Katmand0r

Katmand0r

Käyttäjä, 19 fania

Oma statistiikka: Elokuvien kommentit (266)

27.05.2019 klo 14:56

Kaunis Sabrina

Wilder piikittelee hienovaraisesti romanttisen komedian kliseille ja premisseille. Paatunut liikemies hairahtaa nuoreen ja kauniiseen neitoon, joka puolestaan yliromantisoi kaiken suorastaan koomisiin mittasuhteisiin. Konservatiivisten liikemiesten henkinen maailma on lähempänä keskiaikaa kuin 1950-lukua, minkä Wilder myös tiedostaen tuo esille nokkelassa dialogissa.

rating 80,000

19.05.2019 klo 00:56

Eyes Wide Shut

Rewatchilla koin ymmärtäväni leffaa erittäin hyvin, vaikkei tulkintani ehkä olekaan tyypillisin.

Toisin kuin monet ehkä asian näkevät, minusta Billin yöretkessä ei ole kysymys kostosta vaimonsa seksuaalisia fantasioita kohtaan. Päinvastoin ne ilmiselvästi kiihottavat häntä, samoin kuin se hätkähdyttävä ymmärrys että lääkärinä hänellä on valtavasti seksuaalista valtaa muihin naisiin. Eihän hän harrasta seksiä kertaakaan koko leffan aikana, sen sijaan lääkärin virkamerkkiään hän heiluttelee kuin mikäkin FBI-agentti. Yhtäkkiä Bill tiedostaa vallalla pelaamisen fetissin. Rajojen kokeilu menee lopulta liian pitkälle, kun hän päätyy hämärään orgiamessuun.

Arvoiltaan konservatiivisena henkilönä Billillä on varsin pidättyväinen suhde seksuaalisuuteen, eikä hän osaa tai uskalla ilmaista seksuaalisia mieltymyksiään vaimolleen. Kun lopulta homma romahtaa käsiin, itkuinen Bill kertoo Alicelle kaiken peläten parisuhteensa loppua. Tosi asiassa vaimoa Billin kertomukset vain kiihottavat, sillä vihdoinkin mies kertoo avoimesti omista seksuaalisista kiinnostuksen kohteistaan ja fantasioistaan. Leffa tekee yksinkertaisen huomion siitä, että parisuhde toimii parhaiten kun kommunikaatio pelaa; seksinkin suhteen kannattaa jutella avoimesti. Juuri tämä ajatus tulee esiin joidenkin kritisoimassa loppukohtauksessa, joka mielestäni on kokonaisuuden kannalta ehdottoman oleellinen.

rating 100,000

28.04.2019 klo 20:45

Logan Lucky

Eihän tämä yritäkään olla mitään muuta kuin kopio Ocean's Elevenistä. Kun sen ymmärtää, saa metavitsistä irti muutamia ihan hyviä nauruja. Viihdyttävää kertakäyttötavaraa.

rating 70,000

28.04.2019 klo 20:39

Sistersin veljekset

Audiard kokeilee siipiään jenkkileffan puolella länkkärissä, jossa villi länsi näyttäytyy symbolisena kontekstina toksisen maskuliinisuuden riivaamalle kulttuuriselle maaperälle. Huonot isäsuhteet varjostavat raavaita miehiä, eivätkä menneisyyden haavat parane ilman isoja arpia. Joaquin Phoenix ja John C. Reilly omaksuvat huikealla intensiteetillä kovaonnisten veljesten hahmot.

Paras länkkäri sitten 1960-luvun, mikä toisaalta kertoo lähinnä niiden surkeasta tasosta.

rating 90,000

07.04.2019 klo 18:19

Kaikki tietävät

Farhadin aiempien elokuvien tapaan tarjolla on reilu parituntinen tyylitietoista modernia realismia, jopa raivostuttavuuteen asti. Tiivistämisen varaa olisi ollut, myös rikollisen paljastamisen olisi voinut ladata paremmin leffan kliimaksiin. Espanjalais-argentiinalainen ensemble-cast vetää hommansa erittäin hyvin, varsinkin Bardem ja Cruz kuuluvat sukupolvensa parhaimmistoon.

rating 60,000

19.03.2019 klo 13:25

Narnian tarinat: Prinssi Kaspian

Olinkin jo aiemmin antanut tälle 1,5 tähteä, mikä ei ole yhtään liikaa. Ykkösosan satumaisuus on valitettavasti kadotettu tyystin ja alkuperäisteoksesta on otettu kyseenalaisesti taiteellisia vapauksia.

rating 30,000

19.03.2019 klo 13:23

Narnian tarinat: Velho ja leijona

Teini-ikäisenä pidin tästä jonkun verran, mutta ei odotukset silti korkealla olleet. Yllätyinpäs siis positiivisesti, koska varsinkin puhtaana kirjafilmatisointina Velho ja Leijona on ensiluokkainen. Sopivan överi eeppisyys, sydämellä luotu maailma ja parhaimmillaan kylmät väreet nostattava musiikki luovat erinomaiset puitteet klassikkotarinalle. Lähinnä William Moseleyn näyttelijänlahjojen olemattomuus Peterin roolissa tuo isomman miinuksen kokonaisuuteen.

rating 80,000

28.02.2019 klo 00:37

Bionicle: Valon naamio

Onhan tää mielettömän camp tapaus kun sen sellaisena katsoo. 2000-luvun alun kämänen CGI ennemminkin huvittaa kuin ketuttaa. Totisuus ja eeppisyys on pahasti ristiriidassa umpisurkean kerronnan rytmityksen kanssa. Sujuvuuden kannalta toivoisi oikeastaan jopa lisää kestoa, mutta juuri kömpelö kompaktius lisää omalla kierolla tavallaan viihdyttävyyttä.

rating 80,000

16.01.2019 klo 03:06

A Ghost Story

Erittäin kaunis elokuva. Visuaalinen vetovoima onnistui hitaasta temmosta kantamaan vaikka katsoin leffan väsyneenä. Silti jää olo että tässä on oikeastaan vaan ylipitkä musavideo. Jotain indiepoppia tarvittaisiin vaan taustalle.

rating 60,000

15.01.2019 klo 17:54

Avengers: Infinity War

Samoilla linjoilla kuin pari edellistä kommentoijaa. Thanos on leffahistorian huonoin pahiksenkuvatus. Koko leffa on vain hengetön pastissi Funny Gamesistä, jossa Thanos on supersankareita mielivaltaisesti tuhoava antagonisti. Marvelin käsikirjoitusten köyhyyttä kuvaa hyvin se, että pahikselle on annettu peräti kaksi deus ex machinaa. CGI:n alta hahmoon on mahdotonta saada minkäänlaista tarttumapintaa sikäli kuin sitä muutoinkaan olisi ollut saatavissa tämän lievästi sanottuna lapasista karanneen messiaskompleksin kera.

rating 20,000

15.01.2019 klo 17:47

Thor: Ragnarok

Filleriltähän tämä tuntui, mikä ei ole Marvelin leffavyöryssä mikään ihme. Se on kuitenkin oikeastaan hyvä asia. Leffa pystyy hengittämään, kun sen ei tarvitse olla niin uskollinen universumin lorelle. Huumori toimi paikoin.

rating 50,000

15.01.2019 klo 17:44

God of Gamblers

Rewatch: johan alkaa toimimaan. Elokuvan puolivälissä on aika pahaa tyhjäkäyntiä, mutta se on pieni paha varsin päättömän genresillisalaatin nautittavuudelle. Chow Yun-fatin veijarimainen hymy on vastustamaton.

rating 80,000

15.01.2019 klo 17:41

Coco

Hieman yllättäen oli enemmän uusintakatseluarvoa kuin odotin. Ekalla katselulla toki jännite pysyi paremmin loppuun asti kun ei oikeasti tiennyt tulevatko kaikki hahmot selviämään, mikä on Disney-leffalle todella poikkeuksellista. Leffa käsittelee paljon raskaitakin teemoja. Jälleen hieno ja rohkea Pixar-elokuva.

rating 80,000

15.01.2019 klo 17:41

Aquaman

Jatkaa samalla överin eeppisellä linjalla kuin Wonder Woman. Paljon mieluummin tällaista katsoo kuin Marvelin itsetietoisuuteen homehtuneita ja itseääntoislaavia leffankuvatuksia. Unpopular opinion: kahden viimeisen DC-leffan perusteella lafka peittoaa Marvelin mennen tullen.

rating 70,000

15.01.2019 klo 17:41

Joulubileet

Itse leffa on ehkä sellaiset kolme tähteä, mutta DVD:llä ollut Halosen haastattelu oli niin mahtava että voi antaa yhden lisää.

rating 80,000

15.01.2019 klo 17:38

You Were Never Really Here

Turhan mitäänsanomaton leffa ammattitappajan eksistentiaalisesta tuskasta. Phoenixillä on käsittämätön kyky näyttää välinpitämättömältä ja eläytyä silti sataprosenttisesti rooliinsa. On aina todella nautinnollista seurata hänen näyttelemistään.

rating 50,000

30.11.2018 klo 21:42

Barry Lyndon

Barry Lyndonin suurin ongelma on se, että sitä tullaan aina vertaamaan itsestään selvistä syistä Kummisetä-trilogiaan eikä se mitenkään pääse lähellekään sitä. Karismaattisempi pääosanesittäjä olisi vaadittu. Hieno eepos, muttei mestariteos.

rating 80,000

30.11.2018 klo 21:42

BlacKkKlansman

Lee tarjoaa reilu parituntisen varsin viihdyttävää undercoverkyttäelokuvaa, jonka ainoa tarkoitus on laskea katsojan suojaus, jotta loppumontaasi iskisi mahdollisimman rajusti. Ei hänen ensisijainen tavoitteensa ole esittää argumenttia vaan iskeä katsojan tunteisiin. Kuten JohnRambo sanoi, Lee on populisti.

Välin mahtuu mukaan hyvää dialogia, kuten keskustelua marxilaisesta mustien emansipaatioliikkeestä.

rating 70,000

10.07.2018 klo 20:03

Mission: Impossible - Rogue Nation

Perushyvä moderni toimintaleffa, jonka ohella ilahdutti uskottava politiikan kuvaus sekä Hawk ja tämän vastahahmo, joiden suhdetta ei väkisin lähdetä kehittämään turhan intiimiksi.

rating 70,000

08.07.2018 klo 15:19

Lumotut

Sofia Coppolan uusin on nimellisesti remake Don Siegelin leffasta, mutta käytännössä se jatkaa tai pikemminkin toisintaa Bling Ringin teemoja: nuoria tyttöjä aikuistumisen sekä kielletyn houkutuksen äärellä. Tarina on kerrottu tyylikkäästi, mutta mitään erityisempää ideaa siinä ei ole.

rating 40,000

08.07.2018 klo 15:13

Yön eläimet

Yön eläimien visuaalinen tyyli on niin komeaa, että lainkaan liioittelematta voin kyseenalaistaa elokuvan kuolemaa julistavat, monesti paljonkin kunnioittamani, tahot. Lisäksi muutkin osa-alueet ovat äärimmäisen tarkkaan hiottuja tukemaan kokonaisuutta. Erittäin hieno Elokuvakokemus.

rating 90,000

24.05.2018 klo 10:09

Miljoona tapaa kuolla lännessä

Jotain varmaan kertoo leffasta, että suoraan How I Met Your Motherista tempaistu Neil Patrick Harris on sen valopilkkuja. Lisäksi leffan alkupuoliskon baaritappelun aloitus on koreografioitu nerokkaasti. Noin muuten naurahdin leffan aikana ehkä viisi kertaa. Joku voisi kertoa McFarlanelle, ettei se juoni oikeasti kiinnosta ketään. Tilalle vaan lisää vaan vitsejä, kyllä niitä osuu maaliinkin jos on tarpeeksi.

rating 30,000

15.04.2018 klo 21:34

David Lynch: The Art Life

Sitaatti Mikko Lambergin esseestä/ arviosta uudesta Twin Peaks -kaudesta: "Lynchiläisyys on sitä, että hitchcockilaisuutta pirstotaan: Eraserheadissa (1977), Lost Highwayssa, Mulholland Drivessa (2001), Inland Empiressa (2006) ja jopa Elefanttimiehessä (1980) ei ole kyse väärästä henkilöstä vaan henkilöstä, joka haluaa niin kovasti olla väärä, että kehittää itselleen uuden identiteetin, painajaisen tai unen."

Etenkin tämän huomioon ottaen The Art Life ei tarjoa Lynchistä ihan selväjärkisen kuvaa. Lynchin nuoruuden useat rinnakkaiset identiteetit, unista inspiroituminen, kellarikokeet ym. kuulostavat väärinymmärrettynä vähintäänkin epäilyttäviltä. Mutta se tekeekin dokkarista niin hemmetin kiehtovan. Se ei päästä katsojaa lähellä Lynchiä perinteisessä dokumenttimaisessa mielessä, mutta samaan aikaan saavuttaa hänen psyykensä, ei ajatuksen, ehkei edes tunteen tasolla, mutta alitajunnan.

rating 80,000

02.04.2018 klo 22:59

Days of Being Wild

Viitaten edelliseen kommenttiin, runollinen meditaatio on erinomainen sanavalinta kuvaamaan tätä elokuvaa. Juonella ei ole oikeastaan väliä; kyse on tajunnanvirrasta, jossa aika, paikka ja tunne muuttuvat itsenäiseksi, sykkiväksi kokonaisuudeksi. Kuvauksella on äärettömän tärkeä rooli ja juuri filmin elävyys luo pohjan sille, että kaikki toimii niin perhanan hyvin. Itselleni haikeaan tunnelmaan oman lisätasonsa toi ajatus elokuvan kuolemisesta digiformaatin myötä. Mitään tällaista ei vaan nykyvälineillä enää pysty tekemään.

rating 100,000

02.04.2018 klo 22:48

Keskustelu

Aiemmin on mainittu Blow up vertailukohtana. Olen samaa mieltä sillä varauksella, että Keskustelu jää paitsi sen glamourista ja tyylittelystä. Kiehtova ja tunnelmallinen elokuva, mutta samalla raivostuttavan eleetön.

rating 60,000

22.03.2018 klo 11:19

Mother!

Aronofsky on palannut vahvuusalueelleen, perinteisen polanskimaisen, tunnelmaan nojaavan kauhun ja trillerin äärelle. Tällä kertaa mukana on myös ripaus hyytävää surrealismia. Elokuvan loppupuolella nämä fuusioituvat immersiiviseksi tajunnanvirraksi, joka on täynnä provoa ja hämärää symboliikkaa. Mother onkin pitkään aikaan elokuva, joka aidosti tarjoaa mahdollisuuden lähes minkälaisille tulkinnoille tahansa. Tällainen elokuva on paljon palkitsevampaa kuin vaikka joku Nightcrawler, joka on tyyyliltään samanlainen, mutta joka ei sanomassaan jätä paljoa tulkinnanvaraa.

rating 90,000

13.03.2018 klo 13:16

Nico

Jopa muuhun aikansa b-toimintaan verrattuna Nico on todella konservatiivisilla asenteilla höystettyä mättöä. Päähenkilö saa rauhassa ottaa oikeuden omiin nimiinsä, koska tarkoitus kuitenkin pyhittää keinot. Ainakin kun rinnastuksia Jeesukseen tehdään riittävästi. Uskonnollinen leffa ei ole, vaikka se noudattaakin katolilaisen patriarkaalisuuden narratiivia hyvin selvästi. Esimerkkinä kohta, jossa Seagal hakkaa serkkunsa poikaystävän, koska nämä narkkasivat alusvaatteisillaan hotellihuoneessa.

rating 50,000

08.03.2018 klo 20:26

Monty Pythonin paremmat pilat

Verrattuna Pythonien myöhempiin elokuviin tätä ensimmäistä vaivaa tietty koheesion puute. Toisaalta Pythoneille itselleen tämä tuskin menisi läpi, onhan leffan kantava teema aina tasaisen epätasaisesti putkahtavat "and now for something completely different" -välikohtaukset. Sketsit olivat pääasiassa hauskoja, mutta animaatioiden outous oli hieman liikaa, etenkin kun kokonaisuuden kannalta ne eivät palvelleet mitään tarkoitusta.

rating 70,000

08.03.2018 klo 18:19

Trumbo

Ekalla trailreillaan Trumbo loi valtavat odotukset, mutta vähemmän yllättäen ei oltu lähelläkään niiden lunastamista. Kyseessä on tyypillinen Hollywoodin elämäkertaelokuva, joka kärsii pahasta fokuksen puutteesta. Teemoja on paljon - aktivismi, perhe, periaatteiden ja taloudellisen menestyksen ristiriita, mustan listan poliittinen kyseenalaisuus jne. Kun ohjaajalla ei yksinkertaisesti ole näkemystä, on tuloksena varsin toteava kollaasi Trumbon uran tärkeistä käännekohdista. Ei elokuva toivoton ole, pitkälti Cranstonin ansiosta. Ei hän mitään tajunnanräjäyttävää suoritusta tee, mutta kannattalee kuitenkin koko elokuvaa varsin vaivattomasti.

rating 50,000

02.03.2018 klo 13:49

The Fall

Koska kaikkihan me olemme aina miettineet, mitä tapahtuisi, jos Herrasmiesliiga, Korppi sylissäni ja Wong Kar-Wain Ashes of Time yhdistettäisiin yhdeksi leffaksi, on ilo saada tietää, että tällainen elokuva todellakin on olemassa. The Fallissa yhdistyy nimittäin ensimmäisen eeppisyys paremmin toteutettuna, toisen melankolisuus hyvin, joskaan ei toki alkuperäisen kauneudella toteutettuna ja viimeisen visuaalinen silmiähivelevyys jotakuinkin yhtä hyvin toteutettuna. Elokuva luottaa visuaalisuuden ja käsikirjoituksen voimaan, näyttelijätyö jää hyvälle perustasolle. Tarinasta voisi sanoa sen verran, että yhtä omalaatuista tapaa käsitellä masennusta ja itsemurhaa tuskin olen ennen nähnyt.

rating 80,000

19.02.2018 klo 12:26

The Forbidden Kingdom

Forbidden kingdomilla on kiehtova lähtökohta: kiinalaisten kanssa yhteistyössä tehty jenkkileffa, jonka tarkoituksena on lähinnä tehdä tekijöidensä fanituksen kohteet, honkkaritoiminta ja wuxia, amerikkalaisena tuotantona. Tulos on tavallaan mielenkiintoinen, ikään kuin jenkkisuodattimien läpi vedetty pastissi. Tämä toki tarkoittaa sitä, että elokuvassa ei ole yhtä ainutta omaa ideaa ja juonen sanominen kliseiseksi ei kuvaa tarpeeksi sen kaavamaisuutta. Sen sijaan kiehtova aasialainen mytologia esitetään asiaankuuluvasti kaikkine kliseineen, kuten bambu- sekä kirsikkapuumetsineen; toiminta on parasta A-luokkaa, väittäisin että se peittoaa noin 98% amerikkalaisesta nykytoiminnasta. CGI pääsee häiritsemään oikeastaan vasta ihan loppupuolella.

rating 60,000

19.02.2018 klo 12:15

Doria etsimässä

Alkupuolella kirjaimellisesti seilataan syvemmissä vesissä ja ehkä annetaan esimakua tummemmista teemoista, joita Pixar vielä huomattavasti vahvemmin käsittelee seuraavassa Coco-elokuvassaan. Doria etsimässä -leffan vahvuus on loppua kohti voimistuva banaali epärealistisuus. Lopun käänteissä ei ole mitään järkeä, joten vauhdikas loppuhuipennus on absurdiudessaan hulvaton. Nemoa etsimässä vahvuus on monipuolinen hahmokatras. Jatko-osassa keskitytään vain muutamaan hahmoon, jolloin elokuvasta jää riskitön maku suuhun, etenkin kun tarina on paljolti vanhan kierrätystä.

rating 60,000

09.02.2018 klo 22:48

Sin City

Kymmenisen vuotta ensimmäisen ja edellisen kerran Sin CItyn nähtyäni, ollessani ehkä 14-vuotias, sen väkivaltaa ja seksiä tihkuva todella tyly tunnelma tekivät lähtemättömän vaikutuksen. Oli ilo huomata, että leffasta nautti edelleen, vaikka se ei yhtä raa'alta ja armottomalta enää tunnukaan Rodriguezin tunnistettavan tyylittelyn ja huumorin tullessa entistä paremmin esiin. Sin Cityssä olisi aineksia todella kiinnostavaankin yhteiskunnalliseen analyysiin. Onneksi synkkä tunnelma, kiehtovat hahmot ja hyvät näyttelijät kantavat elokuvaa tarinan sinänsä jäädessä aika mitäänsanomattomaksi.

rating 90,000

11.01.2018 klo 11:58

Slow West

Aika vekkuli tapaus. Päällisin puolin todella melankolinen western, jossa hienovarainen ironisuus kuitenkin lisääntyy loppua kohden. En voi sietää Kodi Smit-McPheetä mutta ainakin hän omalla tavallaan sopii todellisuudesta täysin pihalla olevaksi romantikoksi.

rating 60,000

21.12.2017 klo 22:46

Baby Driver

Yllättävän synkkä leffa Edgar Wrightilta. Aiemmin parodioista tunnettu ohjaaja on tällä kertaa apinoinnin sijasta lähtenyt itse luomaan uusia rajoja valitsemalleen genrelle, perinteiselle rikoksen ja kaahailutoiminnan yhdistelmälle. About sadan eri biisin säestyksellä ja näyttävän toiminnan takana on kuulovammaisen päähenkilön (!) yllättävänkin rankka taistelu periaatteidensa, tavoitteidensa ja tyttöystävänsä puolesta, rikollispomoa ja huonon tuurin värittämää menneisyyttä vastaan. Näin kypsiä toimintaleffoja ei nykyään usein näe.

rating 80,000

26.11.2017 klo 01:21

Byzantium

Viime aikoina on ilmestynyt useita vampyyriteemaisia taideleffoja. Niissä yhdistyy goottilainen tunnelmointi vampyyritematiikan mahdollistamaan symboliikkaan. Only Lovers Left Alivessa vampyyriys on ikuisen elämän tuoman eksistentiaalisen ahdistuksen kurkistusikkuna, kun taas Ystävät hämärän jälkeen tekee vampyyreista symbolin ulkopuolisuudelle ja syrjäytyneisyydelle. Vampyyrit ovat niissä yksinäisiä antisankareita, joilla kuitenkin on pedon vaisto, jolla taistella kokemaansa uhkaa vastaan.

Byzantiumin melankolinen tunnelma yhdistettynä goottilaiseen vampyyrimystikkaan vaikuttaa välittömästi leffalta, jota rakastaisin. Se osoittautuukin tässä mielessä lähes täysosumaksi: syvällisten teemojen, tyylittelevän visuaalisuuden ja realismin ja mystisyyden lähes täydelliseksi yhdistelmäksi. Elokuva sivuaa valtavan määrän eri teemoja, mikä ehkä saa sen tuntumaan joillekin sekavalta, mutta itse koin, että vahvan tarinan ansiosta se pysyi erinomaisesti kasassa. Artertonin hahmo on tulisieluinen, voimakas naishahmo, joka taistelee paikkansa puolesta sovinistessa vampyyriveljeskunnassaa. Feministisen tematiikan rinnalla kulkee hänen ja hänen tyttärensä (Ronan) suhde. Äidin vaikeudet ymmärtää tyttärensä tarpeita ja eksistentiaalista tuskaa eskaloituvat lopulta elokuvan kliimaksissa. Ronanin hahmossa on samaa eksistentialistista melankolisuutta kuin Only Left Aliven vampyyreissa, mutta myös samaa yksinäisyyttä ja erilaisuuden tuntemista kuin vampyyritytössä Ystävät hämärän jälkeen -leffassa.

Huolimatta samankaltaisuuksista mainitsemieni leffojen kanssa, on Byzantium selvästi omaleimainen elokuva. Se on erinomainen lisä vampyyriteemaa symbolisesti käyttävien elokuvien joukkoon.

rating 90,000

16.11.2017 klo 18:17

Lumiauramies

Kun Skarsgård alkaa paljain käsin mätkimään aseistettua gangsteria, niin eihän siinä muuta voi kuin nauraa ääneen. Meno on niin mustaa kuin pohjoismaalaiselta elokuvalta voi odottaakin, mutta lumiset maisemat tuovat hieman valkeutta vastapainoksi. Huumori on mustaa, mutta se naurattaa. Näyttelijät ovat erinomaisia, muutama kansainvälisen tason nimikin siellä näyttäytyy.

rating 90,000

16.11.2017 klo 13:11

Ex Machina

Jokin elokuvan näkökulmassa vaan mättää. Se yrittää samaan aikaan olla filosofinen, jännittävä ja paatoksellinen, mutta kaatuu omaan kunnianhimoisuutensa eikä ole oikein mitään näistä. Elokuva myös moralisoi yllättävän vahvasti siihen nähden, miten monimutkaisesta asiasta se kertoo. Sen ehkä voi kuitata Gleesonin esittämän Calebin omaksi näkökulmaksi, mutta näin tulkittuna elokuvan sanoma vesittyy ja se näyttäytyy vain tarinana, jossa itsestään liikoja luuleja poika rakastuu robottiin tajuamatta, että häntä käytetään hyväksi. Elokuvan lähtökohdat antavat aineksia paljon kiinnostavampaan pohdintaan.

rating 50,000

16.11.2017 klo 12:59

M - kaupunki etsii murhaajaa

Mielestäni aika rankasti vanhentunut teos. Ainakin käsitykset mielisairauksista ja murhanhimosta ovat käsittääkseni päivittyneet reilusti. Tuntuu oudolta, että mieleltään niin hutera rikollinen onnistuu tappamaan tusinan lasta ennen kuin kukaan keksii hänen henkilöllisyyttään.

Visuaalisesti elokuva on komea. Siinä on hienoa settiä universaalista oikeusturvasta, mutta tämänkin sanoman esiintuomisen rytmitys ei ole ihan saumatonta. Elokuva ei ole huono, mutta itselleni se on enemmän kuriositeetti aikansa rikolliskäsityksestä kuin mestariteos.

rating 60,000

16.11.2017 klo 12:51

The Killing of a Sacred Deer

Lanthimoksen edellisen elokuvan, Lobsterin, tavoin myös Killing of a Sacred Deerissä alku on erinomaista ja loppu heikompaa. Alussa näyttelijöiden puupäisyys ja tapahtumien tavallisuus saavuttaa absurdit mittasuhteet, jossa on tapahtumiin nähden ihan uskomaton määrä jännitettä. Tämä jännite kiteytyy Barry Keoghanin erinomaisesti tulkitseman Martinin ympärille. Hahmossa on paljon samaa kuin Haneken poikahahmoissa, mutta Martinin motiivit ovat selvästi erilaiset. Siinä missä Hanekea kiinnostaa syrjäytyminen ja inhimillisyyden katoaminen, on Lanthimoksen näkökulma kostossa ja siihen liittyvissä freudilaisissakin teemoissa.

Elokuva saavuttaa kliimaksinsa noin puolessa välissä. Tämän jälkeen se on keskiössä olevan perheen eksistentiaalisen tuskan kuvausta, jossa on sinänsä hyvää provokaatiota ja ajatuksia herättävää settiä. Ongelma on kuitenkin Lanthimoksen kylmän toteava tyyli, joka ottaa liian vähän kantaa.

rating 60,000

27.10.2017 klo 22:57

Shakaali

Kokonaisuutena tästä aistii selvästi ysäritoiminnan taantumuksen. Jännite kariutuu aika pitkälti siihen, että Gere sopii rooliinsa niin huonosti, että sympatiat siirtyy Williksen esittämälle tappajalle. Kässäri on heikko ottaen huomioon, että se perustuu ilmeisen arvostettuun leffaan (jota en toistaiseksi ole nähnyt). Suomi-kohtaukset ja Jack Blackin ampuninen tohjoksi ovat ne muistettavimmat osuudet.

rating 50,000

12.10.2017 klo 23:56

Lost Highway

Audiovisuaalista mahtavuutta, joka kokonaisuutena kyllä jää melkoisen hämmentäväksi, etenkin kun tämä tuli katsottua melkoisessa väsymyksen pöhnässä.

rating 100,000

12.10.2017 klo 23:53

Twin Peaks - tuli kulje kanssani

Uuden kauden myötä myös Fire Walk With Me'n merkitys Twin Peaksin kokonaisuuden kannalta kasvaa. Viimeistään nyt relevantti elokuva, ja sitä paitsi Sheryl Lee on täysin pitelemätön, jo hänen roolisuorituksensa sekä tietysti David Bowien kohtauksen takia katsomisen arvoinen leffa.

rating 90,000

12.10.2017 klo 18:13

Tohtori Outolempi eli kuinka lakkasin olemasta huolissani ja opin rakastamaan pommia

Tohtori Outolempi on kyllä täysin ainutlaatuinen tapaus. Koko leffan lävistää hyvin outo tunnelma, jossa ei oikein tiedä, pitäisikö olla tosissaan vai nauraa. Tämän tunnelman lävistää todella monella tasolla toimiva huumori, joka suorimmillaan on loistavia vitsejä ja Sellersin fyysistä komediaa. Kuitenkin elokuvan tietty tulkinnanvaraus antaa mahdollisuuksia tuottaa itse huvittavia merkityksiä elokuvan symboleille. Itse luin hiljattain Tuomas Enbusken kolumnin, jossa hän väitti vallan olevan ensisijassa väline seksin saamiselle. Kun elokuva alkaa fallistisilla lentsikkaotoksilla ja päätyy natsitiedemiehen ehdotukseen asettumista pommisuojaan nais-miessuhteella 10:1, niin tämänkaltaiset tulkinnat saavat elokuvassa äärimmäisen huvittavia piirteitä. Älykästä huumoria parhaimmillaan, siis.

rating 100,000

24.09.2017 klo 00:17

Tervetuloa, Mr. Chance

Tän tyyppinen komedia tarvitsisi edes jossain määrin uskottavan kässärin toimiakseen. Nyt jok'ikinen käänne, joka on herra Chancen eduksi, on ainakin jollain tavalla epäuskottava. Dialogi katkotaan juuri ennen kuin jokin ikävä yksityiskohta olisi tullut esiin tai hahmot tulkitsevat lähes tahallaan tämän lausahdukset juonenkuljetuksen kannalta tarpeellisella tavalla väärin. Satiiriset kohtaukset menettävät tehonsa, kun leffaa katsellessa tulee ajattelee vain sitä, millaisiksi idiotteiksi kaikki hahmot on kirjoitettu.

Herra Chancelle olisin kaivannut selkeämpiä motiiveja. Koko elämänsä yhdessä talossa viettänyt hahmo tarjoaa kai mahdollisuuden idealle kokonaan yhteiskunnan ulkopuolelta tulevalle toimijalle. Ongelma on kuitenkin se, että ajatusleikki on epärealistinen ja siksi elokuvan satiiri ei tunnu kovin uskottavalta tai edes kiinnostavalta.

Muutamat suht laimeat naurut leffa tarjosi. Teknisesti se oli ihan ok, kässäri oli selkeästi suurin heikkous. Viimeisen viiden minuutin aikana outo, lähes lynchmäinen illuminatikohtaus tarjoaa melkoisen wtf-elämyksen. Kohtaus tuntuu sinänsä aika irralliselta, mutta voipahan elokuvan unohdettavamminkin päättää.

rating 30,000

22.09.2017 klo 11:11

Kunnian polut

Kunnian polut saattoi aikoinaan olla teemoineen hyvinkin aikaansa edellä, mutta nykyään sen vastakkainasettelu jalon ja sotamiestensä parasta ajattelevan everstin ja sotahullujen tai sitten kylmän laskelmoivien kenraalien kanssa tuntuu melko hedelmättömältä. Esimerkiksi lopussa on käänne, jossa eversti Dax tuo todisteita siitä, että hänen sotahullu esimiehensä on käskenyt tykittää kohti omaa tukikohtaa. Hän näyttää todisteet kenraali Menjoulle, joka tulkitsee Daxin vain tavoittelevan ilmiantamansa kenraalin paikkaa. Menjoun ajattelutapa tuomitaan jyrkän moralisoivasti, mikä on tavallaan itsestäänselvä, mutta ainakin nykyajan vinkkelistä käsin hyvin yksinkertaistava ratkaisu. Näkisinkin, että Kunnian polut ei yksinkertaisesti ole kestänyt aikaa ja postmodernia maailmaa niin hyvin kuin Kubrickin myöhemmät teokset.

Kehuja on kuitenkin annettava näyttelijöille. Kirk Douglas eittämättä sopii rooliinsa loistavasti, mutta ennenkaikkea George Macreadyn roolityö kenraali Mireauna yhdistää ilmiömäisesti hahmon sotahullun maanisuuden ja hänen sotilasarvonsa tuoman arvokkuuden ja karisman.

E: Edellä kirjoittamani on oikeastaan leffan aikana ja välittömästi sen jälkeen koetut fiilisket ja mietteet. Hiukan leffaa haudutettuani täytyy myöntää, että sillä on enemmänkin annettavaa. Etenkin upseeriston poliittinen juonittelu on oikeastaan todella kiehtovaa. Ajatus sodasta politiikan jatkeena konkretisoituu. Dax on idealisti, joka ei luonteeltaan sovi ammattiupseerien maailmaan. Hän edustaakin tavallista, inhimillistä rivimiestä, mutta sotilasarvonsa takia hän on luonteva tirkistysaukko upseerien vehkeilyn kulisseihin. Aiemmin mainitsemani ongelmat ovat kuitenkin silti läsnä. Esim. Tohtori Outolemmessä näkökulma on kokonaan eliitin poliittisessa sekoilussa, ja ote on selkeän satiirinen. Siksi se välttääkin Kunnian polkujen heikkoudet ja on selvästi parempi elokuva.

rating 70,000

14.09.2017 klo 22:31

Peli on menetetty

Killing ei ole tunnistettavaa Kubrickia vaan muutamaa pientä seikkaa lukuun ottamatta film noirin ja aikansa ranskalaisen rikoselokuvan teemoja ja tyyliä seuraava elokuva. Se on hyvä, mutta ei virheetön saati mestariteos. Etenkin loppu tuntuu seuraavaan heist-elokuvan draaman kaarta niin uskollisesti, että uskottavuus kärsii. Esikuvistaan ja aikalaisistaan sen erottaa kronologisesta hyppelystään sekä kahdesta päähenkilöstään, jotka jakavat elokuvan näkökulman.

rating 70,000

30.08.2017 klo 15:06

Herrasmiesliiga

Eihän tämä hyvä ole, mutta silti paljon parempi mitä maineensa antaa ymmärtää. Etenkin leffan alkupuoli, jossa aika pitkäänkin esitellään 1800-luvun kirjallisuudesta tuttuja hahmoja, on ihan pätevää viihteellistä elokuvaa. Lähdin katsomaan tätä lähinnä sillä asenteella, että miten laiskasti Connery näyttelee, mutta mitään tympääntyneisyyttä ei yllättäen ole edes havaittavissa, vaan perussuorituksessa miehen karisma pääsee loistamaan ihan tarpeeksi.

Loppupuoli on kyllä sitten paikoin aika tylsää toimintamättöä ja erikoistehosteet hämmentävän kehnoja. En varsinaisesti suosittele kenellekään, mutta maineeseensa nähden tämä on vaikuttanut yllättävän paljon ainakin Avengers-elokuviin.

rating 40,000

08.08.2017 klo 10:34

Vaiana

Mulle leffan hidastempoisuus lauluineen (jotka ovat muuten hemmetin hyviä) toimi erittäin hyvin. Varsinaisen pahiksen puuttuminen toi ripauksen tuoreutta ja polynesialaisen mytologian elementit kiehtovat, vaikka raamatullisia vaikutteitakin on. Suurin ongelma ovat hahmot, jotka eivät ole lopulta kovin erityisiä. Moana on topakka nuori nainen, mutta ehkä juonen tasapaksuudesta johtuen hänen kehityksessään ei tule vastaan mitään mielenkiintoista. Maoi taas on nykypäivälle tyypillisen itsekeskeinen ja mukahauska hahmo, jossa tapahtuu sentään hieman kiinnostavampaa evoluutiota. Polynesialaisen mytologian värittämä tunnelma, upea animaatio ja juonen hidastempoisuus riittävät kuitenkin tekemään tästä heikkouksistaan huolimatta riittävän omalaatuisen ja nautittavan elokuvan.

rating 70,000

12.06.2017 klo 12:20

The Breakfast Club

Tässä tavataan amerikkalaisen high schoolin arkkityypit ja huomataan, että niiden takaa löytyy muutakin kuin odotuksia vastaavat ulkokuoret. Tämä havainto osoittautuu yllättävän haastavaksi, sillä roolien asettamat odotukset dominoivat toimimista enemmän kuin uskoisikaan. Tämän oivalluksen elokuvan keskiössä oleva viisikko tekee, ja sen vuoksi tämän soisi jokaisen koululaisen näkevän, vaikka Suomessa roolit eivät ihan niin kärjistyneitä olekaan kuin rapakon takana.

Ärsyttämään jäi se, että viidestä koululaisesta neljä pariutuivat lopussa keskenään, hikipinko Brianin jäädessä yksin (vaikkei tätä sinänsä alleviivattukaan). Etenkin Clairen rakastuminen Benderiin, joka leffan alussa käytännössä seksuaalisesti häiritsi tätä, on lähes vastenmielistä.

rating 70,000

Edellinen sivu | 1 2 3 4 5 6 | Seuraava sivu

Profiilin tiedot

TOP-listat