Katmand0r

Katmand0r

Käyttäjä, 19 fania

Oma statistiikka: Elokuvien kommentit (266)

01.11.2015 klo 02:09

Ilmiantaja

Paljon käänteitä, jännitettä ja hahmojen välistä kiinnostavaa ristiriitaa. Sateinen loppukohtaus on aivan huikea.

rating 90,000

25.10.2015 klo 22:06

Paluu tulevaisuuteen II

Katsoin tämän sitten 21.10.2015! Ja perään kolmososa viimeiseksi vielä ekakin. Tällä kertaa kakkososa toimi paljon paremmin kuin viimeksi, ja itse asiassa kohosi suosikikseni. Tässä jännittävä loppuhuipennus ei ole pelkästään useiden muuttujien aiheuttamaa huolimatonta säntäilyä, vaan lineaarisempaa toimintaa. Lisäksi Biff-dystopia on koko leffasarjan paras skenaario.

Kolmonenkin on ihan hyvä, mutta Docin rakkauskuvio tuntuu vähän väsähtäneeltä idealta.

I
II
III

rating 80,000

16.10.2015 klo 00:22

Bram Stokerin Dracula

Olkoot äärielitistit mitä mieltä tahansa, mutta minusta Coppola on juuri oikea kaveri tekemään tällaisen pompöösin juonielokuvan. Ei hän genreshiftailussa toki mikään Kubrick ole, mutta hänen kykynsä paisuttaa elokuvia valtaviin mittoihin on eittämättä valjastettu tehokkaasti. Kaksi asiaa nousee esiin erityisesti: ensinnäkin okkultistinen pahuuden ilmapiiri riivaa heti alusta lähtien (mutta silti pääpahis Draculaan on saatu tarvittava ripaus inhimillisyyttä) ja toiseksi esteettisyys ja visuaalinen ilme paitsi luovat todella vahvan fantasiamaisen tunnelman niin ovat lisäksi todella upeita. Varsinkin alkukohtaus on huikeaa ja visuaalista ilotulitusta ja muutenkin hyytävä mutta sadunomainen ilmapiiri säilyy loppuun asti. Tässä nähdään jopa päällekkäiskuvausta (vai mikä sen nimi onkaan) jonka luulin kuolleen jo 20-luvulla.

Kyllähän tässä olisi voinut olla enemmän jännitettä ja kieltämättä Reeves suorastaan lytistyy Oldmanin ja Hopkinsin suoritusten rinnalla. Coppolan merkittävimpien töiden kokoiseksi tämä ei kasva, mutta jos visuaalisesti hieno seikkailu ilman sen kummempaa ajatusta tai sanomaa olisi paikallaan, kannattaa tsekata Bram Stoker's Dracula.

rating 80,000

14.10.2015 klo 23:36

Vastavärit

Linklaterimaista dialogivoittoista kerrontaa. Hahmot ovat vähän yksiulotteisia, mutta leffa paranee loppua kohden. Parhaita kohtauksia JR:n ja tämän exän välienselvittely sekä sisarusten pitkä dialogi lopussa.

rating 60,000

21.09.2015 klo 02:12

Leon

Toiminnallisesta loppuosuudesta löytyy pari ihan kehityskelpoista ideaa ja soundtrackiltä löytyy yksi Björkin biisi. Siinäpä oikeastaan kaikki positiivinen, mitä Leonista löysin.

Koko leffasta huokuu se, että on ollut idea, (eli on tyttö jota palkkamurhaaja alkaa kouluttaa) jonka päälle on liian väkisin kasattu elokuva. Kaksi asiaa häiritsi yli muiden: Luc Bessonin tyyli (josta varmaan vaan joko pitää tai sitten ei), sekä Portmanin hahmon Mathildan hahmon psykologinen epäuskottavuus läpi koko elokuvan loppua lukuun ottamatta. Lisäksi Gary Oldmanin esittämä pääpahis on vähän kuin Jokeri, mutta paljon värittömämpi ilman maanista määrätietoisuutta. Motiiveiltaan näin epäselvää hahmoa on vaikea edes vihata kunnolla.

rating 30,000

16.09.2015 klo 23:11

Kuuma aurinko

Jälleen ranskalainen elokuva osoittaa erityisyytensä. Miten Alain Delonin kylmänviileä rikollinen voikaan olla niin inhimillinen!

rating 90,000

16.09.2015 klo 23:08

Panssarilaiva Potemkin

Odessan portaat nousee ylivoimaisesti parhaaksi kohtaukseksi, muiden tarjotessa jopa tyhjäkäyntiä. Kuitenkin uskon, että tällä voi hyvinkin olla (etenkin paremmassa vireystilassa) uusintakatseluarvoa.

rating 70,000

13.09.2015 klo 01:38

Good Night, and Good Luck.

Draama on aika väkinäistä ja hahmot päähenkilöä myöten onttoja. Se ei kuitenkaan oikeastaan haittaa, sillä politiikka on tässä elokuvassa isoimmassa roolissa. Good Night, and Good Luck onkin mielenkiintoinen ja yllättävänkin kattava raapaisu politiikan rakenteisiin, toki median näkökulmasta.

Leffan alkupuolella tietyt yhtäläisyydet sananvapauden riiston kanssa verrattuna Snowden-tapaukseen ovat niin selkeät, että vähän aikaa sitten katsotusta Snowden-dokkarista heränneet ikävät fiilikset nousevat pintaan. Tässä leffassa on se ero, että aktivismilla onnistutaan tuottamaan tulosta. Agenda onkin sukua Docventuresin aatteille.

rating 60,000

06.09.2015 klo 01:24

Django Unchained

Yllätyin itsekin, että kolmas katselu nosti arviota kokonaisella tähdellä. Jostain syystä uusin katselu toi mukanaan tiettyä tuoreutta, enkä usko tämän edes johtuvan siitä, että Mandingo, yksi tämän leffan esikuvista, oli nyt nähtynä.

Visuaalisesti Django Unchained on ihan Tarantinon parhaimmistoa. Oikeastaan epäkoherenttia juonta enemmän tunnelma on se tekijä, joka pitää elokuvan kasassa. Hahmoistakin sain irti jotain fundamentaalista, mitä aiemmin en ollut tajunnut. Samu Tupla-L Jackson vetää kovan roolin ja näyttää, että on ihan vakavastiotettava näyttelijä. Bruce Dernin ja Jonah Hillin miniroolit täydentävät castin aika huikeaksi. Kaiken kaikkiaan erittäin viihdyttävä poptaideteos.

rating 80,000

17.08.2015 klo 23:44

Metallica: Some Kind of Monster

On tämä varmaankin jotakuinkin niin hyvä kuin St. Angerin teosta kertova dokkari voi ylipäätään olla. Toisin sanoen aika paljon rajoitteita on jo lähtöasetelmissa.

Tällaisissa iholla kuvaavissa dokkareissa on se etu, että tunteet ovat aitoja. Metallicaan päästään todella lähelle.

rating 70,000

12.08.2015 klo 18:44

Eraserhead

Kun DVD:llä ensimmäinen valikko antaa ohjeet säätämään kirkkautta manuaalisesti, tietää että ohjaajan visio on vahva. Samalla jo tämä pieni toimenpide asettaa mielen kohti oikeanlaista taajuutta.

Industriaalinen ambient-taustakohina sekä kameran ja valaistuksen täydellinen hallinta luovat perustan elokuvan painajaismaiselle tunnelmalle. avaruusindustrialismin ja esikaupungillisen ristisiitoksesta syntyy mutantti, joka ulkonäöltään muistuttaa ET:tä, mutta jonka käytöksessä on piirteitä myös toisesta scifi-hahmosta, C. S. Lewisin Äänettömän planeetan paholaisesta.

Symbolisuudestaan ja outoudestaan huolimatta tästä on mahdollista nauttia pelkän ainutlaatuisen tunnelmansa vuoksi. Itse onnistuin löytämään symbolien takaa myös ajatusta, mutta en ehkä osaa pukea niitä sanoiksi tässä yhteydessä.

rating 100,000

09.08.2015 klo 23:52

Pappi lukkari talonpoika vakooja

Rewatch, kirja toki nyt luettuna. Kaikille niillekin, jotka ovat hätiköiden menneet haukkumaan tämän lyttyyn, suositteleen lukaisemaan kirjan ja katsomaan uudestaan. Tarina ei ainoastaan selkiydy, vaan luvassa on yksi ainutlaatuisimpia ja tunnelmaltaan vahvimpia elokuvia vähään aikaan. Näyttelijäkaarti on ihan naurettavan kova ja roolitus liki täydellinen.

rating 90,000

04.08.2015 klo 23:38

Operaatio Donnie Brasco

Kliseinen, persoonaton ja sentimentaalinen. Ainakin näin pienessä taudissa katsottuna myös puuduttava.

rating 40,000

04.08.2015 klo 20:01

Coherence

Elokuva imaisee heti ensimmäisistä dialogeista lähtien mukaansa. Tyylissä on paljon samaa kuin von Trierillä ja Linklaterillä, mutta kokonaisuus on silti hyvin omaperäinen. Jännittävä, yllättävä (joskin uskottavuuden rajoilla tasapainoileva) ja tuore tuulahdus niin scifi-, trilleri- kuin kauhugenressäkin.

rating 90,000

04.08.2015 klo 19:15

Hämärästä aamunkoittoon

Todennäköisesti Tarantinon paras näyttelijäsuoritus, enkä siis usko parempaa tulevan jatkossakaan. Eihän näyttely nytkään mitään loistavaa ole, mutta castaus on vaan onnistunut loistavasti. Myös dialogissa näkyy paikoin Tarantinon kädenjälki, mikä on aina plussaa.

rating 70,000

04.08.2015 klo 18:53

Magnum 44

Ainoa, mitä tästä oikeastaan sai irti on Clintin viileä machoilu. Tarina on perustasoa, mutta edellisosan huikeasta tunnelmasta ei ole tietoakaan. Takaa-ajokohtaus lopussa on aika kesy verrattuna moniin muihin samalta vuosikymmeneltä.

Magnum Force tarjoaa esimakua siitä, mikä nykyään on jo trendi: yliampuva ja epäuskottava twisti loppupuolella on kääntävinään kaiken ylösalaisin.

rating 50,000

04.08.2015 klo 18:48

Tie

Tunnelma ei ole synkkä, vaan kuva suorastaan kuollutta - huonolla tavalla. Olisi ehkä melkein kannattanut tehdä suoraan mustavalkoiseksi, sillä luonnonvärien tappaminen tukahduttaa myös katselukokemusta. Alussa tulee kyllä muutamat kivat Fallout-fibat.

rating 30,000

22.07.2015 klo 00:53

Yks, kaks, kolme

Aivan käsittämätöntä settiä. Mulle tämä loi suorastaan uudet standardit siitä, mitä komedia voi olla. Loppua kohti huutonaurua tuottavat kommeluukset vaan kiihtyvät ja niistäkin useimmat ovat teräviä yhteiskunnallisia havaintoja. Lisäksi pinnan alta löytyy tummaa huumoria, kuten esimerkiksi kommunistipariskunnan asettuessa Hollywoodinkin ihannoimaksi kapinalliskaksikoksi kapitalistisen bisnesmiehen pyrkiessä kaikin keinoin rajoittamaan heidän toimintaansa.

rating 100,000

22.07.2015 klo 00:48

Ugetsu - kalpean kuun tarinoita

Olen kohta harrstanut elokuvia kolme vuotta ja vasta nyt tuli katsottavakseni ensimmäinen klassikoksi laskettava japanilaiselokuva. Edes Miyazakin tuotannosta en ole tätä ennen nähnyt kuin puolikkaan rainan.

Visuaalisesti Ugetsu on kyllä yksi hienoimpia näkemiäni elokuvia. Mielenkiintoisella mytologialla väritetty kuvaus ahneudesta ja itsekkyydestä tarjoaa teemojensa puolesta aika selkeää ja helposti sisäistettävää settiä. Tempo on hidas, joten keskittymiskyvyn ollessa alhainen tämä mestariteos kannattaa siirtää myöhemmälle.

rating 90,000

22.07.2015 klo 00:37

Koskemattomat

Jos feelgoodista nyt voi puhua omana genrenään, niin tämä lienee kyseisen genren paras elokuva. Koskemattomien hyvyys kiteytyy pitkälti Omar Syn erinomaiseen roolityöskentelyyn uskottavana, mutta silti valloittavana ja karismaattisenakin näpistelijänä. Juoni on sinänsä aika yllätyksetön, mutta kornitkin käänteet tuntuvat tukevan tarinaa ja ennenkaikkea vahvaa sanomaa siitä, että onni riippuu lopulta asenteesta ja rohkeudesta.

rating 80,000

19.07.2015 klo 01:18

Get Shorty - Hyvä pätkä

En todellakaan odottanut mitään leffalta, joka päälle päin näyttää siltä kuin se yrittäisi Pulp Fictionin asein olla postmoderni hassuttelu. Kun ensimmäiset puoli tuntia leffasta on käytetty lähes pelkästään tarantinomaiseen bullshitinjauhantaan, alkaa huomata, että myötähäpeää herättävän postmoderniuden sijasta leffa menee enemmän parodiasta. Juoni on juuri sopivan tyhmä ja merkityksetön ja kaikki hahmot sopivan ylikirjoitettuja (esim. Chili Palmerin leffafanitus ja Martin Weirin kainalokarvafetissi). Parhaimmillaan huumori toimii usealla tasolla samaan aikaan, kun juoni tiedostaa nokkelasti itsensä de Viton vetäessä samalla omaa showtaan.

rating 70,000

19.07.2015 klo 01:05

Pirulliset

Jos diggaa Hitchcockin tuotannosta, tästä tuskin voi olla pitämättä. Yltää jopa Alfredin kovimpienkin timanttien tasolle.

rating 100,000

12.07.2015 klo 10:25

Queimada

Harvaa näyttelijäsuoritusta kehtaa verrata Kinskin eläytymiseen Aguirressa, mutta Brando saavuttaa Burnissä hyvin samankaltaisen tason. Hahmot toki ovat hyvin erilaisia - Kinski mielipuolinen ja vallanhimoinen Brandon ollessa älykäs ja ovela - on molemmissa samankaltaista naulitsevaa karismaa.

rating 80,000

12.07.2015 klo 10:09

Kaappaus merellä

Konnakaksikko Jones-Busey on parasta leffassa. Onneksi heidän kaappauksensa pohjustetaan kunnolla. Seagal ei ehkä pääse ihan tarpeeksi näyttämään hienoimpia kung fu -liikkeitään mutta leffan parissa viihtyy silti.

rating 70,000

09.07.2015 klo 11:45

München

Huonoin näkemäni leffa Spielbergiltä. Syitä tähän on ennen kaikkea kaksi: ensinnäkin Eric Bana, joka on kykyihinsä nähden aivan liian isoissa saappaissa, sekä kameran käyttö, joka suoltaa kolme tuntia elotonta, tunnelmatonta ja merkityksetöntä kuvaa, jota vahvistaa Spielbergin raivostuttava tarve suodattaa joka kuva jonkin filtterin läpi. Seurauksena on se, että ensimmäiset kaksi tuntia ovat niin raskasta ja tylsää seurattavaa, että olin valmis antamaan yhden tähden. Tunnelma yrittää olla tiukka, mutta koin sen suorastaan tukahduttavaksi.

München kuvaa kostonkierrettä, mutten oikeasti keksi, miten se nousisi aiheen käsittelijänä muita vastaavaa aihetta perkaavien elokuvien tasolle. Mitään uutta tai oivaltavaa ajatusta ei ole tarjolla. Lisäksi leffa syyllistyy Hollywoodin perisyntiin: kukaan arabeista ei tunnusta Israelin oikeutta maahansa.

Kiinnostavin anti on lopulta Banan hahmossa tapahtuva muutos. Salamurhaajana toimiminen ja ennen pitkää myös niiden takaa-ajamaksi joutuminen ajaa hänet vainoharhaisuuden partaalle.

rating 40,000

09.07.2015 klo 11:12

Master and Commander: Maailman laidalla

Ansiot ovat lähinnä visuaalisuudessa. Parasta oli Galapagosin luontokuvaukset.

rating 50,000

09.07.2015 klo 11:01

Navaronen tykit

Hyvän korkkarin vaatimukset tämä ainakin täyttää: tarjolla on sekä jännitystä että huumoria, eikä 2,5h keston aikana tarvinnut kelloa vilkuilla. Myös vakavampi dialogi sodan rasituksista tulee hyvin hahmojen ehdoilla, eikä tunnu mitenkään päälleliimatulta.

rating 80,000

09.07.2015 klo 10:37

Matkalla Perditioniin

Kliseinen kässäri, persoonaton ohjaus. Kaikki hahmot jäävät etäisiksi. Hanksin taakkana on usein hänen hahmojensa moraalin kyseenalaistamattomuus. Nyt näistä raameista ollaan lähellä päästä irti, kunnes lopussa sekin yritys vesittyy. Sitä paitsi Hanks ei edes ole kovin kummoisessa vireessäkään. Kun Craigistäkään ei saada juuri mitään irti, jää Newman leffan ainoaksi valopilkuksi. Visuaalisesti 30-luku on sentään saavutettu ihan hyvin.

rating 30,000

09.07.2015 klo 10:19

Broken City

Kliseistä ja persoonattomuudesta huolimatta suurin ongelma leffan nautittavuuden kannalta on Mark Wahlbergin umpisurkea näytteleminen.

rating 30,000

09.07.2015 klo 10:09

Kuoleman ajojahti

Yksi tähti huikeasta miljööstä, yksi Marvinista ja yksi Bronsonista,

rating 70,000

09.07.2015 klo 09:59

Kun kello lyö

Ihan ok korkkaripätkä, joskaan ei genrensä saati Hopkinsin ikimuistoisimpia saavutuksia.

rating 60,000

01.07.2015 klo 00:25

Taistelukala

Kirjaa lukemattomalle ei ainakaan toiminut ihan parhaalla mahdollisella tavalla. Dillonin 90 minuuttia kestävä jatkuva pälpätys ja Rourken yhtä pitkä tuppisuisuus alkavat pitemmän päälle yksinkertaisesti raivostuttamaan. Mukana kuitenkin ihan kivaa kokeellisuutta (aikaansa edellä tämä saattaa olla ainoastaan jos otetaan pelkkä Amerikka huomioon) ja aivan naurettavan nimekäs näyttelijäkaarti. Rourken hahmon ympärille on luotu ihan kivaa sankarisymbolismia, mutta mitään kovin mullistavaa siitäkään ei ole saatu aikaiseksi.

rating 60,000

29.06.2015 klo 01:48

Mississippi palaa

Elokuva, joka jokaisen tulisi nähdä. Siitä huolimatta, että syyt eivät liity taiteellisiin ansioihin (tai niiden puutteeseen). Syy on sen monipuolinen ja kattava järjestäytyneen rasismin ja vihan analysointi. Varomaton väliintulo kuinka hyvillä ja jaloilla aikeilla tahansa voi aiheuttaa konfliktin kiristymistä. Tulee tuskaisen hyvin selville, miten valtavasti kärsivällisyyttä syvien ennakkoluulojen keskellä toimiminen voi vaatia aikaa ja työtä. McDormandin hahmo on esimerkki siitä, että muutos voi vaatia uhrauksia.

Muilta osin kyseessä oli yllättävän kesy tapaus, etenkin kässärin osalta. Isoin vika on hahmoissa, joissa ei henkisesti rankassa ympäristössä tapahdu minkäänlaista kasvua tai muutosta. Hahmot pysyvät muutenkin liiaksi tietyissä raameissa ja ovat siksi hieman kliseisen oloisiakin. Esimerkiksi Dafoen näyttelemä nuori agentti tuntuu jokaisella liikkeellään kiristävän konfliktia, kun Hackmanin kokenut kovisagentti tietää koko ajan täsmälleen, mitä tekee. Pari kertaa jotkut repliikit tuntuvat liian itsetietoisesti yrittävän jäädä elokuvahistoriaan, siten että lopputuloksena on todella kankeaa ja epäaitoa dialogia.

rating 60,000

25.06.2015 klo 23:52

21 grammaa

21 grammaa jätti vähän samanlaisen eteerisen ja terapeuttisen fiiliksen kuin P. T. Andersonin Magnolia, joskaan ei läheskään yhtä vahvana. Kerronnallinen kikkailu on hallittu hyvin, eikä pituus paina millään tavoin.

rating 80,000

25.06.2015 klo 23:49

Hyvät, pahat ja rumat

En ole koskaan täysin ymmärtänyt Hyvien, pahojen ja rumien valtavaa suosiota (tai siis nimen omaan sitä, että juuri sitä pidetään kaikkien aikojen parhaana elokuvana), sillä vaikka kyseessä onkin viihdyttävä leffa, niin se kestää pituutensa aavistuksen huonommin kuin Huuliharppukostaja ja kerrontakaan ei ole ihan yhtä jouhevaa kuin trilogian kakkosossa Vain muutaman dollarin tähden.

Mahtavaa tässä leffassa on leikittely länkkärin arkkityypeillä. On hyvä amerikkalainen, on pahakin amerikkalainen ja sitten se ruma mexicano. Siltipä ulkoisista piirteistään huolimatta kaikki kolme ovat yhtä häikäilemättömiä opportunisteja. Miettikää nyt, ainoa kerta kun Blondie tekee jotain mistä ei itse hyödy, on kun hän lainaa tupakkaansa kuolevalle sotilaalle. Angel Eyes taas ei ole sen enempää pahis kuin Blondie tai Tucokaan, joten miksi hän esiintyisi leffassa yhtään sen pidempään kuin nyt tapahtuu?

Yksi parhaista kohtauksista oli mielestäni Blondien ja Tucon liittyminen sillanvaltaajiin. Kahden lännensankarin liittyminen oikeaan ja veriseen sotaan näyttää juuri siltä miltä kuulostaakin: kuin hahmot olisivat yhtäkkiä siirtyneet tyystin toiseen elokuvaan. Sodan järjettömyys tulle hyvin esiin (kerrankin ilman harmaata filtteriä, halleluja!), mutta onko aarteenmetsästäjien keskinäinen listiminen yhtään sen järkevämpää?

rating 80,000

25.06.2015 klo 23:06

Huuliharppukostaja

Huuliharppukostajassa jokainen kohtaus on paitsi uskomattoman tyylikäs, myös täynnä tunnelatausta. Vaikka tarina ei yhteiskunnallisuudessaan ole ehkä ihan GBUn tasoa, niin taiteellisilta ansioiltaan ollaan koko ajan koko dollaritrilogian yläpuolella. Hahmojen valtasuhteita tässäkin avataan lännentarinoiden arkkityyppien kustannuksella. Huuliharppukostaja on oopperamainen ja jylhä ja hahmot ovat huikeita. Vain ensimmäisen vartin esiintyvä rosvokolmikko on lyhyestä ajasta huolimatta elokuvahistorian legendaarisimpia. Jos tälle Mestariteokselle huomaa antavansa jotain muuta kuin viisi tähteä, suosittelen tarkistamaan lääkityksen!

rating 100,000

25.06.2015 klo 22:57

Komisario Palmun erehdys

Erittäin tyylikäs ja tyylipuhdas dekkari, joka yhdessä muutaman muun asian kanssa sai kiinostuksen heräämään myös muuta Kassilan ja muiden tuon ajan kotimaisten huippuohjaajien tuotantoa kohtaan.

rating 80,000

25.06.2015 klo 12:53

Kenraali

Maailman ensimmäinen toimintaleffa? Huippuviihdyttävää, vaikkei sanoma enää olisikaan ihan ajankohtainen.

rating 90,000

25.06.2015 klo 12:04

Perikato

Mitenhän tähänkin pitäisi suhtautua? Toisaalta voisi ajatella, että juuri Hitler ansaitsee elokuvan, joka ei kuvaile häntä maailmankaikkeuden hirvittävimpänä ihmisenä vaan kiihkottomasti luoden totuudenmukaisen objektiivisen henkilökuvan. Toisaalta näin suuren luokan elokuvat ruokkivat entisestään Hitlerin unelmaa olla ikuisesti historian suurhahmo (mitä toki mikään ei voi enää muuttaa). Tällaiset elokuvat ovat kuitenkin siitä tärkeitä, että vaikka ne eivät välttämättä avaisikaan syitä niin järjettömälle hysterialle kuin mitä Natsi-Saksassa esiintyi, auttavat ne ymmärtämään, etteivät hirvittävää murhakoneistoa ylläpitäneet ihmisetkään ole yksiselitteisen pahoja.

rating 80,000

25.06.2015 klo 11:55

Pakotie

Erinomainen leffa, joka vaan paranee loppua kohden. Miten sydän voikaan hakata rahasalkun takia! Pakomatka muodostuu lopulta jopa metaforaksi pääparin suhteelle.

rating 80,000

25.06.2015 klo 11:49

Liekkejä yössä

Liikaa ponnetonta melodraamaa, aivan liian vähän toimintaa, McQueeniä ja tai Bronsonia. Oikeastaan ainoa hyväksi laskettava kohtaus on viimeinen, jossa Sinatran itsepäinen toiminta on eskaloitua kansainväliseksi konfliktiksi.

rating 40,000

25.06.2015 klo 11:46

Bullitt

Bullitt oli lievä pettymys. Tyyliä ja hienoja kohtauksia on vaikka muille jakaa, mutta jännitys uupuu. Onneksi tekninen toteutus, McQueenin karisma sekä French Connectionin ja Driverin vastaaville vertoja vetävä takaa-ajakohtaus takaavat, ettei vajaa parituntinen mene hukkaan.

rating 70,000

25.06.2015 klo 11:43

Täyskäsi-Kid

Steve McQueen-boksin avasi Cincinnati Kid, joka hieman yllättäen osoittautui varsin mielenkiintoiseksi henkilökuvaksi, jossa McQueenin esittämä nimihahmo joutuu valitsemaan kahden rakkautensa, pokerin ja naisensa väliltä. Pitkätkin pelisessiot säilyttävät mielenkiinnon ja leffan edetessä sisäistin jopa stud-pokerin idean. McQueen on erinomainen hieman rärjäisenä mutta siitä huolimatta kiven kovana pokerinpelaajana, mutta yhtä hyvää työtä tekee myös Edward G. Robinson kokeneena ammattilaisena ja McQueenin haastajana. Suurin miinus on elokuvan naishahmot, jotka ovat hyvin 60-lukulaisen karikatyyrimäisiä.

rating 70,000

14.06.2015 klo 00:54

Paisà - Vapauden tuli

Harvassa leffassa on sota saatu tuntumaan näin aidolta. Lisäksi ajatuksia herättävää on miettiä, että osa kohtauksista on ainakin teoriassa saatettu kuvata lähes tuoreilla raunioilla.

rating 80,000

05.06.2015 klo 01:06

Total Recall - unohda tai kuole

Enpä muistanutkaan, miten tiukkaa yhteiskuntakritiikkiä ja ajatuksia herättäviä asetelmia on tähän ultraviihdyttävään toimintascifiklassikkoon saatu sisällytettyä. Marsin ylipomo sanoo suoraan alaiselleen, että terroristit on saatava kiinni tai hänen kaikkien aikojen paras työpaikkansa on vaarassa, ja Arskan muistoja ja identiteettiä muokataan ja vaihdellaan kuin paristoja kaukosäätimeen. Yhteiskuntakritiikkiä tehostaa vielä lopussa nouseva ajatus siitä, että systeemiä vastaan ei oikeastaan voi taistella kuin unessa. Raaka totuus onnellisen lopun yhteydessä on juuri sitä nerokkainta ja kierolla tavalla hauskinta Verhoevenia!

rating 90,000

01.06.2015 klo 13:37

Miehuuskoe

Paljon mahtavia visuaalisia oivalluksia ja metaforia sekä Hoffmanin mieletöntä näyttelijätyötä määrätietoisena ylioppilaana, jolla ei ole mitään hajua siitä, mitä hän tekee. Leffa oivaltavasti analysoi konservatiivisen ulkokuoren alla rehottavaa irstailua sekä Amerikalle tyypillistä kaksinaismoralismia. Hoffmanin hahmo ei viihdy systeemissä, joutuu sen hyväksikäyttämäksi, mutta lopulta päättää irroittauta siitä.

rating 80,000

01.06.2015 klo 13:27

Legendaariset Newtonin pojat

Näin tämän lähinnä eräänlaisena kuriositeettina Mäkön näyttelijäuran alkupuolelta. Murre on sama kuin kaikissa muissakin hänen leffoissaan, mutta tällä kertaa se on ainakin ihan perusteltua. Myös Linklaterin muiden elokuvien myötä yhdeksi suosikkinäyttelijäksi nousseen Ethan Hawken suoritus on mainio.

rating 60,000

17.05.2015 klo 01:41

Kamarineidon päiväkirja

Itse asiassa aika hauska leffa. Hahmot ovat järjestään erinomaisen hyvin luotuja ja näyteltyjä. Kaikki miehet haluavat uudelta kauniilta taloudenhoitajatarelta Célestineltä jotain, joka puolestaan käyttää naiseuttaan ja seksuaalisuuttaan härskisti hyväkseen. Tämä juonittelu on lopulta murhamysteeriäkin oleellisempi osa tarinaa. Elokuva on lisäksi pullollaan kaikenlaisia hauskoja vastakkainasetteluja, kuten kaupunkilainen maalla, kaunis ja vahva nainen miesten keskellä, sekä äärioikeistolasten kohkaaminen juutalaisen talossa. Célestinen ensimmäinen "rakastettu" Jospeh on oikeassa siinä, että tämä on samanlainen kuin hän. Kumpikin ovat röyhkeitä opportunisteja.

rating 80,000

17.05.2015 klo 01:28

Pan's Labyrinth

Tyttö pakenee todellisuuden julmuutta mielikuvituksensa fantasiamaailmaan. Harmi vaan, että todellisuudessa on vaan kliseisiä fasisteja, etäiseksi jäävä vastarintaliike sekä muutama kartanon symppis työntekijä. Oikeastaan ainoa hahmo, joka nousee edes vähän muita kiinnostavammaksi, on vastarintaliikkeen myyrä Mercedes. Fantasiamaailmakaan ei tarjoa mitään järin omaperäistä, todellisuuden sotakuviot eivät sisällä minkäänlaista koukkua. Jonkinlaista syvällisempää sanomaa valtavirran vastustamisesta tähän on yritetty saada, joskin lähinnä idean tasolla. Loppu sentään jätettiin vähän avonaiseksi, mikä aika kolkon katselun päätteeksi ilahdutti.

rating 40,000

07.05.2015 klo 23:46

Fight Club

Pari vinkkiä katselukokemuksen tehostamiseksi:

1) Tee kuten minä ja aloita leffan katsominen suunnilleen klo 12 illalla (tai myöhemmin, jos olet tuohon aikaan liian virkeä), katso ensimmäiset puolitoista tuntia, nuku yöunet, ja jatka viimeinen tunti aamulla loppuun. Näin leffan alkupuolen unen (ja unettomuuden) houreiseen tunnelmaan pääse itsekin yllättävällä tavalla sisään. Aamulla sitten, kun katsoo loppuosan, virkeämpänä saa vähän kasattua ajatuksia eivätkä ajattelua vaativat elementit jää täysin tokkuraisuuden verhoon.

2) Spoilaa itsellesi lopun käänne. Oli ilo huomata, ettei twistin tietäminen lannistanut katsomiskokemusta. Fight Clubin jännite ei perustu varsinaisesti juoneen tai sen käänteeseen, joten twistin tietäminen etukäteen takaa sen, ettei käänne sitten aikanaan sekoita ajatuksia turhaan.

Näillä eväillä itse sain Fight Clubista hyvin tokkurapärisevän kokemuksen, joka samalla oli aika omaperäinen matka alitajunnan sopukoihin, jossa psykoanalyysin id päästetään valloilleen. Herättää kysymyksiä itsensä ja identiteettinsä tuntemisesta.

rating 90,000

Edellinen sivu | 1 2 3 4 5 6 | Seuraava sivu

Profiilin tiedot

TOP-listat