Jude

Jude

Käyttäjä, 10 fania

Film noir top-lista

1

Kuollut saapuessaan (1950)

Enpä saanut ihan täysillä otetta tästä noirista vaikka loppupuolella meno paranikin ihan kiitettävästi. Edmond O'Brien on kyllä hyvässä vedossa pääroolissaan ja on tässä muutamia hienoja yksittäisiä kohtauksia (esim. alkupuolen baarikohtaus on mahtava!) mutta kokonaisuus jää vähän sekavaksi. Jotenkin tästä jäi sellainen fiilis että juoni ei ole täysin aukoton vaikka Dead on Arrivalin idea onkin varsin mielenkiintoinen, itse toteutus vaan tuntuu jäävän hiukan puolitiehen.

Kuollut saapuessaan rating 3,29

2

Pahan kosketus (1958)

Ei välttämättä enää ihan viiden tähden kokonaisuus, mutta on Touch of Evilin vaikuttava tunnelma edelleen yksi syy miksi tästä on helppo pitää. Marlene Dietrichin rooli Tanana on ehkä minulle se leffan mieleen painuvin roolisuoritus, jotain unenomaista tuossa hahmossa oli. Henry Mancinin musiikista vielä plussat, sekä kauniista visuaalisesta tyylistä.

Pahan kosketus rating 4,10

3

Auringonlaskun katu rating 4,10

4

Laura (1944)

Pieniä käynnistymisvaikeuksia tässä oli ainakin omalla kohdallani, mutta viimeisen puolituntisen aikana leffan todelliset vahvuudet tulivat hyvin esiin.

Laura rating 3,50

5

Nainen ilman omaatuntoa (1944)

Tyylikästä noiria veitsenterävän dialogin kera. Onhan tässä silti jo hieman ajan patimaaki mukana, mutta viihdyttävä kokonaisuus tämä on edelleen. Barbara Stanwyck loistaa naispääosassa ja vetää mielestäni leffan kovimman roolisuorituksen.

Nainen ilman omaatuntoa rating 4,09

6

Kolmas mies (1949)

Pääosin taidokasta film noiriahan tämä on. Näyttelijät hoitavat hommansa hienosti ja itse Wellesin rooli nousee ehkä parhaiten esiin. Leffan omanlaatuinen tunnelma jää hyvin mieleen, joskin soundtrack olisi voinut olla parempikin (muutamissa kohtauksissa kepeähköt sävellykset tuntuivat töksähteleviltä) ja kyllä elokuvan aikana koetaan muutamia suvantovaiheita, ehkei tämä ollut kestänyt aikaa niin hyvin ainakaan omissa silmissäni. Onneksi leffan visuaalinen puoli on hienoa katseltavaa ja öinen Wien näyttää erinomaiselta, viimeinen kohtaus oli kaunista katsottavaa.

Kolmas mies rating 4,16

7

Rififi (1955)

Hieno heist-leffa Dassinilta. Leffa kulminoituu siihen ryöstökohtaukseen, joka on kauttaaltaan täydellisesti tehty. Jean Servais saa vielä plussat hienosta pääroolista.

Rififi rating 4,10

8

Muukalaisia junassa (1951)

Ehkä ei olisi pitänyt kahtoa Ropea ennen tätä, jotenkin tuntui että pidin Ropesta enemmän kuin tästä. Mutta onhan Strangers on a Trainkin mainio leffa, ja etenkin pian leffan jälkeen kuolleen Robert Walkerin hieno roolisuoritus nosti leffan tasoa.

Muukalaisia junassa rating 4,12

9

Peli on menetetty (1956)

Erinomainen film-noir -leffa Kubrickilta. Hienosti etenevä dialogi ottaa katsojan haltuunsa heti alussa ja samanlainen tykitys jatkuu aikalailla loppuun saakka. Kaikki näyttelijät kantavat oman kortensa tyylikkäästi kekoon ja on myös helppo nähdä miksi Tarantino otti tästä elokuvasta vaikutteita Reservoir Dogsiin. Kubrick lisäilee löylyä tasaisesti loppua kohden ja loppupuolen käänteet eivät jättäneet ainakaan minua kylmäksi. The Killing on ehdottomasti genrensä parhaimmistoa jos minulta kysytään.

Peli on menetetty rating 4,04

10

Kohtalokas suudelma (1955)

Mukava film-noir pläjäys tämäkin Kubrickilta. Noin tuntiin saadaan punottua tarpeeksi viihdyttävä juoni ja tunnelmat muuttuvat varsin kuumottaviksikin New Yorkin kaduilla. Eihän tämä toki yhtä tiukka leffa ole kuin vuotta myöhemmin julkaistu The Killing, mutta kyllä tästäkin elokuvasta pystyy huomaamaan Kubrickin talentin ohjaajan paikalla.

Kohtalokas suudelma rating 3,30

11

Mildred Pierce - amerikkalainen nainen (1945)

Jonkun verran on aika tehnyt tepposensa tälle leffalle sillä juoni tuntuu laahaavan elokuvan keskivaiheilla. Juonta kuljetetaan aika tyypilliseen tapaan ja loppuratkaisuissa pyritään heittämään pöytään se twisti joka oli aikalailla odotettavissakin, mutta homma toimii silti ihan kelvollisesti. Se asia mikä tekee Mildred Piercestä keskivertoa paremman leffan on Joan Crawfordin vahva roolisuoritus, siinä on yksinkertaisesti jotain vangitsevaa ja sellaista tyylikkyyttä mitä ei elokuvan muilta näyttelijöiltä irtoa niin paljoa. Crawford on siis ansaitusti elokuvan keskiössä ja tekee erinomaisen naispääosan tässä elokuvassa.

Mildred Pierce - amerikkalainen nainen rating 3,82

12

Kohtalon tuomio (1946)

Ensimmäinen tunti on aikalailla erinomaista tykitystä, siihen asti tämä vuoden 1946 klassikko pitääkin katsojan tiukasti otteessaan. Tunnin jälkeen juoni ei pysy aivan yhtä intensiivisenä mutta onneksi loppuratkaisussa juonta hämmennellään ihan kiitettävästi. Erittäin kaunis Lana Turner on kieltämättä tämän elokuvan johtotähti, muutamissa kohtauksissa hän suorastaan tihkuu seksikkyyttä sopivalla tavalla, huhhuh! Kaikenkaikkiaan The Postman Always Rings Twice on kyllä klassikon asemansa ansainnut.

Kohtalon tuomio rating 3,45

13

Notorious - kohtalon avain (1946)

Vihdoin tuli tämäkin klassikko tsekattua. Alku lähtee hieman hitaasti käyntiin mutta kun päästään kunnolla Hitchcockin tunnelmaan niin paluuta takaisin ei ole. Ingrid Bergman nousee tässä leffassa parhaiten esiin ja näyttelee upeasti paljon sisäänsä kätkevää naishahmoa. Notorious ei ehkä aivan pärjää kaksi vuotta myöhemmin julkaistulle Ropelle, mutta on tämäkin sitä klassista ja taidokasta Hitchcockia.

Notorious - kohtalon avain rating 3,72

14

Hermot pinnalla (1950)

Vähän hitaasti tämä lähtee liikkeelle, mutta loppumetreillä ollaan ns. asian ytimessä. Ei tämä kuitenkaan nouse omilla listoillani aivan parhaimpian noir-helmien joukkoon, vaikka Rayn leffoista pidänkin.

Hermot pinnalla rating 3,97

15

Tappajat (1946)

Keskivertoa hitusen parempaa film noiria, mutta ei lopulta sen kummempaa. Ava Gardner on kyllä vaikuttava ilmestys naispääosassa, siitä pienet bonarit. Tunnelma on varsin hyvä (mitä voi yleensä Siodmarkin noireilta odottaa), mutta juoni maistuu liian kuivalta ja loppuratkaisua ei olisi tarvinnut vääntää rautalangasta katsojalle.

Tappajat rating 3,71

16

Blast Of Silence (1961)

Vaikka film-noirin kultakausi taisi päättyä vuonna 1958 niin Blast of Silence tuo vielä genreen hyvää elämää. Pienellä budjetilla on tässä saatu näppärästi aikaiseksi varsin tiukka trilleri. Toisaalta pidemmän päälle vähän puuduttavalta tuntuva kertojaääni vie Blast of Silencelta hieman tehoja pois. Silti näppärää sekä suoraviivaista pienen budjetin film-noiria.

Blast Of Silence rating 4,00

17

Hissillä mestauslavalle (1958)

Ulkoasultaan pirun tyylikästä film noiria, soundtrack on toki genrensä parhaimmasta päästä myös. Juonessa on silti vähän liikaa tyhjäkäyntiä, tai ehkäpä suurempi dramatiikka tästä uupuu. On tässä kuitenkin monia hienoja kohtauksia genren ystäville ilman muuta.

Hissillä mestauslavalle rating 3,55

18

Detour (1945)

I was tussling with the most dangerous animal in the world, a woman.Detour on ihan katsomisen arvoinen pikainen film-noit 40-luvulta. Juoni on yksinkertainen ja film-noirin peruselementit omaava. Tom Nealin roolisuoritus Al Robertsina on maininnan arvoinen alusta loppuun saakka, tämä on jo yksi seikka mikä nostaa tämän elokuvan keskiverto film-noirin yläpuolelle, toisena voi mainita toimivan dialogin. Pitää myös arvostaa sitä että pienen budjetin leffa kuvattiin alle kuukaudessa ja silti saatiin näin hyvää jälkeä. Detour tarjoaa odotuksiin nähden suhteellisen hyvän film-noir kokemuksen.That's life. Whichever way you turn, Fate sticks out a foot to trip you.

Detour rating 3,47

19

Suurkaupungin laki (1950)

Toimivaa film-noiria. Parhaiten tästä jää mieleen tumma ja painostava tunnelma, joka päättyy hienoon lopetukseen. Tuntuu kuin leffan hahmoista kukaan ei pidä sanojaan ja kenenkään ei voi luottaa Night and the Cityn maailmassa, hieno leffa.

Suurkaupungin laki rating 4,00

20

He elävät öisin (1948)

Kieltämättä vahva startti Nicholas Rayn hienolle uralle. Se tapa jolla Ray pystyy jo tässä leffassa rakentamaan upean tunnelman esim. kahden päänäyttelijän (Cathy O'Donnell sekä Farley Granger) välille on sitä Rayta mitä on nähtävissä hänen myöhemmissä ohjauksissaan. Lukuisista ulkoilmakohtauksista tulee myös plussaa, se tietynlainen rosoisuus on yksi tekijä sille miksi They Live by Night toimii edelleen.

He elävät öisin rating 3,38

21

Kauhujen juna n. 63 (1952)

Hyvin viihdyttävä b-luokan noir 50-luvun alkupuolelta. Eipä ihme että jotkin pitävät tätä yhtenä parhaista pienen budjetin film noir-elokuvista. Juoni on sopivan simppeli mutta sitäkin toimivampi. Tunnelma alkaa tiivistyä hienosti loppua kohden. Tapahtumapaikkana juna sopii täydellisesti tällaisiin jännäreihin, niin käy myös The Narrow Marginin kohdalla. Lisäksi vielä kunniamaininnat Charles McGrawille ja Marie Windsorille joiden yhteiskemiat pelaavat hienosti. Tämän tuloksena näiden kahden välinen dialogi on viihdyttävää seurattavaa. Tykkäsin etenkin Windsorin vahvasta naispääosasta, jokaista kohtausta myöden lähestulkoon täydellinen roolisuoritus.

Kauhujen juna n. 63 rating 3,67

22

Taskuvaras (1953)

Tämähän nappasi heti alusta alkaen mukavasti otteeseensa. Kokonaisuutenakin varsin tiukkaa film noiria Fullerin terävällä tyylillä, visuaalisestikin tyyliteltyä kamaa. Jean Peters sopii hienosti naispääosaan, ja esim. Richard Widmark tarjoilee hyvää tulitukea.

Taskuvaras rating 3,95

23

Alaston kaupunki (1948)

Odotin enemmän, sain vähemmän. Ulkoilmakohtauksista tulee plussaa, sillä kyllähän New York näyttää tässä kauttaaltaan hienolta. Harmi vain että leffan juoni etenee kliinisesti ilman suurempia yllätyksiä, eikä näyttelijäkaartistakaan nouse kukaan kunnolla esiin. Lisäksi päälle liimatulta vaikuttava kertojaääni alkaa tympiä jo puolivälin paikkeilla, tuo osa leffasta ei ole ainakaan kestänyt aikaa hyvin. Olihan tämä sikäli pettymys, koska pidin Rififista ja Night and the Citysta niin helvetisti.

Alaston kaupunki rating 3,50

24

Rikosten pyörteessä (1949)

Ihan mukava ja näppärä pienen budjetin film-noir B-leffoistaan tunnetulta Josep H. Lewisiltä. Juoni kulkee pääosin ihan hyvin eteenpäin mutta tietyiltä suvantovaiheiltakaan ei kyllä vältytä, esim. loppupuoliskolla homma tuntuu vähän toistavan itseään kunnes päästään loppuratkaisuun joka oli ihan hyvä. Ei tämä mikään jysäyttävä kokemus ollut mutta ihan leppoisilla fiiliksillä tämän katsoi läpi.

Rikosten pyörteessä rating 4,04

25

Sudenpesä (1948)

Melko melankolistakin film noiria, osittain myös toisen maailmansodan jälkeinen synkkyys on kutakuinkin havaittavissa tästä. Keskivaiheilla puhti meinaa loppua, mutta tietyt yksittäiset kohtaukset ovat hienoa tummanpuhuvaa film noiria.

Sudenpesä rating 2,83

26

Pettävällä pohjalla (1952)

Aivan mainion tunnelman omaava film-noir helmi. Ensimmäisen puolituntisen aikana leffan fiilikseen pääsee jo hyvin mukaan, mutta todellinen tykitys alkaa vasta tämän jälkeen ja On Dangerous Ground pitääkin katsojan otteessaan aina loppuun saakka. Tuon jälkimmäisen puoliskon vahvuuksiin kuuluvat visuaalisesti näyttävät kuvausympäristöt. Oli hienoa että Ray ja Lupino päättivät kuvata suurimman osan leffasta Coloradon lumisissa ja jylhissä maisemissa. Noihin maisemiin kätkeytyy samalla hienosti monia noirin yleispiirteitä, kuten yksinäisyys. Ida Lupino ja Robert Ryan vetävät päärooleissa hyvät suoritukset, ja Bernard Herrmannin upea soundtrack vahvistaa tyylikkäästi leffan tunnelmaa.The city can be lonely too. Sometimes people who are never alone are the loneliest.

Pettävällä pohjalla rating 3,45

27

Pelko (1952)

Hitusen on aika kuluttanut tältä pienoiselta klassikolta sen parhaimman terän. Joan Crawfordin näyttelyä on toki aina mukava seurata, mutta edes sekään ei pysty kauheasti nostamaan tasoa. Juoni etenee hitusen liian verkkaisesti eikä käänteissäkään ole lopulta sitä tarvittavaa yllätyksellisyyttä. San Fransiscon öisistä katumaisemista pienet plussat.

Pelko rating 3,00

28

Murder by Contract (1958)

Tyylikästä film-noiria Lernerilta. Soundtrackista alkaen kaikki on tehty selvästikin huolella ja taidolla, ja juonikin pitää otteessaan ihan mukavasti. Hyvästä dialogista sekä mainiosta soundtrackista irtoaa myös pisteitä.

Murder by Contract rating 4,75

29

Varo vapaamatkustajia (1953)

Tämä osoittautui mielenkiintoiseksi ja pääosin tiivistunnelmaiseksi film-noir pätkäksi. Yleensä tämänkaltaisissa leffoissa itse pahiksen rooli täytyy olla onnistunut, ja kyllähän William Talman varastaa shown kun hän esittää psykopaattia liftarimurhaajaa. Uhrien näyttelyssä olisi voinut olla enemmän tunnetta ja toisaalta loppupuolen ratkaisu jätti jotenkin keskivertaisen maun, ehkä näillä aineksilla olisi päästy vieläkin parempaan suoritukseen? Katsomisen arvoinen yöntumma film-noir kuitenkin.

Varo vapaamatkustajia rating 3,40

30

Paholainen kyydissä (1947)

Yle teeman kätköistä katoin tällaisen film noir pätkän. N. tunnin pituinen leffa ei ainakaan paljoa tylsistytä, joten meno on aika suoraviivaista. Heikkouksena toki joidenkin näyttelijöiden heikot suoritukset, mutta Lawrence Tierney vetää kyllä hyvän pääroolin. Mielenkiintoinen juoni ja osittain huumorikin antaa tälle tasoa.

Paholainen kyydissä rating 2,92

31

Kierreportaat (1945)

Vahvalla tunnelmalla höystettyä film noiria Robert Siodmarkilta. Musiikki ja varjojen käyttö on tyylikkäästi toteutettu. Juonessa on ehkä hieman tyhjäkäyntiä leffan keskipaikkeilla, mutta vahvasti rakenneltu loppu pelastaa paljon pisteitä kotiin. Kyllä Spiral Staircasessa on kaikki hyvän film noir-leffan ainekset selvästi esillä, mitäpä sitä muuta tällaiselta leffalta kaipaisikaan.

Kierreportaat rating 3,66

32

Häikäilemättömät (1955)

Ihan toimivaa film noiria Josep H. Lewisilta. Visuaalisesti tämä on tyylikästä katseltavaa, muutama kohtaus on esim. valaistuksen suhteen täydellisyyttä hipovaa noiria. Leffan juonikaan ei liiemmin junnaa paikallaan, vaikka ei tässä toisaalta mitään jäätäviä yllätyskäänteitäkään nähdä.

Häikäilemättömät rating 3,44

33

Uhka (1949)

Keskivertoa hieman parempi film noir. Juoni on melko simppeli vankikarkuritarina, mutta onneksi tässä ei suurepia suvantovaiheita tule vastaan. Charles McGraw on erinomainen pahiksen roolissa, ja tuo nostaakin The Threatin keskitason film noirien yläpuolelle. Felix E. Feistin kaksi vuotta aiemmin ohjaama The Devil Thumbs a Ride on kuitenkin hieman viihdyttävämpi b-noir kuin The Threat.

Uhka rating 2,90

34

Neljän naamion salaisuus (1952)

Lähestulkoon perustason film-noiria. Tässä oli muutamia hyviä ideoita, mutta juonta olisi saanut kuljettaa eteenpäin nopeammin. Visuaalisesti Kansas City Confidential on kuitenkin varsin tyylikäs kokonaisuus, esim. valaistus on harkittua ja tunnelmallista. Näyttelijöistä esiin nousevat John Payne ja hieman alle kolmekymppinen Lee Van Cleef. Etenkin Van Cleef osoittaa jo tässä elokuvassa omaavansa paljon karismaa.

Neljän naamion salaisuus rating 3,00

35

Kenen on kosto (1948)

I kept thinking back to that prison camp. One of them lasted to the morning. By then, you couldn't tell his voice belonged to a man. He sounded like a dog that got hit by a truck and left him in the street.Jälleen kerran piti uppoutua film-noirien maailmaan ja tällä kertaa katselussa oli vuoden 1948 pienoinen helmi Act of Violence. Kyseessä on siis kahdesta entisestä sotavangista kertova tarina, joiden ystävyys katkesi siihen kun toinen heistä päätti toimia saksalaisten kätyrinä vankileirillä, Robert Ryanin esittämä esittämä Joe Parkson lähteekin kostamaan sodanajan veriteot itse. Leffa nappaa katsojan otteeseensa heti alkupuolella kun juoni lähtee etenemään ihan sutjakkaasti. Fred Zinnemann onnistuu luomaan etenkin alkupuolella muutamia painostavia kohtauksia (esim. mahtava keittiökohtaus) ja oli sääli ettei alun tiukka meno kestänyt ihan koko ajan, onneksi kuitenkin loppuratkaisuun ladataan hienoa draamaa. Näyttely on elokuvassa pääosin hienoa katseltavaa, on alusta asti selvää että Van Heflin ja Robert Ryan suorastaan dominoivat hienoilla suorituksillaan, siinä sivussa nuoren Janet Leighin suoritus on lähinnä keskinkertainen. Elokuvan visuaalinen ilme on pääosin perinteistä, tyylikästä film-noiria, ja Zinnemann hyödyntääkin monissa kohtauksissa 40-luvun Los Angelesin kaupunkimaisemia hyvin. Kaikenkaikkiaan Act of Violence on tutustumisen arvoinen leffa film-noireista pitäville.

Kenen on kosto rating 3,67

36

Suurhuijari Dimitrios (1944)

Sopivan sutjakkaasti etenevä ja hyvän tunnelman omaava film-noir. Ensimmäinen puolisko toimii hyvin mutta pian sen jälkeen oli pientä suvantovaihetta havaittavissa, onneksi loppua kohden juoni alkoi taas kulkea paremmin eteenpäin. Tykkäsin Peter Lorresta pääroolissa ja sivuroolissa oleva Faye Emerson on myös varsin mainio. Myös toimivasta dialogista irtoaa plussaa, etenkin Lorren ja Sydney Greenstreetin välisissä kohtauksissa dialogi on hyvää.

Suurhuijari Dimitrios rating 3,69

37

Kaupungin pimeydessä (1954)

Miellyttävä film-noir -helmi kultaiselta 50-luvulta. Kaikenkaikkiaan tässä on ihan laadukas casti, esimerkiksi Sterling Hayden vakuutti kyllä omassa roolissaan. Oli myös mukava nähdä Charles Bronson hieman nuorempana. Ei tämän leffan parissa tarvinnut paljoa kelloa vilkuilla, mainio rikostarina.

Kaupungin pimeydessä rating 2,83

38

He kohtasivat New Yorkissa (1944)

Keskiverto noiria, hyvästä castista irtoaa pisteitä. Visuaalisestikin tässä oli muutamia ihan hyviä kohtauksia, mutta kun juoni ei jaksa pitää tarpeeksi hyvin otteessaan niin keskitasolle jäädään.

He kohtasivat New Yorkissa rating 2,50

39

Raw Deal (1948)

Raw Deal rating 4,00

40

Satamakadun varjossa (1953)

Hyvä alkupuolisko lupaili hieman parempaa, vaikka on tämä silti keskivertoa hieman parempaa film noiria. Saihan Karlson kuitenkin urallaan kovempaakin jälkeä aikaiseksi (Kansas City Confidential etunenässä). John Paynelle pienet propsit ihan vahvasta pääroolista.

Satamakadun varjossa rating 3,00

41

Murhaaja etsii itseään (1950)

Aivan hyvää noiria näppärällä juonella höystettynä. Ann Sheridanilta ja Dennis O'Keefelta kelpo roolit, ja lisäksi San Franciscon kaupunkimaisemat luovat omanlaista tunnelmaa tähän leffaan.

Murhaaja etsii itseään rating 3,50

42

Varkaiden markkinat (1949)

Film noiria sieltä parhaimmasta päästä, vaikkakin loppuratkaisut olisi voitu toteuttaa paremminkin. Hyvää dialogia piisaa ja juoni pitää myös hienosti otteessaan. Valentina Cortese on mainio naispääosassa, ja lisäpropsit vielä Richard Contelle sekä Lee J. Cobbille.

Varkaiden markkinat rating 4,00

43

Pimeyden tullen (1945)

Melko melankolisen tunnelman omaavaa noiria. Varsin nuorena edesmennyt Laird Cregar osoittaa tässä hienosti näyttelijän lahjansa ja on kieltämättä ansaitusti pääroolissa. Lisähuomiona pitää vielä antaa propsit Bernard Herrmannin hienolle soundtrackille.

Pimeyden tullen rating 3,50

44

Ryöstö Los Angelesissa (1950)

Koska tämä on Fleischerin ohjaus niin odotin leffalta kyllä enemmän, sillä tykkäsin The Narrow Marginista niin paljon. Armored Car Robbery sen sijaan on ihan perinteistä kaavaa noudatteleva pankkiryöstöleffa. William Talman oli kuin luotu näihin pahiksen rooleihin, siitä pienet plussat.

Ryöstö Los Angelesissa rating 3,00

45

Tulipunainen hetki (1956)

Michael Curtizin pienemmälle huomiolle jäänyttä, mutta siltikin varsin laadukasta tuotantoa. Juonessa on mukava määrä käänteitä, eikä tämä näytä visuaalisestikaan ollenkaan huonolta, päinvastoin. Kelvollinen juoni ja hyvä tunnelma siivittävät The Scarlet Hourin jo rutkasti plussan puolelle katselukokemuksea. Ehkä pienellä tiivistämisellä tästä olisi saatu vielä ehjempi kokonaisuus, mutta meneehän tämä näinkin.

Tulipunainen hetki rating 3,50

46

Nightfall (1957)

Alku lupaili hieman parempaa mitä kokonaisuus sitten lopulta oli. Ensimmäiset kohtaukset Anne Bancroftin ja Aldo Rayn välillä ovat hieno muistutus film noirin tyylikkyydestä, vaikka vuonna 1957 genre elelikin viimeisiä huippuvuosiaan. Toisaalta ennalta-arvattavan oloinen loppupuoli on sitten lähempänä sitä keskiverto noiria.

Nightfall rating 3,25

47

Kaikki tiet suljettu (1957)

Ei ollenkaan hassumpi heist-tyylinen noir-leffa 50-luvun loppupuoliskolta. Sopivan kuumottava aihepiiri antaa mahdollisuuden rakentaa tässä sujuvan ja nopeasti etenevän juonen, minkä parissa viihtyy ihan mukavasti.

Kaikki tiet suljettu rating 3,00