Ning Tsai-Shen (Leslie Cheung) on veronkerääjä ja onnistuu säheltämään työssään oikein urakalla. Hän etsii yösijaa hylätystä luostarista ja siellä ollessaan kohtaa ihastuttavan kauniin Nieh Hsiao-Tsingin (Joey Wong) ja soppaan liittyy vielä taolainen miekkamies Yen Che-Hsia (Wu Ma) jonka neuvot eivät tehoa. Ilmenee että Hsia-Tsing on julman puuhengen (Siu-Ming Lau) orja ja hän ei yhtään pidä kuolevaisista missään muussa muodossa kuin ruokanaan. Seuraa monipuolinen sekoitus itämaista fantasiaa, huimaavaa akrobatiaa, rempseän letkeää dialogia, hillitöntä slapstickiä ja onnellinen, mutta traaginen loppu.
Aavesoturi on Hong Kongin omalaatuisen elokuvateollisuuden huima edustaja. Värikäs itämainen mystiikka on useiden genrejen sekoituksen taustalla ja länsimainenkin katsoja pääsee nopeasti kerronnasta selville. Visuaalinen ilme on kaunis ilmalentoineen, tuuleissa hulmuavine harsoineen ja usvainen pimeys antaa epätodellisen vaikutelmaa. Tuottajana toimineen Tsui Harkin kädenjälki näkyy voimakkaasti.
Leslie Cheung koheltavana sankarina on todellakin koheltava ja Joey Wong on todella kaunis traagiseen kohtaloon sidottuna aaveena. Vaikka romanttinen sivujuoni jää hieman ohueksi on se silti toimiva tarinaelementti. Wu Ma omalaatuisena taolaisena hoitaa fyysisen taistelemisen ja kohtaa kamalimmatkin asiat sana valmiina, joskin jättää kunniakysymykset sikseen käden voiman mittelyn ollessa parempi tapa selvittää asioita. Silti ei parrakas taolainen ole pelkkä tappelumoottori vaikka sen osuuden hoitaakin hyvin antaen nuoremman osapuolen pitää huolen toheloimisesta ja neuvotteluista.
Siu-Ming Lau irvokkaana puuhenkenä on todellakin ruma ja erikoistehosteet antavat lisäpontta irvistelykisaan. Silti ei uhkaavuus jää hetkeksikään paitsioon, joskin muitakin keljumaisuuksia on taolaisen kellistettävä ennen kuin aave pääsee vapaaksi kuoleman ja uudelleensyntymän kiertoon.
Kokonaisuus on äärimmäisen viihdyttävä. Visuaalisesti lumoavan kaunis, toimivasti näytelty ja genrejen sekoitus toimii. Hidas alku ja hieman imelä romanttinen sivujuonne hieman nakertaa kokonaisuutta, mutta viihdearvo on äärimmäisen korkea ja mielikuvituksellisuudessaan hipoo taivaita.
