Jude

Jude

Käyttäjä, 10 fania

David Lynch-ranking

1

Blue Velvet - ja sinisempi oli yö (1986)

Re-watch kierroksella käsitykseni tämän leffan hienoudesta vain vahvistui. Blue Velvetissa on mukana monenlaista symboliikkaa, huomaahan sen jo ensimmäisten kohtauksien aikana (Lynch kuvaa nuo upealla tavalla). Ehkä tämä on se puoli leffasta mitä oli mielenkiintoista tarkastella tällä katselukerralla. Toki laadukkaan näyttelijäkaartin monipuoliset roolisuoritukset nousivat jälleen kerran esiim. Dennis Hopperin suoritusta voi kehua surutta maasta taivaisiin, sillä niin helvetin kovan ja vaikuttavan roolin tämä legenda vetää. Täytyy jälleen kerran todeta, että ei tuollaisia talentteja tule ihan joka vuosikymmenellä vastaan. Koen itse Blue Velvetin huippukohdaksi hämmentävän hienon In Dreams -kohtauksen, jossa Dean Stockwell loistaa. Tuossa(kin) kohtauksessa on mukana sitä Lynchille ominaista äänen ja kuvan maagista yhteispeliä, yksinkertaista mutta erittäin kaunista. Leffan viimeinen puolituntinen ei ole ehkä niin timanttinen mitä esimerkiksi tuo keskivaiheen tykitys, mutta sekään ei laske arvostustani tätä klassikkoa kohtaan.Now it's dark...

Blue Velvet - ja sinisempi oli yö rating 4,10

2

Twin Peaks - tuli kulje kanssani (1992)

Viiden vuoden takaisten muistikuvien perusteella tämä oli about neljän tähden leffa mutta nyt joutuu laittamaan sen puolikkaan extraa. Ensiksi kuitenkin Fire Walk With Me:n heikkoudet. Ensimmäisenä esiin nousee suht irralliselta tuntuva alun puolituntinen, mutta onneksi sen jälkeen meno on yhtä tiukkaa tykitystä loppuun saakka. Lisäksi Moira Kelly ei saa Donna Haywardin rooliin sitä tarvittavaa eloa.Mutta muutenhan tämä TV-sarjaa pohjustava leffa toimii tänäkin päivänä monella tasolla. Tämä on yksi David Lynchin taidon osoituksista että Fire Walk With Me ei ole menettänyt tippaakaan fiiliksestään 20:n vuoden aikana. Lynch saa jälleen luotua erittäinkin kuumottavia kohtauksia aikaiseksi, ja mieleenpainuvimmaksi kohtaukseksi itselleni nousee loppupuolen suorastaan maaginen baarikohtaus. Suurena sarjan fanina pidin myös upeasta visuaalisesta ilmeestä, jykevät ja paljon salaisuuksia sisäänsä kätkevät metsiköt ovat lähellä ja etenkin yökohtaukset ovat kaunista katseltavaa näissä ympäristöissä. Fire Walk With Me on tunnelmaltaan jopa hieman tiiviimpi ja rankempi mitä itse TV-sarja, mutta se ei todellakaan haittaa, Palmerin perheen sisäisen tuskan voi suorastaan aistia monissa kohtauksissa. Tätä kautta ehkä leffan parhaimmaksi roolisuoritukseksi nouseekin Ray Wisen huikea suoritus Leland Palmerina.

Twin Peaks - tuli kulje kanssani rating 3,88

3

Mulholland Drive (2001)

Kyllä tämä on vaan mielenkiintoinen pätkä. Toistamiseen katsoin ja vieläkin tämä mietityttää. Alun jälkeen sitä tuntee olevansa mukana juonessa, kun puolivälin vaiheilla alkaa todella tapahtua. Lynch käyttää hyväkseen unimaailmoja ja todellisuutta, Badalamentin musiikit kruunaavat menon. Katsojan pitää sitten löytää, mikä on missäkin kohtaa tässä palapelissä. Mulholland Drivessä on ripaus Sunset Boulevardia, joka on Lynchin yksi suosikkileffoista. Symboliset hahmot kuten outo mörkö kahvilan takapihalla kuvaavat sitä hollywoodin raaempaa puolta, josta Betty Elms ei vielä tiedä yhtään mitään saapuessaan paikalle. Oma suosikkikohtaus on kyllä Club Silencio, jossa on ripaus Twin Peaksia, uskomaton kohtaus kertakaikkiaan, näissä Lynch on omassa sarjassaan. On hienoa, miten ripaus huumoriakin on tutusti saatu mukaan, tämäkin yksi Lynchin tavaramerkeistä. Myös pimeässä kuvatut kohtaukset metsien lähettyvillä tuovat hienoja fiiliksiä. Yksi suosikkileffoistani, ei siitä mihinkään pääse. Olisi tätä TV-sarjanakin mielellään katsonut, johon tämä alunperin oli suunnattu.

Mulholland Drive rating 4,03

4

The Straight Story (1999)

Yksi Lynchin tuotannon monista henkilökohtaisista suosikeista. Helvetin upeita maisemia Iowan ja Wisconsinin loputtomien viljapeltojen ääreltä ja Angelo Badalamentin soundtrack on silkkaa timanttia ties monetta kertaa, tuo mies on kyllä nero. Richard Farnsworth tekee tässä uransa viimeisen roolinsa 79-vuotiaana ja tuntuikin että Richard laittoi koko sydämmensä peliin tämän elokuvan kohdalla, nimittäin sellaista lämpöä hän onnistuu tuomaan omiin kohtauksiinsa. Loppukohtaus on kieltämättä hieno, meinaa joka kerta pistää tippaa linssiin. Jälleen kerran hyvä muistutus siitä miksi David Lynch on suosikkiohjaajani.

The Straight Story rating 4,29

5

Lost Highway (1997)

Niin siinä vain kävi että tämäkin Lynch-pätkä parani vaan toisella katselukerralla. Tiesin että Lost Highway on hieno leffakokemus, mutta oli silti mahtavaa miten leffa jaksoi yllättää jälleen kerran. Tuntuu että leffa kulkee tiiviisti loppuun saakka ilman heikkoa kohtausta, jälleen kerran Lynchin visuaalinen panos on huikeaa, ja siihen kun lisätään hieno soundtrack ja äänimaailma niin homma toimii pirun hyvin. Tapa millä Lynch luo painajaismaisia fiiliksiä valkokankaalle on ainutlaatuista, katsoja ei voi olla uppoutumatta elokuvan vietäväksi."Funny how secrets travel"

Lost Highway rating 4,09

6

Elefanttimies (1980)

Elefanttimies rating 4,35

7

Eraserhead (1977)

Tämä on yksi niistä leffoista joka tulee vielä uniin asti kummittelemaan. Toisella katselukerralla tästä on mukava poimia niitä teemoja ja juttuja jotka toistuvat Lynchin muissakin leffoissa. Eraserheadin äänimaailma tuntuu melko yhtenäiseltä, yleisenä teemana on erilaisten teollisuusvehkeiden humina joka ei tunnu lakkaavan. Jack Nance on loistava pääroolissaan, eipä tuohon osaan paljoa parempaa näyttelijää olisikaan voinut löytää. Vaikka pääosin Lynch luo tähän leffaan painostavan tunnelman ja painajaismaisia kohtauksia, on joukossa ohjaajalle tuttua huumoriakin, mikä tasoittaa sopivasti tunnelmaa.

Eraserhead rating 3,72

8

Villi sydän (1990)

Villi sydän rating 3,67

9

Dyyni (1984)

Dyyni rating 2,89

10

Inland Empire (2006)

Inland Empire rating 3,51

11

Rabbits (2002)

Vaikka suuri David Lynch-fani olenkin niin Rabbitsia en ollut tsekannut vielä kokonaan, mutta nyt on tämäkin aukko täytetty. Lynch on taitava luomaan erilaisia tunnelmia äänen ja kuvan avulla, ja se jää mieleen Rabbitsista myös. Pääosissa olevat kolme jänistä tuntuvat olevan epätietoisia ja peloissaan, tai ainakin näitä fiiliksiä sain itse niistä irti. Dialogi on tarkoituksella sekoitettu eikä se etene loogisessa järjestyksessä, myös yleisön nauruääniraita luo yllättäviä fiiliksiä mielenkiintoisissa kohdissa. Lopetusjakso oli toki paras juttu tässä Lynchin kokeilussa, yksinkertaisilla jutuilla tuosta loppujaksosta oli saatu painostava. Vaikea tälle on tähtiä antaa, mutta keskivertoa parempi tämä ilman muuta on Lynch-fanilasien läpi katsottuna.

Rabbits rating 3,23