parin vuoden aikana. OGF ikäänkuin sulkee ympyrän.

OGF:n voima on sen huikeassa urbaanissa visuaalisessa maalauksellisuudessa. Periaatteessa se menee "aivot narikkaan" -määritelmän sisään. Se ei kuitenkaan ole mitään Pirkka-kaljaa vaan ennemminkin jokin hyvin hienostunut, vanha viini.

Ironista sinänsä, heti seuraavana päivänä OGF:n katsomisen jälkeen katsoin Herzogin Aguirren, johon periaatteessa pätevät täsmälleen samat sanat, vaikka elokuvat ovatkin täysin erilaisia.

rating 90,000

28.03.2015 klo 13:37

Menneitten sukupolvien varjot

Olihan tämä parhaimmillaan huikeaa visuaalista kerrontaa, joka sellaisenaan olisi riittänyt olemaan täydellinen elokuvakokemus. Tätä ei kuitenkaan kestä koko elokuvaa, joten täysiä pisteitä ei tule.

rating 80,000

28.03.2015 klo 13:33

Mandingo

Täytyy kyllä ihmetellä Rainafriikin kommenttia, sillä minusta Mandingo ei todellakaan ollut camp, eikä myöskään missään nimessä huono.

Minusta Mandingo oli kuvaus aikansa yhteiskunnasta, jonka jäykät ja eriarvoistavat rakenteet lopulta eskaloituvat yhdessä taloudessa. Hierarkia ei ulotu ainoastaan valkoisten ja orjien välille: isä on poikansa yläpuolella, tämä puolestaan vaimonsa. Orjat ovat luonnollisesti alinta roskaa.

rating 80,000

28.03.2015 klo 13:15

Ei nimeä

Aika jännä miten kaikki uudehkot latinalaiseen amerikkaan sijoittuvat elokuvat ovat tyyliltään todella samanlaisia (City of God, Babel, jne), samoin Sin nombre. Ihan viihdyttävä ja jännittävä juonielokuva, mitään kovin syvällistä tai puhuttelevaa tässä ei ole.

rating 60,000

28.03.2015 klo 13:12

Idiootit

Raflaava ja provosoiva satiiri, joka ei varsinaisesti naurata, mutta saa kuitenkin hymähtelemään kun samalla herättää valtavasti ajatuksia suuntaan jos toiseenkin. Itse koin tämän käsittelevän rajanvetoa; kun mikä tahansa on salllittua, niin mihin toimimisen rajat sijoittuvat? Tämän kysymyksen ympärille elokuva rakentuu ja lopultaa eskaloituu mahtavaa ja toisaalta hirvittävää, toisaalta todella tummalla tavalla hauskaa lopputwistiään kohti.

rating 90,000

28.03.2015 klo 13:02

Calamari Union

Hauska ja hemmetin tyylikäs. Ainoastaan yhdessä toisessa elokuvassa - nimittäin Coenin veljesten Mies joka ei ollut siellä - on mustavalkoisuus ollut yhtä tarkoituksenmukaista ja tyylikästä kuin mitä Calamari Unionissa, mitä tulee uudempiin selvästi väriaikakauden elokuviin.

rating 90,000

21.03.2015 klo 10:28

Medusan isku

Muistikuvieni mukaan Isku sisälsi pari tuntia mitä hykerryttävintä kissahiirileikkiä sekä tiivistunnelmaisen toimintajännärin. Uusin katselu kuitenkin jätti sikäli huonon maun, että tiiviin tunnelman sijasta juoni tuntui yllättävän repaleiselta ja epäkoherentilta. Syynä tähän on ehkä se, että oman identiteettinsä etsinnässä Bounre on jossain epämääräisessä puolimatkassa. Hienoa agenttikikkailua oli, mutta välissä oli mielestäni liikaa epämääräistä identiteetin tavoittelua.

rating 60,000

21.03.2015 klo 10:23

Medusan verkko

Oli viihdyttävämpi kuin odotin/ muistin. Toki aikoinaan olin aika puhki tämän katsellutkin. Petaa asetelmia kakkososan vieläkin kutkuttavammalle kissahiirileikille. 2000-luvun toimintaleffan tienraivaajana tämä on edelleen alagenrensä parhaimmistoa. Sääli ettei pioneerityö tuottanut samanlaista vaikutusta laadun suhteen kuin vaikkapa Punainen ympyrä ja French Connection 70-luvun rikos- ja toimintaleffoille.

rating 70,000

21.03.2015 klo 10:20

Indiana Jones ja viimeinen ristiretki

Hyvin Bond-henkinen Indyn naisjuttuineen, seanconneryineen ja hulluine pahiksineen. Viihdyttävä leffa.

rating 70,000

13.03.2015 klo 21:18

Kingsman: Salainen palvelu

Tasapainoilee todella nautinnollisella tavalla yllättävän ja sopivan kliseisen, parodioivankin välillä. Nälkäpelille kettuillaan vähän mutta kunnolla, Bondeille paljon mutta kunnioittavammin. Yllättävän yllätyksellinen.

rating 80,000

14.02.2015 klo 01:11

Auringonnousu

Kaverini suositteli tätä suunnilleen sanoin "kaunein näkemäni taideteos". Yleensä moisen suitsutuksen jälkeen saa pettyä epärealististen odotusten takia, mutta ei tällä kertaa. Auringonnousu veti jalat alta ensin surumielisellä koskettavuudellaan ja sitten absurdilla hulvattomuudellaan. Aviomiehen yritys voittaa järkyttynyt vaimo puolelleen on yksi koskettavimpia näkemiäni kohtauksia; hääkohtauksen jälkeinen suudelma elokuvahistorian kaunein. Ja bileissä taas alkoholia litkivä sikakin onnistuu naurattamaan kuin Chaplinin parhaat leffat. Kaiken tämän jälkeen melkein unohdin mainita huikean kameratyöskentelyn. On jotenkin karua ajatella, että moista trikkikuvien luovaa hyödyntämistä ei tämän päivän elokuvassa oikeastaan edes pysty toteuttamaan.

rating 100,000

14.02.2015 klo 01:04

Rakkautta ennen auringonlaskua

Dialogiin perustuva kerronta on vielä edellisosaakin vahvempi. Auringonlasku eroaa ykkösosaan nähden kiitettävän paljon, ja mielestäni yhdeksän vuoden jälkeen tapahtunut henkiöiden kasvu tuo varsin realistisia säröjä päähenkilöiden suhteeseen. Loppukohtaus oli aivan täydellinen.

rating 80,000

14.02.2015 klo 00:59

Taskuvaras

Tyylikäs ja tiivis. Ranskalainen mustavalko on yksi suosikkigenreistäni. Näyttelemisessä on kuitenkin ehkä turhankin paljon liioiteltu ilmeettömyyden suhteen.

rating 80,000

14.02.2015 klo 00:57

Tri Caligarin kabinetti

En varmaan saanut tästä ihan niin paljon irti kuin olisin toivonut, lisäksi näytteleminen menee mielestäni huonolla tavalla yli verrattuna moniin muihin aikalaisiin. Lavasteet ovat niin huikeat, etten varmaan edes osaa antaa niille tarpeeksi arvoa.

rating 80,000

14.02.2015 klo 00:54

Paha poliisi - määräsatama New Orleans

Nicolas Cagelle mittatilaustyönä tehty rooli sekä jammailevia iguaaneja. Mitä muuta edes tarvitaan?

rating 60,000

14.02.2015 klo 00:52

Birdman or (The Unexpected Virtue of Ignorance)

Kaikesta outoudestaan, metatekstuaalisuudestaan (johon mielestäni sisältyy elokuvan ajoittaminen Oscar-rumbaan) ja realismia rikkovista elementeistään huolimatta jokin viimeinen silaus Birdmanista puuttuu, jotta se nousisi mestariteoksen tasolle. Mitään erityistä syytä tälle on vaikea löytää, sillä jokainen hahmo on hyvinkin tärkeä suhteessa päähenkilöön, Keaton tekee ihan onnistuneen suorituksen ja hänen hahmonsa loppuratkaisullaan onnistuu vastoin kaikkia odotuksia sekä yllättämään että viemään hommansa pitemmälle kuin kukaan osasi odottaa. Lisäksi Edward Norton, jota minun on usein vaikea sietää, sopii täydellisesti omaan rooliinsa.

rating 80,000

14.02.2015 klo 00:45

Armoton

Armoton käsitteli yllättävän monipuolisesti ja monella tasolla erilaisia villin lännen myyttiin liittyviä teemoja. Sanojen ja myyttien merkitys näkyy niin Clintin saamassa etsintäkuulutuksessa, joka laajasti liioitellen kuvaa ylilyöntiin sortuneen bordelliasiakkaan veitsenkäyttöä, kuin pelkurimaisen kirjurin hahmossa, joka omalta osaltaan luo epärealistista myyttiä vahvimman ja rikkaimman henkilön mukaan.

Elokuva irroittautuu samalla itse perinteisistä länkkärimaneereista. Kohta, jossa Clint tappaa aseettoman nuorukaisen, on yksi julmimmista näkemistäni elokuvakuolemista. Harvoin on Hollywoodissa päähenkilön moraali tehty näin kyseenalaiseksi.

rating 80,000

02.01.2015 klo 00:57

Epäillyt

Lopputwisti ei kyllä tullut minään täytenä yllätyksenä, oikeastaan loppu oli sellainen, että toisenlaisena se ei olisi ollut edes luonnollinen. Siitä huolimatta, tai juuri siitä johtuen, se ei ole kovinkaan uskottava. Voi olla, että toinen katselu nostaisi arvosanaa, sillä silloin Kayser Sözen ovelaa toimintaa tulisi seurattua tyystin toisella tavalla,

rating 80,000

02.01.2015 klo 00:53

The Salvation

Ihan toimiva, tyylitelty länkkäri vailla sen kummempaa sanomaa. Hahmojen hiljainen murina on aika huvittavaa, mutta istuu tyyliin.

rating 60,000

02.01.2015 klo 00:49

Hobitti - Viiden armeijan taistelu

Tylsää, sielutonta, visuaalisesti hirveän rumaa... Nämä olivat ajatukseni ennen kuin Galadriel ja muut vanhat tutut saapuvat pelastamaan Gandalfin. Sitten, kuin taikaiskusta, leffa alkaa tuntua viihdyttävältä ja unohtuu, millaista tehostepierua oikein silmiinsä hieroo. Ja onhan se myönnettävä, että yksityiskohtiin panostaminen näkyy ja on nautinnollista katsella, vaikka CGI:tä onkin. Kaiken käsittämättömyyden kruunaa se, että Taurielkin tuntuu jopa siedettävältä hahmolta. Toki paljon turhaakin löytyy, mutta viimeinen Hobitti oli yllättävän viihdyttävää katseltavaa. Kun lopussa Fellowship-teema soi ihan pikkiriikkisen hetken, on olo miltei euforinen.

rating 60,000

02.01.2015 klo 00:42

Trailer Park Boys: Don't Legalize It

Ilamn minkäänlaista aiempaa kokemusta TPB:stä totean, että kyseessä oli ihan virkistävä kokemus jenkkikomedian saralla. Kameratyyli sekä musiikin puute toivat mukavaa raikkautta ja ilmavuutta. Varsinaisia naurunremakoita oli aika vähän, mutta sen sijaan suurta osaa jenkkikomedioita vaivaava mukahauskuus loisti poissaolollaan. Kiinnostus heräsi siinä määrin, että aloin katsoa sarjaa.

rating 60,000

02.01.2015 klo 00:40

X-Men: Days of Future Past

Perusviihdyttävä X-Men seikkailu. Loppu on kyllä ihan hiton täynnä epäloogisuutta ja -rationaalisuutta. Ja miksi on olemassa vain kaksi vaihtoehtoa: joko kannattaa täydellistä mutanttien ja muiden yhteiseloa tai haluta mutanttien ylivaltaa?

rating 50,000

02.01.2015 klo 00:36

City of God

Kun Buscape kertoo omista kokemuksistaan, on tyyli äärimmäisen rehellinen ja realistinen. Väkivalta on melko estotonta, mutta myös ystävyys, rakkaus ja ilo ovat aitoja. Kun hän kertoo sen, mitä ei ole kokenut, tyyli on tyystin toisenlainen - scorsesemainen, niin kuin joku taisi aiemmin todeta. Tämä on mielestäni hieno oivallus, jonka ansiosta raa'an realismin ja lennokkaan kertovan tyylin välille saadaan hieno tasapaino. Näyttelijät tekevät huipputyötä.

En kyllä vieläkään usko, että tarina on tosi.

rating 80,000

02.01.2015 klo 00:32

To the Wonder

Ajatus, jonka To the Wonderista sain irti, on se, miten valtava merkitys rakkaudella on ihmisen elämässä. Oli sitten kyse suhteen alusta tai päättymisestä, rakkaus (tai sen kaipuu) on se joka määrittää ihmisen tunteita ja toimia.

Malickin kerronnassa on erityistä se, kuinka upeasti hän kertoo sillä, mitä ei näytetä. Aika saattaa täysin varoittamatta kulua viikkoja tai kuukausia kahden kohtauksen välillä. Nämä aikahypyt kuitenkin vain tuntuvat kertovan omituisella tavalla tarinan siitä arjesta, mikä aiheutti vaikkapa muuton tai eron.
Myös Affleckin hahmon syventämättä jättäminen on omalla tavallaan mielettömän nerokasta. Kun parisuhteeseen on hankala samaistua, tulee täysin eritavalla katsottua sen kauneutta.

En kokenut elokuvan teemaa ihan omakseni, eikä katsomiskokemuksesta siksi tullut ihan niin huikea kuin vaikkapa Elämän puussa tai Veteen piirretyssä viivassa. Siksi "vain" neljä tähteä.

rating 80,000

02.01.2015 klo 00:11

Traffic

Itseä jäi vähän mietityttämään tämän elokuvan kanta. Välillä nimittäin tuntui siltä, että se piti "War against drugsia" oikeutettuna. Tästä en kuitenkaan ole varma, joten ei anneta asian vaikuttaa pisteisiin.

Leffan tyyli toi mieleen Iñarritun Babelin. Yhtä musertava ja masentava kokemus se ei ollut, sen sijaan pituus alkoi painaa loppua kohden. Itse koin elokuvan keskeisimmäksi teemaksi sodan, en niinkään huumeita. Kaikkien hahmojen tarinoissahan on se yhteinen piirre, että war against drugs tavalla tai toisella aiheuttaa säröjä heidän läheisissään.

rating 60,000

02.01.2015 klo 00:05

Neuvottelija

- Neuvottelija on selvästi velkaa Die Hardille yltämättä kuitenkaan sen likaisuuteen ja maskuliinisuuteen.
- Samppa sen enempää kuin Spaceykään ei tee huippusuoritusta.
- Olin nähnyt leffan ennenkin noin viisi vuotta sitten ja muistin siihen nähden todella hyvin tapahtumat.

Näistä seikoista huolimatta äärettömän viihdyttävä leffa.

rating 80,000

02.01.2015 klo 00:00

Los Olvidados - säälikää heitä

Selvästi sukua 400 kepposelle. Los Olvidados vaan sijoittuu keskiluokan sijasta slummiin. Karu, raju ja koskettava elokuva. Katsoessani tätä mietin, että linnanjuhlia boikotoivat anarkistipellet voisivat katsoa tämän ja miettiä, onko Suomi niin huono maa kuin he väittävät.

Tämä ei ollut ehkä paras valinta ensimmäiseksi maistiaiseksi surrealismin mestarina tunnetulta Buñuelilta, kyseessä oli kuitenkin täysiverisen (neo)realistinen elokuva.

rating 80,000

01.01.2015 klo 23:56

Man on Wire

Heti alkuun on todettava, että tämä dokkari sai kenties parhaan jälkipuinnin mitä Docventures on millekään leffalle tarjonnut. Se terästi kokemusta ja ajatuksia vielä entisestään niistä ihailun, pelon, järkytyksen tuntemuksista, joita elokuva ja sen huikea päähenkilö Philippe herättivät. Lopultahan elokuvassa on kyse Philippen ajatusmaailmasta ja ideologiasta, ei niinkään suorituksesta itsestään. Siitä, että asioita voi tavoitella vain ja ainoastaan siitä syystä, että sitä kohtaan tuntee intohimoa.

rating 90,000

01.01.2015 klo 23:51

Conan - barbaari

Conanin hienous on kahdessa asiassa: tunnelmassa sekä musiikissa, joka tukee huikealla tavalla lähes jokaista hetkeä. Pituutta on hivenen liikaa.

rating 80,000

01.01.2015 klo 23:47

Huono kasvatus

Olisi toki pitänyt arvata, että Almodovarin ollessa kyseessä kaikki ei ole sitä miltä aluksi näyttää. Tarina lähtee Romeo ja Julia -tyyppisen alun jälkeen hyvin yllättävään suuntaan ja sokerinen homorakkaustarina muuntuu monimutkaiseksi, valheiden, petosten ja hyväksikäytön verkoksi. Elokuvaa latistaa hivenen se, että hahmot piilottavat tunteensa. Loppuun olisi sopinut rajumpi vihan purkautuminen.

rating 70,000

12.12.2014 klo 00:42

Orpokoti

En pidä tällaisesta kauhusta yhtään. Elokuva oli aidosti pelottava - pisteet siitä - mutta muilla osa-alueilla se on varsin keskinkertainen. Nauttiakseni enemmän olisi jännitteen pitänyt perustua enemmän hahmoihin eikä vain yliluonnolliseen ja okkultismiin.

rating 30,000

12.12.2014 klo 00:35

Dogville

Mitä enemmän miettii, kuinka monessa kohtaa von Trier olisi voinut mennä pieleen, sitä käsittämättömämmältä tuntuu, ettei niin käy kertaakaan. Päinvastoin - viimeistä yksityiskohtaa myöten kaikki istuu täydellisesti tunnelmaan. En millään tavoin edes allekirjoita elokuvan ajatusta ehdottoman anteeksiannon turhamaisuudesta ja siitä huolimatta voin todeta Dogvillen olleen hienoimpia ja samalla rajuimpia elokuvakokemuksiani.

rating 100,000

12.12.2014 klo 00:29

Berberian Sound Studio

Teknisesti lähes virheetön elokuva. Omituista tarinaa ei todellakaan ole eksplikoitu, ja sain jonkinlaisen idean siitä, mitä oikeastaan tapahtui, vasta muutaman päivän katsomisen jälkeen. Pidin tunnelmasta sekä kokeilevuudesta.

rating 90,000

12.12.2014 klo 00:27

Sumujen laituri

Ranskalainen ja mustavalko on yhdistelmä, joka tuntuu toimivan aina. Sumujen laituri ei tee poikkeusta.

rating 90,000

03.11.2014 klo 12:59

Oldboy

Ahdistava. Ehkä ahdistavin leffa jonka olen koskaan nähnyt. Ja kaikessa ahdistavuudessaan äärimmäisen koskettava. Omaperäisen ohjauksen lisäksi Oldboyn kantava voima on pääosan esittäjä Choi Min-sik.

rating 90,000

03.11.2014 klo 12:50

Kill Bill: Volume 1

Varmaan neljäs katselukerta (kakkososan nähnyt vaan kerran). Tällä kerralla tuli kiinnitettyä huomiota siihen, miten loppua kohden elokuva muuttuu eeppisemmäksi ja fantasiamainen tunnelma lisääntyy. Tästä syystä myös numero kaksi näytetään ensin: elokuva alkaa täysin normaalista arjesta, siirtyen pikkuhiljaa sairaalan ja japanilaisen kahvilan kautta O-Ren Ishiin kartanolle, jonka takapihalla käydään eeppinen lopputaistelu. Loppu on silkkaa visuaalista nannaa, alku ehkä hivenen liian onttoa.

rating 70,000

19.10.2014 klo 14:43

Infernal Affairs

Tiivimpi, puhuttelevampi ja paremmin roolitettu kuin uusintaversio. Lyhyemmin sanottuna siis parempi. Hongkongin tunnetuimmat kasvot Leung ja Wong ovat vakuuttavampia kuin amerikkalaiset virkaveljensä. Leffan suurin miinus oli se, miten hongkongilainen omaleimainen kameratyyli oli heitetty romukoppaan ja tilalla olivat kaikki mahdolliset hollywoodin toimintaleffamaneerit harmaine yleissävyineen.

rating 70,000

19.10.2014 klo 14:38

Villi sydän

Leffan aloitus on yksi historian kovimpia. Nicolas Cage hakkaa paljain käsin hänen peräänsä laitetun palkkamurhaajan hengiltä särökitaramusan soidessa taustalla.

Ensimmäiseksi Lynch-leffakseni tämä ei räjäyttänyt pankkia odottamallani tavalla, mutta koko leffan kestänyt houreinen tunnelma on silti niin voimakas, että se peittää varsinaiset heikkoudet, joita toki ei ole paljon, alleen. Seuraavaa katselua ei omalta osaltani ole luvassa ennen kuin olen nähnyt Ihmemaa Ozin.

rating 100,000

05.10.2014 klo 00:16

WALL·E

Parhaimmillaan Wall-E on huikeaa visuaalista maalailua ja omassa rauhallisessa temmossa etenevää tajunnanvirtaa. Paikoin on myös turhaa dramaattisuutta, vaan eipä Pixarin kokoisella lafkalla taida olla edes vaihtoehtoja. Silti Pixarin kunnianhimoisin teos. Ainakin Ratatouilleen olisin kaivannut samanlaista tietoista temmonpudotusta mitä Wall-Essa nähtiin jatkuvasti - ja mikä aiheuttaa ääripäät siitä kuultavissa mielipiteissä.

rating 80,000

Edellinen sivu | 1 2 3 4 5 6 | Seuraava sivu

Profiilin tiedot

TOP-listat